Viestit työmatkoilta...

Itse reissaan paljon ja en nykyisin kovin mieluusti ota yhteyttä työmatkalta vaimooni. Itselle tulee sellainen olo, että haluaisin jotenkin valvoa ja kontrolloida, jos joka päivä olen yhteydessä.

No sinun pitäisi tuntea jo kumppanisi ja hänen elämänsä tähän asti. Jotakin on ilmeisesti tapahtunut teidän välillänne, koska sinä olen taipuvainen ajattelemaan tuostakin asiasta negatiivisesti ja epäilevästi.

Kuten varmasti ymmärrät, ei ole automaattisesti ongelmallinen asia, jos puoliso on erilainen, tekee asioista erilailla ja ajattelee ja toimiin erilailla kuin sinä. Eikä kuvailemasi käytös ole välttämättä ensinkään harkittua tai ilkeyttä, välinpitämätöntä unohtamista tai yleensäkään mitään mikä olisi tarkoitettu loukkaamaan sinua.

Ehkä hän vain keskittyy työhönsä, pitää yksityiselämän ja työn erillään voidakseen suoriutua työn vaatimuksista mahdollisimman hyvin, jne. Tiedät sen jo edellisistä matkoista millainen rutiini hänellä on.
Tai jos et ole tyytyväinen tietotasoosi asian suhteen, keskustele siitä hänen kanssaan, niin kuulet hänen kantansa asiaan eikä sinun tarvitse enää kuvitella mitään.

Kun otat asioista selvää ja keskität ajatuksesi positiivisempiin asioihin, sujuu arkikin paremmissa fiiliksissä.

itse inhoan tekstareiden kirjoittelua ja jos vaimo soittelisi päivittäin, niin varmaan jäisi oma-aloitteiset soittelut vähiin.

Eiköhän tuo ole yksilöllistä?

Olin itse 12-vuotta matkatöissä ja kyllä minä soitin iltaisin vaihtaen kuulumiset.
Alkuvuosina olivat lapsemme kotona mutta senkin jälkeen otin yhteyttä jokainen ilta vaikka minulla ei asiaa ollutkaan.

Taatusti kumpikaan ei tulkinnut tuota miksikään kontrolliksi!

Tottakai vaihdetaan kuulumiset joka ilta, kun mies on ollut työmatkalla. Ei ole ikinä tullut mieleenkään epäillä, että jotenkin kontrolloisi. Meillä on ainakin ikävä toisiamme, kun joudumme olemaan erossa.

Luultavasti mies nauttii siitä että saa omaa aikaa ja voi keskittyä täysin omiin juttuihin. Miehille on täysin luonnollista olla välillä muutama päivä omissa oloissaan ja naisten kannattaa vaan oppia ymmärtämään sitä.

Olen soittanut vaimollen töihin / töistä kotiin / kotoa töihin joka päivä. Ei siis matkoilta vaan ihan tohon työpaikalle, 10 km päähän.

12 vuotta, joka päivä. Ei varsinaista asiaa kuin harvemmin.

"On ihana kuulla ääntäsi". Se on sitä.

Joillain sitä on noin, joillain ei.

Taitaa olla persoonallisuudessa ero. Mieheni kyllä soittaa minulle joka päivä oli hän missä vain pois luotani. Itsekin soitan usein. En koe häntä tai itseäni kontrolloivaksi, enkä oikein ymmärrä miten joku voi käsittää soittamisen rakkaalleen kontrolloivana? No mutta, meitä tosiaan on moneen junaan. Oletko kertonut, että toivoisit hänen soittavan joka päivä kun muuten ikävä kasvaa liian suureksi? Voihan olla, että mies ajattelee toisin päin: häntä pelottaa ikävöimti puhelun jälkeen.

Mitäs jos soittaisit miehellesi itse?

Oleko sä Timon vaimo? Olen usein hänen vierellä kun soitat hänelle, yhden puhelusi jälkeen hän sulkee puhelimen tai laittaa sen äänettömälle, voimme sitten viettää aikaa rauhassa. Monasti Timo vain sanoo sinulle että asennus kesken, eikä ehdi puhua. Olen hänen työkaverinsa, kylläkin toisessa kaupungissa asustava, mutta tapaamme usein liiton kokous ja koulutuspäivillä, sekä työmatkoilla useilla eri paikka kunnilla etelä ja itäsuomen alueella.

Mä olen kai sitten huono vaimo ja äiti, kun en työmatkoilta juuri soittele. (Mies soittelee useammin.) Lähinnä laitan hyvän yön toivotukset tekstarilla, miehelle joskus muutaman sanan enemmän. Olen jotenkin niin eri maailmassa työreissuilla, ei ole aikaakaan juuri soitella tai miettiä, mitä livertelisi.

Ollaan kai oltu yhdessä sen verran pitkään, että muutaman päivän erillään oleminen tuntuu lähinnä piristävältä. Sitäkin kivempi sitten nähdä uudelleen :)

Meillä taas päin vastoin. Vaimoa ei saa puhelimella kiinni. eikä tekstareihin saa vastausta.
2:n viikon työreissullekin lähdin vailla halauksia ja toivotuksia. Ei edes sohvalta noussut lähtiessäni. kyllä oli upea tunne... rankkaa...