ajattelin tässä itsekseni,lukiessani teidän kaikkien elämän tilanteita ja tapahtumia.
jotka täällä jutustelevat.
haluan kertoa omasta kokemuksestani eron suhteen.kaikkihan olemme erilaisia luonteeltamme...
itse olen eronnut 6-vuotta sitten pitkästä suhteesta josta yksi lapsi joka nyt jo 27v. heti eron jälkeen alkoi poika-mies elämä jota kesti kolme vuotta..kivaa oli aikansa viikonloput baarissa moneen naispuoliseen tutustuessa(monella heillä sama elämän-tilanne)..mutta aikani poika-mies elämää viettäessä tuli mieleen tässäkö elämäni tarkoitus????
ja niin muisti palasi ja rupesin miettimään missä on mennyt vikaan,huomasin että saan osoittaa itseni sormella myös.olen unohtanut hoitaa parisuhdetta,työ ja itsestään selvyys toimivasta parisuhteesta,olin unohtanut ihmisen joka oli kuitenkin voima-vara jokapäiväiseen elämääni.
aluksi ajattelin että nyt etsimään uusi vaimo tai tyttö-ystävä, ja uusi koti ja uusi-elämä...kunnes huomasin rakastan edelleen sitä yhtä(ihminen rakastuu tosissaan kerran elämässään) ainakin minä...ja tämä on minun mielipiteeni....
en tiedä miten kertoisin mutta te jotka ajattelette eroa.miettikää tarkaan mitä olette tekemässä.(huonossa suhteessa ei kannata elää)..mutta aina kun kaksi mies ja nainen kohtaa ja päättää perustaa perheen niin siinä on se kipinä jota ei kannata sammuttaa tyhmyydellä..ja harvemmin se kipinä syttyy uudestaan vaikka kuinka olisi rahaa ja ulkonäköä....hetkellisesti ehkä mutta ajan kuluessa se ehkä ei ole sitä mitä luulimme tai uskoimme.
hyvää kesää kuitenkin teille kaikille....
jotka täällä jutustelevat.
haluan kertoa omasta kokemuksestani eron suhteen.kaikkihan olemme erilaisia luonteeltamme...
itse olen eronnut 6-vuotta sitten pitkästä suhteesta josta yksi lapsi joka nyt jo 27v. heti eron jälkeen alkoi poika-mies elämä jota kesti kolme vuotta..kivaa oli aikansa viikonloput baarissa moneen naispuoliseen tutustuessa(monella heillä sama elämän-tilanne)..mutta aikani poika-mies elämää viettäessä tuli mieleen tässäkö elämäni tarkoitus????
ja niin muisti palasi ja rupesin miettimään missä on mennyt vikaan,huomasin että saan osoittaa itseni sormella myös.olen unohtanut hoitaa parisuhdetta,työ ja itsestään selvyys toimivasta parisuhteesta,olin unohtanut ihmisen joka oli kuitenkin voima-vara jokapäiväiseen elämääni.
aluksi ajattelin että nyt etsimään uusi vaimo tai tyttö-ystävä, ja uusi koti ja uusi-elämä...kunnes huomasin rakastan edelleen sitä yhtä(ihminen rakastuu tosissaan kerran elämässään) ainakin minä...ja tämä on minun mielipiteeni....
en tiedä miten kertoisin mutta te jotka ajattelette eroa.miettikää tarkaan mitä olette tekemässä.(huonossa suhteessa ei kannata elää)..mutta aina kun kaksi mies ja nainen kohtaa ja päättää perustaa perheen niin siinä on se kipinä jota ei kannata sammuttaa tyhmyydellä..ja harvemmin se kipinä syttyy uudestaan vaikka kuinka olisi rahaa ja ulkonäköä....hetkellisesti ehkä mutta ajan kuluessa se ehkä ei ole sitä mitä luulimme tai uskoimme.
hyvää kesää kuitenkin teille kaikille....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei kannata kärvistellä,kun ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen. Mie ainakin tyytyväinen et erosin pitkästä liitosta. Mies jäi porumaan ja pohtimaan et mikä mulle tuli. Seuraavastakin liitosta olen jo ehtinyt erota,mutta nyt on hyvä säätö kuvioissa, elämä on ihqua
Viestiketjun aloittajan kirjoituksessa on viisautta. Tästä elämän ihquttajan kirjoituksestakin yritin etsiä jotain viisauden hiventä. En onnistunut löytämään, kun olen niin rajoittunut.
"Lonely3", kerroit liikkuneesi paljon eron jälkeen ekat 3 vuotta. Miten on elämäsi viimeiset kolme vuotta menneet, erosithan 6 vuotta sitten..ootko löytänyt jonkinlaisen tasapainon?
Kun pitkästä liitosta eroaa, niin harva taitaa siitä oikein koskaan selviytyä kunnolla..
Itse erosin 20 avioliittovuoden jälkeen. Erosta on nyt 10 vuotta, aina ei ole ollut helppoa (taloudellisesti), mutta päivääkään en ole katunut.
Muutama pidenmpi seurustelusuhde ollut, uusiin naimisiin en edes halua, toki hyvä parisuhde antaa paljon.
Ja exäni on kyllä hyvä mies jollekulle, mutta itse valitsin aikoinaan mielummin poistumisen jatkuvasta pahasta olosta kuin siinä marinoitumisen.
Veli-sisar suhde ei ole mikään kahden ihmisen välinen liitto, kavereitakin on ihan kylliksi...enkä heidän kanssa sänkyä jaa joten ystävyyskään ei riitä syyksi, taloudellisista syistä en myöskään alentuisi yhdessä roikkumaan
Erosin pettäjämiehestä, vihaisena ja raivoissani. Koko mennyt kaunis rakkaus, meillä oli hienoa yhteiselämää, on muistoissani toisarvoista, siihen nähden kuinka suuren muistijäljen suuri loukkaus, miehen valheet, syyttelemiset ja uskottomuuden salailu minussa aiheutti. Olenkin miettinyt, kumpi katuu pitkällä aikavälillä. Loukattu tai jätetty osapuoli vai hän, joka jo avioliiton aikana lähti viettämään poikamieselämää, pitämään hauskaa ja kivaa. Hyvän puolison jättäminen tai menettäminen, nuoruuden uudelleenelämisen vuoksi,vain että saa biletttää ja p*nna, ei ehkä ole järjen jättiläisen ratkaisu.
Sori ap, en usko että exäsi haluaa sinua enää takaisin. Hyvillä ihmisillä ei eron jälkeen kauaa mene, kun ympärillä on paljon uusia kumppaniksi tarjoutuvia, ja ex joutuu hänen mielessään vertailuun. Hyvin nopeasti näkee, että maailma on täynnä hienoja ihmisiä, jotka voittaa 6-0 pettävät ja valehtelevat kumppanit.