Onko parannusta sellaiselle kun vihaa itseään ja on syytä vihatakkin. Ei ole kyse siitä että olisi masentunut tai vastaavaa, vaan yksinkertaisesti vihaa lähes kaikkea itsessään ja se on jatkunut lapsuudesta asti.
Elämä on aika rankkaa, jokaikinen asia joka harmittaa ja kaikki ongelmat jotka kohtaa, johtuu itseinhosta. Sellaisesta käsittämättömän vahvasta, jolle ei voi tehdä mitään. Jostain syystä en pysty parantamaan itseäni jotta voisin olla tyytyväinen itseeni ja tekoihini. Olen kokeillut hyväksyä sen että olen tunteellinen, persoonallinen, äkkipikainen, mutta tuntuu että niiden hyväksyminen on pahentanut tilannetta.
Mitä voin tehdä. Olen vihannut itseäni jo niiin kauan ja ainoa pakokeino tuntuu olevan vaan itsensä poistaminen, sillä en pysty muuttumaan vaikka yritän joka päivä. Ehkä en yritä tarpeeksi? Enkä varsinaisesti tiedä miten itsensä persoonan muuttaminen voi onnistua... En voi edes hakea kivoja pillereitä lääkäriltä koska en ole masentunut, minä vain vihaan itseäni.
Mielen häiriö: itseviha?
8
1602
Vastaukset
- psykiatri
neuroleptejä
- eräs kannssamatkaaja
Syy on varmaan lapuudessa. Sinua ei ole rakastettu. Onko ollut höllä olematon äitilapsiuhde vauvaikäisestä kolmivuotiaaksi. Sinulta on varmaan vaadittu, muttta et ole saanut paljoa kannustusta ja tunnustusta, että ole hyväksytty ihan vain oma na itsenäsi. Siis itsetunto ja minäkuvasi on heikko.
Oleko syntynyt eitoivottuna ym.
Kuitenkin olet yhtä arvokas ja ainutlaatuinen kuin kaikki me muutkin ihmiset. Onkos sinua kohdeltu väkivaltaiseti?
Terapia ja ja asioiden käsittely saa sinut löytämään minuutesi ja oivaltamaan ihisarvosi. Hyvä että päätit kirjoittaa ja sinulla on halu muutokseen.
Sorry virheeni. Kirjoitan melko väsyneenä. - vihaviha
Täällä toinen joka inhoaa ja vihaa itseäni.Olen aivan kaatopaikka jätettä.
- täynnäinhoa
Jep, olen rakastamaton ihminen se on selvä, ja hankalasta perheestä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että ihmisenä olen perseestä. Enkä tiedä mitä voin tehdä asialle. Terapioihin sun muuhun minulla ei ole varaa eikä energiaa hakea kaikenmaailman tukijuttuja ja niistäkin olen kuullut tarinoita että ei sitä tukea saa vaikka olisi oikea diagnoosi, eikä joku "itseinho".
Enkä tiedä auttaisiko se edes... Mietin paljon ja psykologia kiinnostaa minua, yritän selvitellä mistä kaikki johtuu ja monia päätelmiä onkin vuosien varrella kerääntynyt. Olen silti aina uudestaan ja edelleen kamala ihminen, en ole ikinä hyvä. =(
- aösöadöasdöalsdasdas
minulla on ihan sama ongelma.En varsinaisesti itseäni vihaa,mutta en kyllä rakastakkaan,samastuin erään kanssamatkaajan vastaukseen josta tunnistin oman lapsuuteni helposti.Äiti hylkäsi,isästä ei tietoakaan,kasvattaja vanhemmat molemmat tunnevammaisia jolta ei haleja herunut,hyväksyntää sai suorittamalla,eikä edes aina sekään riittänyt,yrittivät varmasti parhaansa ja kyllä minua rakasti,mutta omalla tavallaan,rakastan heitä silti.Koko elämän olen tuntenut itseni huonoksi,ulkopuolikseksi(jopa kotona),epävarmaksi epäonnistumisen moniottelijaksi.En usko itseeni,jos joku kehuu,se on vain kohteliasuutta.Kaikki on elämässäni epävarmaa,kokoajan olen tuuliajolla vailla määränpäätä,tai määränpää vaihtuu hetken mielijohteesta,minne menossa?Yritän elää päivä kerrallaan ja hyväksyä itseni ja vajavaisuuteni.Jokainen päivä on taistelu itseäni vastaan,mutta olen taistelija,sen takia olen vielä elossa.
- täynnäinhoa
Minulla on sillein sama juttu, ehkä ero on juuri se että nimenomaan vihaan itseäni siis todella paljon. Se tuntuu fyysisesti voimakkaalta puristelulta kropassa välillä kun häpeän.
Jotenkin itsensä hyväksyminen (itseni kohdalla) tuntuu huonolta asialta, koska ei minun pitäisi hyväksyä omaa vammaista käyttäytymistäni! Ja jos hyväksyn en ikinä parannu ihmisenä, vaikka joskus luulin että itsensä rakastaminen vaikuttaisi positiivisesti. Ei, en kohtele ihmisiä niinkuin pitäisi, en osaa varoa käyttäytymistäni siten että minun seurassani olisi mukavaa. Seurassani ei ole mukavaa.
Itseinho on ylitsepainuvaa. Liian rankkaa. Enkä keksi ratkaisua, muuta kuin itsemurha. Mutta ratkaisuun asti pakko elää se kuuluisa päivä kerrallaan täynnä vihaa. Ja kun vihaa itseään, ei pääse vihaa ikinä pakoon.
- choisecgoose
Kirjoita paperille vihasi ja sitten revi se.
katso luontoa, kauneutta, miksi olla ärripurri kauniin keskellä.
Kun se elämä päättyy joskus varmasti niin miksei olla kiitollinen ja onnellinen, pienistä, suurista.
Rakautt sydämiinne.
Raiskattu nainen ja perhe tapettu elää keskitysleirillä nälkäisenä, oisko kivaa. - itseään hoitanut
Te saatte paljon apua lukemalla pitkän linjan terapeuttien kirjoittamaan itsehoitokirjallisuuttta. Pitää tehdä suorastaan haaste mataksta omaan minuuteen. Se on suorastaa seikkailu. Jos on oikein aphoin rikki ja hajanainen niin maltillinen pitää olla: ei liikaa kerralla. sitten kun alkaa samalla vaikka kirjoitella ajatuksiaan. Olen saanut paljon apua mm. Seppo Jokisen; Tommy Hellstenin tuotannosta. Ja on niitä kirjastot pullollaan teoksia ihmisen psyykeestä. Ja ei maksa paljoa. Psykologiassakin on eri koulukuntia, mutta kyllä kaikissa se sama juju kulkee.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Medvedev: Suomi tuhoutuu ydinsodassa ensimmäisenä
Venäjän ydinaseilla on lyhyin matka Suomeen, joten ydinsodassa Suomi tuhoutuu heti sodan alkuminuuteilla, muilla mailla5942084- 1031036
Hotellille löytyi ostaja....
Tämän päivän Kainuun Sanomissa oli uutinen, että pesänhoitajan mukaan Hotelli Kainuu myydään ensiviikolla. Hieno homma,18987Saana airola ja. muusikko spekulaatiota
Saara airolan kirja muusikko mies. Oisko redrama tai lauri tähkä? Saana oli 13 v vuonna 2014 Tekoäly sanoo : tähkä Julki4847Onko se loukkaavaa
Kun joka kerta tuijotan sun peppua. En mahda sille mitään, että se vangitsee katseeni. Pohdin vain että ei minusta ole k101845- 71760
Onko kaivattusi seinäruusu?
Kun hän saapuu paikalle, huomaako kukaan, vai kääntyvätkö päät? Onko se hyvä vai huono juttu? Oletko sinä huomattu vai50749- 63715
Jos saisit palata takaisin johonkin vuoteen
Mikä vuosi se olisi? Ja mitä siinä hetkessä tapahtuisi?78700- 65563