En tiedä kuuluuko tämä tänne kategoriaan, mutta olis kiva tietää onko kohtalotovereita.
Olen nyt ollu pari vuotta työelämässä ja pidän työstäni todella paljon. Asia, joka harmittaa älyttömästi liittyy työkavereihin. Oon ihan hyvä tyyppi, huumorintajua löytyy ja muutenkin helppo tapaus, tuun toimeen kaikkien kanssa. Töissä kun ollaan yleensä kolmestaan vuorossa, oon aina ulkopuolinen jutuista, ja tarkoitan todellakin aina. Jos viikonlopun jälkeen mennään töihin ja kyselevät peruskuulumiset toisiltaan, ei minulta koskaan mitään. Jos ihan yleisesti jutellaan kolmestaan eikä mitenkään tietylle henkilölle, oon aina ulkopuolinen siinäkin, he tavallaan kuitenkin vain puhuvat toisilleen ja kyselevät vain toisiltaan, ei koskaan minulta. Vaikea selittää, mutta harmittaa tosi paljon kun se on niin selvää. Toki jos jotain kehtaan johonkin väliin kysyä tai sanoa ni kyllä siihen sikäli kantaa otetaan, ei siinä mitään. Mutta kun ei oikein kehtaa.
Voisikohan syynä olla että olen sen verran nuorempi? Yli kymmenen vuotta kuin meillä seuraavaksi nuorin, muut sitten on jo selvästi vanhempia. Joskus harvoin kun kahdestaan jonkun kanssa on, on juttua ihan hyvin. Kyllä siinä meinaa nuorella miehellä silmä kostua kun tuntee ittensä niin ulkopuoliseks, se on henkisesti yllättävän rankkaa kun sitten vaan miettii asioita.
Olen nyt ollu pari vuotta työelämässä ja pidän työstäni todella paljon. Asia, joka harmittaa älyttömästi liittyy työkavereihin. Oon ihan hyvä tyyppi, huumorintajua löytyy ja muutenkin helppo tapaus, tuun toimeen kaikkien kanssa. Töissä kun ollaan yleensä kolmestaan vuorossa, oon aina ulkopuolinen jutuista, ja tarkoitan todellakin aina. Jos viikonlopun jälkeen mennään töihin ja kyselevät peruskuulumiset toisiltaan, ei minulta koskaan mitään. Jos ihan yleisesti jutellaan kolmestaan eikä mitenkään tietylle henkilölle, oon aina ulkopuolinen siinäkin, he tavallaan kuitenkin vain puhuvat toisilleen ja kyselevät vain toisiltaan, ei koskaan minulta. Vaikea selittää, mutta harmittaa tosi paljon kun se on niin selvää. Toki jos jotain kehtaan johonkin väliin kysyä tai sanoa ni kyllä siihen sikäli kantaa otetaan, ei siinä mitään. Mutta kun ei oikein kehtaa.
Voisikohan syynä olla että olen sen verran nuorempi? Yli kymmenen vuotta kuin meillä seuraavaksi nuorin, muut sitten on jo selvästi vanhempia. Joskus harvoin kun kahdestaan jonkun kanssa on, on juttua ihan hyvin. Kyllä siinä meinaa nuorella miehellä silmä kostua kun tuntee ittensä niin ulkopuoliseks, se on henkisesti yllättävän rankkaa kun sitten vaan miettii asioita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet vielä niin nuori, että työelämän kiemurat eivät ole sinulle tulleet tutuksi. Vaikutat kuitenkin aivan fiksulta, joten älä ota itseesi miten ihmiset sitten ikinä käyttäytyvätkin työelämässä, meitä on moneen junaan eikä kaikkia ihmisiä voi ikinä oppia ymmärtämään eikä kaikista voi pitääkään.
Teet työsi ja jatkat samaan malliin. Varmasti pärjäät kaikkien kanssa oikein hyvin.
Kerta se on ensimmäinenkin törmätä tollasiin törppöihin. Voi olla että ovat vaan oikeesti ajattelemattomia, tai sitten tahallaan toimivat kuten toimivat. Tiedät sen varmaan tässä vaiheessa jo itsekin. Jos kyse jälkimmäisestä ja jos haluat pitää työpaikkasi, niin kannattaa ehkä ottaa yhteys johonkin työsuojeluvaltuutettuun tai työterveyshuoltoon. Työskentelyolosuhteiden pitää olla henkisesti ja fyysisesti turvalliset. Hoida todisteet kuntoon.
Tuskin tuota juttua kannattaa kovin vakavasti ottaa. Ne vanhemmat työntekijät ovat olleet pitkään "samaa perhettä" ja tietävät toistensa asiat, mitä nyt työkavereitten kanssa jaetaan. Luultavasti he eivät huomaakaan, että olet ulkopuolella niistä jutuista.