Tällä hetkellä tuntuu, etten kovin paljoa jakaisi äiti-ihmisiä enkä myöskään koira/kissa ihmisiä, tai muuten eläimiä harrastavia esim. tallilla käyviä jne.
Vaikeaa on kuitenkin löytää ystäväksi naispuolista ihmistä, jolle ne lapset tai sitten lemmikit ei olisi se tärkein juttu elämässä.. ? :)
Itse olen 28v nainen, en koskaan ole tuntenut kummempaa kiintymystä pikkulapsiin, vauvoihin tai esim. koiriin ja kissoihin. Mikään lapsivihaaja tai eläinten vihaaja en missään nimessä ole. En ole niitä ihmisiä jotka saarnaa suu vaahdossa että lasten äänten takia ei saa nukkua kerrostalossa, tai raivoa koirien jätöksistä. Ei lapset ja lemmikit minun elämääni häiritse, en vaan tunne sen kummemmin hellyyden tunteita kuin vihaakaan.
Minulla on kyllä paha endometrioosi ja paljon allergioita, näiden vuoksi en ehkä lapsia saisikaan ja mitään karvaista eläintä en voi hankkia.
Miksikö tämä sitten on ystävyyssuhteiden este? Vuosien kokemuksella olen vaan huomannut että näiden ihmisten jutut kuitenkin pyörii niissä asioissa jotka ovat heille tärkeitä. Tahtomattani olen ajautunut kauemmaksi ystävistä kun en jaksa jutella vaipanvaihdosta, tai siitä että millaiset valjaat sille mustille nyt laitetaankaan. En hirveästi osaa myöskään jutella lasten kanssa heitä tavatessa. Jonkin verran myös allergiat toki estää, esimerkiksi yhden ystäväni luona käydessä sain vakavan allegiakohtauksen jyrsijöistä (marsut ja hamsterit) ja siihen loppui kyläily.
Miehen etsinnässäkin toki jonkun verran tuottaa hankaluutta löytää mies jolla ei ole ja joka ei halua lapsia koskaan, eikä myöskään sitä kultaistanoutajaa. Mutta jos nyt ystäviä löytyisi ensiksi...? :)
Vaikeaa on kuitenkin löytää ystäväksi naispuolista ihmistä, jolle ne lapset tai sitten lemmikit ei olisi se tärkein juttu elämässä.. ? :)
Itse olen 28v nainen, en koskaan ole tuntenut kummempaa kiintymystä pikkulapsiin, vauvoihin tai esim. koiriin ja kissoihin. Mikään lapsivihaaja tai eläinten vihaaja en missään nimessä ole. En ole niitä ihmisiä jotka saarnaa suu vaahdossa että lasten äänten takia ei saa nukkua kerrostalossa, tai raivoa koirien jätöksistä. Ei lapset ja lemmikit minun elämääni häiritse, en vaan tunne sen kummemmin hellyyden tunteita kuin vihaakaan.
Minulla on kyllä paha endometrioosi ja paljon allergioita, näiden vuoksi en ehkä lapsia saisikaan ja mitään karvaista eläintä en voi hankkia.
Miksikö tämä sitten on ystävyyssuhteiden este? Vuosien kokemuksella olen vaan huomannut että näiden ihmisten jutut kuitenkin pyörii niissä asioissa jotka ovat heille tärkeitä. Tahtomattani olen ajautunut kauemmaksi ystävistä kun en jaksa jutella vaipanvaihdosta, tai siitä että millaiset valjaat sille mustille nyt laitetaankaan. En hirveästi osaa myöskään jutella lasten kanssa heitä tavatessa. Jonkin verran myös allergiat toki estää, esimerkiksi yhden ystäväni luona käydessä sain vakavan allegiakohtauksen jyrsijöistä (marsut ja hamsterit) ja siihen loppui kyläily.
Miehen etsinnässäkin toki jonkun verran tuottaa hankaluutta löytää mies jolla ei ole ja joka ei halua lapsia koskaan, eikä myöskään sitä kultaistanoutajaa. Mutta jos nyt ystäviä löytyisi ensiksi...? :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hmm, oon pari vuotta nuorempi lapseton sinkkunainen, ja mulla on aina ollut kissoja. Tälläkin hetkellä yksi. Lähimmistä ystävistäni 4 on kissalleni allerginen, joten he eivät vietä pitkiä aikoja kerrallaan luonani. Mitään ongelmaa ystävien kanssa tämä ei kuitenkaan tuota. Vietämme aikaa joko heidän kodeissaan tai sitten kahviloissa/ baareissa/ leffassa/ puistossa/ mihin nyt tekeekin mieli lähteä.
Kissa ei mitenkään rajoita menojani kun pärjää kohtalaisen pitkiäkin aikoja itsekseen, enkä muista milloin viimeksi olin edes puhunut kissastani kavereilleni. Joskus saatan ohimennen mainita jotain että "ai niin pitääpä muistaa ostaa kissanruokaa kun lähden kotiin päin" mutta siinäpä se. Jollei erikseen kysytä niin en koe että tarvitsis kissani jokapäiväisistä puuhista muille kertoilla.
Muiden kissanomistajien kanssa toki tulee välillä vertailtua kissakokemuksia. Mut samoin kuin ei-heppa-ihmisiä ei kiinnosta hevoset, niin harvaa ei-kissanomistajaakaan kiinnostaa mirrien tempaukset, joten ne jutut säästetään niihin samanhenkisiin piireihin. Eikä kissanomistajatkaan jaksa pitkiä aikoja vertailla Maukun ja Naukun tuhotöitä/ söpöilyjä, ei ne nyt niin mielenkiintoisia edes meidän omasta mielestä ole. Aika nopeasti siitäkin aiheesta jatketaan muihin juttuihin.
Lasten hankinta ei kiinnosta tippaakaan, ja lapsia pyöräyttäneet kaverit on jääneet aika taka-alalle elämässäni. Monet kun ei oikein osaa sitten enää muusta kuin siitä omasta ihanasta kääröstä puhuakaan, mikä on toki täysin ymmärrettävää, mutta pitkäveteistä kuunneltavaa pidemmän päälle.
En oo kuitenkaan koskaan kokenut että samantyyppisten kavereiden löytäminen olis hankalaa, vaikkei mullakaan mikään tuhottoman laaja tuttavapiiri ole. Vaikea sanoa mistä uusia ystäviä äkkiseltään löytäisi, ite on aina lähentynyt työkavereiden kanssa tai tuttavapiirin sisältä ja ympäriltä. Tää netti on varmasti yks hyvä keino, mä sain muutaman ystävän aikoinaan irc-gallerian kautta kun oli niitä yhteisiä "kiinnostuksenkohteita" näkyvillä, niin tiesi että edes jotain yhteistä oli keskustelun aloittamiseen.
Monilla noilla deittisivustoillahan taitaa olla myös kaverinetsintä-vaihtoehto, mikset kokeilisi heittää verkkoja veteen sellaiseen? Ei varmaan monellakaan ole elämässä liikaa ystäviä! :)
Olen muutaman vuoden sinua vanhempi, lapseton ja eläimetön sinkku. Olen aika menevä luonteeltani. Liikun paljon, käyn leffoissa, baareissakin aina välillä tulee käytyä ja tienkin työ vie myös paljon aikaa.
Olisi kiva saada uusia lapsettomia sinkkukavereita, koska minunkin monella ystävälläni on lapsia. Jos sinua kiinnostaa tutustua paremmin, niin voit kirjoitella
[email protected]