Tuntuu siltä, että yhä useampi on eronneesta tai muuten rikkinäisestä tasapainottomasta lapsuudenkodista. Nämä asiat heijastuvat parisuhteessa tietyissä tilanteissa. Usein rikkinäisten kotien vanhemmat ovat avioituneet nuorina ja tehneet lapset sen paremmin toiseen tutustumatta. Jossain kohtiin on havaittu, että ollaankin ihan erinlaisia, eri kiinnostuksen kohteet taikka arvomaailma ja perhe-elämä siinä kohtii romuttuu. Tällaisista kodeista tulevia naisia tapaa yllättvän usein ja rikkinäinen tausta heijastuu kovin monissa naisissa epävarmuutena, mustasukkaisuutena tai jonkin asian suhteen kontrollifriikkiytenä. Miksi on niin kauhea kiire tehdä lapsia nuorena ja nopsaan kun ero on sitä todennäköisempää? Jotenkin tuntuu, että ehjistä kodeista olevat pariutuvat aina rikkinäisten kotien ihmisten kanssa ja päinvastoin. Olisi kaiketi helpompaa kaikille, jos taustat olisivat samanlaiset. Tuntuu vaan että olisi helpompaa löytää kumppani, joka on elänyt lapsuutensa suhteellisen tasapainoisessa ympäristössä tai ainakin vähintään käsitellyt terapian kautta lapsuuden traumansa ja vanhempien eron. Muuten ne möröt haittaavat parisuhdetta. Onko muilla tästä sanottavaa tai kokemuksia tällaisten taustojen yhdistämisen vaikeudesta. Tasapainoinen ja terveitsetuntoinen nainen tasapainoisesta lapsuudenkodista taitaa alkaa olemaan jo harvinaisuus, kun en niitä löydä.
Rikkinäisten kotien ja eronneiden vanhempien lapset ja aikuisuus
Joe80
3151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Todennäköisesti vapaan kasvatuksen tulosta koko roska.
Nykyaika on aika hirvittävän näköistä lasten kehityksen kannalta, mitään ei vaadita eikä mitään tarvi osata. Vanhemmat eivät kehtaa vaatia lapsilta mitään. Ihan perusasiat kuten kohteliaisuus
- kiittäminen
- ruokailutavat
- oven avaaminen
- oveen koputtaminen
- väliinpuhuminen
- sisarusten kunnioittaminen
- vanhempien kunnioittaminen
Tai ne pienet työt kotona
- astioiden vieminen tiskikoneeseen
- oman huoneen siivoaminen
- roskapussin vieminen
- pienemmän sisaren hetkellinen hoitoapu
Tai velvollisuudet
- koulunkäynti ja läksyt
Ei, tuollaista ei enää opeteta kotona, kaikki on sallittua ettei meidän pikku Hani-Petteri vaan suutu, ei jumalauta sentään :D
Tämä kehitys alkoi jo minun sukupolvestani ja on vain pahentunut siitä. Vika ei ole lapsissa vaan kasvattajissa eli aikuisissa. Ilman sääntöjä ja rajoja kuten myös ilman rakkautta ei lapsesta kehity tasapainoista. Tasapainoton taas ei kykene normaaliin perhe-elämään.
Mutta eipä mitään, antaa kukkahattutätien ja sossutanttojen ja muiden intoilijoiden viedä homma pidemmälle niin ei minunkaan sukupolvelle tule eläkeongelmaa sillä seuraava sukupolvi lähettää meidät ehkä tuhoamisleirille vanhuutta viettämään :P Siellä nähdään, omat makkarat mukaan :v
Perehdyhän aloittaja vähän tarkemmin aiheeseesi :)
ulkopuolisen kannattaa myös miettiä että kodeissa pelataan myös peliä, jossa joku ihminen syrjäytetään ja toisia "ruokitaan" kultalusikalla ja kolmas saattaa olla röyhkeä.
Kyllä ne kaikki kokemukset sitten näkyy myöhemmassä elämässä juuri päinvastaisesti kuin lapsuuden kotona