Kesä on ovella ja haluan uskoa, että tänä kesänä vihdoin onneni kääntyy. Haluan mutta en jaksa. Tuntuu kuitenkin että tämän vuoristoradan vauhti on niin suuri, että putoan matkasta pois. Haluaisin huutaa koko voimallani, huutaa niin lujaa että koko maailma kuulisi tuskani, että löytyisi joku joka voisi auttaa. Tunnen kuinka käteni alkavat irrota vuoristoratani vaunusta josta pidän kiinni. En jaksa enää hengittää vaikka haluaisin.
Olen niin yksin keskellä ihmisiä. Ystäviä on ympärilläni monia ja kavereita vielä enemmän. Olen pidetty, kuulen usein kuinka aurinkoinen ja energinen olen. Olen hyvässä työssä.......niin paljon hyvää olen saanut ja niin kiitollinen olen. Olen taistellut itselleni tämän hetken ja nämä asiat ympärilleni. Silti elämäni on kuin kolikko. Toinen puoli; kaikki nämä hyvät asiat ja toinen puoli tämä suunnaton tuntemani yksinäisyys ja erilaisuuteni jota häpeän kuollakseni.
Kun kuljen kaupungilla laitettuna, ei kukaan tiedä kuinka epävarma olen. Kukaan ei osaa kuvitella kuinka vihaan itseäni ja erilaisuuttani. Tukehdun erilaisuuteeni. Tiesin jo pienenä, että poikkean muista....toivoin niin kovin, että muuttuisin. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vahvemmin olen ymmärtänyt, että olen todellakin erilainen ja viallinen. Olen jäänyt yksin tähän maailmaan, koska olen vääränlainen. Olen hakenut apua, mutta mikään ei auta.
Ainoa toivoni on, että tämä peikon kuori revitään päältäni. Ei ehkä kukaan tätä lukeva tajua mitä kerron. Oloen klonkun näköinen nainen.
Siinä se tuli, olen klonkun näköinen nainen. En tiedä pystyykö tätä oksettavaa erilaisuutta poistamaan musta parhainkaan kirurgi. Niin paljon vihaan tätä ulkokuortani, niin valtavasti vihaan tuota peilikuvaani, että haluaisin tappaa itseni päästäkseni eroon tästä sanoinkuvaamattoman rumasta ulkonäöstäni. Rumat kasvoni, voisin viillellä ne täyteen ja pois näkyvistä. Voisimpa repiä naamani irti, olisin silloin normaalimman näköinen. Ja olen täysissä järjissäni tätä kirjoittaessani vaikkei siltä kuulostakaan...
Kukaan ei vaan ymmärrä kuinka vihaan itseäni ja tätä erilaisuuttani. Ja uskokaa huviksenne, jos nyt näkisitte mut, niin ehkä kohteliaisuuttanne sanoisitte, "no et varmasti näytä klonkulta" kun ette vain pystyisi myöntämään sitä että tuo nainen todellakin muistuttaa kasvoistaan klonkkua tai olen itseasiassa vieläkin rumempi kuin klonkku.
Olen niin yksin keskellä ihmisiä. Ystäviä on ympärilläni monia ja kavereita vielä enemmän. Olen pidetty, kuulen usein kuinka aurinkoinen ja energinen olen. Olen hyvässä työssä.......niin paljon hyvää olen saanut ja niin kiitollinen olen. Olen taistellut itselleni tämän hetken ja nämä asiat ympärilleni. Silti elämäni on kuin kolikko. Toinen puoli; kaikki nämä hyvät asiat ja toinen puoli tämä suunnaton tuntemani yksinäisyys ja erilaisuuteni jota häpeän kuollakseni.
Kun kuljen kaupungilla laitettuna, ei kukaan tiedä kuinka epävarma olen. Kukaan ei osaa kuvitella kuinka vihaan itseäni ja erilaisuuttani. Tukehdun erilaisuuteeni. Tiesin jo pienenä, että poikkean muista....toivoin niin kovin, että muuttuisin. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vahvemmin olen ymmärtänyt, että olen todellakin erilainen ja viallinen. Olen jäänyt yksin tähän maailmaan, koska olen vääränlainen. Olen hakenut apua, mutta mikään ei auta.
Ainoa toivoni on, että tämä peikon kuori revitään päältäni. Ei ehkä kukaan tätä lukeva tajua mitä kerron. Oloen klonkun näköinen nainen.
Siinä se tuli, olen klonkun näköinen nainen. En tiedä pystyykö tätä oksettavaa erilaisuutta poistamaan musta parhainkaan kirurgi. Niin paljon vihaan tätä ulkokuortani, niin valtavasti vihaan tuota peilikuvaani, että haluaisin tappaa itseni päästäkseni eroon tästä sanoinkuvaamattoman rumasta ulkonäöstäni. Rumat kasvoni, voisin viillellä ne täyteen ja pois näkyvistä. Voisimpa repiä naamani irti, olisin silloin normaalimman näköinen. Ja olen täysissä järjissäni tätä kirjoittaessani vaikkei siltä kuulostakaan...
Kukaan ei vaan ymmärrä kuinka vihaan itseäni ja tätä erilaisuuttani. Ja uskokaa huviksenne, jos nyt näkisitte mut, niin ehkä kohteliaisuuttanne sanoisitte, "no et varmasti näytä klonkulta" kun ette vain pystyisi myöntämään sitä että tuo nainen todellakin muistuttaa kasvoistaan klonkkua tai olen itseasiassa vieläkin rumempi kuin klonkku.
Vastaukset 11
Vanhimmat
On sulla jotain kirjallisia lahjoja, mutta selkeesti sairaalloisen vääristynyt minäkuva. Oikeesti oot joku Brigitte Bardot nuorena perse paljaana Jeal-Paul Belmondon silkkilakanoilla kehräämässä. No ei vaiskaa. Jos mies32:den teoriat pitää paikkansa, niin klonkun näköisen naisen tekstit pitäisi näyttää tällaiselta:
Oo KLOnku naine ööh hö ma kirjoa tama on klonku mu aarre mu kallis aarre oo ma klonkunaine oo
Hajoo rumuutees :P
http://www.youtube.com/watch?v=kdOPBP9vuZA
On sulla kavereita joten et voi olla kovin ruma. Mulla ei ole kavereita edes eikä muitakana läheisiä joten olen taatusti rumin ihminen. en saa koskaan ketään naista.
Rumuuttaan voi kompensoida käytöksellään.
Kyllä minä ainakin uskon.
Ai ettet saa koskaan liikaa munaa perseeseen?
Kunhan sinulla on enemmän tukkaa kuin Klonkulla ja ihosi on terveemmän näköinen, niin näytät varmasti paremmalta. Jos puhutaan siis näiden modernien leffojen Klonkusta, niin se (vai hän?) ei toisaalta ole _totaalisen_ ruma, siinä/hänessä on jotain sympaattistakin.
Minä olen ihan hyvännäköinen, mutta ujo ja hiljainen streittarimies eli eräänlainen klonkku siis itsekin. Olen etsinyt elämään sisältöä muualta kuin parisuhteista, mutta en ole päässyt eroon tyttöystäväkaipuustani. Kannattaa olla iloinen kavereista ja työpaikasta, minulla ei ole niitäkään. :P
Mä tiedän syyn ikuiseen sinkkuuteeni. Vaikka kuka tässä maailmassa väittäisi muuta, niin syy on aina hyvässä ja pahassa ulkonäössä. Ihminen ihastuu toiseen ihmiseen ulkonäön perusteella. Ihminen ei tunne toista ihmistä kohtaa vetoa, syy on ulkonäössä. Me ollaan eläimiä, joilla on järkeä suuremmat himot. Himoitsemme kauneutta.
Maailma on niin kiero, ettei asioista voida puhua niiden oikeilla nimillä. Jos haluat elää onnellisen elämän ja parisuhteessa - tee itsestäsi vaikka väkisin kaunis.
Asenteet, luonteet, kemiat - nuo kaikki on vain kiertoilmauksia sille, että toisen ulkonökö ei sytytä.
Viimeinen kappale meni taas kerran överiksi.
Jos ulkonäkö ei sytytä, niin vaikeaa on, mutta ei hyvännäköiselläkään ole helppoa jos luonteet ja asenteet ovat päin persettä. Toisaalta hyvännäköinen voi löytää toisen samanlaisen puolisokseen. Mutta esimerkiksi itse olisin mieluummin ruman ja hyväluonteisen kanssa kuin kauniin vittupään. Tosin kun valintaa ei tehdä vain näiden kahden väliltä, niin valitettavasti en ole rumien kanssa.
luonteella ei väliä. Vittupääkin menee jos naama on kaunis. Kauniilta ihmisiltä siedetään enemmän.
Olen ruma ja mulla ei ole mitään. Ei ystäviä, ei sukulaisia eikä läheisiä. Jos kuolisin niin kukaan ei huomaisi sitä. Olen aina yksin. Töitäkään ei tällänen luuseri saa varmaan ikinä. Elämä on aika pas.kaa.