Mulla on omituinen ongelma. Rakastan miestäni, mutta en enää tiedä jaksanko häntä....
Hän on muuttunut totaalisesti naimisiinmenon jälkeen. Ei tee enää kotona mitään; työnjako meillä on ollut sellainen että minä teen perinteiset "naisten" ja hän "miesten" työt. Mitään hän ei silti tee, vaikka tilanne olisi mikä. Omia autojaan hän ropuaa kyllä, mutta ei mitään yhteisen kodin eteen. Valittaa jos minulta jää jotain tekemättä. Mm. jouduin poikkeuksellisesti tekemään palkkatöitä yhden viikon aamukasista iltaysiin kun kiireaikana paikattiin sairaslomalaista, joten en ollut ehtinyt pesemään pyykkejä tai laittaa tiskejä, niin hän ei uusavottomana voinut edes tälläisessä poikkeustapauksessa ottaa ohjia omiin käsiinsä vaan hirveä mäkätyshän siitä seurasi. Minä kuitekin mm. vaihdoin renkaat kun hän loukkasi selkänsä, ilman muuta, vaikka se ei nyt "minun" töihini kuulukaan.
Viikonloput hän ropuaa vain harrasteautojaan. Illat hän istuu facebookissa, vähintään kolmisen tuntia illassa ja katsoo sitten telkkaa. Edes yhteisiä koiria hän ei ulkoiluttanut edes kotipihassa kun olin töissä, vaan ne sai pissiä ja kakkia pitkin lattioita.
Ruokaa hän ei syö. Syö vain vähän vaaleaa (pullamössö) leipää, rasvasia liha- ja karjalanpiirakoita, sipsiä, karkkia, keksiä. Jos sanon aiheesta, vika on kuulemma siinä että minä en ole hänelle kokannut. Jos kokkaan, niin ei hän juuri silloin halua syödä tai ruoka on väärää.
Rahaa hänellä ei ole koskaan, vaikka palkkaa saamme lähes saman verran ja minä makselen auto- ja kylppärilainaa ym. ja samalla elätän lastani. Hän ei maksanut edes omakotitalon lainanlyhennyksistä omaa osuuttaan puoleen vuoteen kun aina esiteltiin jotain ylimääräisiä laskuja, joten itse jouduin maksamaan nekin. Sen jälkeen selvisi että samanaikaisesti hän oli käyttänyt omat säästönsä, lähes 10.000 euroa. En tiedä mihin nekään rahat ovat menneet, koska ylimääräisiä laskuja ei todellakaan ollut niin paljoa eikä hän ole ostanut mitään ihmeellistä. Nuo säästöt oli tarkoitettu nimenomaan hätävaraksi, joten aikaisemmin sovittiin että maksan siksi ne lainanlyhennykset ettei noihin tarvitse koskea.
Asioista ei voi enää keskustella, hän kiukuttelee kaiken aikaa vähän kaikesta. Jos olemme jostain eri mieltä, niin se tehdään niinkuin hän haluaa tai hän suuttuu. Ja nyt on kalja alkanut maistua vähän turhankin paljon... Viimeisen neljän viikon aikana on kerran viikossa vetänyt örvelöt ja vieläpä keskellä viikkoa. Kaksi kertaa niin että tyttäreni oli kotona!!! Viimeksi eilen. Sammui jonnekkin ulos, en tiedä minne, en löytänyt vaikka kävin etsimässä. Rahapussit ja muut oli kuitenkin kotona, joten ei ole voinut minnekkään lähteäkään.
Hän on ollut jo kerran aiemmin naimisissa, yhdessä olivat 10 vuotta ja naimisissa vain puolitoista ennenkuin entinen vaimo haki eroa. Me olimme myös yhdessä pitkään, ja kesällä tulee täyteen vuosi naimisissa ja nyt alkaa minullakin jo pikkuhiljaa tulla mitta täyteen.
Miten ihminen voi muuttua noin totaalisesti papin aamenen jälkeen? Mitä tässä oikein pitäisi tehdä?? Jos jollain on hyviä ideoita, niin kertokaa ihmeessä! Rakastan häntä, joskus edelleen on niitä hyviä päiviä jolloin hän on oma ihana itsensä, mutta tuntuu että vain vähenevissä määrin. Jos tämä tälläiseksi menee niin ei tästä tule yhtään mitään! Jos voisin rauhassa katsella mitä tässä tapahtuu niin odottelisin, mutta koska näemmä tuo järkikulta alkaa kovasti miehellä himmenemään ja lapsikin kärsii jo tilanteesta, niin en rauhassa katsella.
Olen jo ehdottanut parisuhdeterapiaa; ei missään nimessä. Olen sanonut että jos minun kanssa on noin kamalaa elää, niin sitten varmaan tarvitsee miettiä eroa tai ainakin mietintätaukoa; silloin hän sanoi tappavansa itsensä.
En kertakaikkiaan enää tiedä mitä tehdä. Laitan tämän saman muutamalle eri osastolle, josko saisin enemmän hyviä neuvoja.
Hän on muuttunut totaalisesti naimisiinmenon jälkeen. Ei tee enää kotona mitään; työnjako meillä on ollut sellainen että minä teen perinteiset "naisten" ja hän "miesten" työt. Mitään hän ei silti tee, vaikka tilanne olisi mikä. Omia autojaan hän ropuaa kyllä, mutta ei mitään yhteisen kodin eteen. Valittaa jos minulta jää jotain tekemättä. Mm. jouduin poikkeuksellisesti tekemään palkkatöitä yhden viikon aamukasista iltaysiin kun kiireaikana paikattiin sairaslomalaista, joten en ollut ehtinyt pesemään pyykkejä tai laittaa tiskejä, niin hän ei uusavottomana voinut edes tälläisessä poikkeustapauksessa ottaa ohjia omiin käsiinsä vaan hirveä mäkätyshän siitä seurasi. Minä kuitekin mm. vaihdoin renkaat kun hän loukkasi selkänsä, ilman muuta, vaikka se ei nyt "minun" töihini kuulukaan.
Viikonloput hän ropuaa vain harrasteautojaan. Illat hän istuu facebookissa, vähintään kolmisen tuntia illassa ja katsoo sitten telkkaa. Edes yhteisiä koiria hän ei ulkoiluttanut edes kotipihassa kun olin töissä, vaan ne sai pissiä ja kakkia pitkin lattioita.
Ruokaa hän ei syö. Syö vain vähän vaaleaa (pullamössö) leipää, rasvasia liha- ja karjalanpiirakoita, sipsiä, karkkia, keksiä. Jos sanon aiheesta, vika on kuulemma siinä että minä en ole hänelle kokannut. Jos kokkaan, niin ei hän juuri silloin halua syödä tai ruoka on väärää.
Rahaa hänellä ei ole koskaan, vaikka palkkaa saamme lähes saman verran ja minä makselen auto- ja kylppärilainaa ym. ja samalla elätän lastani. Hän ei maksanut edes omakotitalon lainanlyhennyksistä omaa osuuttaan puoleen vuoteen kun aina esiteltiin jotain ylimääräisiä laskuja, joten itse jouduin maksamaan nekin. Sen jälkeen selvisi että samanaikaisesti hän oli käyttänyt omat säästönsä, lähes 10.000 euroa. En tiedä mihin nekään rahat ovat menneet, koska ylimääräisiä laskuja ei todellakaan ollut niin paljoa eikä hän ole ostanut mitään ihmeellistä. Nuo säästöt oli tarkoitettu nimenomaan hätävaraksi, joten aikaisemmin sovittiin että maksan siksi ne lainanlyhennykset ettei noihin tarvitse koskea.
Asioista ei voi enää keskustella, hän kiukuttelee kaiken aikaa vähän kaikesta. Jos olemme jostain eri mieltä, niin se tehdään niinkuin hän haluaa tai hän suuttuu. Ja nyt on kalja alkanut maistua vähän turhankin paljon... Viimeisen neljän viikon aikana on kerran viikossa vetänyt örvelöt ja vieläpä keskellä viikkoa. Kaksi kertaa niin että tyttäreni oli kotona!!! Viimeksi eilen. Sammui jonnekkin ulos, en tiedä minne, en löytänyt vaikka kävin etsimässä. Rahapussit ja muut oli kuitenkin kotona, joten ei ole voinut minnekkään lähteäkään.
Hän on ollut jo kerran aiemmin naimisissa, yhdessä olivat 10 vuotta ja naimisissa vain puolitoista ennenkuin entinen vaimo haki eroa. Me olimme myös yhdessä pitkään, ja kesällä tulee täyteen vuosi naimisissa ja nyt alkaa minullakin jo pikkuhiljaa tulla mitta täyteen.
Miten ihminen voi muuttua noin totaalisesti papin aamenen jälkeen? Mitä tässä oikein pitäisi tehdä?? Jos jollain on hyviä ideoita, niin kertokaa ihmeessä! Rakastan häntä, joskus edelleen on niitä hyviä päiviä jolloin hän on oma ihana itsensä, mutta tuntuu että vain vähenevissä määrin. Jos tämä tälläiseksi menee niin ei tästä tule yhtään mitään! Jos voisin rauhassa katsella mitä tässä tapahtuu niin odottelisin, mutta koska näemmä tuo järkikulta alkaa kovasti miehellä himmenemään ja lapsikin kärsii jo tilanteesta, niin en rauhassa katsella.
Olen jo ehdottanut parisuhdeterapiaa; ei missään nimessä. Olen sanonut että jos minun kanssa on noin kamalaa elää, niin sitten varmaan tarvitsee miettiä eroa tai ainakin mietintätaukoa; silloin hän sanoi tappavansa itsensä.
En kertakaikkiaan enää tiedä mitä tehdä. Laitan tämän saman muutamalle eri osastolle, josko saisin enemmän hyviä neuvoja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
oletko uhannut lähteä jos ei puhuta raha asioista. Jäin miettimään että mihinköhän rahat menee? kun kerta käytöskin muuttunut noin paljon? pelaamista? juomista?
Aika kaamea tilanne…
Miehelläsi on varmaankin masennus päällä ja siitä seuraa, että kaikki on baskaa. Sinä olet baska, elämä on baskaa, arki on baskaa... palkka juoksee ja aina on raha loppu.
Elämänhallinta on hukassa.
Mutta usko pois, miehesi kaipaa ulos sieltä missä nyt on sillä siellä on baska olla. Hän ei sieltä pois pääse, sillä viitekehys minkä mukaan hän nyt toimii on kieroutunut ja sen mukaan kun yrittää ”takaisin”, niin menee vain syvemmälle metsään. On kuin olisi toinen luonne eikä sitä itse tajua olevansa aivan pihalla. Jos AP haluat jatkaa liittoanne, niin tuota ei saa unohtaa vaikka kuinka jurppisi ja pelottaisi. Voi näet oikeasti olla, että hän ei tahallaan siellä ole eikä muuten sieltä yksin ulos pääse. Se ihana mies johon rakastuit on siellä jossain, syvällä. Ja voi huonosti.
Alkoholin vetäminen vain syventää depistä kaiken muun baskan aiheuttamansa lisäksi. Se rentoutus minkä alkoholi antaa tulee kolminkertaisena miinuksena seuraavana ja sitä seuraavana päivänä… ja kierre senkun pahenee.
Muista myös, että miehet ymmärtää kommunkointia hieman eri tavalla kuin naiset. Vaikea uskoa, mutta on tärkeää suurinpiirtein " henkisesti lyödä " miestä jotta hän todellakin tajuaa tilanteen. Tällä hetkellä hän ei luultavammin tajua, että koko setti on katkolla vaikka oletkin yrittänyt keskustella.
Olen itse oikeellinen ja vihdoin itsellinen ihminen, todellinen perheenisä joka tekisi mitä tahansa puolisonsa ja perheensä puolesta. Ja niin teenkin. Ja siksi teinkin niin, että olin muutaman vuoden masennus - kaljan tissuttelu jakson päätteeksi kuukausia purkamassa näiden syitä ulkopuolisella asiantuntijalla... jotta pystyisin pelastamaan sen, mikä on tärkeintä omassa elämässäni. Tekstiäsi lukiessani voin hymähtää, että tuo voisi olla vaimoni tarina minusta vuosi taaksepäin. Miehesi pitää tajuta, että perheen koti on aikuisten parisuhde, ei muu. Ei ne kiiltävät autot eikä ne lakatut lattiat vaan ne kaksi aikuista jotka voi hyvin yhdessä ja opettavat niille pienille ihmeille mitä tarkoittaa olla nainen ja mitä tarkoittaa olla mies. Mitä on turvallisuus, mitä on yhdessä tekeminen ja miten meidän kodissa ei tarvitse pelätä mitään sillä dinosauruksetkin pelkää isin voimia…
Paha homma tuossa on myös se, että miehesi korvaa ruokaa kaljalla, syö huonosti, nukkuu huonosti ja on siksi koko ajan ihan rajoilla, että koska räjähtää. Hukkunut esine, hidasteleva auto, lommo autossa tai muuttunut meno - kaikki voi aiheuttaa räjähdyksen??
Mikään ei kiinnosta. Seksiä ei ole. Energiaa ei ole. Ei ole läsnä. Lapset karttaa. Mies on kuin jossain unessa (itse asiassa on kuin haudan pohjalla seisomassa josta ei pääse pois). Miehesi käyttäytyy noin siksi, ettei juuri nyt pysty parempaan sillä sen oma nenä pysyy juuri ja juuri vedenpinnan yläpuolella. Narsistinen käytös, missä nojataan toiseen päästäkseen itse ylemmäs on tyypillistä… kaikkine valittamisineen, haukkumisineen päivineen. Ei pysty antamaan mitään, ottaa vain? Teillä varmaan on tilanne, missä mihinkään ei voi mennä kylään sillä ukolla on kiire takaisin kotiin, turvaan?
Usko pois - Been there, done that. Olen myös repinyt itseni pois tuosta, nyt 45 vuotiaana voimaa ja kaikkea on enemmän kuin 25 vuotiaana, minulla on kaikki hyvin.
Rankat keinot on tarpeen:
- Muuta lapsesi kanssa pois. 3 kk riittää siihen, että mies saa itsensä jaloilleen.
- Aseta ehtoja ja tavoitteita. Psykologi, alkoholin lopettaminen, ruokavalio, rahat jne jne.
- Selvitä miehellesi, että rakastat häntä mutta se loppuu kohta ellei nämä muutu
- Jos kerran vielä uhkaa itsemurhalla = liittonne loppuu heti. Naurettavaa uhkailua.
- Miehesi on vastuussa omasta onnellisuudestaan, sinä omastasi. Te molemmat vastaatte lapsistanne.
Älä jätä miestäsi yksin tämän kanssa äläkä lopeta yrittämistä ennen kuin oikeasti näet, ettei mitään voi tehdä ja kannattaa lähteä kokonaan pois. Kun pääsette eroon tästä tilanteesta, hän tulee olemaan sinulle ikuisesti kiitollinen siitä, että puolustit sitä mikä on sinun elämässäsi tärkeintä etkä jättänyt sitä todella vaikeankaan paikan edessä.
Toivon että kirjoitukseni edes vähän auttaa tekemään oikeita valintoja.
Melkoisen luuserin olet itelles ottanut vaivoiksesi. Ehkä on parempi erota jos sitä ei kiinnosta mikään yhteisten asioiden tekeminen ja kodista huolehtiminen. Sinä itse päätät mitä tehdä. Sano että otat eron jos ei asioihin tule muutos. En usko etttä teillä on kivin hyvää rakkaus suhdetta koska miehes ei ole valmis kompromisseihin eikä auttamaan sinua.