Sain Sega Saturnin muutama kuukausi sitten. Scart-kaapeli on kulunut, joten kuva ja ääni häviävät aina välillä, mutta olen pärjäillyt.
Erilaisia urheilupelejä en jaksanut kovin kauaa, koska grafiikoiden ikääntyminen näkyi liian paljon. Tähän vaikuttaa tietysti se, etten muutenkaan pidä näistä peleistä hirveästi.
Sain myös pelin nimeltä "D". Pelasin sen läpi yhdessä illassa nettiohjeen avulla. Puzzlet olivat melko älyttömiä ja suuri osa ajasta kului katsellessa samaa tylsää animaatiota uudelleen ja uudelleen. Pidin tätä kuitenkin mielenkiintoisena kulttuurikokemuksena ja ajattelin tämän olevan sellainen peli, johon voisi palata kerran vuodessa. Pelin päähenkilö on n.30-vuotias nainen.
Tomb Raider: En ollut päässyt kokeilemaan tätä Saturn-versiota ennen ja vanhasta PC-versiosta on niin pitkä aika, etten osaa enää vertailla. Kenttien labyrinttimaisuus alkoi ärsyttämään melko pian, mutta jaksoin tahkota hienosti aina T-Rex-kenttään asti. Olen uskoakseni löytänyt kaikki tämän kentän salaisuudet, mutta en yksinkertaisesti enää löydä uusia esineitä enkä paikkoja. Olen ollut samassa jumissa ainakin kuukauden. Oli myös mielenkiintoista lueskella ohjekirjaa ja mietiskellä taustarinaa. Pelin päähenkilö on 28-29v nainen.
Resident Evil: Oli vähän joulumainen olo, kun sain tämän pelin postista. Varsinkin alkuintrojen aikaan fiilis oli vielä erittäin hyvä. Valitettavasti tyly todellisuus vähäisine ammuksineen, labyrinttimaisuuksineen sun muine ongelmineen alkoi rassaamaan aika pian. Onneksi minulla on kuitenkin uudet patterit, joten voin tallentaa pelin ja jatkaa samasta. Tätä mahdollisuutta minulla ei varhaisteinimiehenä ollut, koska en tiennyt tästä patterijutusta.
Wipeout: Yksi harvoista ajopeleistä, joista pidän. Iätön musiikki, edelleen hyvät grafiikat ja paljon pelaamiseen liittyviä yksityiskohtia. Vaikeustaso on vain varsin korkea, ja tallennusmahdollisuutta ei ole muuhun kuin pisteitä varten.
Mansion of Hidden Souls: Tämä minulla oli tosi kauan sitten, ja läpi en päässyt. Nyt vanhempana sain huomata pelimaailman olevan loppujen lopuksi melko pieni ja pääsin sen läpi melko helposti ohjeiden avulla. Toki tämä uusi tallennusmahdollisuus auttoi huomattavasti. Silloin lapsimiehenä tai varhaisteinimiehenä en osannut englantia hirveän hyvin, ja se varmaan sai pelin tuntumaan aika mystiseltä. Nyt minulla on saksankielinen versio ja sen takia en ymmärtänyt kaikkea, mutta kuitenkin sen verran että pysyin kärryillä. Ajattelenkin tämän olevan hyvä peli pelata läpi n.kerran vuodessa, niin siinä voi samalla seurata kielitaidon kehitystä.
Tunsin myös henkistä yhteyttä ruudulla esiintyvään lapsinaiseen, jonka nimi oli Cathy.
Erilaisia urheilupelejä en jaksanut kovin kauaa, koska grafiikoiden ikääntyminen näkyi liian paljon. Tähän vaikuttaa tietysti se, etten muutenkaan pidä näistä peleistä hirveästi.
Sain myös pelin nimeltä "D". Pelasin sen läpi yhdessä illassa nettiohjeen avulla. Puzzlet olivat melko älyttömiä ja suuri osa ajasta kului katsellessa samaa tylsää animaatiota uudelleen ja uudelleen. Pidin tätä kuitenkin mielenkiintoisena kulttuurikokemuksena ja ajattelin tämän olevan sellainen peli, johon voisi palata kerran vuodessa. Pelin päähenkilö on n.30-vuotias nainen.
Tomb Raider: En ollut päässyt kokeilemaan tätä Saturn-versiota ennen ja vanhasta PC-versiosta on niin pitkä aika, etten osaa enää vertailla. Kenttien labyrinttimaisuus alkoi ärsyttämään melko pian, mutta jaksoin tahkota hienosti aina T-Rex-kenttään asti. Olen uskoakseni löytänyt kaikki tämän kentän salaisuudet, mutta en yksinkertaisesti enää löydä uusia esineitä enkä paikkoja. Olen ollut samassa jumissa ainakin kuukauden. Oli myös mielenkiintoista lueskella ohjekirjaa ja mietiskellä taustarinaa. Pelin päähenkilö on 28-29v nainen.
Resident Evil: Oli vähän joulumainen olo, kun sain tämän pelin postista. Varsinkin alkuintrojen aikaan fiilis oli vielä erittäin hyvä. Valitettavasti tyly todellisuus vähäisine ammuksineen, labyrinttimaisuuksineen sun muine ongelmineen alkoi rassaamaan aika pian. Onneksi minulla on kuitenkin uudet patterit, joten voin tallentaa pelin ja jatkaa samasta. Tätä mahdollisuutta minulla ei varhaisteinimiehenä ollut, koska en tiennyt tästä patterijutusta.
Wipeout: Yksi harvoista ajopeleistä, joista pidän. Iätön musiikki, edelleen hyvät grafiikat ja paljon pelaamiseen liittyviä yksityiskohtia. Vaikeustaso on vain varsin korkea, ja tallennusmahdollisuutta ei ole muuhun kuin pisteitä varten.
Mansion of Hidden Souls: Tämä minulla oli tosi kauan sitten, ja läpi en päässyt. Nyt vanhempana sain huomata pelimaailman olevan loppujen lopuksi melko pieni ja pääsin sen läpi melko helposti ohjeiden avulla. Toki tämä uusi tallennusmahdollisuus auttoi huomattavasti. Silloin lapsimiehenä tai varhaisteinimiehenä en osannut englantia hirveän hyvin, ja se varmaan sai pelin tuntumaan aika mystiseltä. Nyt minulla on saksankielinen versio ja sen takia en ymmärtänyt kaikkea, mutta kuitenkin sen verran että pysyin kärryillä. Ajattelenkin tämän olevan hyvä peli pelata läpi n.kerran vuodessa, niin siinä voi samalla seurata kielitaidon kehitystä.
Tunsin myös henkistä yhteyttä ruudulla esiintyvään lapsinaiseen, jonka nimi oli Cathy.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.