Haluan vanhemman miehen

Se on ihan normaalia :D itse oon kans 20-vuotias ja oon 35-vuotiaan miehen kanssa.En pystyis olemaan alle 30-vuotiaan kanssa.

Minäkin oon miettinyt sitä.. haluun vanhemman miehen sen takia koska vanhemmat miehet ei petä niin helposti ja lähe kattoon nuorempia jne

En tiedä oletko ihan tosissasi, mutta 10 vuotta vanhempi mies on juuri sopiva. Ei enää niin lapsellinen tai sellainen joka paikassa juoksija, vaan jo hieman rauhoittunut ja valmis vakiintumaan - näin siis yleensä. Hienoa yleistystä.
Silloinkin toki toinen on ollut lapsi ja toinen jo nuori, toinen aloittanut ala-asteen ja toinen lukion... Eli eroja on, mutta se on pieni asia.

Onpa naiivi käsitys kolmekymppisistä miehistä täällä. Ei iällä ole mitään tekemistä uskolisuuden kanssa, joko on luonteeltaan lojaali tai sitten ei. Varmaan todennäköisemmin parikymppinen ei petä, ensirakkauttaan mahdollisesti, kuin kyynistynyt kolmekymppinen, joka jo lähtotilanteessa valitsee itseään kymmenen vuotta nuoremman heitukan. Ja syitä nuoren naisen valitsemiselle saa miettiä. Olisiko naiiviudella mitään tekemistä asian kanssa? Kuka tietää.

Ihan ymmärrettävää että parikymppinen nainen kokee "vanhemmat" miehet kypsemmiksi. Omassa parisuhteessamme on se kymmenvuotta ikäeroa ja nyt lähestyn huimaa vauhtia neljänkymmentä. Täytyy myöntää että henkisellä tasolla olemme mieheni kanssa hyvinkin samoilla aalloilla eikä se fyysinenkään ikääntyminen vielä niin merkittävää ole. Kuitenkin olen törmännyt usein hieman erikoiseen ilmiöön kun yleisellä tasolla puhumme iästä eri yhteyksissä. Usein miestäni pidetään n.5 - 7 vuotta nuorempana ja minua taasen selkeästi vanhempana mitä olenkaa! Eli olemme todiste siitä että nuorempi puoliso vanhenee tai käyttäytyy varttuneemmalla tavalla kuin muut ikätoverit ja taasen vanhempi puoliso nuortuu ja kieltämättä saa useammin niitä kommenttia " pian viisikymmentä empä olisi ikinä uskonut!! " . Välillä sitä pohdiskelee että millainen "Donna" sitä olisikaan jos puolisoni olisi nuorempi..puumanainen kai kurkistelee olan takaa:) Elämme kuitenkin kokonaisuudessaan hyvässä parisuhteessa eikä tällainen pohdiskeluni tuota muuta kuin hymynkareen huulilleni. Teille nuorille parikymppisille "kissoille" voisin vain neuvona antaa: Oppikaa ensin tuntemaan itsenne, arvonne ja tavoitteenne. Tuolloin selkeytyy myös ne ihannekumppanin ominaisuudet. On se ikä mikä hyvänsä, aina niitä kompastuskiviä tulee vastaan, pettymyksiltä ei valitettavasti elämässä voi välttyä. Kun tunnet itsesi, rakastat itseäsi sellaisena kuin olet, huomaat että toistakin on helpompi ymmärtää ja rakastaa ikään katsomatta!

Kaksikymppinen nainen saa seurustella juuri sen ikäisen miehen kanssa kuin haluaa. Toisten ajatuksilla ei oikeasti saa olla merkitystä. Jos lähdet elämään sen mukaan mitä muut sinusta ajattelevat, niin joudut muuttamaan elämääsi sitä mukaa, kun saat eriäviä mielipiteitä. Kyseessä on sinun elämäsi ja päätöksesi, ei muiden :)

Kumpaan sitä nyt sitten kannattaa rakastua, mieheen vai ikään?