Tämä "raskaus" nyt on 37- vuotias ja meille on sen jälkeen syntynyt vielä kaksi lasta, eli Susannan jälkeen olemme saaneet kolme tervettä lasta. Ellemme olisi menettäneet Susannaa, ei meillä kenties olisi muita lapsia, sillä pitkän synnytyksen jälkeen ajattelin, ei enää ikinä. 37vuoden jälkeen muistot Susannasta elävät vielä. Tunsin tässä kirjoittaessa surun hyvin voimakkaana ja yllätyin siitä. Vaikka vuodet ovat himmentäneet surua,niin muistoja vuodetkaan ei ole vieneet.
Tämäkin on yksi mystisyys, miksi jonkun kanssa, joskus, voin puhua Susannasta itkemättä, kun taas toisen kanssa alkaa itkettämään välittömästi kun puhe menee Susannaan.
Ajattelen, että "Yläkerralla" oli selkeä suunnitelma meidän varalle.
Meidän ensimmäinen lapsenlapsemme, syntyi Susannan kuolinpäivämäärällä, 18.1.2005. Olen kertonut pikkuiselle, että hänellä on oma suojelusenkeli tuolla ylhäällä. Nyt lapsenlapsia on viisi, kaikki yhtä rakkaita.
Tämä on lyhyt kokonaisuus Susannan elämästä alusta loppuun ja sen jälkeisestä ajasta, surusta. Suurin suru oli sairastuminen ja pelko Susannan menettämisestä ja hetket heti kuoleman jälkeen, sekä ensimmäiset vuodet. Sen jälkeen aika on tehnyt tehtävänsä. Suru ei ole enää niin pinnalla, mutta kaivaen tulee esiin vielä voimakkaanakin.
Tämäkin on yksi mystisyys, miksi jonkun kanssa, joskus, voin puhua Susannasta itkemättä, kun taas toisen kanssa alkaa itkettämään välittömästi kun puhe menee Susannaan.
Ajattelen, että "Yläkerralla" oli selkeä suunnitelma meidän varalle.
Meidän ensimmäinen lapsenlapsemme, syntyi Susannan kuolinpäivämäärällä, 18.1.2005. Olen kertonut pikkuiselle, että hänellä on oma suojelusenkeli tuolla ylhäällä. Nyt lapsenlapsia on viisi, kaikki yhtä rakkaita.
Tämä on lyhyt kokonaisuus Susannan elämästä alusta loppuun ja sen jälkeisestä ajasta, surusta. Suurin suru oli sairastuminen ja pelko Susannan menettämisestä ja hetket heti kuoleman jälkeen, sekä ensimmäiset vuodet. Sen jälkeen aika on tehnyt tehtävänsä. Suru ei ole enää niin pinnalla, mutta kaivaen tulee esiin vielä voimakkaanakin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitos Äitiliini13:lle koskettavasta kertomasta perheenne surupolusta, joka on aina yksilöllinen ja erilainen. Meillä kaikilla on oma surumme, joka kulkee mukanamme niin kauan kun elonpäiviä riittää.
Kokemuksesi osoitti, että lapsi on meille lainaksi annettu ja surusta voi kasvaa uusia, elämään sisältöä ja merkitystä tuovia, hienoja asioita, joitten kautta koettu suru saa uusia, vaaleampia sävyjä.