Olen seurustellut rakkaan tyttöystäväni kanssa vähän reilut 2 vuotta. Muutimme yhteen melko varhaisessa vaiheessa (n. puolen vuoden seurustelun jälkeen).
Yhtäkkiä n. kuukauden sisällä tyttöystäväni on muuttunut. Ei halua enää lähteä kanssani mihinkään vaan mielummin on kavereiden kanssa ulkona ja kaupungilla. Hän sanoo että ei ole varma mitä hän haluaa ja siksi haluaisi enemmän omaa aikaa. Olen ollut tänään ja eilen miltei aamusta iltaan yksin kotona ja itkenyt että tämä ei voi päättyä näin. Mikään ei innosta.
Kaikista inhottavinta on että hän sanoo että on muuttunut muttei tiedä miten. Sanoo ettei minussa ole mitään vikaa ja että rakastaa minua mutta ei tiedä riittääkö pelkkä rakkaus. Olen aivan toivottomassa tilassa enkä osaa hallita tunteitani. Tunnen itseni jätetyksi ja kuin olisin kokoajan jäähyaitiossa.
Tyttöystävä tulee illalla kotiin ja meillä on läheisyyttä. Istumme vierekkäin ja katsomme elokuvia sekä pusuttelemme. Silti hänestä huokuu jokin kylmyys minua kohtaan, aivan kuin hän ei välittäisi ollenkaan minusta ja minun tunteistani. Silti sanoo rakastavansa.
En kestä tätä!! Auttakaas miestä mäessä ja kertokaa vaikka omia kokemuksianne ja myös juttuja siitä miten tässä tilanteessa tulisi menetellä ja onko tässä enää mitään mahdollisuuksia saada juttua toimimaan?
m20 & n19
Yhtäkkiä n. kuukauden sisällä tyttöystäväni on muuttunut. Ei halua enää lähteä kanssani mihinkään vaan mielummin on kavereiden kanssa ulkona ja kaupungilla. Hän sanoo että ei ole varma mitä hän haluaa ja siksi haluaisi enemmän omaa aikaa. Olen ollut tänään ja eilen miltei aamusta iltaan yksin kotona ja itkenyt että tämä ei voi päättyä näin. Mikään ei innosta.
Kaikista inhottavinta on että hän sanoo että on muuttunut muttei tiedä miten. Sanoo ettei minussa ole mitään vikaa ja että rakastaa minua mutta ei tiedä riittääkö pelkkä rakkaus. Olen aivan toivottomassa tilassa enkä osaa hallita tunteitani. Tunnen itseni jätetyksi ja kuin olisin kokoajan jäähyaitiossa.
Tyttöystävä tulee illalla kotiin ja meillä on läheisyyttä. Istumme vierekkäin ja katsomme elokuvia sekä pusuttelemme. Silti hänestä huokuu jokin kylmyys minua kohtaan, aivan kuin hän ei välittäisi ollenkaan minusta ja minun tunteistani. Silti sanoo rakastavansa.
En kestä tätä!! Auttakaas miestä mäessä ja kertokaa vaikka omia kokemuksianne ja myös juttuja siitä miten tässä tilanteessa tulisi menetellä ja onko tässä enää mitään mahdollisuuksia saada juttua toimimaan?
m20 & n19
Vastaukset 9
Vanhimmat
Taitaa olla tunteet kuolleet...
perus teinimeininkiä kun ei olla vielä valmiita sitoutumaan oikeasti
No mutta mitäs jos hommaisit sinäkin ihan oman elämän aloittamalla uuden harrastuksen ja alkaisit tekemään jotain sinulle mielekästä. Ehkä naisesi tuntee ahdistusta seurassasi, jos ripustaudut häneen liiaksi ja odotat hänen viihdyttävän sinua ja tekemään sinut onnelliseksi.
Naisesi voisi kiinnostua sinusta enemmän, jos elämääsi tulisi virikkeitä, joista juttelet hänelle.. Masentuneisuutesi ja lamaantuneisuutesi on luontaantyöntävää, innostunut ja positiivinen ihminen vetää aina puoleensa. Ole niin vastustamattoman ihana, että hän hakeutuu seuraasi ja tykkää olla kanssasi.
Mites yhteiset tekemiset ja harrasteet?
Ero on tulossa.
Taitaa olla naisellasi ajatukset jossain toisessa ihmisessä...
Pahennat ja nopeutat tilannetta negatiivisesti takertumalla naiseesi. Tosin sinulla on oikeus tietää missä mennään ja saada vastauksia.
Enpä tiedä, voitko sä tässä tehdä oikeastaan mitään.
Näen kyllä tyttöystäväsi käytöksessä jotain tuttua...itsekin sitouduin tulevaan mieheeni nuorena (emme tosin muuttaneet nopeasti yhteen). Mies oli jo varhain varma tunteistaan ja siitä, että haluaa olla loppuelämänsä kanssani. Niin ihanaa kuin se olikin kuulla, se ahdisti, koska itse en voinut sanoa samaa. En ollut varma. Tunsin rakastavani, mutta pelkäsin, että rakkauteni ei riitä eikä mulla olisi oikeutta antaa miehen suunnitella tulevaisuuttaan niin epävarmalle pohjalle. Mies jaksoi onneksi odottaa, vaikka olin tosi ailahtelevainen: välillä läheinen, seuraavana päivänä torjuva. Jossain vaiheessa tein sitten päätöksen, että tämä on tässä enkä muuta haikaile. Meistä tuli pari.
Älä ahdista tyttöystävääsi jatkuvalla kyselyllä, koska oikeasti hän ei varmaan itsekään tiedä, mitä tuntee. Aika näyttää. Ja sillä aikaa keskity hankkimaan muutakin sisältöä elämääsi, vaikkei huvittaisikaan.
Parempi kysellä kuin jättää kyselemättä. Voi hyvin olla toinen tyyppikin.
Eiköhän se todennäköisin vaihtoehto ole että on tavannut jonkun muunkin tyypin jonka kanssa haluaisi olla. Nyt on epävarma että haluaako ollakkaan kanssasi.
taitaa olla tytöllä joku toinen ihastus ja nyt miettii uskaltaako lähteä suhteesta kanssasi.
Ei ole välttämättä, edes todennäköisesti ketään muita kuvioissa.
Kaksi vuotta on nuorelle ihmiselle aika pitkä aika, ja sen varrella kehittyy huimasti, ajatukset muuttuvat, kiinnostukset vaihtuvat.
Voi olla että hän miettii olisiko jollakin muulla parempia ominaisuuksia kuin nykyisellä poikaystävällä, olisiko elämä enemmän omannäköistä jonkun toisen kanssa. Nämä valinnat ovat vaikeita. Hän ei voi tietää, kun ei ole kokenut.
Jotkut valitsevat sen ensimmäisen, mutta varmasti jokainen käy silti läpi vaikeat tunteet ja valinta ei ole aina itsestäänselvyys. Eikä pidäkään olla. Se on ihan luonnollista.
Jotkut sitten lähtevät. Ehkä se on väärä valinta jälkeenpäin mietittynä, mutta sillä hetkellä varmaankin välttämätön. Sisäistä ahdistusta ei kukaan jaksa kantaa loputtomiin. Silloin halutaan tehdä jotain jotta pääsee siitä eroon. Ihan mitä vain.
Ei muu auta kuin aika. Koetuksella ovat molempien tunteet yhtä lailla.