Kertoisiko joku viisaampi kannattaako edes harkita tätä vaihtoehtoa, jos johonkin kokeiluun pääsisi (haluaisin esim. päiväkotiin tai vanhusten hoitoon) ?
Vaikka näin kesällä esim. jonkun loman tuuraajaksi tai jopa jatkopaikan toivossa. Ainakin olisi edes jollain päivällä jotain sisältöä......
Miten se vaikuttaa ansioihini ?
Olen ollut yli vuoden työttömänä, saan YTK:lta ansiosidonnaista 1700€, josta verot otetaan pois.
Lueskelin tältä palstalta eri kirjoituksia ja jotenkin jäi sellainen fiilis, että saa vain 9€ päivässä ? Please, kertokaa jos tiedätte !
Vaikka näin kesällä esim. jonkun loman tuuraajaksi tai jopa jatkopaikan toivossa. Ainakin olisi edes jollain päivällä jotain sisältöä......
Miten se vaikuttaa ansioihini ?
Olen ollut yli vuoden työttömänä, saan YTK:lta ansiosidonnaista 1700€, josta verot otetaan pois.
Lueskelin tältä palstalta eri kirjoituksia ja jotenkin jäi sellainen fiilis, että saa vain 9€ päivässä ? Please, kertokaa jos tiedätte !
Vastaukset 17
Vanhimmat
Saat kulukorvausta 9€/pv ja korotettua ansiopäivärahaa n. 5€ enemmän jokaiselta työpäivältä, kuin nyt. Siinä se sitten olikin.
"Ainakin olisi edes jollain päivällä jotain sisältöä"
Et voi olla tosissasi?
Onko oikeasti ihmisiä, jotka ajattelevat näin? Ei mitään kykyä tehdä itse jotain, lähteä mukaan harrastuksiin tai tekemisiin muuten kuin pakotettuna?
Ensinnäkin en mene pakotettuna, vaan itse kyselin eri vaihtoehtoja. Harrastuksia on ja niissä aika kyllä kuluu, mutta kaipaan töihin ja tyrkytän ihan oikeasti itseäni joka paikkaan, että töitä saisin. Viis siitä jos saan 9€ päivä tai pienen palkan :)
Hienoja aloja mietit. Työllisyyskursseinahan on myös ollut lähihoitajakoulutuksia.
Onko joku harrastaminen, nyt jotenkin sellaista, että tuo elämään sisältöä. Monet ihmiset ovat todenneet sen, että elämään tuo sisältöä mm. ihmisten auttaminen. Miksi sitä pitäisi tehdä "ilmaiseksi" harrastuksena, kun sitä voi tehdä palkkaakin vasten.
Harrastustyö on inhimillisempää kun laitoksessa vakituiseen työskentely. Vähällä henkilökunnalla vuorojen pyörittäminen on tappohommaa, koska ei ole resursseja palkata henkilökuntaa enemmän. Hoitajat uupuvat liiallisen työpaineen alla.
Samat ongelmat ovat edelleen kun 30 vuotta sittenkin, kiire, henkilökunnan väsymys, huono ilmapiiri, jotka saavat alalle aikovat perääntymään.
Voihan sitä yrittää sitten päästä alalle vaikka osapäivätöihin tai tehdä määräaikaisuuksia. Edelleenkään en suosi ilmaisen työn tekoa. KOhta koko Suomi harrastaa ja tekee ilmaista työtä eikä kellekään makseta kunnon palkkaa. Työongelmat pitää toki ratkaista, mutta ei ilmaista työtä tekemällä.
Tosi paljon on kyllä ongelmia kun monet ihmiset tekevät vapaaehtoisesti ilmaiseksi työtä mieluummin kun menee töihin mistä maksetaan palkkaa. Itse kuulun myös tähän vapaaehtoiskööriin..
Se ilmaisen työn teko tarkoittaa sitä
a) et saa palkkaa ja
b) tekemästäsi työstä ei makseta eläkettä
c) et kuulu työterveyshuollon piiriin
Olen itse ollut tukityöllistettynä järjestössä ja vähän voittelen kyllä niiden vapaaehtoisten tulevaisuutta.
Köyhyysloukussa eläminen ei kannata. Ja samalla sua käytetään hyväksi, jonkun järjestön toimesta. Ne hyväksikäyttäjäthän vetää siellä täyttä palkkaa ja teettää oman työnsä muilla.
Itse en vaivaa päätä tulevalla, enkä pelkää tulevaisuutta, tai sairastumista, tai väliä eläkkeestä, kun vanhana kuitenkaan enää aikaa nauttia elämästä. Elän tässä hetkessä. Ja jos vakavasti sairastuu, niin sillä väliä mitä tekee. Vaikka maallista mammonaa ei olekaan, niin en silti pidä elämäni sisältöä köyhänä.
Menee vähän ohi aiheen.
Mutta olen ymmärtänyt että kun ei pyydä tai halua liikoja, niin ei tarvitse stressata. Enkä yhtään enää kestä stressiä ja kiirettä, sen verran on herkkä mieli nykyään. Eikä ole leikkimistä tuolla asialla. Vetänyt itseni loppuun joskus (ihan omaa tyhmyyttäni, kun ei tajunnut lopettaa, ennen kun se lopetettiin toisten ihmisten toimesta) ja hyvä että tässä vielä ollaan elossa.
Luulisin että noilla hyväksikäyttäjilläkään herkkua elämä ole.
Olin kerran tukityöllistettynä vuoden. Ja kun se pesti loppui niin ilmoittauduin työnhakijaksi työkkärissä. Siellä varattiin aika työvoimavirkalilijalle.
Kun kyseinen hetki koitti niin virkalilijan huoneessa oli myös sossutyöntekijä. Hän olisi siellä koska niin on tapana kun tehdään niitä suunnitelmia. Hän oli ollut mukana tapaamisissa jo ennen tukipaikkaan menoanikin.
Kun astuin ovesta sisään niin ensin normaalit tervehdykset ja sitten nämä naiset sanoivat että jatketaan siitä mihin viimeksi vuosi sitten jäätiin, olikohan se nyt aktivointisuunnitelman noudattaminen vai mikä, en muista tarkkaan.
Molemmat alkoivat yhteen ääneen kehua miten minä olen piristynyt ja muuttunut työpestini ansiosta positiivisempaan suuntaan jne. Itse en noin kokenut vaan koin oloni hyvin ahdistuneeksi kun jouduin palaamaan näiden kahden naisen hoteisiin. Helpotusta koin lähinnä siitä, että tukityöllistämispestini oli päättynyt ja se riemu ehkä näkyi uloskin päin.
Se pesti oli raskas ja stressaava kokemus. Siellä syyllistettiin toisia tukityöllistettyjä milloin mistäkin, kytättiin, jotkut tekivät pientä vilunkia tilanteen salliessa ja sitä piti vaan katsoa sormien lävitse koska paikan tyyli vaan oli sellainen, en enää koskaan halua kokea samaa.
Nuo seikat, tapahtumat työkkärissä ja kokemukset tukipaikassa johtivat siihen, että ajauduin ulos koko työkkäristä useiksi vuosiksi.
Ja vastaus alkuperäiseen kysymykseen. Mikä ettei? Kokeile lyhytaikaista ensin, ja sitten pitempää, jos tuntuu, että voisit viihtyä.
Jos menee työkokeiluun niin se kannattaa tehdä ainoastaan yhdeksi kuukaudeksi kerrallaan.
Jos menee sopimaan että menee vaikka puoleksi vuodeksi niin tietysti työnantaja olettaa (ja aivan oikein) että siinä on ilmainen työntekijä käytettävissä 6kk ajan.
Kun on kyse kuukaudesta kerrallaan (mikä on työkokeilun minimikesto?) niin työnantajalla on hieman isompi intressi pitää sinut viihtyväisenä ja yrittää houkutella jatkamaan ilmaistyötä, tai joissain hyvin harvinaisissa tilanteissa ehkä jopa harkita palkkaamista.
Ei tarvinnutkaan mennä edes työkokeiluun, vaan pääsin suoraan osa-aikaiseen työhön alalle jossa taatusti töitä riittää. Kun hoidan työni kunnolla, niin ainakin osa-aikaista työtä riittää loppuelämäkseni. Ja jos oikein hyvä säkä käy, saatan saada jopa vakipaikan ja koulutuksen siinä sivussa kaupan päälle.
Mahtavaa, onneksi olkoon!
Eräs tuttu teki kaveridiilinä ilmaistyösopimuksen 6 kk pätkissä kaverin virmassa 2 vuoden aikana. Ei koskaan käynyt työpaikalla. Työkkäri ei koskaan kiusannut tuona aikana. Tuona aikana tutki oikeuksiaan netistä ja sen jälkeen alkoi vaatimaan oikeutta työkkärissä. Alkoi uusimispäivät vaihtua 2,5 kuukaudesta 12 kk:teen.
Kannatti käydä tuuraamassa työkokeilun sijaan (kaksi viikkoa), siitä sai palkkaa saman verran kuin henkilö jota tuurasin. Nyt jännitän mitä tulee liitosta, kun soviteltua päivärahaa maksetaan..... Ja ei tässä vielä kaikki, sain todella hyvät arvostelut tuurauksestani ja kuinka ollakaan, minulle tarjottiin vuoden määräaikaissopparia tuuraajana vielä paremmassa paikassa ja paremmalla palkalla. Itse ainakin olen onnellinen, toimeentulo on taattu taas vuodeksi eteenpäin ja kun on "jalka ovenraossa" ja hoitaa työnsä hyvin siitä ei voi muuta seurata kuin jatkoa työlle :) Ja vielä kun huomioidaan ikäni joka ikävä kyllä tarpeettoman usein vaikuttaa työpaikan saamiseen, en ole mikään teinityttö enää.
Kaikille työnhaluisille ja myös niitä vältteleville mukavaa ja aurinkoista kesää !
Onneksi olkoon.
Kiva tietää, ett jossakin on edes puolirehellistä touhua ja jopa vanhan ajan säännöllisiä, vakituisia työpaikkoja.