Onko muita joille käynyt näin?
Mies siis petti työkaverinsa kanssa. Olivat olleet yhdessä pari kuukautta kun jäivät kiinni. Itse hajosin täysin, mutta päätimme jatkaa yhdessä. Puolen vuoden kuluttua kävi ilmi, että suhde ei ollutkaan päättynyt kiinnijäämiseen vaan jatkui vielä pari kuukautta sen jälkeenkin. Päätimme yhä jatkaa yhdessä.
Nyt tuosta toisesta kiinnijäämisestä on kulunut reilu puoli vuotta ja olen tajunnut että mun tunteet on aika tavalla kuolleet. Alussa se olin minä joka halusin kynsin ja hampain pitää ehjästä perheestä kiinni, mutta nyt huomaan että en voi koskaan antaa miehelleni anteeksi sitä mitä hän teki. Lapset uskovat että meillä menee taas hyvin, joten kauhean vaikealta tuntuu lähteä repimään lapsilta kotia.
Pitäisikö tässä erota vai mitä? Meillä mies haluaa jatkaa avioliittoa, katuu tekemäänsä ja olemme käyneet terapiassa selvittelemässä ajatuksiamme. Ja meillä on ihan hyvää ja rauhallista, mutta rakkaus on kadonnut mun sisältä. Jotenkin ajattelen nyt vahvistuneeni tarpeeksi seistäkseni omilla jaloillani. Välillä mietin, että hakisin sitä tunnetta itsekin sivusuhteesta. Mies on sanonut että tajusi tekonsa kamaluuden vasta sitten kun uskalsi ajatella että kaikki olisi tapahtunut toisin päin. Että minä olisin täällä iltaisin tekstaillut toisen kanssa, tullut "ylitöistä" suoraan hänen kainaloon nukkumaan ja rakastelemaan vielä tunne toisesta miehestä sisälläni jne.
En tiedä mitä tehdä. Rikkoako tämä koti vai etsiäkö lämpöä ja tunnetta jonkun muun kainalosta ja maksaa miehelle potut pottuina?
Onko muita, joilla tunteiden väljähtyminen vei aikaa? Me ollaan oltu 23 v asti yhdessä ja nyt ollaan reilu 40 v kumpikin.
Mies siis petti työkaverinsa kanssa. Olivat olleet yhdessä pari kuukautta kun jäivät kiinni. Itse hajosin täysin, mutta päätimme jatkaa yhdessä. Puolen vuoden kuluttua kävi ilmi, että suhde ei ollutkaan päättynyt kiinnijäämiseen vaan jatkui vielä pari kuukautta sen jälkeenkin. Päätimme yhä jatkaa yhdessä.
Nyt tuosta toisesta kiinnijäämisestä on kulunut reilu puoli vuotta ja olen tajunnut että mun tunteet on aika tavalla kuolleet. Alussa se olin minä joka halusin kynsin ja hampain pitää ehjästä perheestä kiinni, mutta nyt huomaan että en voi koskaan antaa miehelleni anteeksi sitä mitä hän teki. Lapset uskovat että meillä menee taas hyvin, joten kauhean vaikealta tuntuu lähteä repimään lapsilta kotia.
Pitäisikö tässä erota vai mitä? Meillä mies haluaa jatkaa avioliittoa, katuu tekemäänsä ja olemme käyneet terapiassa selvittelemässä ajatuksiamme. Ja meillä on ihan hyvää ja rauhallista, mutta rakkaus on kadonnut mun sisältä. Jotenkin ajattelen nyt vahvistuneeni tarpeeksi seistäkseni omilla jaloillani. Välillä mietin, että hakisin sitä tunnetta itsekin sivusuhteesta. Mies on sanonut että tajusi tekonsa kamaluuden vasta sitten kun uskalsi ajatella että kaikki olisi tapahtunut toisin päin. Että minä olisin täällä iltaisin tekstaillut toisen kanssa, tullut "ylitöistä" suoraan hänen kainaloon nukkumaan ja rakastelemaan vielä tunne toisesta miehestä sisälläni jne.
En tiedä mitä tehdä. Rikkoako tämä koti vai etsiäkö lämpöä ja tunnetta jonkun muun kainalosta ja maksaa miehelle potut pottuina?
Onko muita, joilla tunteiden väljähtyminen vei aikaa? Me ollaan oltu 23 v asti yhdessä ja nyt ollaan reilu 40 v kumpikin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
En tiedä mitä tehdä. Rikkoako tämä koti vai etsiäkö lämpöä ja tunnetta jonkun muun kainalosta ja maksaa miehelle potut pottuina?
Mielestäni teidän koti on jo kokenut voimakkaita kolhuja ja saanut kylkeensä
melkoisen lommon .
Mitä voisit rikkoa olemalla uskoton ? Miehesi luottamuksen sinua kohtaan
vai oman itsesi luottamuksen annettuihin lupauksiin miestäsi kohtaan .
Joita tosin miehesi omalta osin rikkoi.
Entä itse haluatko tehdä itsellesi ja perheellesi samoin kuin miehesi teki. ?
Elät kuitenkin siinä pisteessä ,jossa päätösvalta kodin loppulliseen
ulosmittaukseen lähtee käyntiin yhdestä polkaisusta.
Sait miehesi pettämisen kautta suuren vastuun ja mahdollisuuden korjata
asiaa uuden suhteen kautta .Paikkaa paikan päälle periatteelle .
Lapset joutuisivat epävarmaan tilanteeseen ja ovat varmaan jo siinä
pisteessä olleetkin teidän sotkujenne vuoksi .
En tiedä mitä tehdä. Rikkoako tämä koti vai etsiäkö lämpöä ja tunnetta jonkun muun kainalosta ja maksaa miehelle potut pottuina?
Jos tämä vaikuttaa sinusta oikealta vaihtoehdolta ei sinun edes tarvitse kysyä
lupaa saatko pettää oman hyvinvointisi vuoksi .
Mutta oletko valmis kantamaan samaa pettäjän roolia mukanasi ollessasi
avioliitossa ,jos pettämisesi tulee julkiseen tietoon .
Oletko vahva kantamaaan seuraamukset ja syyt .Ihmiset voivat lähipiirissäsi
nähdä sinut toisin silmin .Ehkä he eivät hyväksyisi "potut pttuina"periaatteitasi.
Olet nyt siinä roolissa ,jossa tyytymätön puoliso yleensä pähkäilee tilannettaan
päätyessään hakemaan puuttuvaa lämpö ja tunnetta uskottomuuden kautta.
Heitä nimitetään täällä pettäjiksi .
Nopeasti roolit vaihtuvat, kun tunteet syystä tai toisesta väljähtävät
parisuhteissa (harkitaan uuden suhteen löytämistä )Tai ajaudutaan "väärälle
kaistalle "askel askeleelta, kunnes saavutetaan haluttu yhteentörmäys
Et voi koskaan antaa nateeksi mitä miehesi sinulle teki ?
En tiedä mitä tehdä. Rikkoako tämä koti vai etsiäkö lämpöä ja tunnetta jonkun muun kainalosta ja maksaa miehelle potut pottuina?
Ajatteletko saavasi itsellesi tätä kautta tunteet palutumaan miestäsi kohtaan ?
Tämän jälkeen myös arvioidaan saadut kolhut ja pyritään vakuutuksen avulla
saamaan suhde uudelleen toimimaan .
Suhde väljähtää ilman uskottomuuttakin pitkällisen vuosikausia yhdessä junnaamisen aikana .
Pitkien parisuhteiden salaisuus piileekin juuri puolisoiden keskinäisestä
halusta elää yhdessä väljähtäneessäkin,kulutusta kestävässä suhteessa,
Halkeamia näkyy kummankin kyljessä Kolhittu on puolin ja toisin sanoin
ja teoinkin .
Yhteen kuulutaan ja yhdessä ollaan Yhteekuuluvuus on suuressa osassa
parisuhteissa ,joissa koetaan pettämisen aiheuttamat liiton natisemiset .
Horjuu vaan ei kaadu.Kaatuu vasta ,jos kaadetaan kumoon.
Jos tiedät pettämällä miestäsi saavuttavasi teidän perheelle paremman
yhteisen tulevaisuuden .Petä vasta sitten .
Yhdessä olemin ja tekeminen on tärkeintä ,joilla on pitkät liitot samoin lapset
Oikeushan sinulla on pettää ja valita itsellesi parempi kumppani mitä puolisosi
on tällä hetkellä .
Eri asia saavutatko kaipaamasi tavoitteen ja hyvinvoinnin sormeasi koukistelemalla.
Jos tarvitset pitkän uuden suhteen parempia hakeutua eroon miehestäsi
kuin maksaa potut pottuina .
Mutta uusi suhdekkaan ei ole pelastusrengas jonka avulla pääsee kuiville
saaden osakseen onnellisen lopun.
Ollappa lohtunalle ja halipusuja tarjolla jokaiselle niitä kaipaavalle .
Hakisit mielestäni uudelta mieheltä enemmän hoivaa ja lohduketta.
Oikea parisuhde parsitaan kasaan muulla konstein rakkauden eväin.
Taitaa miehesikin jäädä samaa tarvetta potemaan kun sinulla ei ole enää
mitään annettavaa miehellesi uskottomuuden jälkeen.
Joko päätät lopullisesti päästä uskottomuudesta yli tai sitten heität perheesi menemään.
Joko tai.
Kolmatta vaihtoehtoa kun ei ole.
Itse valitsen vaimoni ja perheeni, he menevät kaiken edelle. Olen äärimmäisen hyvämuistinen ihminen ja muistan yhä sen tunteen, kun perheen tuntu häviää avioeron tullessa. Se on tunne mikä ei ikinä palaa eikä sen tuhoutumista taua ennen kuin kaikki on mennyttä. Olin silloin eroperheen lapsi. Ei hyvä.
"tai sitten heität perheesi menemään."
Kyllä se oli aloittajan mies joka sen perheensä heitti menemään. Ja viimeistään sillä hetkellä kun tärvästi saamansa toisen mahdollisuuden.
On päivänselvää ettei tuollaisessa tilanteessa ole enää 99%.ssa tapauksista mitään muuta vaihtoehtoa kuin ero. Tämän on petturikin varmasti tajunnut ja silti jatkanut.
Avioero ei tarvitse olla mikään perheen loppu. Ydinperheen tietenkin, mutta kyllähän yhteishuoltajuudessa lapset tapaavat isäänsäkin. Ehkä oma isäsi ei sitten koskaan halunnut olla tosissaan lasten kanssa, jos eron jälkeen tunne isäsuhteesta loppui. Isät ovat monesti vapaamatkustajia avioliitoissa ja siksi miehelle avioero on pahempi asia kuin avioero. Avioeron jälkeen miehen pitäisi itse panostaa lapsen hoitoon ja hoitaa samalla oma koti. Tämä on monille miehille liikaa, kun on tottunut, että nainen hoitaa kaikki käytännön kotiasiat.
Avioero on parempi vaihtoehto lapsille kuin riitaisassa perheessä eläminen. Lapset aistivat hyvin, kun vanhempien suhde ei ole kunnossa, vaikka vanhemmat kuvittelevat, että lapset eivät ymmärrä.
Potut pottuina ja sitten ero.
Kerrot, että toisesta kiinnijäämisestä on kulunut puoli vuotta. Se on aika lyhyt aika.
Jos epäröit, niin anna itsellesi hieman lisää aikaa. Avioero on iso päätös, johon ei kannata syöksyä heikoin eväin. En tietenkään sano, että pettäminen ei olisi riittävä syy. Mutta itsesi kannalta ajattele asia niin, että eroat vasta kun olet varman, että haluat erota ja ajatus siitä tuntuu oikealta. Tunteet "kuolevat" monesti pettämisen seurauksena, mutta kun pahin pettymys ja tuska laantuu, ne voivat vielä elpyä. Ylipäätään rakkaus ei ole ole mikään tasaisena pysyvä olotila. Tasaista elämää on lähinnä satukirjoissa "ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti". Kolhuja ja kuhmuja tulee parhaimmissakin suhteissa jos niissä on eloa ja tunnetta mukana.
Eronneena kuitenkin tiedän, että erosta selviää hengissä. Tie parempaan eroon on kuitenkin pitkä, epävarmuus lähtemisen ja jäämisen välillä voi kestää pitkään. Vuosia pikemminkin kuin kuukausia. Mutta sen epävarmuuden aikana itselleni tuli selväksi, että mitä minä haluan. Halusin eron. Se oli meidän perheelle paras ratkaisu, vaikka kehoitankin miettimään kahdesti ja kolmasti ennen kuin eroaa. Lapset, omaisuus, yksinäisyys, erilainen vanhemmuus ja vanhemmuuden vastuu. Koko elämä menee uusiksi, ja jos siihen rumbaan lähtee valmistautumatta, kärsivät myös lapset enemmän. Sillä he joka tapauksessa kärsivät, hoiti eron kuinka hyvin tahansa. Miedän tapauksessa katsoin kuitenkin kokonaisuutta niin, että eläminen huonon parisuhteen keskellä olisi vahingoittanut jatkuessaan lapsiani enemmän kuin päätös erota. Ja me emme saaneet aikaiseksi sellaista parisuhdetta, jossa koko perhe olisi voinut elää tasapainoisesti ja hyvinvoiden.
Eron hetken siis kyllä tietää. Se on rauhallinen olotila siitä ajatuksesta. Siihen ei liity kostoa, vihaa ja sitä "näytän nyt tuolle, että tämä on loppu"-ajattelua. Siihen rauhalliseen ajatukseen loppuu katkeruus ja viha, tai muuten on liian aikaisin liikkeellä. Niitä ikäviä tunteita ei kannata raahata uuteen elämään, sillä mitä uutta elämää se silloin olisi?
Sivusta olen kuitenkin seurannut, miten ihan hyvä aviopari erosi turhaan ja aivan liian nopeasti pettämisen jälkeen. Vielä vuosienkaan jälkeen kummankaan elämä ei ole asettunut kohdilleen. Siksi pahat tunteet kannattaa käydä läpi siinä suhteessa, jossa ne ovat syntyneet. Ja kun ne on käyty läpi, näkee selvästi sen, haluaako kenties uuden alun vanhan kumppanin kanssa vai alun ilman häntä.
Avioeron kanssa ei kannata hätiköidä. Vaikka itse olisi kuinka valmis, niin ei tämä eronneen elämä mitään herkkua ole, eikä helppoa. Tosin ymmärrän kyllä alkoholistien ja väkivaltaisten puolisot, joille elämä tuo helpotusta heti ensimmäisestä päivästä alkaen.
Isot päätökset eivät ole koskaan helppoja.
Minua helpotti,kun sain viimein sanottua miehelle, että meillä ei ole enää suhdetta, en luota häneen ja tunteeni ovat kuolleet. Sanoin, että tämä on niin vaikea sanoa, enkä tahdo millään jaksaa elää tämän pettymyksen kanssa, mutta asia nyt on näin. Sanoin, että välitän hänestä, enkä hylkäisi sairauden tai hädän hetkellä, mutta en näe yhteistä pitempää tulevaisuutta. Sanoin, että hän on ihan kiva ihminen, mutta en enää kelpuuta häntä enää aviomieheksi.
Itse asiassa mieheni suhtautui yllättävän ymmärtäväisesti. Hän oli pitkään miettinyt mitä mielessäni aivan oikeasti liikkuu ja hänellekin oli helpotus, että sanoin niin kuin asia on. Asumme yhdessä ja tulemme toimeen, kävimme jopa pienellä viikonloppulomalla. Varasimme viiden tähden puitteet, mutta tunnelma oli silti latteahko, läheisyys puuttui. Meillä ei ole mikään akuutti kiire erota, mutta kyllä se hetki vielä tulee vastaan.
Voin nyt tämän selkopuheen jälkeen paljon paremmin. Olin aivan hermoraunio yrittäessäni uskotella itselleni (ja miehelle), että vielä tämä tästä.
Itse en haluaisi "kostaa" menisin siitä itse vielä enemmän rikki. Voisin suositella, että alat selailla sisustuslehtiä ja käydä muutamassa asuntonäytössä. Siitä voit saada fiiliksiä siitä, olisiko aivan ikioman pesän rakentaminen hyvältä tuntuva vaihtoehto. Et sinä erolla perhettäsi riko, mies on sen jo tehnyt pettämällä teidät kaikki. Meillä tilanne on se, että jos eroamme, mies joutuu lähteä asunnostani. Olen silti jo alkanut miettiä miten asuntoni sisustuksen ja elämäni järjestän uuteen uskoon sitten kun olen yksin.
Olet hieno nainen ja vahva, sillä annoit vielä kolmannen mahdollisuuden! Olet siis rakastanut miestäsi ja perhe-elämäänne todella!
Miehesi on toiminut todella julmasti koko perhettänne kohtaan, eikä ole arvostanut sinua ja lapsia tarpeeksi, koska lähti salasuhteeseen ja vielä mokasi toisenkin mahdollisuuden kohdalla.
Sinun ei tarvitse olla kynnysmatto ja jäädä kitumaan suhteeseen. Miksi pitäisi? Siksikö, että naisten pitäisi hyväksyä miesten "taipumus" yöjuoksuihin? Eiköhän tuo ole jo historiaa mitä naisille on yritetty opettaa vuodesta herttua ja kivi.
Sinullakin on oikeus onneen! Lapsienkin on parempi nähdä moraaliset rajat. Etteivät sitten itse myöhemmin toista niitä.
Sitäpaitsi nykyään 40-v on nuori, eli ikää ei kannata miettiä suhteesta lähtemisen esteenä...
Ota huomioon, että miehesi suhde toiseen naiseen edelleen jatkuu. Tee päätöksesi sen pohjalta. Suhde on kestänyt tietenkin kauemmin kuin mitä mies tunnustaa, ja nyt lisänä viimeiset puoli vuotta. Toisaalta jos suhde ei ole vielä kestänyt vuosia, niin eipä tuo paha ole. Siinä mielessä voisit edelleen jatkaa liittoasi. Jos tunteesi ovat kylmenneet, niin mitä väliäkään sillä on jos mies jatkaa suhdettaan? Jos muut asiat ovat hyvin, niin onhan hän tuttu kämppäkaveri.
Koska liittonne on noin pitkä, teidän kannattaisi yhä jatkaa parisuhdeterapiaa. Sen avulla voit vielä saada oikean vastauksen kysymykseesi, kannattaako liittoanne jatkaa vai ei. Voit myös mennä, yhtäaikaisestikin, yksilöterapiaan selvittelemään omaa päätäsi ja omaa päätöstäsi.
Ilman pitkäaikaista pariterapiaa liittonne jatkumisen todennäköisyys on "tilastollisesti" aika huono - ongelmat voivat olla niin suuria ja pitkäaikaisia, että ette kykene kahdestaan niitä ratkomaan, vaikka yrittäisitte molemmat.
Muista ottaa huomioon jatkaessasi, että miehesi suhde jatkuu edelleen toiseen naiseen. Tällaisesta "taudista" ei parannuta. Jos omat tunteesi ovat kuolleet, se on terveen merkki sinussa. Sinua on petetty. Kuinka muka vieläkin voisit luottaa mieheen? Se jos mikä olisi tosi lapsellista. Jatka sitten, jos ei haittaa miehen ulkopuoliset suhteet. Muuten eroa. Miehesi ei muutu.
Hei,
mulla niin sama tilanne päällä ku sulla.Mun tapaus on sama mies ja työkaveri.Tosin "vaan" henkistä pettämistä(kuvia ja seksiviestejä),mutta mulle se oli niin kova pala.Erohan siinä tuli.Sekin oli mulle niin kova shokki,kun toinen vaan lähtee,eikä selitä mitään.
Mä halusin ns näyttää et mä saan sen takasin.Niin sain ja vuosi ollaan tässä perheenä oltu.Asutaan nyt ekan kerran eron jälkeen yhteisessä kodissa ja nyt tuntuu tosi pahalta.Itkettää ja tuntuu et en jaksa enää.Tuntuu et happi loppuu,eikä kukaan ymmärrä.Mietin et mitä jos..mitä jos mies ois vaan puhunut mun kanssa eikä lähtenyt..mitä jos en ois halunnut häntä takaisin.Oisin elänyt yksin lasten kanssa.Meillä meni ihan hyvin,ite olin vaan niin rikki ja ajattelin et haluan hänet taikaisin.
Musta tuntuu myös et tunteita ei enää ole..ehkä kavereita ollaan.Mies on edelleen samassa työssä ja niin on tämä nainenkin.Hyvin joku sanoi et ongelmat pitää käsitellä siinä suhteessa missä ne on tullutkin.Ehkä minunkin täytyy se nyt tehdä..
Jotenkin mulla on sellanen olo et sit joskus mulla on joku jossakin.Ehkä..
Me oltiin yhdessä 10v ennen tätä miehen sekoilua.Tosin itse olen 40 v ja mieheni on 35v.Mutta tunnen oloni paljon vanhemmaksi tässä suhteessa.Minun kanssani mieheni on kuin "vanha"äijä.Tätä oloa ei ole ennen ollut.Tämä nainen töissä on 10v miestäni nuorempi.Siinä mä heräsin et ehkä olen miehelleni pelkkä piika.
Mun mies ei olis tarvinnut tätä toista mahdollisuutta.Nyt opetan lapsilleni vain sen että toiselle saa tehä mitä haluaa,käännetään vaan toinen poski.Mun oma äitini opetti taas tämän kiltteyden minulle ottamalla isäni sen kymmenen kertaa pettämis-reissuiltaan takaisin.Olen ajatellut et jos mä teen päätöksen sen mukaan mitä minä haluan,sit kun olen valmis ja lapset sitten oppii siitä arvostamaan itseään..
Jos hyvä kommunikointi on teillä olemassa, voit kertoa miehellesi pahasta olostasi ja jos se tuntuu oikeudenmukaiselta ja oikealta itsellesi, voit vaatia häntä vaihtamaan työpaikkaa, jotta et joudu kärsimään siitä, että tiedät ex-salaparin olevan koko ajan tekemisissä toistensa kanssa. Sitttä voi vaatia myös ehdottomasti, niin että avioero on toinen vaihtoehto. Miehesi tietenkin itse päättää, mikä hänelle on tärkeintä elämässä. Pettäjät/kakkoset huutavat suureen ääneen nyt että:"Tuollaista ei voi vaatia!". Mutta kyllä voi.
Petetyllä on oikeus itse päättää mitä hän sietää ja mitä ei! Jos ajatus exparin yhteisestä työpaikasta on sietämätön, voit itse päättää hyväksytkö liiton, jossa joudut siitä kärsimään. Joten 2 vaihtoehtoo:työpaikan vaihto tai avioero. Pitää olla jämäkkä, ja erota, jos mies ei valitse vaihtoehtoa 1 riittävän ajan kuluessa.
Ei ole petylläkään oikeutta "vaatia" miehen lähtemistä työpaikasta. Voi kuitenkin sanoa ääneen rauhallisesti, että toivoisi ja haluaisi sitä, ja jättää päätös miehelle ilman vaatimuksia ja kiristyksiä. Niin toimitaan noemaalissa parisuhteessa, ja normaaliahan kaikki haluavat pettämisestä seuranneen epänormaalin vaiheen jälkeen. Hyvässä suhteessa ei aseteta ehtoja tai vaatimuksia, vaan suhde toimii kun sanotaan omat tarpeet julki ja tullaan kuulluksi. Sitten puhutaan ja katsotaan kumpi taipuu. Vuoroin perään.
Lisäksi vaatimuksia esittämällä laittaa toisen seinää vasten eikä saa oikeasti koskaan selville, kuinka paljon toinen kuuntelee, kunnioittaa tai arvostaa. Molemminpuolinen arvostaminen on sitä, että kuuntelee ja tulee kuulluksi.
Itselleen jokainen asettaa rajat, ja katsoo sitten kunnioitetetaanko rajoja. Ja jos ei, niin elämää ei kannata tuhlata ihmissuhteessa, jossa ei ole siihen hyviä edellytyksiä. Vaatimalla ajautuu vain ahdinkoon ja pakkoon. Hyvä ihmissuhde perustuu ihan muille asioille.
Juu, tunnustan, mielipiteesi tähän asiann oli vähän järkevämpi kuin minun. Pyytää voi ja pitää kertoa miltö itsestä tuntuu elää tilanteessa jossa saa päivittäin pelätä ex-suhteen jatkuvan, yrittövö ja rakastava puoliso ottaa toisen huomioon. Jos vaatien lähes pakottamalla kysyy, saa vain riitaa ja uhmamieltä takaisinpäin. Mutta omat rajat pitää olla, jossain kulkee rajat että ei saa antaa loukata ja satuttaa itseään lisää.
Miehiin ei tehoa puhe vaan ainoastaan teot. Jos nainen puhumalla purkaa tunteitaan, se häiritsee vain miestä. Jos miehen kakkossuhde häiritsee vaimoa, on parasta erota. Se on teko, jolla saattaa olla vaikutusta mieheen. Jos silläkään ei ole vaikutusta, niin olipa hyvä, että sellaisesta oliosta pääsi eroon. Jos yrittää vaatia jotain ja pakottaa ja vahtii, niin siitä seuraa se että mies ihan varmasti pettää jo ihan vain kostoksi.