Sisaruksistamme yhdellä on hankala lapsi. Ikäisekseen erittäin älykäs, mutta vaikea alle kouluikäinen. Ilmeisesti jotain ongelmaa on, eli diagnoosia ei kuitenkaan ole osattu määrittää. Kasvatuksen puutteesta ei ole kyse, tietää kyllä kuinka tulee käyttäytyä ja tekeekin joskus niin, mutta yleensä vain saadakseen jotain haluamaansa.
Olen alkanut välttelemään tämän lapsen tapaamista, sillä hänellä on tapana aina arvostella ja haukkua minua, joka tapaamisella hän kertoo minulle mikä minussa on rumaa tai miksi olen jotenkin poikkeava yms. Luettelee ääneen sellaisia ikävämpiä asioita minusta ja vähättelee.
Hän on myös erittäin kovakourainen/väkivaltainen leikeissä, manipuloi, suuttuu, määräilee. En haluaisi suhtautua näin, mutta ei ole kiva lähteä sukulaisia tapaamaan, kun joka kerralla saan kuulla olevani ruma. En tiedä miksi hän juuri minua aina haukkuu, mielestäni en ole mitenkään erityisen ruma...
Tekisi mieli sanoa rumasti takaisin, mutta enhän voi pientä lasta alkaa haukkumaan. Toki ymmärrän, että lapset sanovat asioita suoraan, mutta hän tietää että niin ei ole kiva sanoa. Ihan kuin hän haluaisi nähdä että pahoitan mieleni. En ole koskaan mitään pahaa tälle lapselle tehnyt, joten en voi ymmärtää mistä on kyse.
Miten pitäisi suhtautua? Ymmärrän kyllä, että jos on jokin esim. neurologinen ongelma, niin eihän sille mitään voi.
Olen alkanut välttelemään tämän lapsen tapaamista, sillä hänellä on tapana aina arvostella ja haukkua minua, joka tapaamisella hän kertoo minulle mikä minussa on rumaa tai miksi olen jotenkin poikkeava yms. Luettelee ääneen sellaisia ikävämpiä asioita minusta ja vähättelee.
Hän on myös erittäin kovakourainen/väkivaltainen leikeissä, manipuloi, suuttuu, määräilee. En haluaisi suhtautua näin, mutta ei ole kiva lähteä sukulaisia tapaamaan, kun joka kerralla saan kuulla olevani ruma. En tiedä miksi hän juuri minua aina haukkuu, mielestäni en ole mitenkään erityisen ruma...
Tekisi mieli sanoa rumasti takaisin, mutta enhän voi pientä lasta alkaa haukkumaan. Toki ymmärrän, että lapset sanovat asioita suoraan, mutta hän tietää että niin ei ole kiva sanoa. Ihan kuin hän haluaisi nähdä että pahoitan mieleni. En ole koskaan mitään pahaa tälle lapselle tehnyt, joten en voi ymmärtää mistä on kyse.
Miten pitäisi suhtautua? Ymmärrän kyllä, että jos on jokin esim. neurologinen ongelma, niin eihän sille mitään voi.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Vanhempien ymmärtämättömyyttä, jos eivät puutu lapsensa törkeään käytökseen välittömästi.
Lapsi kun jatkaa käyttäytymistään myös muualla kuin kotipiirissä, ellei häntä ohjata kuinka tulee käyttäytyä asiallisesti.
Lepsuus kostautuu kasvattajille itselleen bumerangina, sillä lapsi ei hetken päästä arvosta ketään eikä ota kasvatusta vastaan kun tarpeeksi pitkällä päästää välinpitämättömyyden.
Myöskin välinpitämättömällä ja kohtuuttoman sallivalla asenteella kasvattajat tekevät karhunpalveluksen lapselleen.
Muutaman vuoden päästä ihmetellään miksei kukaan enää käy kylässä, minnekkään ei enää perhettä kutsuta ja ennen kaikkea --miksi jälkikasvulla ole kavereita.
Voit sanoa lapselle suoraan että noin ei puhuta, se on väärin.
Todistin kerran sivullisena erikoista tilannetta joka järkytti pitkään.
Äiti oli keskustelemassa ystävättäriensä kanssa, vierellä poikansa (suurinpiirtein noin 7v, ehkä ylikin ). Poika pyrki äänekkäänä päsmäämään keskustelua koko ajan, korottaen ääntään ja puhumalla naisten päälle. Poika siis häiritsi tahallaan ja katkaisi naisten keskustelua.
Yleensä naiset vaikenivat ja poika sai pälättää juttujaan ihailevalle äidilleen.
Yksi naisista jatkoi rauhallisesti kertomustaan loppuun saakka, vaikka poika korotti ääntään jo uhkaavaan sävyyn tullen liki naisen kasvoja välillä ja pälätti jotain siihen päälle.
Naisen jatkaessa ilman aikomustakaan lopettaa (siis ihan provosoimatta, ihan normaalisti keskusteli) niin poika sylki naista suoraan kasvoihin.
Äiti oli vierellä niin kuin ei mitään, ei edes silmäripsi räpsähtänyt. Siis kertauksen vuoksi : äiti oli siinä vieressä niin kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Nainen pyyhki kasvonsa täysin järkyttyneenä.
Ystävättäret olivat hiljaa.
Poika sai nyt kertoa rauhassa mitä asiaa hänellä oli.
Äiti kuunteli kiinnostuneena.
Pojan asia koski videopeliä minkä saisi nyt hakea kaupasta, kun se vihdoin viimein oli sinne tullut. (Äiti ja naiset olivat suomalaisia nuoria naisia , tarkennan tämän, ennen kuin joku alkaa tähän söheltää monikulttuurisuutta.)
Suomalaiset naiset, kasvattakaa pikkupojistanne kunnon miehiä. Mikäli isä puuttuu tai isistä ei ole mihinkään, tehkää edes te työnne.
Naisia ei syljetä naamaan sen takia ettei hän keskeytä puhetta heti kun pikkupoika haluaa puhua.
Jos tätä ei oma äiti opeta pojalleen, niin kuka sen opettaa hänelle.
Minun sukulaiseni lapset ovat oppineet juuri äidiltään tuon toisten päälle sylkemisen...
Piti lisäämäni... tämä nainen jonka päälle se pikkupoika sylki, niin hän sanoi ennen pojan räkäisyä ihan nätisti tälle huutavalle pojalle : oota kuule hetki , kerron vain loppuun, niin sitten on sun vuoro.." Ja poika räkäisi välittömästi naamaan ja alkoi sitten ihan muina miehinä puhua äidilleen asiansa. Äiti siinä vaan hymyili että jaa.
Ihan hirveetä. Miten opettajat esimerkiksi pärjää näitten kanssa?Räkiikö penskat heitäkin päin naamaa?
Tuo poika oli tosi söötin näköinen ,siis enkelinkiharat ja siniset silmät, eli tuleva tyttöjen sydänten valloittaja -- mutta voi kamala joka tommosen kasvatuksen saaneeseen tulevaisuudessa haksahtaa, ellei kukaan poikaparkaa ohjaa kuinka eletään toisten kanssa.
Kääk ja ääk. Kerro nyt vielä, mitä se nainen teki? Kun ei enää saa edes tukistaa tai antaa luunappia eikä mitään muutakaan.
Kai tossa nyt oli oleellista mitä se äiti teki. Tai siis jätti tekemättä.
Liika ymmärtäminen on pahasta.
Aina löytyy kengittäjä, joten mun mielestä voit laukasta takasin jotain todella mieleenpainuvaa. Mitä nopeammin pikkuräkänokka sen oppii, sen vähemmän sen kanssa tarttee myöhemmin taistella.
Mä en ymmärrä tätä ainaista "se on vasta lapsi ja ei ymmärrä".
Niin vähäälysinäkö lapsia pidetään?? Kyllä lapset oppii, kun niille opetetaan.
Tuo on kyllä ihan totta, että liika ymmärtäminen on pahasta.
Yhteiskunnassa kuitenkin tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin säännöt ja lait joissa ei jousteta kenenkään kohdalla, vaikka äiskä ymmärtäisi.
Kuulin tapauksesta, jossa pikkutyttö päiväkodissa puri, potki ja kiusasi toista pientä ihan surutta kun silmä vältti. Lopulta soitettiin äidille, että mitä tehdään. Täytyisi puhua että mikä tytöllä mättää kun noin tekee.
Äiti saapui paikalle, marssi hoitajien ohi tervehtimättä, nosti tytön syliinsä sanoen "onko sulla pieni ollu rankka päivä" ja käveli virnistelevä tyttö sylissään suoraan ulos.
Meidän pihalla oli ennen tämmöinen kiroileva ja väkivaltainen lapsi. Muut lapset, myös omani pelkäsivät.
Äidin mielestä lapsi oli selviytyjä ja "osasi pitää puolensa" Kukaan ei tosin kiusannut tätä poikaa. Kun kaverini kanssa puutuimme asiaan, saimme äidiltä haukut ja syytökset miten meidän lapset kiusaavat tätä "miikkaa" Lapset pyrkivät oikeasti välttelemään poikaa kaikin tavoin.
Sitten kerran pihalle tuli isokokoinen poika, joka oli ihastunut kaverini tyttäreen. Ja "miikka" sai oppia ettei muita kiusata. Hän yritti kaataa tämän tytön ja heitteli hiekkaa tämän päälle. Lällätteli koko ajan. Tämä iso poika nappasi kiinni ja motasi naamaan todella lujaa. "miikan" äiti ryntäsi haukkumaan meitä, kun emme valvo mitä pihalla tapahtuu....
Kerroin että kaikki oli tapahtunut niin nopeaa, mutta eihän se ihme ole kun tämä iso-"eetu" on selviytyjä tyyppiä ja osaa pitää puolensa.
"miikkaa" ei näkynyt pitkään aikaan.
Joku saa tarpeekseen ja opettaa ne tavat. Parempi olisi, jos se olisi vanhempi, eikä nyrkkejä käytettäisi.
"Joku saa tarpeekseen ja opettaa ne tavat. Parempi olisi, jos se olisi vanhempi, eikä nyrkkejä käytettäisi."
Kyllä juurikin näin.
Miten lepsut vanhemmat kuvittelevat, että heidän jälkikasvunsa pärjäävät hyvin elämässään yhteiskunnassa, jos he sallivat heidän elää kuin pellossa.
Miksi asettaa omat lapsensa tilanteeseen , että heidän täytyy oppia asiat mahdollisimman kovan kautta "kyllä maailma opettaa"-mentaliteetilla.
Välinpitämättömyys rajojen opettamisessa lapselleen ei voi olla aitoa välittämistä, eli mitä mahtakaan löytyä väärän sallivuuden takaa?
Joillekin oma lapsi saattaa olla "koira joka puree vanhemman puolesta". Tällöin kanavoidaan lapsi oman agression välittäjäksi, hoetaan esimerkiksi lapselle " Kirsi-täti on pulska ja niin tyhmä että tekisi mieli potkaista p*rsuuksiin".
Kun (tässä tapauksessa fiktiivinen tilanne) lapsi Kirsi-tädin vierailulla ilmoittaa tämän olevan pulska ja tyhmä, potkaisten Kirsi-tätiä nilkkaan kipeästi,
äiti samassa huoneessa leikkii pokerinaamalla kuuroa ja sokeaa,
voi jopa hymyillä pienesti hihaansa sanoen ponnettomasti noh-noh jälkikasvulleen MUTTA vasta siinä vaiheessa kun joku toinen aikuinen puuttuu tilanteeseen napakasti sanoen "nyt riittää, noin ei toiselle tehdä" .
Lapsi välittää tällaisissa tapuksissa - joskus- vanhemman tunteita toimien psyykkisenä ukkosen johdattimena? Eli sopimattoman käytöksen sallivuuden takaa voi löytyä myös tämänkaltaiset tarkoitysperät.
Samankaltaista tarkoitusperää saattaa joskus löytyä näiden lasten vanhempien taustalta, jotka kutsuvat itsensä kylään lapsineen sellaisen tuttavaparan kotiin, joka rakastaa keräillä esim kalliita lasiesineitä ja vaalia tahrattoman siistiä kotiaan.
Sitten vaan villikkolapset irti ja käännetään selkä.
Apua toi on niin totta..En oo ihan aikasemmin ymmärtäny mut meidän perheessä oli just noin! Eli minä olin se ukkosenjohdatin, jolle haukuttiin siskot ym.(vanhempani haukkuivat) ja noh..meni niinkuin tossa kuvailit. Tosin minua ei kukaan ojentanut, sain vaan hankalan maineen, ei tilanteet kyllä ollu niin pahoja, eikä mitään fyysistä. Nyt oon siis jo aikuinen parikymppinen. Muistan vaan et mietin jo hyvin nuorena et jotain "psykologista peliä" pelataan, mut en osannu analysoida sen tarkemmin.
"Muistan vaan et mietin jo hyvin nuorena et jotain "psykologista peliä" pelataan, mut en osannu analysoida sen tarkemmin. "
Niinpä. Lapsi vaistoaa epäreiluuden ja outouden. Mutta kuitenkin haluaa vanhempiensa hyväksyntää ja huomiota ja siksi käyttäytyy kuten ymmärtää vanhempien toivovan.
Vanhempi taas saa vetäytyä vastuusta ja pysyä viattomana, kun "hankala ja villi" lapsi motkottaa ja puhuu (vanhempiensa suulla) ikävät asiat.
Tai käyttäytyy kuin tuhotermiitti vierailulla kauniissa asunnossa, jota vanhempi salakatkerana kadehtii.
Yleisin esimerkki lienee tämä kun vanhempi ei muka saa millään kuriin kiukkuista tai punaisena karjuvaa lastaan (tai esimerkiksi vietyä sivuun rauhoittumaan) kesken herkkää kaste- tai häätilaisuutta.
Kyllä näitä esimerkkejä löytyy liian usein.
Lapset etsivät rajoja ja vanhemmat tehtävä on ne asettaa.
Ei millään pahalla mut eiks sulla oo maalaisjärkeä?? Etsä osaa sanoa itse mitä ajattelet? Jos et tykkää mitä lapsi sanoo niin sano että et tykkää ja jos se lyö sua niin sano ettei saa lyödä. Puhu vanhemmille ja kysy mikä on ongelma ja jos siellä on joku neurologinen sairaus ja se tekee sun olos epämukavaksi niin pysy poissa. Meitä on monenlaista ja mä vähän epäilen et sä oo pikku hiiri joka ei oikein ymmärrä elämää!!!!! meitä on monenlaista.
"Meitä on monenlaista ja mä vähän epäilen et sä oo pikku hiiri joka ei oikein ymmärrä elämää!!!!! "
Pidetään tämä keskustelu asiallisena. Kyllä me pystytään jos oikein kovasti yritetään eiks niin. Ollaan aikuisia ja käyttäydytään niin - vaikka nyt netissä anonyymeinä ollaankin.
Aika varmasti tämä täti ei ole ainoa haukkumisen kohde, vaan näitä löytyy koulusta tuttavapiiristä ja pihalta enemmänkin.
Jos lapsella olisi tourette ja siihen liittyvä kakolalia, niin hän solvaisi kaikkia ja käyttäytyisi muutenkin poikkeavasti tic oireineen. Hän ei kohdistaisi tätä vain yhteen ihmiseen. Lapselle kannattaa sanoa suoraan käytöksestä.
Kyllä touretten oireyhtymästä kärsivän lapsen erottaa tahallisen pirullisesta lapsesta joka länkyttää ihan kurittomuuden tai ilkeyden halusta. Hän hakee rajojaan että kuinka pitkälle voi mennä, tästähän siinä pitkälti on kyse. Rajat ja säännöt luo turvaa lapselle, joiden puitteissa persoonallisuus saa kehittyä.
Ei varmaankaan ole mukavaa eikä järkevääkään vierailla kyläpaikassa, missä lapselle annetaan vapaus solvata vierasta vapaasti vierailun aikana. Siirtyykö ematiakyvyttömyys aikuiselta lapselleen, ei välttämättä, mutta käytösmallit voivat siirtyä.
Tourettesta löytyi oheinen video youtubestä selventämään tilannetta
http://youtu.be/H5oHz_melCY
tuleva kriminaali
Ai sinä kävit oikein esittelemässä itsesi.
Onnea nyt sitten valitsemallesi tielle.
Itse asiassa Sekä tourette ja asperger aikuiset syyllistyvät rikoksiin harvemmin, kuin nentti aikuiset. Johtunee siitä, että eivät osaa "jengiytyä".
Aivan oikein. He eivät ole niinsanotusti "ryhmäriippuvaisia".
Diagnoosit viuhuu. Sekopäät!
no varmasti on kasvatuksesta puutetta jos noin käyttäytyy. nykyisin haetaan aina diagnoosia että kaikki on sairautta ei tarvi olla. älykäs lapsi ei käyttäydy noin sen sanoo järkikin.
hänen haukkuessa sinua mitä vanhemmat tekevät silloin ? puuttuvatko asiaan vaan antavat kaiken tapahtua ?
tuntuu olevan pilalle lellitty jos temppuilulla saa tahtonsa läpi.
sanotaan että lapset tekee niin kuin me teemme. mitenkähän vanhemmat käyttäytyy kotonansa ?
Kirjoitit asiaa. Esimerkin kautta jälkikasvu oppii miten mennään.
Sitä diagnoosia ei saa hakemalla. Oma tourete poika oli kahdeksan viikkoa lastenpsykiatrisella tutkittavana ympäri vuorokauden, viisi päivää viikossa.
Olen muuten kyllä täysin samaa mieltä kanssasi.
Oli jokin neurologinen poikkeavuus tai ei niin huonosti ei saa käyttäytyä. Toki esim. aspergerlapselle tapojen opettaminen voi joissain tapauksissa olla normaalia hankalampaa, mutta ne täytyy silti opettaa.