pakkotilanne

Lasten etua ajatellen, se vanhempi jolla on paremmat henkiset ja taloudelliset puitteet on itsestään selvästi se joka saa lapset.

Näin on, että lapsen etu ajaa kaiken muun edelle.
Sama se mitä muut siitä sanoat, tärkeintä on, että teet niin kuin sinusta on oikein.
Keskustelua miehen kanssa ja sopimista tapaamisoikeuksista, siitä se alkaa.

Sinä/ te tiedättte mikä teidän tapauksessa on parasta.
Ei sinun tarvitse kysellä lupaa ja hyväksyntää TEIDÄN päätöksellenne!
Kukaan muu ei teidä nahoissa ja perheessä ole elänyt, joten mahdoton tuomita.
Päinvastoin, vaikutat kypsälle ja vastuulliselle naiselle, vaikka ehkä sitten muissa asioissa elämässäsi olisitkin epävakaa.

Ei helppo, mutta hieno ratkaisu! Hattu nousee täällä!

Miten itse suhtautuisit itseesi, jos ottaisit lapset hoitoosi mutta et silti kykenisi kantamaan heistä tulevaa vastuuta? Oman maineensa pelastamisen vuoksi olisi väärin rääkätä omia lapsiaan.

Seurasin tällaista tapausta läheltä, kun ystäväni erosi. Ihmisten suhtautuminen häneen vaihteli aika paljon. Me hänet ja koko perheen läheisemmin tunteneet ymmärsimme, että ratkaisu oli hyvin harkittu. Isän luona lapsilla oli ns. paremmat olot (enemmän tilaa, kiva koulu lähellä, vakituisessa työssä käyvä vanhempi jne.). Äiti on silti pysynyt tiiviisti mukana lastensa elämässä.

Tilannetta huonommin tuntevilla sen sijaan saattoi olla hyvinkin kärkkäitä mielipiteitä äidistä, eikä niitä välttämättä mitenkään salattu. Ei kaikilla, ei aina, mutta aina välillä jonkun piti päästä vähintään ihmettelemään asiaa.

Tästä on nyt jo melkein kymmenen vuotta, joten luultavasti asenteet ovat muuttuneet parempaan suuntaan.