Voiko liitto kestää?

Mulla on omituinen ongelma. Rakastan miestäni, mutta en enää tiedä jaksanko häntä....

Hän on muuttunut totaalisesti naimisiinmenon jälkeen. Ei tee enää kotona mitään; työnjako meillä on ollut sellainen että minä teen perinteiset "naisten" ja hän "miesten" työt. Mitään hän ei silti tee, vaikka tilanne olisi mikä. Omia autojaan hän ropuaa kyllä, mutta ei mitään yhteisen kodin eteen. Valittaa jos minulta jää jotain tekemättä. Mm. jouduin poikkeuksellisesti tekemään palkkatöitä yhden viikon aamukasista iltaysiin kun kiireaikana paikattiin sairaslomalaista, joten en ollut ehtinyt pesemään pyykkejä tai laittaa tiskejä, niin hän ei uusavottomana voinut edes tälläisessä poikkeustapauksessa ottaa ohjia omiin käsiinsä vaan hirveä mäkätyshän siitä seurasi. Minä kuitekin mm. vaihdoin renkaat kun hän loukkasi selkänsä, ilman muuta, vaikka se ei nyt "minun" töihini kuulukaan.

Viikonloput hän ropuaa vain harrasteautojaan. Illat hän istuu facebookissa, vähintään kolmisen tuntia illassa ja katsoo sitten telkkaa. Edes yhteisiä koiria hän ei ulkoiluttanut edes kotipihassa kun olin töissä, vaan ne sai pissiä ja kakkia pitkin lattioita.

Ruokaa hän ei syö. Syö vain vähän vaaleaa (pullamössö) leipää, rasvasia liha- ja karjalanpiirakoita, sipsiä, karkkia, keksiä. Jos sanon aiheesta, vika on kuulemma siinä että minä en ole hänelle kokannut. Jos kokkaan, niin ei hän juuri silloin halua syödä tai ruoka on väärää.

Rahaa hänellä ei ole koskaan, vaikka palkkaa saamme lähes saman verran ja minä makselen auto- ja kylppärilainaa ym. ja samalla elätän lastani. Hän ei maksanut edes omakotitalon lainanlyhennyksistä omaa osuuttaan puoleen vuoteen kun aina esiteltiin jotain ylimääräisiä laskuja, joten itse jouduin maksamaan nekin. Sen jälkeen selvisi että samanaikaisesti hän oli käyttänyt omat säästönsä, lähes 10.000 euroa. En tiedä mihin nekään rahat ovat menneet, koska ylimääräisiä laskuja ei todellakaan ollut niin paljoa eikä hän ole ostanut mitään ihmeellistä. Nuo säästöt oli tarkoitettu nimenomaan hätävaraksi, joten aikaisemmin sovittiin että maksan siksi ne lainanlyhennykset ettei noihin tarvitse koskea.

Asioista ei voi enää keskustella, hän kiukuttelee kaiken aikaa vähän kaikesta. Jos olemme jostain eri mieltä, niin se tehdään niinkuin hän haluaa tai hän suuttuu. Ja nyt on kalja alkanut maistua vähän turhankin paljon... Viimeisen neljän viikon aikana on kerran viikossa vetänyt örvelöt ja vieläpä keskellä viikkoa. Kaksi kertaa niin että tyttäreni oli kotona!!! Viimeksi eilen. Sammui jonnekkin ulos, en tiedä minne, en löytänyt vaikka kävin etsimässä. Rahapussit ja muut oli kuitenkin kotona, joten ei ole voinut minnekkään lähteäkään.

Hän on ollut jo kerran aiemmin naimisissa, yhdessä olivat 10 vuotta ja naimisissa vain puolitoista ennenkuin entinen vaimo haki eroa. Me olimme myös yhdessä pitkään, ja kesällä tulee täyteen vuosi naimisissa ja nyt alkaa minullakin jo pikkuhiljaa tulla mitta täyteen.

Miten ihminen voi muuttua noin totaalisesti papin aamenen jälkeen? Mitä tässä oikein pitäisi tehdä?? Jos jollain on hyviä ideoita, niin kertokaa ihmeessä! Rakastan häntä, joskus edelleen on niitä hyviä päiviä jolloin hän on oma ihana itsensä, mutta tuntuu että vain vähenevissä määrin. Jos tämä tälläiseksi menee niin ei tästä tule yhtään mitään! Jos voisin rauhassa katsella mitä tässä tapahtuu niin odottelisin, mutta koska näemmä tuo järkikulta alkaa kovasti miehellä himmenemään ja lapsikin kärsii jo tilanteesta, niin en rauhassa katsella.

Olen jo ehdottanut parisuhdeterapiaa; ei missään nimessä. Olen sanonut että jos minun kanssa on noin kamalaa elää, niin sitten varmaan tarvitsee miettiä eroa tai ainakin mietintätaukoa; silloin hän sanoi tappavansa itsensä.

En kertakaikkiaan enää tiedä mitä tehdä.