Olen se mies, joka ei naista saa. Saan kyllä ystäviä. Mutta onko itse seurustelu sitten jo niin vakava paikka, ettei kukaan nainen maailmassa voisi uhrata edes yhtä ainoaa kuukautta minun kanssa? Onko kaiken oltava niin ehdotonta, ettei minun kanssani voisi koskaan kukaan onnistua?
Kuvitellaan tällainen paradoksi, että minulla olisikin nainen, vaikka jo heti kuukauden sisällä löytyisi. Ajatellaan myös, että seurustelisin siis vähintään kokonaisen kuukauden ja nainen todellakin tykkäisi minusta. Mitä tuon yhden ainoan kuukauden aikana ehtisi tapahtua? Putoaisiko taivas niskaan vai kuinka kävisi?
Kuvitellaan tällainen paradoksi, että minulla olisikin nainen, vaikka jo heti kuukauden sisällä löytyisi. Ajatellaan myös, että seurustelisin siis vähintään kokonaisen kuukauden ja nainen todellakin tykkäisi minusta. Mitä tuon yhden ainoan kuukauden aikana ehtisi tapahtua? Putoaisiko taivas niskaan vai kuinka kävisi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei vaan kuukauden aika naisesta tulee käytetty joten ei kannata ottaa riskiä että joku parempi jää sen vuoksi saamatta.
Ainako on pakko panna heti ensimmäisen kuukauden aikana?
Minä en saa naisia ystävikseni ikinä :(
No jos ei panna niin mikäs ero siinä sitten on ystäviin? Eipähän sitten tarvitse seurustella, ollaan vaan kamuja.
On olemassa tiettyjä fysiikan lakeja, joita ei voi rikkoa. Yksi näistä on se, että Ätmeillä ei koskaan voi olla tyttöystävää eikä seksiä kenenkään paitsi oman käden kanssa. Ja fysiikan lakejahan on tunnetusti mahdotonta rikkoa.
Mutta jos KUITENKIN paradoksin mukaan Ätmillä olisi tyttöystävä, niin juuri sillä kyseisellä hetkellä maailmankaikkeus lakkaisi olemasta ja räjähtäisi atomeiksi...
...tai parhaassa tapauksessa tuollainen Ätmistä tykkäävä nainen kuolisi vasta seuraavana päivänä jäätyään auton alle...
Siis muistakaa: Fysiikan lakeja ei voi rikkoa ja yksi esimerkki on, ettei Ätmi saa tyttöystävää eikä seksiä. Jos saisi, niin sillä olisi hirvittävät seuraamukset ihmiskunnan kannalta, kenties taivas putoaisi niskaan et cetera.