Kirjoitin tämän saman myös "Järki ja tunteet"-palstalle, mutta täältä saattaisi löytyä enemmän apua.. :)
Olen miettinyt pääni puhki tätä ongelmaani ja kaipaisinkin nyt ulkopuolisen näkökulmaa asiaan. Olen 19-vuotias suomalainen tyttö.
Viime syyskuussa tapasin Turkissa miehen, kurdin, 24-vuotias. Tuttu suomalainen kiinteistövälittäjä esitteli meidät. Olin hieman epäileväinen koko henkilöstä, koska paljon hyvää turkkilaisista (varsinkaan kurdeista) ei muilta kuule. Kahden viikon aikana kuitenkin tutustuimme ja siinähän sitä sitten ihastuttiin. Vanhempani pitivät hänestä todella todella paljon, hän myös kunnioitti vanhempiani suuresti ja kysyikin heiltä aina luvan jos saisimme lähteä ulos ja mihin aikaan minun pitäisi olla takaisin hotellilla ja saattoi minut turvallisesti takaisin.
Kun keskustelimme tulevaisuudesta, sanoin hänelle kuitenkin olevani vain turisti; tulen ja lähden, eikä suhde voisi varmaankaan toimia. Hän sanoi kunnioittavansa päätöstäni, lupasimme kuitenkin pitää yhteyttä ja pysyä ystävinä. Olemme lähes joka päivä tämän 7 kuukauden aikana jutelleet mesessä ja skypessä. Keskustelleet existämme ja menneisyyksistämme. Hän on aina todella huomaavainen minua kohtaan, kuuntelee huoliani ja kertoo omistaan.
Tapasin täällä Suomessa noin 1,5kk sitten työni kautta erään suomalaisen miekkosen jonka kanssa sitten suostuin lähtemään kahville. Vei minut syömään, ostaa lahjoja, kertoo miten onnellinen hän on kun tapasi minut.. Hän on tyyliltäänkin juuri kuin minulle tehty, turvallinen suomalainen mies jolla on ammatti ja töitä riittää. Hän haluaisi seurustella kanssani ja on suunnitellut kesäksi kaikenlaista yhteistä tekemistä, vei minut tapaamaan vanhempiaan kahden viikon tuntemisen jälkeen, tutustuttanut minut ystäviinsä jne..
Kävimme kuitenkin taas Turkissa kaksi viikkoa sitten ja kerroin tästä ystävälleni, joka lupasi pitää yliopistosta vapaata ja tulla tapaamaan minua Istanbulista asti. Näimme viimeksi 7 kuukautta sitten, mutta kun tapasimme taas niin tuntui kuin mikään ei olisi muuttunut. Olin taas onnellinen ja tunsin sydämessäni hänen kanssaan ollessani että "tämä on oikein". Hän kysyi minulta jos minulla on vielä tunteita häntä kohtaan ja vastasin myöntävästi. Hän myös pyysi minua vastaamaan "kyllä" tai "ei" hänen kysymykseensä siitä, jos voisimme seurustella. Hän kuitenkin sanoi, että saisin jättää hänet mistä muusta syystä tahansa, mutta jos uskon välimatkan olevan ongelma, niin meidän ei kannata edes yrittää. Vahempieni asunto Turkissa valmistuu vuoden päästä..
Tunteeni ovat ihan solmussa. Tiedän että järkevin vaihtoehto olisi jatkaa elämää Suomessa varmassa suhteessa, suomalaisen miehen kanssa, ilman kultuurieroja ja yhteisellä äidinkielellä.
En kuitenkaan voi tunteilleni mitään, olen nähnyt jo tämän turkkilaisen huonoja puolia ja hän on nähnyt minunkin, hän on asunut Istanbulissa/poissa ""Kurdistanista"" 15-vuotiaasta saakka, joten on eurooppalaistunut. Ei halua Suomeen, joten tulevaisuuteni olisi Turkissa.
Olen vanhempieni kanssa keskustellut asiasta, mutta hekään eivät osaa auttaa. Käskevät vain tehdä niinkuin uskon olevan oikein.
En kirjoittoittanut tähän nyt aivan yksityiskohtaisesti kaikesta, mutta kysyä saa lisää.
Olen vielä nuori, mutta haluaisin jo turvallisen ja vakaan parisuhteen. Toivon asiallisia vastauksia, mielellään asioista jotain tietävältä, en haukkumisia suomalaisia tai turkkilaisia miehiä kohtaan. Kiitos :)
Olen miettinyt pääni puhki tätä ongelmaani ja kaipaisinkin nyt ulkopuolisen näkökulmaa asiaan. Olen 19-vuotias suomalainen tyttö.
Viime syyskuussa tapasin Turkissa miehen, kurdin, 24-vuotias. Tuttu suomalainen kiinteistövälittäjä esitteli meidät. Olin hieman epäileväinen koko henkilöstä, koska paljon hyvää turkkilaisista (varsinkaan kurdeista) ei muilta kuule. Kahden viikon aikana kuitenkin tutustuimme ja siinähän sitä sitten ihastuttiin. Vanhempani pitivät hänestä todella todella paljon, hän myös kunnioitti vanhempiani suuresti ja kysyikin heiltä aina luvan jos saisimme lähteä ulos ja mihin aikaan minun pitäisi olla takaisin hotellilla ja saattoi minut turvallisesti takaisin.
Kun keskustelimme tulevaisuudesta, sanoin hänelle kuitenkin olevani vain turisti; tulen ja lähden, eikä suhde voisi varmaankaan toimia. Hän sanoi kunnioittavansa päätöstäni, lupasimme kuitenkin pitää yhteyttä ja pysyä ystävinä. Olemme lähes joka päivä tämän 7 kuukauden aikana jutelleet mesessä ja skypessä. Keskustelleet existämme ja menneisyyksistämme. Hän on aina todella huomaavainen minua kohtaan, kuuntelee huoliani ja kertoo omistaan.
Tapasin täällä Suomessa noin 1,5kk sitten työni kautta erään suomalaisen miekkosen jonka kanssa sitten suostuin lähtemään kahville. Vei minut syömään, ostaa lahjoja, kertoo miten onnellinen hän on kun tapasi minut.. Hän on tyyliltäänkin juuri kuin minulle tehty, turvallinen suomalainen mies jolla on ammatti ja töitä riittää. Hän haluaisi seurustella kanssani ja on suunnitellut kesäksi kaikenlaista yhteistä tekemistä, vei minut tapaamaan vanhempiaan kahden viikon tuntemisen jälkeen, tutustuttanut minut ystäviinsä jne..
Kävimme kuitenkin taas Turkissa kaksi viikkoa sitten ja kerroin tästä ystävälleni, joka lupasi pitää yliopistosta vapaata ja tulla tapaamaan minua Istanbulista asti. Näimme viimeksi 7 kuukautta sitten, mutta kun tapasimme taas niin tuntui kuin mikään ei olisi muuttunut. Olin taas onnellinen ja tunsin sydämessäni hänen kanssaan ollessani että "tämä on oikein". Hän kysyi minulta jos minulla on vielä tunteita häntä kohtaan ja vastasin myöntävästi. Hän myös pyysi minua vastaamaan "kyllä" tai "ei" hänen kysymykseensä siitä, jos voisimme seurustella. Hän kuitenkin sanoi, että saisin jättää hänet mistä muusta syystä tahansa, mutta jos uskon välimatkan olevan ongelma, niin meidän ei kannata edes yrittää. Vahempieni asunto Turkissa valmistuu vuoden päästä..
Tunteeni ovat ihan solmussa. Tiedän että järkevin vaihtoehto olisi jatkaa elämää Suomessa varmassa suhteessa, suomalaisen miehen kanssa, ilman kultuurieroja ja yhteisellä äidinkielellä.
En kuitenkaan voi tunteilleni mitään, olen nähnyt jo tämän turkkilaisen huonoja puolia ja hän on nähnyt minunkin, hän on asunut Istanbulissa/poissa ""Kurdistanista"" 15-vuotiaasta saakka, joten on eurooppalaistunut. Ei halua Suomeen, joten tulevaisuuteni olisi Turkissa.
Olen vanhempieni kanssa keskustellut asiasta, mutta hekään eivät osaa auttaa. Käskevät vain tehdä niinkuin uskon olevan oikein.
En kirjoittoittanut tähän nyt aivan yksityiskohtaisesti kaikesta, mutta kysyä saa lisää.
Olen vielä nuori, mutta haluaisin jo turvallisen ja vakaan parisuhteen. Toivon asiallisia vastauksia, mielellään asioista jotain tietävältä, en haukkumisia suomalaisia tai turkkilaisia miehiä kohtaan. Kiitos :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sydänhän sanoo että bumtsibum. Aivot toivottavasti jotain vähän kehittyneempää.
Onhan ne turkkilaiset alussa niiiiiiiin ihania, osaavat hurmata naisen, mutta kun saavat omakseen, alkaa eri meininki. Tuokin mikä oli sinusta niin herttaista, että hän kysyi vanhemmiltasi luvat ja ajat miloin sinut tulisi palauttaa takaisin hotellille, kertoo juuri siitä, että nainen on vanhempiensa (varsinkin isän) omaisuutta, kunnes siirtyy tulevalle miehelleen. Jatkossa sinä kysyisit poistumisluvat ja saapumisajat tuolta mieheltäsi.
Ja mies voi olla pois Kurdistanista, mutta Kurdistan ei voi olla pois miehestä.
Usko pois, on niitä jo ihan Suomessakin syntyneitä, mutta se "kotimaan kulttuuri" on niin vahvasti iskostettu, ne tavat ja perinteet, että moni "suomalaistunutkin" muslimi hakee yhä vaimonsa sieltä vanhempien lähtömaasta. Tai sitten muokkaa suomalaisesta naisesta kunnollisen ja kuuliaisen pikkuvaimon.
Tiedän, riskejä on valtavasti. Itse päätin kuitenkin yrittää, ensin kaukosuhteella, tietäen että siinä menisi vähintäänkin 3-4 vuotta ennen kuin oltaisiin yhdessä. Kaikki onnistui, nyt olen onnellinen. Monta kertaa menetin toivoni että mun mies kykenisi antamaan mulle minkäänlaista tulevaisuutta. Yhtä monta kertaa sain toivoni takaisin. :)
Mut hei, ei sulla ole kiire päättää! Itse olin tilanteessasi 20v. Tosirakkaus odottaa ja kestää. Jos ei odota, ei se mitään, olisitte kuitenkin eronneet joskus
Kirjoituksesta päätellen ole fiksu tyttö ja osaa käyttää aivojasi.Turkinpojat mitää samanlaista pelia monen tytön kanssa ,eikä varmasti ole mitään uskollista tyyppiä.Älä ikinä tee sitä tyhmyyttä ,että turkkiin muutat ,kyllähän siellä on kaikki viellä persellään. Pidä turkinpoika vain lomaystävänä ,niin säästyt monelta ongelmalta.