Pakkomielle exästä?

Mutta eikö ollut parempi että jätti nyt kuin myöhemmin vielä pidempään kestäneen suhteen jälkeen? Kyllä aika parantaa surusi ja eikun uus kumppani hakuun.

Olet siinä mielessä onnelisessa tilanteessa että suhde ei kestänyt lopulta pidempään. Mieti mitä tuntisit jos tämä olisi tapahtunut vaikka kahden vuoden kuluttua ? itsellänikin kariutui 10kk suhde oikeastaan ilman mitään kunnon syytä. "jokin vain puuttui" mutta ei hän tiennyt mikä ja ei hän ollut varma siitä oliko päätös nyt oikea vai väärä. Seurustelin ennen tätä lyhkästä suhdetta 4 vuotta ja ero tuntuu niin paljon erilaiselta. Tämä lyhkänen suhde tuntui niin voimakkaalta ja en olisi ikinä voinut kuvitella löytävin niin kaunista ja ihanaa ihmistä rinnalleni. En pysty kuvittelemaan että ikinä löytäisin saman tasoisen naisen kuin hän. Olen puhunut aiasta monelle ystävälleni ja osa osaa hyvin tukea minua. Kliseiseltä "aika parantaa" ei voi välttyä. mutta näin se vain on. 4vuotisen suhteen päättyminen oli elämäni kamalin ja vaikein asia. Nyt tuntuuu etttä olen pääässyt yli kun tämä uudenpi suhde loppui. Pitäsikö tässä heti hankkia laastarisuhde jotta saisi surra taas toisen ihmisen takia ? vaikeita kysymyksiä ja nyt en tiedä mitä teen itseni kanssa. Tällä hetkellä ei kannata olla toisen kanssa missään tekemisissä. se on helpompaa sinulle kun et tiedä hänen elämästään mitään. Pitää vain keskittyä positiivisiin asioihin vaikka välillä se niin vaikeata on. Huomasin eilen krapuloissani että alkoholin käyttöä täytyy vähentää huomattavasti. parempi että rupeaa määräaikasesti absolutistiksi. Elämä on paljon mukavempaa selvin päin ja sitä aamua kun olet yksin sängyssä helkkarin masentuneena ja yksin. Murheet osaa uida. Tarkoitus ei edes ollut juoda omaan oloon vaan nauttia jääkiekosta mutta aamulla huomasin että olisi tarkoitus mikä tahansa kun juo niin paska mieli on varmasti aamulla. niin se on aina ollut erojen jälkeen. Sinä selviät niin selviän minäkin. Ei ole itsekästä keskittyä nyt vain ja ainoastaan itseensä. Niin aion tehdä

Täyttä asiaa ja koskettavasti kirjoitat feel ur pain. Ei tuo suhteen pituus näköjään aina korreloi tuohon loppumisen tuskaan. Itselläkin tosi pitkä aiempi suhde, yli 15 v, josta selvisin helpommalla kuin tästä lyhkäisestä. Mutta on tuokin paha olo jotenkin aaltoilevaa. Hetkittäin sen unohtaa ja hetkittäin se taas vyöryy päälle. Se pitää vaan kestää ja antaa ajan tehdä tehtävänsä. Jokainen löytää omat tavat käsitellä asia. Alkoholi ei kyllä varmasti auta asiassa muuten kuin hetkellisen unohduksen muodossa... Itsellä onneksi on asioita, joihin keskittyä.

Minusta mitään laastarisuhteita ei kannata aloittaa omaa tuskaansa helpottaakseen. Miltä tuntuisi itsestä olla toiselle laastari? Ei hyvä. Ei se ole ihmisarvoista toimintaa. Kyllä me tästä selvitään muutenkin!

Komppaan teitä muita,

Itselläni päättyi yli kymmenen vuoden suhde, mutta paljon vaikeampi oli luopua vajaan 5kk suhteesta (ensimmäinen ns. laastarisuhteen jälkeen), koska rakastuin ihan täysillä heti alusta ja sovimme niin hyvin yhteen. Noissa pitkissä suhteissa on kuitenkin ehditty jo kohdata arki ja tavallaan leipiintyä siihen toiseen ihmiseen - ja usein eroa tehdään pidempäänkin, eli surutyötä tehdään jo suhteen aikana. Näissä lyhyemmissä voi jätetyllä olla vielä täysi rakastumisvaihe ensihuumaa päällä ja siksi ero tavallaan järkyttää enemmän.

Kaikki tunteet ja ajatukset ovat luvallisia, hyvä aloittaja. Jos vituttaa, niin antaa vituttaa. Kun itkettää, niin ulvo keuhkojesi pohjasta. Kun käsittelet kaikki tunteet, ajatukset ja pettymykset, olet seuraavan tärkeän ihmisen kanssa heti paremmalta pohjalta liikkeellä. Mikään ajatus tai tunne ei ole väärä, ei etenkään viha.

Ja jos tulee paikka uudelle suhteelle, niin miksi turhaan pyristellä virtaa vastaan? Koskaan ei tiedä mitä tulee vastaan.. ja ihmisellä on uskomaton kyky selvitä hengissä, myös surusta.

Rohkeutta.

etämasennusta

http://auskummitus.blogspot.fi/2013/05/fullers-esp.html

kuulostaa ihan normaalilta suruajalta.

"Katkaisin välit kokonaan exääni, sillä se tuntui helpommalta ratkaisulta eron jälkeen. En tiedä oliko se oikein, mutta sillä hetkellä se tuntui oikealta. "

mielestäni ainut oikea ratkaisu. roikkuminen toisessa ja yhteyden pito vain pidentää suruaikaa ja toisesta irtautumista

Kirjoitat kuin minusta...vaimo...onkohan meillä sama mies kierroksessa..minulla 1/2v taukoa ja palasimme seurustelemaan vakavamman suhteen ensin koettuamme keskenämme..ero oli helvettiä ja erossa oleminen nytkin on helvettiä..en mielestäni ole roikkunt,täysillä tunteineni mukana ja tuo "vaimona" esittely lataa meissä naisissa voimakkaita pariutumisen ja sitoutumisen tunteita,kuten äitiyskin.. Jaksellaanhan eteenpäin,itketään jos itkettää...paluu entisen kanssa ei ole helppoaa...

Täyttä asiaa puhuvat edelliset kirjoittajat. Lohduttaa tietää etten ole ainoa. Itsellä takana pari useamman vuoden suhdetta ja jokaisessa eri tunne skaala, eron syy päällimmäisenä vaikuttimena. Ensimmäisessä tunsin lähinnä surua ja ystävyyttä naista kohtaan, kahdessa jälkimmäisessä vihaa ja katkeruutta myös koska niihin on liittynyt kolmansia pyöriä jotka ovat vaikuttaneet eri tavalla tuntemuksiin. Ennen viimeisintä noin puolivuotta kestävää suhdetta olin ollut useamman vuoden yksin ja suht onnellinen, en oikeastaan edes etsinyt ketään. Kuin puoli vahingossa tutustuin kivan oloiseen iloiseen naiseen ja mietin onko tällaista olemassakaan. Alku meni hyvin ja tuntui jopa liian täydelliseltä, kunnes pilvilinnat alkoi sortua. Sain kiukuttelua osakseni, ei tiennyt aina mistä, pahalla päällä koko ajan (ei kuulema johtunut minusta vaan hänestä) yritin toki kysellä että mikä vaivasi ja että saa puhua jos siltä tuntuu että yhdessä löydetään ratkaisu ongelmiin.



Käytännön ongelmiin löydettiinkin pikkuhiljaa mutta pahansuopaa minua kohtaan se ei lopettanut. Ei tietenkään koska eksän kaipuuta en pystynyt lopettamaan koska en ollut hän ja pahaa oloa purettiin sitten minuun täysin rinnoin eikä silti sanottu mikä vaivaa joitain ympäri pyöreitä vastauksia vaikeista ajoista ja blaa blaa. Huomasin saman kuin minttulinen että lyhkäsen suhteen eroahdistus on siinä että on täysi huuma päällä ja ei ole kerinnyt tympääntyä siihen toiseen niinkuin pitemmissä suhteissa. Itse kiinnyn varsin nopeasti uusiin ihmisiin jos he vaikuttavat mukavilta ei siihen vuositolkulla tarvita.


Eli itselläni irtipyristely/unohtaminen on kestänyt kauemmin kuin itse suhde, ei 1/3 kuten monesti sanotaan. Toki on huomattavasti helpompaa kuin ekana kuukautena mutta vaikeitakin päiviä tulee edelleeen enkä halua nähdä kyseistä paluumuuttajaa kylillä, kierrokset nousee kun kelaan niitä juttuja tai ajattelen kohtaamista eli katson paremmaksi vältellä häntä ennenkuin olen siihen itse valmis. Itseen keskittyminen varmaan auttaa, jos vaihtais vaikka moottoripyörää;)


Tulee lähinnä mieleen lausahdus yksin parisuhteessa,sitähän se on jos itse yrität että suhde toimisi ja toinen ei laita rikkaa ristiin(ei halua) suhteen hyväksi, ei edes halua olla toiselle mielyttävä ja mukava vaan mahdollisimman hankala ehkä odottaen että toinen tekisi ratkaisun ja lähtisi menemään tiedä häntä.
En tiedä kumpi on todellinen hän, tämä ihana iloinen ihminen vai tämä äkkipikainen toista kiduttava pirttihirmu, oli kumpi vaan mahtava näyttely suoritus, molemmat erittäin uskottavia esityksiä,ehdotan emma patsasta.

Onkohan tää ihan normaalia..Erosin yli puoli vuotta sitten puolen vuoden kestäneestä suhteesta enkä pysty vieläkään päästämään irti..Välit on menny kokonaan roikkumiseni takia kuulema..Mies jätti viestillä eikä suostunut näkemään. Ei mitään syytä sanonut mutta toivoi että ollaan kavereita. En osannut jättää rauhaan vaan viestiteltiin monta kuukautta kunnes huoritteli ja haukkui kiitettävästi. Katuu kuulema että ollaan koskaan tutustuttu. Rakastan häntä yli kaiken..Tuntuu ylitsepääsemättömältä koko tilanne enkä osaa antaa vaan olla. :( tiedän että asiaa pahentaa kun yritän väkisin sopia ja oon nolannu itseni täysin. En vaan tiedä enää mitä tehdä tai miten olla. Ahistaa nii paljo että tullu paniikkikohtauksiaki nykyään. En oo koskaan tälläistä eroa/riitoja kokenut vaikka tätä ennen ollut 8 vuoden suhteessakin. Neuvoja?

Itselläni on viime vuosien aikana kokemusta siitä, että ihastun heti ja antaudun suhteelle täysin heti alussa. Jotenkin en ole yhtään osannut suojella itseäni, vaan rakastumisen huuma on vienyt mukanaan. Jos toinen on lähtenyt mukaan samanlaisin tuntemuksin, ei ole yhtään osannut "painaa jarrua" sillä asenteella, että katsotaan mitä, tästä tulee. Olen melko varma, että stoppi tulee aika pian, mikäli toinen on huomattavasti hitaampi liikkeissään kuin itse. Toisen innokkuus ja alitajuinen tarvitsevuus puskee läpi ja tuntuu jopa ahdistavalta. On todella monesta tällaisesta tilanteesta kokemuksia. Saatan jäädä murehtimaan pitkäksi aikaa loppununutta juttua. Minulle on ainakin ollut itsetutkistelun paikka selvittää, miksi nämät jutut eivät vaan ota onnistuakseen. Jatkuvat pettumykset kypsyttävät. Sitä tavallaan pettyy itseensä ja omiin mielikuviin toisesta. Eihän muutaman kuukauden perusteella toista voi vielä tuntea. Omat haaveet ja toiveet tulevat vaan niin voimalla esille, ettei suostu näkemään mitään muuta. Tsemppiä kaikille:)

Kyllä sitä joskus suhteen päätymisen jälkeen haikaili exän perään nimenomaan perää. Kun exällä oli sopivan iso perse että takaapäin kun panin näkymät olivat mahtavat ja vieläkun antoi avokämmentä perseelle muuttuen punertavaksi. Nykyään välillä katson videoita exästäni kun harrastetaan seksiä

Suositukseni on ota laastari suhde, joko vanhempi herrasmies tai nuori "toyboy" joka pitää sua kuin kukkaan kämmenellä ja panee kunnolla. Itse olin 35v kun erosin exästä ja siitä meni pari viikkoa kun sattumien kautta työkaverin tyttären kanssa alettiin pyörimään. Hän oli juuri täyttänyt 19v
Vein häntä syömään, viikonloppureissuille ja hemmottelin häntä. Hän halusi vanhempaa miestä ja mulle kyllä kelpaa semmoinen 19v jalkapalloa harrastava nainen jonka kanssa peuhataan erittäin säännöllisesti ilman sitoumuksia. Ei tullut exä-mieleen todellakaan niissä tilanteissa. Nyt välillä dvd:tä katselen mitä kuvattu exän ja tyttösen kanssa.

Kyllä sitä joskus suhteen päätymisen jälkeen haikaili exän perään nimenomaan perää. Kun exällä oli sopivan iso perse että takaapäin kun panin näkymät olivat mahtavat ja vieläkun antoi avokämmentä perseelle muuttuen punertavaksi. Nykyään välillä katson videoita exästäni kun harrastetaan seksiä

Suositukseni on ota laastari suhde, joko vanhempi herrasmies tai nuori "toyboy" joka pitää sua kuin kukkaan kämmenellä ja panee kunnolla. Itse olin 35v kun erosin exästä ja siitä meni pari viikkoa kun sattumien kautta työkaverin tyttären kanssa alettiin pyörimään. Hän oli juuri täyttänyt 19v
Vein häntä syömään, viikonloppureissuille ja hemmottelin häntä. Hän halusi vanhempaa miestä ja mulle kyllä kelpaa semmoinen 19v jalkapalloa harrastava nainen jonka kanssa peuhataan erittäin säännöllisesti ilman sitoumuksia. Ei tullut exä-mieleen todellakaan niissä tilanteissa. Nyt välillä dvd:tä katselen mitä kuvattu exän ja tyttösen kanssa.

Onkohan aloittajalla ja jollakulla toisella kommentoijalla ollut sama iljetys kierteessä? Kutsuu tosiaan vaimoksi, "morsiameksi" jos tarkkoja olaan.pohjoisessa kasvanut. Varoitus nyt kuitenkin kaikille,jotka saattavat tunnistaa:tyyppi puhuu paskaa silmät suut täyteen,pettää(minä olin toinen nainen kauan,ennenkuin sain tiedon pettämisestä,raskauden aikana petti ja sen jalkeen lukuisia kertoja-ja ei,en oitis synnytysvuoteella jättänyt,sillä oli oma ja lapsen selviytyminen tärkeintä silloin,onneksi se kesti vain aikansa se kidutus,yli päästiin) ja pahoinpitelee. Nosturi-peran nimellä kulkeva kusiainen. Terkut vaan sinne,että pian sun tapas sontasäkki suomessa tunnetaan oikein hyvin,huolehdin siitä kyllä-voit karkuri palata sinne ranskan legioonaan lopettelemaan palvelusaikaasi nyt,tervemonoa!