Mulla on omituinen ongelma. Rakastan miestäni, mutta en enää tiedä jaksanko häntä....
Hän on muuttunut totaalisesti naimisiinmenon jälkeen. Ei tee enää kotona mitään; työnjako meillä on ollut sellainen että minä teen perinteiset "naisten" ja hän "miesten" työt. Mitään hän ei silti tee, vaikka tilanne olisi mikä. Omia autojaan hän ropuaa kyllä, mutta ei mitään yhteisen kodin eteen. Valittaa jos minulta jää jotain tekemättä. Mm. jouduin poikkeuksellisesti tekemään palkkatöitä yhden viikon aamukasista iltaysiin kun kiireaikana paikattiin sairaslomalaista, joten en ollut ehtinyt pesemään pyykkejä tai laittaa tiskejä, niin hän ei uusavottomana voinut edes tälläisessä poikkeustapauksessa ottaa ohjia omiin käsiinsä vaan hirveä mäkätyshän siitä seurasi. Minä kuitekin mm. vaihdoin renkaat kun hän loukkasi selkänsä, ilman muuta, vaikka se ei nyt "minun" töihini kuulukaan.
Viikonloput hän ropuaa vain harrasteautojaan. Illat hän istuu facebookissa, vähintään kolmisen tuntia illassa ja katsoo sitten telkkaa. Edes yhteisiä koiria hän ei ulkoiluttanut edes kotipihassa kun olin töissä, vaan ne sai pissiä ja kakkia pitkin lattioita.
Ruokaa hän ei syö. Syö vain vähän vaaleaa (pullamössö) leipää, rasvasia liha- ja karjalanpiirakoita, sipsiä, karkkia, keksiä. Jos sanon aiheesta, vika on kuulemma siinä että minä en ole hänelle kokannut. Jos kokkaan, niin ei hän juuri silloin halua syödä tai ruoka on väärää.
Rahaa hänellä ei ole koskaan, vaikka palkkaa saamme lähes saman verran ja minä makselen auto- ja kylppärilainaa ym. ja samalla elätän lastani. Hän ei maksanut edes omakotitalon lainanlyhennyksistä omaa osuuttaan puoleen vuoteen kun aina esiteltiin jotain ylimääräisiä laskuja, joten itse jouduin maksamaan nekin. Sen jälkeen selvisi että samanaikaisesti hän oli käyttänyt omat säästönsä, lähes 10.000 euroa. En tiedä mihin nekään rahat ovat menneet, koska ylimääräisiä laskuja ei todellakaan ollut niin paljoa eikä hän ole ostanut mitään ihmeellistä. Nuo säästöt oli tarkoitettu nimenomaan hätävaraksi, joten aikaisemmin sovittiin että maksan siksi ne lainanlyhennykset ettei noihin tarvitse koskea.
Asioista ei voi enää keskustella, hän kiukuttelee kaiken aikaa vähän kaikesta. Jos olemme jostain eri mieltä, niin se tehdään niinkuin hän haluaa tai hän suuttuu. Ja nyt on kalja alkanut maistua vähän turhankin paljon... Viimeisen neljän viikon aikana on kerran viikossa vetänyt örvelöt ja vieläpä keskellä viikkoa. Kaksi kertaa niin että tyttäreni oli kotona!!! Viimeksi eilen. Sammui jonnekkin ulos, en tiedä minne, en löytänyt vaikka kävin etsimässä. Rahapussit ja muut oli kuitenkin kotona, joten ei ole voinut minnekkään lähteäkään.
Hän on ollut jo kerran aiemmin naimisissa, yhdessä olivat 10 vuotta ja naimisissa vain puolitoista ennenkuin entinen vaimo haki eroa. Me olimme myös yhdessä pitkään, ja kesällä tulee täyteen vuosi naimisissa ja nyt alkaa minullakin jo pikkuhiljaa tulla mitta täyteen.
Miten ihminen voi muuttua noin totaalisesti papin aamenen jälkeen? Mitä tässä oikein pitäisi tehdä?? Jos jollain on hyviä ideoita, niin kertokaa ihmeessä! Rakastan häntä, joskus edelleen on niitä hyviä päiviä jolloin hän on oma ihana itsensä, mutta tuntuu että vain vähenevissä määrin. Jos tämä tälläiseksi menee niin ei tästä tule yhtään mitään! Jos voisin rauhassa katsella mitä tässä tapahtuu niin odottelisin, mutta koska näemmä tuo järkikulta alkaa kovasti miehellä himmenemään ja lapsikin kärsii jo tilanteesta, niin en rauhassa katsella.
Olen jo ehdottanut parisuhdeterapiaa; ei missään nimessä. Olen sanonut että jos minun kanssa on noin kamalaa elää, niin sitten varmaan tarvitsee miettiä eroa tai ainakin mietintätaukoa; silloin hän sanoi tappavansa itsensä.
En kertakaikkiaan enää tiedä mitä tehdä. Laitan tämän muutamalle eri palstalle, josko saisin enemmän neuvoja?
Hän on muuttunut totaalisesti naimisiinmenon jälkeen. Ei tee enää kotona mitään; työnjako meillä on ollut sellainen että minä teen perinteiset "naisten" ja hän "miesten" työt. Mitään hän ei silti tee, vaikka tilanne olisi mikä. Omia autojaan hän ropuaa kyllä, mutta ei mitään yhteisen kodin eteen. Valittaa jos minulta jää jotain tekemättä. Mm. jouduin poikkeuksellisesti tekemään palkkatöitä yhden viikon aamukasista iltaysiin kun kiireaikana paikattiin sairaslomalaista, joten en ollut ehtinyt pesemään pyykkejä tai laittaa tiskejä, niin hän ei uusavottomana voinut edes tälläisessä poikkeustapauksessa ottaa ohjia omiin käsiinsä vaan hirveä mäkätyshän siitä seurasi. Minä kuitekin mm. vaihdoin renkaat kun hän loukkasi selkänsä, ilman muuta, vaikka se ei nyt "minun" töihini kuulukaan.
Viikonloput hän ropuaa vain harrasteautojaan. Illat hän istuu facebookissa, vähintään kolmisen tuntia illassa ja katsoo sitten telkkaa. Edes yhteisiä koiria hän ei ulkoiluttanut edes kotipihassa kun olin töissä, vaan ne sai pissiä ja kakkia pitkin lattioita.
Ruokaa hän ei syö. Syö vain vähän vaaleaa (pullamössö) leipää, rasvasia liha- ja karjalanpiirakoita, sipsiä, karkkia, keksiä. Jos sanon aiheesta, vika on kuulemma siinä että minä en ole hänelle kokannut. Jos kokkaan, niin ei hän juuri silloin halua syödä tai ruoka on väärää.
Rahaa hänellä ei ole koskaan, vaikka palkkaa saamme lähes saman verran ja minä makselen auto- ja kylppärilainaa ym. ja samalla elätän lastani. Hän ei maksanut edes omakotitalon lainanlyhennyksistä omaa osuuttaan puoleen vuoteen kun aina esiteltiin jotain ylimääräisiä laskuja, joten itse jouduin maksamaan nekin. Sen jälkeen selvisi että samanaikaisesti hän oli käyttänyt omat säästönsä, lähes 10.000 euroa. En tiedä mihin nekään rahat ovat menneet, koska ylimääräisiä laskuja ei todellakaan ollut niin paljoa eikä hän ole ostanut mitään ihmeellistä. Nuo säästöt oli tarkoitettu nimenomaan hätävaraksi, joten aikaisemmin sovittiin että maksan siksi ne lainanlyhennykset ettei noihin tarvitse koskea.
Asioista ei voi enää keskustella, hän kiukuttelee kaiken aikaa vähän kaikesta. Jos olemme jostain eri mieltä, niin se tehdään niinkuin hän haluaa tai hän suuttuu. Ja nyt on kalja alkanut maistua vähän turhankin paljon... Viimeisen neljän viikon aikana on kerran viikossa vetänyt örvelöt ja vieläpä keskellä viikkoa. Kaksi kertaa niin että tyttäreni oli kotona!!! Viimeksi eilen. Sammui jonnekkin ulos, en tiedä minne, en löytänyt vaikka kävin etsimässä. Rahapussit ja muut oli kuitenkin kotona, joten ei ole voinut minnekkään lähteäkään.
Hän on ollut jo kerran aiemmin naimisissa, yhdessä olivat 10 vuotta ja naimisissa vain puolitoista ennenkuin entinen vaimo haki eroa. Me olimme myös yhdessä pitkään, ja kesällä tulee täyteen vuosi naimisissa ja nyt alkaa minullakin jo pikkuhiljaa tulla mitta täyteen.
Miten ihminen voi muuttua noin totaalisesti papin aamenen jälkeen? Mitä tässä oikein pitäisi tehdä?? Jos jollain on hyviä ideoita, niin kertokaa ihmeessä! Rakastan häntä, joskus edelleen on niitä hyviä päiviä jolloin hän on oma ihana itsensä, mutta tuntuu että vain vähenevissä määrin. Jos tämä tälläiseksi menee niin ei tästä tule yhtään mitään! Jos voisin rauhassa katsella mitä tässä tapahtuu niin odottelisin, mutta koska näemmä tuo järkikulta alkaa kovasti miehellä himmenemään ja lapsikin kärsii jo tilanteesta, niin en rauhassa katsella.
Olen jo ehdottanut parisuhdeterapiaa; ei missään nimessä. Olen sanonut että jos minun kanssa on noin kamalaa elää, niin sitten varmaan tarvitsee miettiä eroa tai ainakin mietintätaukoa; silloin hän sanoi tappavansa itsensä.
En kertakaikkiaan enää tiedä mitä tehdä. Laitan tämän muutamalle eri palstalle, josko saisin enemmän neuvoja?
Vastaukset 9
Vanhimmat
sama tarina löytyy muualtakin. kopsattu monia eri tarnoita yhteen eli fake.
Ei todella ole feikkitarina vaan ihan totta ja omakirjoittama. Löytyy täältä Suomi24:n osastoilta parisuhde, avioliitto, avioero. En todella tiedä mitä tehdä, mutta jos jollain on todella ollut vastaava tilanne niin mielellään saa neuvoa!
Tässäpä sulle neuvo: EROA!
Aika umpikujassa olette. Ei tuossa taida muu auttaa kun ottaa pieni tauko suhteestanne. Asumusero on varmaan viisainta. Saatte kumpikin tahoillanne järjestellä omassa päässä asioita. Kun tilanne on vähän selkeämpi niin sitten pariterapiaan ja suora keskustelu hiertävistä asioista. Rakkaus, sitä teiltä vielä ilmeisesti löytyy?! Se on hienoa! Ei muuta kuin hihat ylös ja töitä tekemään parisuhteen eteen
Oot sä se kakkonen, joka salasuhteili rakastuneena ja eromme jälkeen otti entisen aviomieheni avosylin kotiinsa? Tollanen se oli kotona mullakin, voit uskoa että olin onnellinen kun pääsin eroon.
Ihan täysin väärä mies sulla. Jos kuvittelet olevasi rakastunut tai rakastavasi miestä, et tiedä siitä yhtään mitään. Tietenkään et voi määräillä miestä, mutta voit ladella ehdot, antaa lisäaikaa, joka tuskin mitään asiaan vaikuttaa, ja sitten teet päätöksen lisäajan päätyttyä. Kommunikointia on syytä lisätä, että kerro nämä asiat miehelle, jos ei suostu kuuntelemaan vaan alkaa tappelemaan, hän on vastuuton kakara, eikä sellaisessa ole mitään rakastettavaa.
Mulla aika samanlaista ja oikeastaan pahemmin enkä näe enää muuta vaihtoehtoa,kun lähteä litoo!Mahdollisuuksia olisi kyllä ollut korjata asioita,mutta ei niin ei!Yksin on vaikea olla yhdessä!Ei helppoa päätös!
1. Tehkää kotitöistä lista, kumpi tekee mitäkin. Karsikaa turhat hommat ja pölyä ei tarvii koko ajan pyyhkiä hysteerisenä. Ellei lapsi ole allergikko.
2. Mies ei saa valittaa tekemättömistä töistä. Mäkätys on kiellettyä.
3. Pesukone ja tiskikone. Ei käsin tiskausta.
4. Huoltamo vaihtaa renkaat joskus.
5. Mies ei huolehdi koirista, eli ne kuuluvat täysin sinun hoitoosi. Kenen nimissä ne ovat? Jos miehen, niiden pitäisi olla omistajalla joka huolehtii niistä, tulee eläinsuojeluongelmia? Minkälainen ihminen antaa koirien sotkea lattiat, eikö ne voi edes pihaan päästää.
6. Onko syömishäiriö jos ei syö normaalia ruokaa lainkaan? Kukaan ei elä ilman vitamiineja, mineraaleja ja kivennäisaineita pitkän päälle. Puutoksia voi olla jo. Ottaako edes vitamiinia. Mikä häntä painaa? Rakkauden puute? Vai seksin puute? Syökö hän töissä?? Liikunta?
7. Jos sinun ruokasi ei kelpaa, eikä hän tee itse, mikä ruoka sitten kelpaa? Kaupoissa on pakasteita ja muuta.
8. Vaadi selityksiä minne rahat ovat menneet. Ehkä hän sai potkut puoli vuotta sitten? Sinulla ei ole mitään velvollisuutta maksaa toisen laskuja, sano että ylimääräiset kulut pitää karsia ja muutaman kuun jälkeen et enää maksa. Asukaa erillään..?
9. Alkoholia ei pidä ottaa liikaa. Hän ei saa määrätä, eikä kontrolloida. Toisten ei pitäisi joutua pelkäämään hänen suuttumistaan. Kiukuttelu jatkuvasti ei sovi, vaan pitää puhua normaalisti ongelmista. Mikä esimerkki se on lapselle?
10. Eri mieltä saa olla. Siitä ei pidä miehen suuttua.
11. Onko hänellä masennusta, uupumusta tai ahdistusta? Onko työ liian vaativaa vai saiko hän potkut aiemmin? Vai alko-ongelma jos överit ottaa? Loppuiko rakkaus häneltä?
12. On parempi ettei vaadi häneltä liikaa.
13. Käy yksin kysymässä hyvältä parisuhdeneuvojalta ohjeita, huonon neuvojan voi vaihtaa. Ja oma maalaisjärki mukana.
14. Mies ei vaikuta rakastuneelta vaan aika kiukkuiselta? Onko stressiä, ärstymystä? Vaihdevuosia vai nuoruuden kriisiä? Onko toista naista? Pettääkö? Onko ollut koskaan naispelimies, tai uhkapelaaja? Painaako jotkin asiat häntä?
15. Jos asutte erillään kunnes tilanne selviää? Jos selviää. Miehen pitää itse muuttua jos on halua siihen.
16. Sä olet jo yrittänyt riittävästi. Otapa koirulit mukaan, ei mies varmaan jaksa hoitaa niitä? Ja lapsi.
17. Kokeeko mies tulevansa koskaan ymmärretyksi oikein, entä sinä?
Se klassinen mutta ah niin ikuisesti pätevä:
-viis hirttä poikki seinässä, teilläkin!