Olemme 30-kymppisiä ja seurustelleet noin puolitoista vuotta. Yhdessä emme vielä asu, eikä lapsia ole.
En saa omia ajatuksia kasaan, että onko hän sellainen nainen, jonka todella haluan. Todella ahdistava tilanne ja haluaisin ratkaisun asiaan pian. Asiaa olen jo useita kuukausia miettinut. Tuntuu että eroajatukset vain vahvistuvat ajan myötä. Välillä on hyviäkin aikoja, jolloin eroajatus ottaa takapakkia ja tulee tunne että ehkä tämä voisi toimia.
Tunteet seilaavat vuoristorataa. Järjellä ajateltuna kannattaisi vielä yrittää, mut tunnepuolessa on ongelmia. Mistä sitä tietää rakastaako toista todella? Välillä tuntuu että kaikki on hyvin, mutta nopeasti ne taas muuttuvat epävarmuuteen. En tunne ikävää kovin usein ja välillä olo häntä kohtaan välinpitämätöntä. Tarkoittaako etten välitä hänestä? Seksi hänen kanssaan on melko vähäistä. Johtuu varmaan oman tunnepuolen sekasotkusta.
En haluaisi häntä loukata ja tiedän eron olevan hänelle kova paikka, jos sellaiseen ratkaisuun päädyn. Miten ihmeessä saan ajatukseni ja tunteeni selväksi?
En saa omia ajatuksia kasaan, että onko hän sellainen nainen, jonka todella haluan. Todella ahdistava tilanne ja haluaisin ratkaisun asiaan pian. Asiaa olen jo useita kuukausia miettinut. Tuntuu että eroajatukset vain vahvistuvat ajan myötä. Välillä on hyviäkin aikoja, jolloin eroajatus ottaa takapakkia ja tulee tunne että ehkä tämä voisi toimia.
Tunteet seilaavat vuoristorataa. Järjellä ajateltuna kannattaisi vielä yrittää, mut tunnepuolessa on ongelmia. Mistä sitä tietää rakastaako toista todella? Välillä tuntuu että kaikki on hyvin, mutta nopeasti ne taas muuttuvat epävarmuuteen. En tunne ikävää kovin usein ja välillä olo häntä kohtaan välinpitämätöntä. Tarkoittaako etten välitä hänestä? Seksi hänen kanssaan on melko vähäistä. Johtuu varmaan oman tunnepuolen sekasotkusta.
En haluaisi häntä loukata ja tiedän eron olevan hänelle kova paikka, jos sellaiseen ratkaisuun päädyn. Miten ihmeessä saan ajatukseni ja tunteeni selväksi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tunteisiin kannattaa luottaa. Naiselle on vain reilua, jos hänelle antaa vapauden löytää mies, joka varmasti rakastaa. Säälistä ei todellakaan ole hyvä olla yhdessä, kummallakaan osapuolella.
Jos vähänkin mietit eroa, on selvää, että silloin pitää erota. Rakastaminen tarkoittaa juuri sitä, ettei mitenkään eikä koskaa halua erota.
Totta kai ero sattuu, mutta loppupeleissä se on vain paineita helpottava ratkaisu.
Voisitko vaikka näin alkuun ehdottaa taukoa, että saat selvitettyä tunteitasi ja ajatuksiasi?
Kyllä sen tietää, jos rakastaa toista,
ei siitä voi erehtyä.
"Jos vähänkin mietit eroa, on selvää, että silloin pitää erota. Rakastaminen tarkoittaa juuri sitä, ettei mitenkään eikä koskaa halua erota."
Rohkenen olla eri mieltä. Ero-ajatukset kielivät myös omasta muutoksen halusta, suhteen ongemista jne..Itse olen ainakin eronnut vain huomatakseni, että RAKASTAN edelleen, mutta oli pakko erota koska suhde ei sellaisenaan toiminut. Tähän huomaamisene vain tarvii tilaa..jos tilaa saatuaankaan ei tunne rakastavansa, voi se sitten olla.
Itselleen kannattaa antaa ja suoda tilaa, ihan sen toisenkin ihmisen takia, että ei tarvitse ressata itseään keikkumalla "eroanko vai en, nyt tai ei koskaan, aina tai ikuisesti, aina vs ei koskaan enää" - radikaalin puoleisten vaihtoehtojen välillä..siinä väsyy niin että kohta on valmis heittämään mäkeen vaikka kenet hyvänsä,koska on niin VÄSYNYT siihen miettimiseen..
Joten älä mieti, vaan tee jotain, ja opettele kertomaan mitä ajattelet.
Voihan sitä keventää tapailua, kertoo toisellekin missä mennään..
Jos toinen ei voi ottaa sitä aikuismaisesti, nii siinä annat tilaisuuuden hänelle kuitenkin kasvaa, jos eikestä eroa silloin mennään terapiaan ja etistään konstit..
elämässä tapahtuu on vain kyse siitä miten se kestetään ja miten ratkaistaan.
"En haluaisi häntä loukata ja tiedän eron olevan hänelle kova paikka, jos sellaiseen ratkaisuun päädyn. Miten ihmeessä saan ajatukseni ja tunteeni selväksi? "
Tuollaiset parisuhteet muuten ovat todella rankkoja, missä joutuu olemaan toisen kanssa loppupeleissä siksi että muuten tämä ihminen "ei kestä", tai hajoaa tai jotain..
jos olet noin tietoinen mitä eroamispäätös tekisi toiselle, se jo kertoo että suhteessanne on läheisriippuvuutta jonkin verran..kannattaa ainakin katkaista se riippuvuuskierre, ettie kumpikaan olisi toisen kanssa joko siksi että MUUTEN EI KESTÄ, muuten hajoaa tai kuolee tai romahtaa, tai että toinen kannattleee toista ja on toisen kanssa siksi että muuten toiseen sattuu tms..
Aikuiset on yhdessä koska haluavat olla. ei säälistä, eikä velvollisuudentunteesta.
Yhteinen aika voi vähetä kun ottaa omaa tilaa, mutta jos suhde ei kestä sitä niin ero tapahtuu jo ilman sunkin päätöstä ja se eukko ottaa sen eron jos ei kestä.
"En saa omia ajatuksia kasaan, että onko hän sellainen nainen, jonka todella haluan"
jos sun pitää tota miettiä niin ei hän ole
no mieti ihan rauhassa. juttele hänen kanssaan hänen tulevaisuuden suunnitelmistaan, arvoistaan ja muista asioista. jos ero ei ole päivän selvä ratkaisu niin kannattaa toki miettiä vielä.