Työtä tehden työn on vanki, entäs sen jälkeen?

Työsopimukseni päättyi 30.4.2013. Uutta työtä en ole löytänyt, joten edessä oli vain yksi vaihtoehto. Minusta tuli työtön, sana sellaisenaankin kuullostaa aika epämiellyttävältä. No, enköhän siihen työttömän nahkaan jotenkin mahdu, se on lainassa vain.

Ilmoittauduin ja toimitin tarpeelliset paperit Työ- ja elinkeinotoimistoon määräaikaan mennessä. Liittooni laitoin tarpeelliset selvitykset ajoissa.

Eilen sitten kummastelin viestiä liitosta, asiaani ei voi käsitellä koska työvoimaviranomaisen lausunto puuttuu. Kas kummaa, ajattelin. Meniköhän jossain pieleen? Päätin ottaa asiasta selvää ja menin henkilökohtaisesti käymään "työkkärissä". Voi taivahan vallat mikä minua kohtasi! Asiaani ehditään käsitellä, mutta myöhemmin. Työttömäksi ilmoittautumisia on juuri nyt niin paljon, että vastauksen saan noin kolmen (3!) viikon kuluttua. Sen jälkeen voidaan varata aika yksilölliseen keskusteluun. Siihen on jonotusaika noin kaksi viikkoa. Siis kaiken kaikkiaan menee noin viisi viikkoa ennen kuin voin tavata virkailijan!
Näin on tilanne Tampereella.

Julkisuudessa on moitittu paljon työttömäksi tulleita henkilöitä. Joku näköalaton toisinaan kehottaa itsemurhaan sen johdosta. Markkinat eivät vedä tarpeeksi työntekijöitä ja seurauksena on ylijäämä. Nämä ovat niitä työttömiä.

Joskus kolmekymmentä vuotta sitten saattoi sanoa, että on laiska kun ei mene töihin. Työtä löysi aina kun etsi. Nykyisin tilanne on aivan toinen. Jokaisen palkatun pitää osoittaa tuottavuutensa. Jos tuottoa ei tule, niin pois vain.

On aivan ääliömäistä väittää, että työtön on itse valinnut tilanteensa. Nykysuuntausta katsellessa tilanne ei näy yhtään kohentuvan. Työttömiä tulee olemaan ja vain siksi, että työpaikkoja ei ole riittävästi.