Mieheltä salassa pitänyt isäni kuolemaa

Parempi kertoa mahdollisimman pian. Miehesi varmaan ymmärtää, jos kerrot salailun syyn.

Umpikiero olet ollut. Et edes ymmärrä tätä, kun nyt kyselet, hullusti, pitäisikö vai ei, elämässä puhua totta ja tunnustaa omat valheensa. Aatteleppa ite.

Pitkäaikainen parisiuhde perustuu avoimeen puheeseen ja keskinäiseen luottamukseen, siihen että voi uskoa että se mitä toinen puhuu on totta, ja siihen että puhuu itsekin vain totta kumppanilleen. Sinulla ei ole alkuunkaan kykyjä vakavaan ihmissuhteeseen ja paljon opittavaa. Voit aloittaa alkeista, joita äidit opettaa hiekkalaatikolla pikkulapsilleen: "Jos valehtelee toiselle, se pitää itse tunnustaa ja sitten pitää pyytää anteeksi siltä toiselta valhettaan"

Reaktioni riippuis tietysti jo paikasta ja ajasta jolloin kumppanini mulle tollasen asian kertois, kuten myös se, että millä asenteella hän sen mulle uskoisi.

Kun kerrot, kerro syy miksi et ole uskonut kumppanillesi tuollaista asiaa, joten hän ymmärtää suhtautua siihen oikein eikä esim. yllä kirjottelevan tapaan syyttäen sua vaan kauheeks valehtelijaksi kun et ole uskaltanut avautua noin kipeästä asiasta hänelle.

Mä ihmettelisin ääneen miksi kumppanini ei ole uskaltanut puhua mulle Syyn kuutuani jatkasin keskustelua.
Aikansa se totta kai vie ennen kuin asian kans pääsee sinuiks – niin sä kuin sun kumppaniskin – mutta kyllä se tapahtuu jos vaan suhteenne on muuten kunnossa. Sitten vaan visiitille sun himaan, niin on sekin asia hoidettu.

Mistä näitä typeriä provoja oikein riittää? VOI VOI!

Mä luulen ettei tuo asia vaikuta mieheesi mitenkään. Enkä oikeestaan ymmärrä koko juttua. Mikähän tässä on ongelma.
Miks täläsiä hölmöjä pitää yleensä tulla täältä kyselemään :D

mistähän näitä provofobioista kärsiviä aina riittää.VOI VOI

Sano, että olet varmaan puhunut epäselvästi perheestäsi, koska sinulla on nyt noussut mieleen ajatus, että poikaystväsi ei tiedä isäsi kuolleen jo v. XXXX. Siitä on ollut vaikea puhua, mutta nyt ajattelit tarkistaa, että poikaystäväsi tietää tilanteen.
Puhumattomuuden syynkin voit kertoa. Monelle tulee toisten ajattelemattomuuden takia elämänikäisiä traumoja.

Jos et puhu isäsi kuolemasta poikaystävällesi, hän saa samanlaisen trauman kuin josta itse kärsit.

"Isäni kuoli jo ollessani nuorena saurauden takia. Mieheni kuitenkin luulee, että isäni on vielä hengissä. Olen salaillut asiaa, koska ex- mieheni erottuamme oli sanonut minulle niin pahasti isäni kuolemasta. " Isäs varmaa kuoli siihen kun ei jaksanu sua, saisit kuolla perässä".

HAH HAH, aika rankka aihe vitsailla kuolemalla. Luepas nyt itsekin uudelleen tuo sekava ja täysi floppi sepustuksesi. Sairautesi syykin selvisi kirjoituksestasi. Et ole ihan normaali, jos tuossa tarinassassasi oli tavukaan totta.

Sanomattakin on selvää ettei aloittajalla ole kaikki matot vintillä suorassa...

Sano se oikea syy minkä tähänkin kirjoitit. Ei pidä hulluna sinua, koska tuossa ei ole kyse mistään hulluudesta vaan asiasta mistä et ollut valmis puhumaan.

Sano tämä suoraan hänelle, ja pyydä vaikka anteeksi ettet ole kertonut mutta entinen mies sanoi noin törkeästi asiasta mikä on vaikea sinulle itsellekin, ja et halunnut elää sitä uudestaan vaikket nykyistä epäilekään että tekisi niin koskaan.

sano että se kertominen vain jäi ja lopulta et tiedä mitenkä sen olisit sanonut.

Rehellinen puhe vetoaa mieheen, eikä mies siitä suutu vaikka oletkin tämän jättänyt sanomatta.