Oletteko te oppineet herkuttelemaan ns oikeaoppisesti? Siis minulla on nyt sellainen projekti että pudottelen hitaasti painoa. Ja olen sallinut itselleni herkkupäivän kerran viikossa. Paino on kyllä tippunut ihan ok. Mutta suurin ongelma on se, että minä haluaisin, että pystyisin nauttimaan esim. 1 jäätelötötteröstä tai pullapalasta tai muutamasta palasta suklaata. Eli söisin pikku herkun vaikka muutaman kerran viikossa tai vaikka joka päivä. Liikunta kyllä kuluttaa sen pois. Mutta kun en saa tyydytystä mistään pienestä herkusta! Ennemmin olen syömättä sitä pullan palaa ja sitten kun herkkupäivä koittaa, syön kaikkea oikein olan takaa. Pitää olla sipsiä, karkkia, jäätelöä, vaikka sun mitä. SInällään painon pudotuksen kannalta tuosta 1 mättöpäivästä viikossa ei ole ollut haittaa. Mutta minusta se ei vaan ole jotenkin normaalia. Ja tulee maha kipeäksi ja pahinta on se, että herkuttelu meinaa jäädä väkisin päälle. Olisi kiva että voisin ostaa karkkipussin, ja se kestäisi vaikka viikon, että joka päivä ottaisi muutaman karkin. Mutta sekään ei onnistu koska söisin koko pussin kerralla... :/
Miksi en osaa herkutella vähän?
himohiiri89
11535
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mulla on ihan samaa vikaa!
En voi leipoa pullaa, syön koko pellillisen!
En voi ostaa kolmea sulkaalevyä paljousalennuksella, syön ne kaikki kerralla!
Yksi suklaalevy kestää korkeintaan vartin. En voi ostaa mitään herkkua kotiin, sillä syön sen heti tai kohta.
Syön itseni aivan pahaan oloon saakka, ennen kuin lopetan, silloinkin mähkin vielä vähän..
Olen normaalipainoinen, mutta en varmasti olisi ellen..
1. En osta kotiin mitään mitä voisi syödä kaksin käsin vetelemällä
2. Pidän kiinni säännöllisistä ruoka-ajoista ja syön kunnolla!
3. En leivo enkä tee kuin terveellisiä ruokia
4. Liikun paljon, paljon...!
5. Tarkkailen säännöllisesti painoani
6. Annan itselleni joskus luvan mässätä kunnolla
7. Ostan vain elintarvikkeita, joissa on energiasisältö merkittynä (valitsen vähärasvaisen ja vähähiilarisen)
8. Palaan ruotuun ja kirjoittelen ruokapäiväkirjaa - mässypäivien kohdalle voi merkitä suoraan morkkiksen suuruusluokan mukaan 4000 tai 5000 kaloria ;-)
Ei voi siis mitään, näillä mennään! Kadehdin ihmisiä, jotka voivat syödä rivin suklaata ja jättää loput seuraavalle viikolle. Edes tumma suklaa ei säily ;-D.
Parasta on, kun on suolaista, makeaa ja rasvaista samassa. Kunnon mässycoktail!
On mahdollista hallita painoa, vaikka onkin tämä vika, joten älä välitä, toimi omalla tavallasi ;-))
Niin, herää kysymys, että kaipaisitko kuitenkin jotain muuta kuin herkkua? Onko se vain korvike jollekkin muulle, mitä haluaisit? Esimerkiksi harrastaa jotain tms?
Minulla oli ennen tuo ongelma. Piti ostaa paljon kaikkea. Nykyään tulee karkkiosastolla ongelma; en tiedä mitä haluaisin ostaa. Ostan sitten jonkun pikku suklaapatukan tai kävelen pois ostamatta mitään. Joskus ostan paljon kaikkea ja puolessa välissä karkkipussia tajuan, mitä olen tekemässä ja se alkaa tuntua typerältä (mitä se onkin). Loput lentää roskiin.
En tiedä mikä on muuttunut. Vai onko oikeasti mikään. Olen edelleen hyvin tyytymätön elämääni ja turhautunut, mutta ahmiminen ei enää anna mitään tyydytystä. Tai noh, aloitin yhden kauan haaveena olleen harrastuksen. Ehkä itseluottamukseni ja itsetuntemukseni on parantuneet?
Herkuttelu on varmaan jossakin määrin korvike kumppanille..rakastan herkuttelua, mutta aikoinaan kun seurustelin, ei mennyt näin överisti yli. Nyt sitten kai tyydytän oloani syömisellä, kyllähän minä sen voin myöntää, että kaipaan parisuhdetta :/ mutta ei se voi olla ainoa syy tähän!
Jos on karkkihiiri ja tykkää makeasta, sen haluaminen on jossain määrin normaalia. Ja kielletty hedelmä monesti haluttaa lisää. Mutta se, että syömistä ei voi lopettaa ei ole normaalia. Valitettavasti tuosta poisoppiminen ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii vähän harjoittelua. Ravintoterapeutilla käymisestä voisi olla apua?
Itse olen opettelemassa juuri tuota herkuttelutyyliä. Välillä onnistuu useampi päivä välillä tulee ahmittua. Itsellä oli jäänyt herkuttelu päälle turhan pitkäksi ajaksi, niin siksi aijon olla viikon/pari ilman herkkuja. Sitten vaan uutta yritystä putkeen. Olen huomannut olevani onnellisimmillani silloin, kun herkkujen syönnistä ei tee isoa numeroa, silloin ei tule ahmittuakaan.. Välillä näitä ahmimisia kuitenkin tapahtuu, se on ihan inhimillistä.
Minusta jokainen voi halutessaan oppia syömään herkkuja tuolla tavalla. Harjoitusta se vaatii yms, mutta ei se mahdotonta ole. Tsemppiä paljon yrityksiin!! :))
Mässäilypäivänä pitää ostaa sellaista mäissäiltävää mitä mässäilee kauan eli esim. kovia karkkeja, joita on tarkoitus imeskellä. Vaikka nyt turkinpippuripusissa on about 550 kaloria ja se kestää useita tunteja.
Paitsi, että mässäilypäivän idea menee hukkaan jos ostaa sellaista syömistä josta ei pidä. Itselläni tekee mieli mässäillä suolaisen ruuan tai jäätelön kanssa, karkista en pidä.
Korvaa se mässäilypäivä siinä tapauksessa juopottelupäivällä. Näin itsekin teen kun laihdutan ja olen huomannut, että se lähitulevaisuudessa orastava parjantainan antaa huomattavasti lisää motivaatiota laihdutukseen.
Kalorimäärän voi minimoida juomalla kirkasta ja lantraamalla veteen.
Vaikka tuo trolli olikin, niin en käytä alkoholia.
Itse olin aikoinaa aika samanlainen herkkuimuri. Jos teki mieli herkkuja, niitä vedettiin sitten ihan kunnolla. Helposti saattoi mennä vaikkapa kokonainen jäätelöpaketti päivässä. Myös limonaadeja tuli juotua paljon. Joku päivä vaan tajusin että hei, onko tälläinen sokerimäärän mättäminen normaalia, saati sitten terveellistä? No ei.
Nyt olen oppinut herkuttelemaan hillitysti. Enää en ota kauppareissulta mukaani sitä karkkihyllyn isointa Jumbo-pussia tai amerikkalaisia suklaakeksejä (ne olivat suurin himon kohteeni). Jos limpparia tekee mieli, juon lightia. Senkin korvaan mielummin vaikka kivennäisvedellä. Olen huomannut sen kuitenkin, että kun osaa päästää irti, niin se herkkuhimo kyllä häviää. Minun ei ole tehnyt mieli pitkään aikaan karkkia. Toki nyt kesähelteillä on tehnyt mieli usein kylmää jäätelöä, mutta siinäkin olen onnistunut pitämään kuria. En osta kokonaista pakettijäätelöä, vaan pienen tuutin tai eskimo-puikon. Mutta ihan hyvällä omatunnolla olen jätskiä syönyt, kun mielestäni se on ihan sallittua näin kesällä :) Varsinkin näin kuumalla säällä.
Ymmärrän todella hyvin mistä aloittaja puhuu. Tiedän että tälläinen "ota niskasta kiinni ja yritä vähentää herkuttelua" kuulostaa ehkä "helpommin sanottu kuin tehty"-tyyliseltä. Mutta kun se on totta. Toivottavasti löpinäni tuo vähän lohtua tai edes toivon kipinää siitä, että muuttuminen on mahdollista. Tarvitset vain itsekuria ja aitoa innostusta elintapojen muuttamiseen.
"Olen huomannut sen kuitenkin, että kun osaa päästää irti, niin se herkkuhimo kyllä häviää".
Tuossa on totuuden siemen. Monesti olen huomannut, kuinka omat herkkuhimoni ovat suurelta osin opittu tapa. Himot iskee kun eniten tilanteissa, joissa olen tottunut herkuttelemaan. Eli kesällä helteessä (jäätelö), jos pitää tehdä jotain tylsää ja puuduttavaa homma (esim. lukea tenttiin), jos rentoudun jonkin urakan päälle (esim. isompi siivous) tai jos ahdistaa tai on sydänsuruja. Pitää opetella päästämään irti noista turvaa tuovista tavoista ja käsitellä asiat ja tunteet asioina ja tunteina.