Olen seurustellut mieheni kanssa kaksi vuotta. Rakastan häntä ja hän minua.
Nyt kaikki on suht tasapainossa ja hyvin mutta suhde on ollut kovilla koetuksilla melkein heti alusta lähtien.
On ollut niin suhteen sisäisiä ongelmia että ulkopuolisia asioita jotka ovat vaikuttaneet suhteeseemme.
Pelkään vain että milloin taas tulee seuraava myrsky vaikka nyt kaikki onkin hyvin enkä pääse tunteesta eroon vaikka yritän.
Erota en haluaisi sillä tämä on se mies jonka kanssa haluan myöhemmin perheen ja vanheta yhdessä sitten joskus.
Haluaisinkin kuulla onko muilla kokemuksia vaikeasta suhteen alusta ja onko se loppujen lopuksi alkanut toimimaan? Voiko tästä alun hankaluuksista huolimatta saada aikaan jotain kestävää?
Nyt kaikki on suht tasapainossa ja hyvin mutta suhde on ollut kovilla koetuksilla melkein heti alusta lähtien.
On ollut niin suhteen sisäisiä ongelmia että ulkopuolisia asioita jotka ovat vaikuttaneet suhteeseemme.
Pelkään vain että milloin taas tulee seuraava myrsky vaikka nyt kaikki onkin hyvin enkä pääse tunteesta eroon vaikka yritän.
Erota en haluaisi sillä tämä on se mies jonka kanssa haluan myöhemmin perheen ja vanheta yhdessä sitten joskus.
Haluaisinkin kuulla onko muilla kokemuksia vaikeasta suhteen alusta ja onko se loppujen lopuksi alkanut toimimaan? Voiko tästä alun hankaluuksista huolimatta saada aikaan jotain kestävää?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta vierestä toista suhdetta seuranneena, voin sanoa, että kaikki on mahdollista, jos vain tahtoa ja tunnetta löytyy.
Tietysti, jos jo alussa on ollut jotakin mikä on jäänyt käsittelemättä, se painaa koko ajan matkassa. Ja mikä sen hölmömpää kuin raahata vanhoja raatoja. Varsinkin negatiivisia tunteita herättäneisiin asioihin on jossakin vaiheessa palattava, koska niillä on tapana nousta pintaan aina silloin kun rakkaussuhteessa tulee eteen uusi mutka.
Tuttavapariskunta lähti lomalle kahdestaan, ottivat aikalisän selvittääkseen kaikki menneetkin solmut ja niistä syntyneet uudet ongelmat. Sanoivat sen olleen käännekohta koko parisuhteelle, koska molemmat halusivat jatkaa, mutta väliin oli tullut kaikenlaista mikä piti poistaa, jotta tunteet pääsivät palautumaan ja tunneside eheytymään.
En tiedä, ehkä teidänkin kannattaisi järjestää aikaa asioiden läpikäymiseen, eiväthän ne raadot muuten mihinkään häivy.
Onko hankaluudet tulleet miehen puolelta? Anopilta? Eikö mies ole ottanut huomioon suhteen alussa sinua? Onko ollut joku toinen alussa? Onko tarkempaa tietoa mitä asioita on ollut pielessä? Onko miehellä halua olla kanssasi, on? Onko mies rakastunut?
Meillä oli vaikea alku. Minä uskoin kännipuheet rakkaudesta ja jätin lapseni, lopetin yritykseni ja jätin vakityöpaikkani. Heittäydyin tämän miehen maailmaan ja otin pätkätyön jonka jälkeen päädyin työttömäksi. Menetin mielenterveyteni ja päädyin eläkkeelle kolmikymppisenä. Mutta... Me löydettiin lopulta rakkaus tai ainakin jotain sinnepäin. Mies ei yhäkään arvosta uhrauksiani ja on huomionhakuinen ja vaativa. Luottotiedot menee minulta tänävuonna kun ei ole varaa elättää häntä. Mutta olen suht onnellinen.
Vastaan 14.5.2013 08:27 viestiin tässä. Oletan että se on aloittaja. Jos ei ole, viestistäni ei tarvitse ap. välittää. Kun välillä on provojakin joukossa palstoilla, ei tiedä aina kuka kirjoittaa.
1. Älä elätä miestä missään tapauksessa, rahat erilleen heti. Hänellä pitää olla oma tuki, eläke tai työtulo. Heidän sukunsa hoitaa miehen velka-asioita tai hän itse. Velkaneuvonta. Jos miehellä on omat rahat, miksi hän tarvisi elatusta?!
2. Laita luottotietosi kuntoon (auttaako vanhempasi tai velkaneuvonta). Ellet halua nähdä nälkää itse tulevaisuudessa velkaisena. Miehen vuoksi ei oteta velkoja. Kiristääkö hän sinua jotenkin elättämään, tai lähtee?
3. Kukaan äiti ei jätä lastaan. Miksi? Toki jos ongelmat ovat pahoja ei ole ollut voimia? Hylkäsitkö lapsen lopullisesti? Mikä kauhea trauma lapselle loppuelämäksi. Toivottavasti saatte vielä yhteyden joskus. Ja että aidosti välittäisit..?
4. Mies ei arvosta uhrauksiasi, ÄLÄ siis uhraa mitään!
5. Jos miehellä on luonneongelmia (??), voiko hän hakea apua niihin. Myrskyisä ei kuulosta hyvältä eikä vaativa. Kontrolloiko hän? Hän ei saa määrätä sinua. Sinun tulee olla vapaa ihminen. Huomionhakuinen mies?
6. Kännipuheiden vuoksi ei jätetä lapsia. Saiko mies juomisen aisoihin?
7. Parisuhdeneuvoja voisi auttaa sinua yksinkin tai teitä molempia. Mutta kertokaa rehellisesti taustat, ettei tule väärinymmäryksiä.
8. Jos sinulla on kysymyksiä voit kysyä kriisipuhelimestakin neuvoa tai kriisikeskuksesta nimettömänä, siellä voi joku osata neuvoa. Vaikkei olisi kriisiä. Myrsky riittää siihen, jonka kerroit ja tuo tilanne. Tai kirkon perheasiain neuvottelukeskus, voit mennä yksin kysymään neuvoja, ei ole pakko kertoa miehelle.
9. Onko mies oikeasti hyvä vai toivoton tapaus parisuhteeseen? Saatteko homman tasapainoon. -Jos olet mielenterveyttä menettänyt, onko se johtunut miehestä? Onko onnea hankittava sellaisella keinolla, jos sen saa muualta helpommin. Onko hän liian vaikea? Miksi.
Entä jos on lapsi jäänyt, miksi pitää uusia saada. Ei kai niitäkin jätetä? Eikö silloin pitäisi olla talous joskus ok? Kahdessa vuodessa tuo kaikki?? Toivottavasti järjestyy asiat hyvään suuntaan. Varmaan itse olet kaikkesi jo yrittänyt. Rakastaako toinen aidosti jos on niin vaikeaa.
Vastaan lyhyesti. Olen jo kerran saanut apua velkoihin. Maksan siis myös ex mieheni velkoja ja myös nykyisen teettämiä velkoja. Itselleni en ole saanut mitään tästä velkaantumisesta. Velkaa on nyt noin 20000€ joten luottotietojen menetys on oikeastaan ainoa keino minun lopettaa velkaantuminen. Lapsia tapaan nykyisin 6-8 päivänä kuussa. Meillä on erinomaiset ja rakastavat välit. Olen taistellut jatkuvasti mieheni kanssa oikeudestani nähdä lapsiani koska hänestä tapaamiset ei ole hyväksi minulle. Mielenterveys meni miehen ja sossujen takia. Oli ennen paljon henkistä väkivaltaa ja kerran fyysistäkin. Karkasin kotoa ja päädyin psykiatriselle hoitoon menetettyäni muistini. Päädyin eläkkeelle kun en toipunut sairasloman aikana. Palasin miehen luo takaisin ja nyt meillä on ollut tasaista.
Vastaisin tähän kiertoteitä niin, että jos suhteen alku on IHANA, pilvilinnoja ja romantiikkaa, nämä suhteet muutamassa vuodessa paljastuvat vallan muuksi. Esim. narsisti ja uhri. En tiedä suhteenne ongelmien laadusta, mutta ongelmaisilla ihmisillä on ongelmia rakkaussuhteessa, koska he tuovat omat ongelmansa mukanaan. Manipuloinnille herkät ihmiset (kiltit, myötäilevät) saavat mielenilmauksia niskaansa esim. alkaessaan uuden ihmissuhteen joka ei ole dominoiville yksilöille lähipiirissä mieleen. Uusi ihmissuhde koetaan uhkaksi, joka heikentää esim. suvun otetta jäsenestään.
Kun mietit, millaisia ongelmanne ovat ja mistä ne juontuvat, ajatukset ehkä selkenevät. Joskus auttaa paikkakunnanvaihdos (irti "piireistä") ja useimmiten parisuhdetyöhön koulutettujen ihmisten kanssa juttelu.
Väkivalta, alkoholismi, huumeet, rikollisuus, holtiton rahankäyttö, uskottomuus ovat hevimmästä päästä ongelmia, joita ehkä ei saadakaan hyvään ratkaisuun eli puoltavat eroa.
Kiitokset vastauksista.
No siis ongelmat alussa aiheutin varmastikin minä itse. En ole aiemmin ollut selvästikään sitten rakastunut, vaikka suhteessa olen ollutkin. Tämä johti siihen että en aluksi esim. tiennyt mitä on tarpeellista tietää toisesta ja tämä johti siihen etten osannut rajoittaa kyselemistäni vaan kyselin myös entisistä naisista. Jotenkin se meni sitten siihen että aloin olla myös mustasukkainen aluksi existä sitten yleensäkin hänen naispuolisista ystävistään. (En osannut rajoittaa tuntemuksiani koska en ennen ollut mustasukkaisuutta tuntenut edellisistä miehistä.)
Muutenkin molemmilla oli opettelemista suhteessa elämiseen kun emme niin tiiviisti ollut kenenkään kanssa ollut.
Ongelmia toi yhteen aikaan myös hänen äitinsä. Halusin kovasti että hän pitäisi minusta mutta jotenkin aina jäi se tunne ettei hän siedä minua. Jotenkin hän jäi etäiseksi ja se tuo minulle paineita ja en osaa olla oma itseni hänen seurassaan. Hän myös puuttuu aika paljon mieheni elämään ja siinä samassa minunkin elämääni.
Sitten ihan perus rahahuolet ja muut arjen asioista stressaaminen vei mielialaa alaspäin ja vaikutti suhteeseen.
Sitten kun alkoi mennä paremmin tulin raskaaksi, vaikka pillerit olivat käytössä.
Päädyimme aborttiin sillä olisi ollut vastuutonta tuoda lapsi tällaiseen elämäntilanteeseen. Tämä tietysti sai molemmat apeiksi. Tuntui myös etten saanut tarpeeksi tukea mieheltäni tilanteessa joka oli henkisesti todella raskas.
Nyt on kapseli ihon alla, mutta silti pelkään tulevani raskaaksi.
Tämän jälkeen minulla diagnosoitiin mielenterveydellinen sairaus, olin osastohoidossa.
Vaikeuksia tuotti myös mieheni liiallinen juominen ja tuntui että jossain vaiheessa se meni jopa edelleni. Pyysin miestäni moneen otteeseen rajoittamaan sitä mutta muutosta ei meinannut tapahtua millään.
Sitten yhtenä päivänä aivan yllättäen hän päätti näyttää että osaa olla juomattakin ja sitä kesti monta kktta. Tämän jälkeen hän on petrannut paljon ei juo enää niin usein että olisi häiritsevää.
Mitään pettämistä ei suhteessamme ole ollut.
En nyt aivan kaikkia ongelmiamme viitsi tänne luetella, näistä varmasti saa jo osviittaa.
Hyvänä asiana siinä, että olemme yhdessä joutuneet kokemaan jonkin verran, koen sen että olemme tavallaan täysin auki toisillemme ja pystymme puhumaan kaikesta.
Nyt kaikki on rullaillut hyvin eteenpäin, kun kaikki asiat selvitetty, tuntuu jopa vakaalta aika ajoin.
Olisi niin ihanaa vain lähteä jonnekin yhdessä, irtiotto arjesta, mutta ei ole varaa.
Pääsemmekö ikinä nauttimaan rauhallisesta ja tasapainoisesta elämästä?
Pääsette jos haluatte. Jos masennus tai ahdistus vaivaa, kehottaisin erittäin varovaiseksi niin e-pillerien kuin keltarauhashormonivalmisteiden kanssakin. Itselleni hormonikierukka yhdessä rakkaussurujen kanssa teki kovin huonon olon, en ole ennen enkä jälkeen kokenut ahdistusta.
Näistä lähtökohdista, ymmärrät itsekin että OK arki on jo sinänsä arvokasta ja mitään romanttisten filmien tapaista tuskin kannattaa hamuta. Mutta olen samaa mieltä, kekseliäisyydellä keksikää hieno pieni lomamatka teille kahdelle. Vaikka polkupyörin telttailemaan, tms.
Rahahuolet vaivaavat niin yksin kuin kaksin, mutta kyllähän puolen vuoden raittiudella viinanostosta säästyneillä rahoilla jo pääsee vaikka risteilylle. Yritä itsekin keksiä jokin lisätienesti, vaikka mainospostin jakoa tai ihan mitä vain. Yleensä asuminen ja eläminen kaksin on edullisempaa, kunhan molemmat ovat säästäväisiä. Ruoka kotiruokaa, ei tupakkia ja kaljaa jne.
Olen pahoillani siitä, että koit abortin välttämättömäksi.
Aivan kuin lukisin siskoni kirjoittamaa tekstiä. Siskolla ja hänen miehellään oli todella vaikeaa aluksi, oli niin abortti kuin osastohoito heilläkin.
Sanon vaan että jos todella mies on muuten se tärkein, unohda menneet vaikeudet ja katse eteenpäin. Tässä resepti onneen. Voin kertoa että siskolla ja hänen miehellään ehkä lujin liitto mitä olen nähnyt alun vaikeuksista huolimatta.
Meillä oli miesystävän kanssa ennen seurustelua vaikeaa, (yhdessä vaiheessa hän ei tainnut olla edes kiinnostunut minusta mutta tässä sitä ollaan) ja kaikenmaailman vääntöä ja kolmansia osapuolia sekottamassa pakkaa mutta päädyttiin niin sanotusti vaikeuksien kautta voittoon!