Moi eli oon 13-vuotias poika, sain kuulla viime maanantaina elämäni huonoimmat uutiset. Isäni oli tehnyt itsemurhan. Järkytyin ja en pystynyt syömään moneen päivään. Nyt äiti on pistämässä mut vasten tahtoani kouluun, vaikka en pysty keskittymään mihinkään ja itken usein. :/
Isän kuolema ja koulu
tomzaa
12282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Otan osaa ja jaksamista sulle ja äidillesi. Tämä ei ehkä paljon lohduta, mutta ajattele niin, että isälläsi on nyt parempi olla. Tiedät ehkä, miksi hän teki sen. Voimia!
Sinulla on nyt varmasti kaaos mielessä. Äitikin on varmaan samassa mielentilassa ja ei oikein osaa tukea sinua. Kuitenkin on tällaisessa tilanteessa sinulle hyväksi, että voi elään tavallsita arkea. Mitä olisi olla vain kotona ja ajatusten velloessa mielessä. On hyvä että voit itkemällä käsitellä surua. Sinun on hyvä jutella myös opettajan tai luokanvalvojan kanssa asiata jotta hän osaa ottaa huomioon, ja ymmärtää sinua. Ei ahitaa vaikka et pysty keksittymään. Oleko pystynty puhumaan asiasta äidin tai toisten läheisten kanssa.
Kun omainen kuolee itsemurhan kautta, niin ontavallsita että tulee kaikenlaisia tuntetia ja syyllisyyttä: miksi ei voitu auttaa ja tehdä asialle jotain, olinko itse jotenkin syyllinen tai välinpitämätön, miksi olin vihainen ja huusin joskus hänelle, en tarpeeksi rakstanut? Myös voi tulla tunteita, että miksi hän teki tämän meille, miksi hän jätti meidät yksin. Saattaa tulla vanhoja ritoja mieleen ja jopa omat ajautkset syyttävät jos on joskus tuntenut suorannaista vihaa. Musita mikään näistä tunteista ei ole aiheuttanut isän kuolemaa.
Varaan isällä on ollut vian niin synkkä hetki että hän ei ole jaksanut sinnitellä sen yli tai voi olla että hänellä on ollut pitempään vaikeaa.
Jos sinulla on oikein vaikeaa niin mene juttelemaan vaikka terkkalrin luo. Puhuminen ja isän muisteleminen auttaa eteenpäin. Yrtiä myös olla kavereiden ja harrastusten parissa.
Voit kirjoitella täälläkin.
Kiitos kaikki :) Haluan joo mennä sinällään kouluun ja nähdä kavereita mutta toisaalta haluan levätä rauhassa kotona kun en saa untakaan kunnolla, mitä sanoisin äidilleni jotta saisin levätä vielä? Äitini on koko loppuvuoden vapaalla kesälomaan asti (äitini on opettaja)
Käy juttelemassa koulun terveydenhoitajalle ja miettikää yhdessä miten voisit nyt jatkaa. Jos tuntuu ettet jaksa nyt kokonaisia koulupäiviä niin voisitko hetken tehdä lyhempää päivää vaikka tms. Mutta onlis hyvä ettet nyt kokonaan hautautuisi sinne kotiin. Voisi tehdä ihan hyvää jutella kavereittenkin kanssa.
Ajatteleppa jos sota-aikan kotirintamalla olis jääty lepäämään jokaisen kuolleen jälestä niin täällä olis maattu vaan kun sankarivainajaa kaatuu. Lapset olis kuolleet nälkään kun lesket vaan makaa. Ei se makaaminen siinä mitään auta. Ylös ja ulos vaan. Koulussa ei oppilaan edes tarvi tehdä näin keväällä muuta kun istua. Ei toukokuussa enää oppitunteja ja kokeita ole. Siellä vaan notkutaan. Tiedän kun olen ollut, joten turha siinä on maate jäädä ei se mitään auta. Toimettomaksi ei pidä heittäytyä minkään verukkeen varjolla. Minunkin poikaystävä tappoi itsensä. Yhtään ei makuuttanut. Hautajaisten jälkeen etsin uuden jolla on ollut elämänhalu tallella.
Kyllä meillä ainakin on vielä ainakin neljät kokeet ja oppitunteja on ihan normaalisti... Eikä enää eletä sota-aikaa.
Sitä paitsi en saa edes unta.
Ei eletä sota-aikaa ja muutenkin tuo kommentti oli tosi typerä. Kommentoija ei ymmärrä yhtään mitään todellisesta surusta. Jätä tuo täysin omaan arvoonsa. Kyllä sinun pitäisi saada nyt levätä ja toimia kuin itse koet parhaaksesi. Aitis ei osaa samaistua sinun tunteisiisi.Äitisikin viettää lomaa ja ei sinulle sitä salli. Jospa terveydenhoitaja voisi anataa luvan olla poissa koulusta. Läheisen mentys on kyllä kova juttu ja ymmärrän sinua.
Niin oli typerä kommentti tuossa välissä. Mitä tekemistä sota-ajalla on tämän kanssa. Ja joku poikakaveri on vähän eri asia kuin isä, jota ei voi toisella korvata.
Iso halaus
Kiitos :)
Vaimoni kuoli 9 vuotta sitten (13.5.) ja silloin nuorimmat pojat olivat koulussa.
Keskinmäinen oli 9 luokalla ja nuorin 4 luokalla.
Koulun rehtori kävi meillä kotona ja kertoi suoraan että kokeista ei tarvitse välittää ja voi tulla kouluun jos siltä tuntuu.
Kyllä koulussa ymmärretään tilanne jos loppuajasta ei ole ihan skarppina.
Ymmärrän kyllä, ette pysty keskittymään koulunkäyntiin ja itku saattaa tulla kesken koulutunnin. Niinkuin yllä mainittu, niin äitisi haluaa, että saat jotenkin normaalista elämästä kiinni ja suru hieman hellittäisi. Kyllä se tekeekin niin aikaa myöten, että surun kanssa oppii elämään. Nyt on vain kulunut niin vähän aikaa tapahtuneesta. Yritä jotenkin hyväksyä isäsi teko, vaikka se vaikeaa onkin. Hänellä oli siihen varmasti syynsä.
Yritä alkaa ulkoilemaan ja syömään jotakin. Sekin parantaa oloa. Onko äitisi ehdottanut terapiaa? Voisi olla hyvä käydä juttelemassa ammatti-ihmisen kanssa ja vieraalle ihmiselle olisi ehkä helpompaakin jutella asioista. Voimia sinulle tänä vaikeana aikan.
vaui niin