Tämän palstan seuraaminen on kieltämättä ollut mielenkiintoista muutaman kuukauden ajan ja olen tullut siihen tulokseen että työttömyys suomessa tänäpäivänä on järjestelmän vika enemmän kuin yksittäisen ihmisen vika, eli alikoulutettu/ alikokematon henkilö joka hakee tiettyä paikkaa, ei saa yhtään sen parempaa mahdollisuutta työllistyä siihen työpaikkaan kuin mitä hakee se ylikoulutettu/ ylikokenut henkilö. Vastaavasti se **kriteerit** täyttävä henkilö jolla on sopivimmat ominaisuudet niin ei sekään saa sitä paikkaa! Mistä tämä johtuu?
Itse olen ollut tähän päivään asti toistaiseksi voimassaolevalla sopimuksella saman työnantajan palveluksessa 4 vuotta ja kun hain tätä paikkaa niin olin työnantajani mielestä **sopivasti koulutettu ja sopivasti kokenut**, mitä lie hän sillä tarkoittikaan, oli silkkaa sattumaa että sain paikan 30 hakijan joukosta.
Palatakseni tähän järjestelmävikaan eli nykypäivän työmarkkinat ovat vääristyneet ja korruptoituneet niin pahasti että jos olet täysin tuntematon henkilö haastattelussa niin voit samantien pyyhkiä perseesi hakemuksellasi ja CV:lläsi kun ne ovat ne suhteet jotka tänä päivänä vaikuttavat joka paikassa, se pomon pikkunarttu on firmalle **tuottavampi** työntekijä kuin se yksistään raatava Matti siellä linjan loppupäässä joka tulee ja lähtee joka päivä samaan aikaan, ei suomessa enää ole kokemuksella tai koulutuksella niin suurta painoarvoa kuin joskus 60-90 luvulla. Oikeen joskus vituttaa kuunnella niitä juttuja isältä ja vaarilta kun ne sano että **me mentiin suoraan sinne pomon toimistoon ja sanottiin että tullaan töihin** ja näin heidän yhteinen taival jatkui about 30 vuotta.
Ennen oli työelämä vapaampi kuin tänäpäivänä, voin vain kuvitella ihmisen jolla ei ole omaa auktoriteettiä ottaa itseään niskasta kiinni ja marssia suoraan sinne pomon toimistoon sanomaan mielipiteensä.......(ai niin joo mutta sillehän piti varata aika)
En syyllistä ketään ja minun mielestäni kenenkään ihmisarvoa ja inhimillisyyden arvoista elämänlaatua ei saisi punnita sen mukaan että ootko työmarkkinatuella tai muulla yhteiskunnan tuella **elättinä** niinkuin useimmat ajattelevat. Järjestelmä on luonut meille sosiaaliturvan, päättäköön kukin miten sitä hyödyntää ja mitä mieltä asiasta milloinkin on mutta tämä yksi ainut elämä on lyhyt ja täysillä elämisen arvoinen. En itsekään ole täysin varma että olenko töissä vielä seuraavat neljä vuotta vai jäänkö/joudunko työttömäksi, ei suoraan sanottuna edes kiinnosta.
Jos minua jokin ahdistaa niin se on tämä kapitalistinen järjestelmä jonka mukaan työläinen on vain kulutustavaraa jonka voi heittää pois kun rahantulo loppuu.
Voimia teille kaikille! Toivottavasti löydätte onnellisen elämän itsestänne eikä jonkun muun painostuksesta, sitä minäkin yritän.
Itse olen ollut tähän päivään asti toistaiseksi voimassaolevalla sopimuksella saman työnantajan palveluksessa 4 vuotta ja kun hain tätä paikkaa niin olin työnantajani mielestä **sopivasti koulutettu ja sopivasti kokenut**, mitä lie hän sillä tarkoittikaan, oli silkkaa sattumaa että sain paikan 30 hakijan joukosta.
Palatakseni tähän järjestelmävikaan eli nykypäivän työmarkkinat ovat vääristyneet ja korruptoituneet niin pahasti että jos olet täysin tuntematon henkilö haastattelussa niin voit samantien pyyhkiä perseesi hakemuksellasi ja CV:lläsi kun ne ovat ne suhteet jotka tänä päivänä vaikuttavat joka paikassa, se pomon pikkunarttu on firmalle **tuottavampi** työntekijä kuin se yksistään raatava Matti siellä linjan loppupäässä joka tulee ja lähtee joka päivä samaan aikaan, ei suomessa enää ole kokemuksella tai koulutuksella niin suurta painoarvoa kuin joskus 60-90 luvulla. Oikeen joskus vituttaa kuunnella niitä juttuja isältä ja vaarilta kun ne sano että **me mentiin suoraan sinne pomon toimistoon ja sanottiin että tullaan töihin** ja näin heidän yhteinen taival jatkui about 30 vuotta.
Ennen oli työelämä vapaampi kuin tänäpäivänä, voin vain kuvitella ihmisen jolla ei ole omaa auktoriteettiä ottaa itseään niskasta kiinni ja marssia suoraan sinne pomon toimistoon sanomaan mielipiteensä.......(ai niin joo mutta sillehän piti varata aika)
En syyllistä ketään ja minun mielestäni kenenkään ihmisarvoa ja inhimillisyyden arvoista elämänlaatua ei saisi punnita sen mukaan että ootko työmarkkinatuella tai muulla yhteiskunnan tuella **elättinä** niinkuin useimmat ajattelevat. Järjestelmä on luonut meille sosiaaliturvan, päättäköön kukin miten sitä hyödyntää ja mitä mieltä asiasta milloinkin on mutta tämä yksi ainut elämä on lyhyt ja täysillä elämisen arvoinen. En itsekään ole täysin varma että olenko töissä vielä seuraavat neljä vuotta vai jäänkö/joudunko työttömäksi, ei suoraan sanottuna edes kiinnosta.
Jos minua jokin ahdistaa niin se on tämä kapitalistinen järjestelmä jonka mukaan työläinen on vain kulutustavaraa jonka voi heittää pois kun rahantulo loppuu.
Voimia teille kaikille! Toivottavasti löydätte onnellisen elämän itsestänne eikä jonkun muun painostuksesta, sitä minäkin yritän.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus!!
Olen nyt työtön ja koulutettu hyväkuntoinen ja sosiaalinen mies.totta: kun ei oo töitä ni ei oo.ei auta vaikka kuinka hakee.
Vein just sairaanhoitaja avovaimoni töihin.siksi vain koska rakastan häntä.
Mieluummin kuskailen emäntää ja nautin pitkistä aamuista runsaalla vapaa-ajalla kuin menisin ilmaistöihin,9e töihin tai työharjoitteluun.
Tsemiä alkuperäselle fiksulle kirjottajalle. Toivottavasti työ tuo sinulle palkan lisäksi kaikkee muutakin: kavereita,kivaa tekemistä,sosiaalisuutta ja vaikka romanssin ;).
Kaikkee ei voi tosiaan mitata rahassa..
Laiskan selitykset, volume 1 A.
Hyvä kirjoitus. Itse olen 7 vuotiaasta elänyt kuten mallikansalaisen kuuluu, opiskellut ja työelämässä 10 vuotta. Päivääkää työttömänä, josta olin ylpeä, heti hain muualle jos näytti että firmalle alkoi menemään huonosti. Olin ihan kauhuissani jos joutuisin työttömäksi. Olin erittäin iloinen työntekijä. Mutta sitten tapahtui jotain ja silmäni aukes, kun näin mitä ympärillä tapahtui. Olin raivoissani koko järjestelmälle, firmalleni, kaikille, myös itselleni, kun olin ollut sokea, miksi ihmisiä käytetään näin hyväksi? En voinut ymmärtää. Aloin tutkimaan asioita enemmän, miten järjestelmämme toimii, mitä on olla ihminen. Juttelin ystäville, tutuille, kaikille. Ketään ei tuntunut kiinnostavan muuta kun oma napa ja raha. Näin se vain on, näin maailma pyörii, pitää vain hyväksyä ja purra hammasta. Miten niin mitään ei voi tehdä, ei voi muuttaa käyttäytymistä vai? Ollaanko me apinoita vai? Kun asiat alkoi avautuu ja aloin ymmärtää miten sikoja me ihmiset olemme toisillemme, ahneita paskoja, työelämä on pelkkää kilpailua, alkoi yököttää koko systeemi. jätin irtisanomislapun, hain avioeron ja jätin kaiken entiselle vaimolleni, koska hän ei nähnyt ja tuntenut mitä minä näin ja tunsin. Tämä meidän järjestelmå on sairas, ihmiset on ihan sekaisin. Ei täs oo mitään järkeä. Tai sitten minä olen sekaisin. Se mitä jotkut kutsuu työksi, on todellisuudessa jotain ihan muuta. Ahneiden ylläpitämä sairas järjestelmä tämä on.
Kiitos avautumisestasi :) olen laatinut kaikessa hiljaisuudessa seuraavanlaisen valan joka koskee ikävä kyllä suurinta osaa tapaamisistani ihmisistä, kutsun sitä sairaudeksi josta vain hauta parantaa:
Minä **Etunimi Sukunimi** lupaan ja vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta olevani Suomen valtakunnan kapitalistisen järjestelmän uskollinen orja. Tahdon palvella maatani voitonhakuisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen talouskasvua ja porvarillisuutta.
Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, laman ja ryöstön aikana puolustaa järjestelmäni koskemattomuutta, sen laitonta valtionryöstöä (sallittu ohi perustuslain behind the scenes) sekä valtakunnan rikkaiden esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotain olevan tekeillä laillisen köyhien ryöstön kukistamiseksi tai maan ryövärijärjestelmän kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä SUPO:lle ilmoittaa.
Järjestelmääni, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa häikäilemättömyyttä on, suoritan saamani tehtävän loppuun.
Lupaan käyttäytyä vittumaisesti ja halveksuvasti, totella eliittiä, noudattaa käskyjä ja määräyksiä sekä säilyttää hyvin minulle määrätyt ryöväys-salaisuudet.
Tahdon myös hyvin toimeentulevia finanssinerotovereitani kohtaan olla suora ja persettänuolevainen.
Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjusten tai niiden yrityksen syyn tähden toimi vastoin riistoa kohtaan.
Jos minut asetetaan eliittiasemaan, tahdon olla alempiani kohtaan alistavainen, pitää huolta heidän näläntunteestaan, hankkia tietoja heidän epätoivoisuudestaan, olla heidän tyranninaan ja keisarinaan sekä omasta puolestani pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä loputtomaan itsensä **burnout** tilaan pyrkimisenä.
Kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omantuntoni mukaan täyttää.
Pistää ajattelemaan että olemmeko apinoita vai ihmisiä? Ainakaan omaatuntoa ja armoa ei nykyään ole missään mikä jollain tavalla liittyy rahaan.
Eipä tuohon ole mitään lisättävää, en jaksa päätäni vaivata työelämän kapitalististen arvojen mukaan joten kyllä tämä pitkäaikaistyöttömyys on vaan niin mukavaa :)
Paljo textiä, mutta ei asiaa.
Turhan höpöttäjät on kai töissä ????? määräaikaisena ???
yt tulee, oletko valmis... tasa arvo iskee...
Jos osaaminen on kohdallaan, töitä löytyy tekevälle aina. Työnantajat nykypäivänä joutuvat tappelemaan raudanlujista osaajista, joten kannattaa olla sellainen. Tietysti jos osaaminen rajoittuu kaljan kantamiseen ulos lähimarketista (tämä on nykyajan nuoren miehen erikoisosaaminen) niin ihan turha ihmetellä miksei kukaan halua palkata!
Tyhmää jos kukaan ei palkkaa keskioluen kantajaa. Luulisi nyt sellaisen olevan kova sana työmarkkinoilla.