Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ajaa puolisonsa hulluuden rajoille käsittämättä itse ollenkaan käytöksensä seurauksia. Narsisti on ensi alkuun hurmaava ja miellyttävä mutta vähä vähältä julma puoli tulee esiin. Jekyll ja Hyde kuvaa narsistia täydellisesti. Narsisti valhtelee sujuvasti sekä itselleen että muille-aina syy on jossain muussa kuin hänessä itsessään. Narsisti on mestari manipuloimaan ja nöyryyttää ja alistaa puolisonsa.
Narsistista eroaminen on vaikeaa sillä he ovat taitavia vetoamaan uhrin heikkoihin kohtiin. Jos kuitenkin narsistista pääsee erilleen hän ei anna loukkausta koskaan anteeksi vaan vihaa entistä puolisoaan katkerasti loppuelämänsä. Narsisti ei kykene empatiaan ja kohtelee lapsiaankin kylmästi ja ajattelee vain omaa etuaan,aina ja kaikkialla.
Narsisti on usein älykäs ja taitava puhumaan, joten oikean diagnoosin saaminen on vaikeaa-narsisti ei koskaan myönnä tarvitsevansa ammattiauttajan apua. Kuitenkin narsistin kanssa eläminen on pahinta mahdollista väkivaltaa, se tuhoaa itsekunnioituksen ja itsearvostuksen.
narsistin puolisona
29
8833
Vastaukset
- Kristalli
Elin itse narsistin kanssa 9v, ja erehdyin jopa menemaan naimisiin hanen kanssaan, ja se olikin suurin tekemani erehdys.
Mutta onneksi menin naimisiin, silla silloin silmani aukenivat ja huomasin miehen todellisen luoteen.
Ex-miehellani oli laak. lausunto sairaudesta, mutta itse han ei koskaan myostanyt ko. sairautta.
Han oli menestyja, eli kaiken minka han halusi tehda hyvin, han myos teki ja sai kiitosta. Mutta hyvin pian aloin ihmettelemaan hanen kaytostaan muiden ihmisten seurassa. Han oli riidoissa kaikkien kanssa. Jatkuvasti han arvosteli muita ihmisia. Hanesta ei saannut sanoa mitaan pahaa tai arvostella, mutta han itse arvosteli jatkuvasti muita.
Muistan kun han kosi minua. Aluksi en vastannut myontavasti, mutta han sanoikin, ok tama on sitten ohi, siis seurustelu, jollei menna naimisiin. Eli siinakin oli kiristysta mukana.
Mies kaytti jatkuvaa henkista vakivaltaa minuun, menetin itsetunnosta suuren osan, elaessani hanen kanssaan. Onneksi paasin eroon, vaikka han uhkaili itsemurhalla yms. Lopulta en enaan jaksanut valittaa, ajattelin, etta siinahan sitten tapat itsesi.
Tiedan, etta han elaa parisuhteessa ja olen aidosti pahoillani hanen uuden avovaimon puolesta, koska han ei tieda mika hanta odottaa.
Minut pelasti ihana uusi mieheni, joka todellakin taman narsistin vastakohta. Han on joutunut paikkailemaan ex- mieheni jattamia arpia, mutta onneksi hanella riittaa sympatiaa ja empatiaa vaikka muille jakaa.
Ja jos olet karkuteilla narsistisesta miehestasi, niin neuvoni on, ala mene takaisin, vaan anna itsellesi oikeus elamaan ja onnellisuuteen.- karkulainen
Minulla kului 10 vuotta ennen kuin pääsin irti, mies uhkaili myös itsemurhalla ja uhkasi myös pahoinpidellä minut jos lähden jne jne. Henkeni edestä joskus pelkäsin, niin psykopaatiksi miehen joskus koin. Eroa mies haki itse, tärkeää hänelle oli nimenomaan erota minusta. Siinä vaiheessa se oli yhdentekevää-lopputuloshan on sama joka tapauksessa! Lasten huoltajuuden juristimies vei käräjäoikeuteen ja lapsilleen halusi maksaa mahdollisimman pientä elatusmaksua. Osituksesta on sitten jo riidelty puolitoista vuotta, kiusaa tekee niin paljon kuin pystyy.
Mies on menestyvä juristi, röyhkeät pärjäävät. Uuden naisenkin on jo onnistunut itselleen löytämään ja sääliksi käy tätä naista, ei hänkään tiedä minkälaiseen silmukkaan on päänsä laittanut.
Ex ei koskaan ole ollut missään asiassa väärässä, kaikki muut ovat omituisia ja hän itse ainoa viisas. Hänen lapsuuden kotinsa on ollut hyvin tunneköyhä ja äidinsä on myös narsisti eli opittu malli. Minuakin manipuloitiin monta vuotta, aina jos olin etääntymässä miehelle tuli niin suuria ongelmia (esim terveys, työ perhe jne) että en osannut jättää miestä - lyödä lyötyä. Lopulta minullakin tuli mitta niin täyteen että en enää jaksanut välittää.
Kun vihdoin mies muutti pois tuli minulle romahdus ja sairastuin burn outiin ja olin 2 kk sairaslomalla. Kymmenen vuoden avioliitto oli vienyt kaiken energian ja voimat olivat loppu. Kävin psykoterapiassa puolisen vuotta toipumassa menetetystä itsetunnosta ja itsekunnioituksesta.
Mikä on mielestäni järkyttävää on se, että esim. huoltajuusoikeudenkäynnissä henkistä väkivaltaa ei oteta ollenkaan lukuun. Miehellä ei ole virallista narsismidiagnoosia mutta asia on päivänselvä. Terapeuttini ensimmäisellä kerralla tunnisti narsismin ja siitä alkoi oma toipumiseni. Olin yrittänyt toimia 'järkevän' ihmisen kanssa mutta miehelläni oli aivan oma logiikkansa ja oikeuskäsityksensä. Hän myös sujuvasti unohti kaikki keskustelumme ja sopimuksemme jolloin itse kuvittelin olevani huono kommunikoimaan.
Kaikille suosittelen luettavaksi kirjaa: "Naamiona terve mieli". Kirjastosta saa myös lainata cd radio-ohjelman "Kiusaaja keskellämme" joka on hiljattain esitetty radiossa uusintana. Myös www.drirene.com ja sieltä alaotsikko The Abuser kertoo paljon ja hyvin narsismista.
Narsisti osaa olla äärimmäisen hurmaava ja sulavakäytöksinen, huomaavainen ja usein hyvännäköinen ja hyvässä asemassa. Julmat piirteet kuitenkin tulevat pintaan varsin pian, itse olin niin nuori ja kokematon miehen tavatessani että hälytyskellot eivät lähteneet soimaan vaikka mies oli dominoiva ja mustasukkainen (pidin sitä jopa merkkinä palavasta rakkaudesta minua kohtaan, hah!)
Olen ollut nyt kaksi vuotta erossa ja vieläkin muistan joka päivä olla kiitollinen siitä että olen päässyt irti siitä perhehelvetistä jossa elin. Aiemmin kuljin jatkuvasti kuin lasinsirpaleilla, koskaan ei tiennyt mistä mies räjähtää. Mies oli myös täysin epäluotettava ja oikukas, viikonloppumatkaakin varten saatettiin pakata ja purkaa kuusikin kertaa parin tunnin sisällä. Lapset voivat paljon paremmin kun kotona on rauhallista.
Kaikille narsistin kanssa eläville toivon voimia irtautua. Dr.Irenen sivuilla on ohjeita narsistista eroaville, se on vaikeampaa kuin 'normaalista' suhteesta eroaminen mutta elämä todella maistuu hyvälle ilman narsistin varjoa. Olen myös löytänyt uuden ihanan ja empaattisen miehen ja nyt vasta huomaan miten hyvää parisuhde voi olla. - Kristalli
karkulainen kirjoitti:
Minulla kului 10 vuotta ennen kuin pääsin irti, mies uhkaili myös itsemurhalla ja uhkasi myös pahoinpidellä minut jos lähden jne jne. Henkeni edestä joskus pelkäsin, niin psykopaatiksi miehen joskus koin. Eroa mies haki itse, tärkeää hänelle oli nimenomaan erota minusta. Siinä vaiheessa se oli yhdentekevää-lopputuloshan on sama joka tapauksessa! Lasten huoltajuuden juristimies vei käräjäoikeuteen ja lapsilleen halusi maksaa mahdollisimman pientä elatusmaksua. Osituksesta on sitten jo riidelty puolitoista vuotta, kiusaa tekee niin paljon kuin pystyy.
Mies on menestyvä juristi, röyhkeät pärjäävät. Uuden naisenkin on jo onnistunut itselleen löytämään ja sääliksi käy tätä naista, ei hänkään tiedä minkälaiseen silmukkaan on päänsä laittanut.
Ex ei koskaan ole ollut missään asiassa väärässä, kaikki muut ovat omituisia ja hän itse ainoa viisas. Hänen lapsuuden kotinsa on ollut hyvin tunneköyhä ja äidinsä on myös narsisti eli opittu malli. Minuakin manipuloitiin monta vuotta, aina jos olin etääntymässä miehelle tuli niin suuria ongelmia (esim terveys, työ perhe jne) että en osannut jättää miestä - lyödä lyötyä. Lopulta minullakin tuli mitta niin täyteen että en enää jaksanut välittää.
Kun vihdoin mies muutti pois tuli minulle romahdus ja sairastuin burn outiin ja olin 2 kk sairaslomalla. Kymmenen vuoden avioliitto oli vienyt kaiken energian ja voimat olivat loppu. Kävin psykoterapiassa puolisen vuotta toipumassa menetetystä itsetunnosta ja itsekunnioituksesta.
Mikä on mielestäni järkyttävää on se, että esim. huoltajuusoikeudenkäynnissä henkistä väkivaltaa ei oteta ollenkaan lukuun. Miehellä ei ole virallista narsismidiagnoosia mutta asia on päivänselvä. Terapeuttini ensimmäisellä kerralla tunnisti narsismin ja siitä alkoi oma toipumiseni. Olin yrittänyt toimia 'järkevän' ihmisen kanssa mutta miehelläni oli aivan oma logiikkansa ja oikeuskäsityksensä. Hän myös sujuvasti unohti kaikki keskustelumme ja sopimuksemme jolloin itse kuvittelin olevani huono kommunikoimaan.
Kaikille suosittelen luettavaksi kirjaa: "Naamiona terve mieli". Kirjastosta saa myös lainata cd radio-ohjelman "Kiusaaja keskellämme" joka on hiljattain esitetty radiossa uusintana. Myös www.drirene.com ja sieltä alaotsikko The Abuser kertoo paljon ja hyvin narsismista.
Narsisti osaa olla äärimmäisen hurmaava ja sulavakäytöksinen, huomaavainen ja usein hyvännäköinen ja hyvässä asemassa. Julmat piirteet kuitenkin tulevat pintaan varsin pian, itse olin niin nuori ja kokematon miehen tavatessani että hälytyskellot eivät lähteneet soimaan vaikka mies oli dominoiva ja mustasukkainen (pidin sitä jopa merkkinä palavasta rakkaudesta minua kohtaan, hah!)
Olen ollut nyt kaksi vuotta erossa ja vieläkin muistan joka päivä olla kiitollinen siitä että olen päässyt irti siitä perhehelvetistä jossa elin. Aiemmin kuljin jatkuvasti kuin lasinsirpaleilla, koskaan ei tiennyt mistä mies räjähtää. Mies oli myös täysin epäluotettava ja oikukas, viikonloppumatkaakin varten saatettiin pakata ja purkaa kuusikin kertaa parin tunnin sisällä. Lapset voivat paljon paremmin kun kotona on rauhallista.
Kaikille narsistin kanssa eläville toivon voimia irtautua. Dr.Irenen sivuilla on ohjeita narsistista eroaville, se on vaikeampaa kuin 'normaalista' suhteesta eroaminen mutta elämä todella maistuu hyvälle ilman narsistin varjoa. Olen myös löytänyt uuden ihanan ja empaattisen miehen ja nyt vasta huomaan miten hyvää parisuhde voi olla.Hei taas, Luin juuri kirjoituksesi. En voi sanoa muuta, kuin etta ex- mieheni oli sinun ex- miehesi taydellinen kopio.
Hanellakin oli traumaattinen lapsuus, jossa aidin rakkaus puuttui, seka myos isan.
Han oli lapsuudessaan saannut ko. lausunnon laakarilta, eli narsistinen luonnehairio.
Han oli myos hyvin mustasukkainen, ja mina myos koin sen ns. rakkaudenosoituksena, mutta sitahan se ei ollut.
Han ei ollut juurikaan vakivaltainen fyysisesti, mutta henkista kiristamista jne oli jatkuvasti. Han esim: paatti kenelle saan soittaa kotipuhelimesta, keta on minun ystaviani, han vihasi minun vanhempiani, han vihasi koiraamme koska mina rakastin koiraa, .. Se oli niin hullua elamaa, etten koskaan enaan halua elaa sita uudestaan.
Han myos esitti minulle kotiintulo ajat jne. Han paatti milloin olen toissa, eli tyokalenterin suunnittelin hanen toiveiden mukaisesti.
Han vaati, etta aamiainen pitaa olla valmis tasan klo.6.30, ja jos myohastyin minuutinkin , niin silloin alkoi itku ja kitina.
Ja avioeroa halusin mina, ja han yritti keinolla milla hyvansa kaantaa minun paani. Mutta lopuksi asia meni kuten teilla, han haki avioeroa. Hyva niin. Hanella oli jo uusi tyttoystava 5vko minun pois muuttamisen jalkeen.
- Ja kuten kirjoitit narsisti on usein todella hyvannakoinen eli siisti, huolliteltu ja pukeutuu mielellaan viimeisimman muodin mukaisesti. Mutta puolisolleen han ei samaa soisi.
Minulle han mielellaan antoi vanhoja lumppujaan.
Karkulainen nauti elamasta ja siita, etta paasit narsista eroon. Minakin nautin, vaikka valilla tulee paivia, etta mietin " miksi " olin niin sokea ja hukkasin elaamaani 9 vuoden ajan.
Mutta rakkaus uuden mieheni kanssa kukoistaa (3v) ja olen joutunut opettelemaan normaalin parisuhteen tavat ja olen joutunut myos opettelemaan kuinka ottaa kohteliaisuuksia ja hellyytta vastaan.
Hyvaa jatkoa sinulle seka perheellesi.
- jeppe_
Haluaisin vaihtaa kohtalotovereitten kokemuksia narsismista ja prinsessan vaimona elämisestä. Oma vaimo on hyvin hallitseva ja alistava. Asiansa hän esittää aina itsestään selvyyksinä, johon miehenä tulee suostua empimättä. Hänen pitää aina olla parempi, viisaampi ja virheitä ei myönnetä koskaan. Työkaverinsa saavat haukkuja ja kritiikkiä. Vanhempani toiminta on ollut myös useaan otteeseen kritiikin kohteena. Huomiota pitäisi osoittaa lakkaamatta. Jos huomiota ei osoiteta hänen mielestään riittävästi, lapsenomainen uhmakkuus ja provosointi astuu kuvioihin mukaan (kiukuttelu, syyttely yms.). Kaikki ympärillä olevat tulee
olla täysin kontrollista muuten syntyy "kaaos". Seksuaalisia tarpeita ei osoiteta koskaan ja miehen pitää ansaita seksinsä.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä. Oma hyvinvointi on todella koetuksella. Tuntuu vaan, että suhteesta ei pääse mitenkään irti, ainakaan ilman todella suurta katastrofia.
Toivon, että kohtalotoverit voisivat avautua tähän ketjuun ja kertoa omista kokemuksistaan. Mielenkiintoista olisi lukea myös positiivisista
kokemuksista (selviytymistarinat).- jokeri
Juu, ukolla oli narsisti kumppaninaan. Ja kyllä kuuluu vieläkin. Eroon ei ihmisestä pääse koskaan, roikkuu kuin takiainen housunpuntissa.
- "Sivustakatsoja"
jokeri kirjoitti:
Juu, ukolla oli narsisti kumppaninaan. Ja kyllä kuuluu vieläkin. Eroon ei ihmisestä pääse koskaan, roikkuu kuin takiainen housunpuntissa.
Olisin kysellyt sellaista, et pystyykö "narsistisen luonnehäiriöisen" laittamaan pakkohoitoon? Hän joka elää narsistin kanssa ei kykene eikä jaksa tehdä asialle mitään, mutta "minä" vóisin toimittaa hänet pakkohoitoon, jos se vain onnistuisi! Kokemuksianne ja tietojanne kaivaten...
- Yritetty on
"Sivustakatsoja" kirjoitti:
Olisin kysellyt sellaista, et pystyykö "narsistisen luonnehäiriöisen" laittamaan pakkohoitoon? Hän joka elää narsistin kanssa ei kykene eikä jaksa tehdä asialle mitään, mutta "minä" vóisin toimittaa hänet pakkohoitoon, jos se vain onnistuisi! Kokemuksianne ja tietojanne kaivaten...
Silloin jos on vaaraksi itselleen tai muille.Pakkohoitoa ei muuten ole.Kun ex-vaimo yritti itsaria,veivät pakkohoitoon,en minä vaan virkavalta.Oli muistaakseni 5 pv.Tutkittiin,tarve hoidolle oli olemassa,luonnehäiriödiagnoosi,enne oli joku rajatilapersoona tai jotain nuorempana tullut diagnoosi.
Tuli takasin,ei itsellä ollut eikä ole sairaudentuntoo.Yritti tappaa,joutui linnaan.Kun pääsee sieltä,en uskalla edes ajatellakaan...
Narsistista voi kehkeytyä aivan mahdoton psykopaatti,joka tekee kamalia tekoja,ei ymmärrä minkäänlaista oikean ja väärän rajaa.Saa varoa henkeään ihan oikeesti.Vaikka on nainen kyseessä.
Entä jos se periytyy? Tulevaisuus lasten kanssa ei tunnu valosalta.Pelottaa.
En usko pääseväni irti jos me ei muuteta jonnekin ulkomaille.Suomessa ei ole turvaa,ei saada uutta henkilöllisyyttä. - uhri *
Olen itsekin elänyt suhteessa ja avioliitossakin hetken aikaa ja eronnut siitä n. 1½ vuotta sitten. Kovasti kärsin ja syytin itseäni ja kysyin itseltäni joka päivä sata kertaa, että mitä olisin voinut tehdä toisin. Vasta vuotta myöhemmin luin artikkelin tästä aiheesta ja itkin ja nauroin yhtäaikaa löytäessäni jonkun järjellisen syyn siihen kaikkeen mitä sen n. neljän vuoden aikana olin hänen kanssaan kokenut. Nyt myöskin olen pohtinut sitä, että kuinka selvitä tästä ja unohtaa kokemansa tuska ja ahdistus. Ehkä aika tekee tehtävänsä.
Tässä jotain ohjenuoraa...
Miten luonnehäiriöiseen on asennoiduttava?
Luonnehäiriöinen on vakava uhka ympärillään olevien mielen ja ruumiin terveydelle välillisesti ja joskus jopa välittömästi. Hän aiheuttaa uhreilleen katkeamattoman stressitilan: he elävät alituisesti pelossa ja uhan alaisina. Tämä vääristää heidän elimistöäänkin. Se vastaa päivittäiseen ahdistukseen kemikaaleilla, jotka on tarkoitettu vain hätätilanteisiin. Sitä kokiessaan elimistö kuluu. Sen immuunijärjestelmä heikkenee. He altistuvat sairauksille ja loppuunpalamiselle. Näin stressin elimistössä vapauttamat kemikaalit saavat sen hitaasti tuhoamaan itseään. Itse asiassa juuri siihen luonnehäiriöinen ihminen heissä pyrkiikin vaikkakin tiedostamatta sitä selkeästi.
Luonnehäiriön tunnistaminen on kuitenkin usein vaikeaa, koska se paljastuu monesti vasta ajan kuluessa. Se on myös tuskallista, koska luonnehäiriöisen ulkokuori ja sisin ovat toistensa vastakohdat. Yleensä luonnehäiriöisen käyttäytymisestä kärsimään joutuva aluksi ja pitkään etsii vikaa itsestään. Luonnehäiriöistä on tietysti myös psykiatrisen diagnostisoimisen ohjeet. Kuitenkin myös muiden kuin psykiatrista työtä tekevien ja medisiinisiä diagnooseja laativien on oltava selvillä luonnehäiriöiden oireista, sillä psykiatrin diagnostisoitavaksi tällainen ihminen tulee harvoin ja joka tapauksessa niin myöhään, että hän on jo ehtinyt aiheuttaa paljon kärsimystä. Sen sijaan monet "tavalliset" ihmiset joutuvat kohtaamaan luonnehäiriöisiä työpaikallaan, hengellisessä yhteisössään tai perheessään. Johtavassa asemassa oleville siitä tulee myös vastuukysymys suhteessa alaisiin, joita heidän tulee suojella.
"Taistele tai pakene!" on ihmisen puolustuskeino alkeellisissa oloissa kuoleman tuntumassa. Sama vaihtoehto on välttämätön perusasenne luonnehäiriöisen kohtaamisessa. Ainakin seuraavat toimenpiteet näyttävät siinä tarpeellisilta.
Tunnista hänet.
Ota kuitenkin huomioon, että arviointisi voi olla virheellinen. Luonnehäiriön perusongelma on, että sen tunnistaminen on vaikeaa.
Ota siksi selvää ilmiön luonteesta.
Onko sinulla tarve alistua?
Onko sinulla tarve ihailla itseään rakastavaa ihmistä?
Jos on, saatat olla sellaiselle helppo saalis. Kysy itseltäsi, miksi haluat, että joku alistaa sinut, ja miksi ihastut itseään ihailevaan ihmiseen.
Älä alistu äläkä nöyristele.
Älä jää sen pelon valtaan, jota hän yrittää sinussa saada aikaan, äläkä näytä sitä hänelle.
Älä suostu syyllistymään äläkä masentumaan, vaikka hän syyllistää ja masentaa sinua välittömästi ja välillisesti.
Älä koe syyllisyyttä vihasta, jota koet häntä kohtaan, sillä se on terve reaktio sinussa: hän on loukannut sinun oikeuttasi olla koskematon. Koveta itsesi, kun koet itsesyytöksiä tunteistasi, asenteistasi ja ajatuksistasi häntä kohtaan ja kuulet hänen syytöksiään ja vaatimuksiaan sinua kohtaan.
Osoita hänelle vihastumisesi, vaikkei se tuntuisi sinusta hyvältä
Vastusta häntä vasten kasvoja kahden kesken - jos pystyt! - ja julkisesti.
Pane kova kovaa vastaan, mikäli mahdollista.
Pehmoilu ei tuota myönteistä tulosta. Ellei hän itse muutukaan kovista toimenpiteistäsi, toiset ainakin voivat oppia siitä ja saada ehkä lievitystä ahdistukseensa, jonka hän on aiheuttanut.
Naisen tai miehen demoninen itseriittoisuus huutaa: 'Yhtä asiaa en voi sietää, nimittäin sitä, että joku hallitsee minua.' Ymmärrä asia päinvastoin, niin sinulla on lainalaisuus, jonka avulla hän voi parantua. Hän tarvitsee juuri sitä, mitä hän ei voi lainkaan sietää, nimittäin jonkun, joka hallitsee häntä.
Älä luota häneen.
Älä usko hänen sanojaan. Älä paljasta hänelle heikkouttasi äläkä anna hänelle siten aseita sinua vastaan. Älä mene hänen sielunhoitoonsa, vaikka hän vaikuttaisi miten luotettavalta tahansa. Hän käyttää tarpeen tullen sinulta luottamuksellisesti saamiaan tietoja röyhkeästi sinua vastaan.
Kirjoita heti muistiin, mitä hän sanoo ja tekee sinulle.
Se auttaa sinua itseäsi välittömästi: saat sillä tavoin ikään kuin objektiivisuutta ja etäisyyttä sekä asiaan että omiin tunteisiisi. Ennen kaikkea voit tarvita tällaista dokumentointia, jos asia tulee ulkopuolisten, esim. esimiehesi, käsittelyyn tai joudut tarvitsemaan psykiatrista apua esim. sairaslomaa varten.
Älä keskustele hänen kanssaan kahden kesken, ilman todistajaa.
Älä puhu puhelimessa hänen kanssaan ainakaan mistään tärkeästä ja sinua tai häntä vähänkään koskevasta. Hän voi nauhoittaa puhelusi tietämättäsi ja käyttää niitä - jopa osittain pyyhittyinä - sinua vastaan. Älä kirjoita hänelle mitään itsestäsi, hänestä äläkä sinun ja hänen välisestä suhteesta. Varo siis antamasta hänelle mitään materiaalia. Hän käyttää sitä julkisuudessa väärin ja tuottaa siihen liittyen taas uutta materiaalia omalta puoleltaan.
Älä suostu selvittelykeskusteluihin ja -kokouksiin äläkä vastaa hänen syytöskirjeisiinsä.
Sellaisesta ei ole yleensä hyötyä. Päinvastoin se vain uuvuttaa, siihen kuluu paljon aikaa, ja se sotkee sinut siihen vyyhteen yhä pahemmin.
Älä yritä tyydyttää hänen kunnian-, tunnustuksen- ja vallanhimoaan.
Älä kuvittele, että hän siten tyytyisi ja rauhoittuisi. Mikään sellainen ei koskaan riitä hänelle.
Älä yritä muuttaa häntä.
Hän ei muutu.
Älä usko hänen muuttumiseensa.
Jumala voi tehdä ihmeen, mutta et voi luottaa siihen ennakolta. Jos teet niin, joudut mitä todennäköisimmin pettymään katkerasti. Sellaisessa hyväuskoisuudessasi saatat aiheuttaa suurta vahinkoa itsellesi ja muille. Mitään todellista apua siitä ei ole hänellekään. Hyväuskoisuuttasi(kin) hän voi edelleen käyttää hyväkseen ja sinua vastaan.
Kieltäydy ottamasta vastaan hänen "anteeksiantamustaan" pahasta, mitä et ole tehnyt.
Ellet voi vastustaa häntä, pakene häntä.
Älä ole tekemisissä hänen kanssaan, mikäli suinkin mahdollista, varsinkin jos hän on fyysisesti väkivaltainen. Hän voi olla vaaraksi jopa hengellesi.
Älä aloita seurustelua, älä ryhdy sukupuolisuhteeseen äläkä avioidu luonnehäiriöisen kanssa, olkoonpa hän kuinka kohtelias, ihana ja hurmaava tahansa.
Jos avioliittosi luonnehäiriöisen kanssa tekee sinun elämäsi ja lastesi elämän maanpäälliseksi helvetiksi, eroa hänestä.
Sinun ja lastesi terveys ja tulevaisuus ovat tärkeämmät kuin avioliiton ulkoisien kuorien säilyttäminen.
Toimi heti.
Mikään ei muutu ajan myötä paremmaksi, vaan kaikki pahenee, jos jäät hyväuskoisesti odottamaan myönteistä muutosta.
Älä ruoki vihaasi häntä kohtaan äläkä yritä kostaa hänelle.
Asennoidu siis häneen juuri päinvastoin kuin hän asennoituu sinuun.
Yritä välttää omassa kasvatustyössäsi sellaista kurin ja rakkauden tasapainon järkkymistä, jota yleensä on luonnehäiriöisen taustassa. Sen sijaan aseta kasvatettavillesi selkeät rajat. Pitäydy niihin itse ja vaadi heitä pitäytymään niihin. Kiitä ja kannusta kasvatettaviasi samalla aina, kun se on aidosti mahdollista. Osoita heille myönteistä huomiota ja ole ystävällinen ja lempeä heille, todellinen isä tai äiti, ovatpa he sinun fyysisiä lapsiasi tai eivät - "sivustakatsoja"
Yritetty on kirjoitti:
Silloin jos on vaaraksi itselleen tai muille.Pakkohoitoa ei muuten ole.Kun ex-vaimo yritti itsaria,veivät pakkohoitoon,en minä vaan virkavalta.Oli muistaakseni 5 pv.Tutkittiin,tarve hoidolle oli olemassa,luonnehäiriödiagnoosi,enne oli joku rajatilapersoona tai jotain nuorempana tullut diagnoosi.
Tuli takasin,ei itsellä ollut eikä ole sairaudentuntoo.Yritti tappaa,joutui linnaan.Kun pääsee sieltä,en uskalla edes ajatellakaan...
Narsistista voi kehkeytyä aivan mahdoton psykopaatti,joka tekee kamalia tekoja,ei ymmärrä minkäänlaista oikean ja väärän rajaa.Saa varoa henkeään ihan oikeesti.Vaikka on nainen kyseessä.
Entä jos se periytyy? Tulevaisuus lasten kanssa ei tunnu valosalta.Pelottaa.
En usko pääseväni irti jos me ei muuteta jonnekin ulkomaille.Suomessa ei ole turvaa,ei saada uutta henkilöllisyyttä.Kiitos viestistäsi, mut vielä kysäisisin, et eikös se oli vaaraksi muille jos hakkaa ja uhkaa tappaa puolisonsa?Eli se pakkohoitokriteeri täyttyisi? Ja uskon tämän minun tuntemani hlön olevan narsistinen luonnehäiriötapaus. Vielä kysyn, et mix ne päästi sun ex-vaimon pois sairaalasta?Kiitokset etukäteen!!!
- Yritetty on
"sivustakatsoja" kirjoitti:
Kiitos viestistäsi, mut vielä kysäisisin, et eikös se oli vaaraksi muille jos hakkaa ja uhkaa tappaa puolisonsa?Eli se pakkohoitokriteeri täyttyisi? Ja uskon tämän minun tuntemani hlön olevan narsistinen luonnehäiriötapaus. Vielä kysyn, et mix ne päästi sun ex-vaimon pois sairaalasta?Kiitokset etukäteen!!!
Mitä se oikeestaan sulle kuuluu! Mun ex-vaimoa on hoitaneet alan ammattilaiset ja kai nyt erkoislääkärit tietää,onko hällä tarve pakkohoitoon vai ei.En kaipaa mitään nettitohtorointia.Vastasin vaan kysyjälle,et vaikeeta on.En ala reposteleen kaikkia asioita julkiseseti.Kai nyt sillä sairastuneellakin on joku suoja.Ei häntä sillai voi syyttää,sairaus vie ja teettää temppuja.Kun vaan saatas olla niiltä rauhassa,muuta en toivo.
Mikähän tarkotus sulla on penkoa toisten elämää.
Et sinä voi ketään tuttuas pakkohoitoon ssada noin vaan.Hae ittelles apua,mut anna hänen omien läheisten huolehtia muusta.He kyllä taatusti tietää millon on aika hakea hoitoon.Narsismi tai muu luonnehäiriö on koko perheen elämää vaikeuttava sairaus.Koko perhettä pyritään auttaan monella tapaa.
Tässä kaikki mitä sanon tilanteesta.Sen yksityikohdat ei kuullu muille!!!! - "Sivustakatsoja"
Yritetty on kirjoitti:
Mitä se oikeestaan sulle kuuluu! Mun ex-vaimoa on hoitaneet alan ammattilaiset ja kai nyt erkoislääkärit tietää,onko hällä tarve pakkohoitoon vai ei.En kaipaa mitään nettitohtorointia.Vastasin vaan kysyjälle,et vaikeeta on.En ala reposteleen kaikkia asioita julkiseseti.Kai nyt sillä sairastuneellakin on joku suoja.Ei häntä sillai voi syyttää,sairaus vie ja teettää temppuja.Kun vaan saatas olla niiltä rauhassa,muuta en toivo.
Mikähän tarkotus sulla on penkoa toisten elämää.
Et sinä voi ketään tuttuas pakkohoitoon ssada noin vaan.Hae ittelles apua,mut anna hänen omien läheisten huolehtia muusta.He kyllä taatusti tietää millon on aika hakea hoitoon.Narsismi tai muu luonnehäiriö on koko perheen elämää vaikeuttava sairaus.Koko perhettä pyritään auttaan monella tapaa.
Tässä kaikki mitä sanon tilanteesta.Sen yksityikohdat ei kuullu muille!!!!En tarkoittanut udella millään tavalla sinun henk.kohtaisia asioitasi, tottakai ymmärrän et ne EIVÄT KUULU MUILLE. Mut olin vain jollain tavalla "helpottunut" (jos niin voi sanoa) et en ole yksin ongelmani kanssa. Toisten kokemukset tuovat osan "helpotusta". Ja tämä ko. oleva henkilö on minun läheinen, joten ei ole pelkkä tuttuni ja hänen puolisonsa vielä läheisempi, joten "tunteet" ovat mukana. Kiitos kuitenkin...
- HNH HNHNH
uhri * kirjoitti:
Olen itsekin elänyt suhteessa ja avioliitossakin hetken aikaa ja eronnut siitä n. 1½ vuotta sitten. Kovasti kärsin ja syytin itseäni ja kysyin itseltäni joka päivä sata kertaa, että mitä olisin voinut tehdä toisin. Vasta vuotta myöhemmin luin artikkelin tästä aiheesta ja itkin ja nauroin yhtäaikaa löytäessäni jonkun järjellisen syyn siihen kaikkeen mitä sen n. neljän vuoden aikana olin hänen kanssaan kokenut. Nyt myöskin olen pohtinut sitä, että kuinka selvitä tästä ja unohtaa kokemansa tuska ja ahdistus. Ehkä aika tekee tehtävänsä.
Tässä jotain ohjenuoraa...
Miten luonnehäiriöiseen on asennoiduttava?
Luonnehäiriöinen on vakava uhka ympärillään olevien mielen ja ruumiin terveydelle välillisesti ja joskus jopa välittömästi. Hän aiheuttaa uhreilleen katkeamattoman stressitilan: he elävät alituisesti pelossa ja uhan alaisina. Tämä vääristää heidän elimistöäänkin. Se vastaa päivittäiseen ahdistukseen kemikaaleilla, jotka on tarkoitettu vain hätätilanteisiin. Sitä kokiessaan elimistö kuluu. Sen immuunijärjestelmä heikkenee. He altistuvat sairauksille ja loppuunpalamiselle. Näin stressin elimistössä vapauttamat kemikaalit saavat sen hitaasti tuhoamaan itseään. Itse asiassa juuri siihen luonnehäiriöinen ihminen heissä pyrkiikin vaikkakin tiedostamatta sitä selkeästi.
Luonnehäiriön tunnistaminen on kuitenkin usein vaikeaa, koska se paljastuu monesti vasta ajan kuluessa. Se on myös tuskallista, koska luonnehäiriöisen ulkokuori ja sisin ovat toistensa vastakohdat. Yleensä luonnehäiriöisen käyttäytymisestä kärsimään joutuva aluksi ja pitkään etsii vikaa itsestään. Luonnehäiriöistä on tietysti myös psykiatrisen diagnostisoimisen ohjeet. Kuitenkin myös muiden kuin psykiatrista työtä tekevien ja medisiinisiä diagnooseja laativien on oltava selvillä luonnehäiriöiden oireista, sillä psykiatrin diagnostisoitavaksi tällainen ihminen tulee harvoin ja joka tapauksessa niin myöhään, että hän on jo ehtinyt aiheuttaa paljon kärsimystä. Sen sijaan monet "tavalliset" ihmiset joutuvat kohtaamaan luonnehäiriöisiä työpaikallaan, hengellisessä yhteisössään tai perheessään. Johtavassa asemassa oleville siitä tulee myös vastuukysymys suhteessa alaisiin, joita heidän tulee suojella.
"Taistele tai pakene!" on ihmisen puolustuskeino alkeellisissa oloissa kuoleman tuntumassa. Sama vaihtoehto on välttämätön perusasenne luonnehäiriöisen kohtaamisessa. Ainakin seuraavat toimenpiteet näyttävät siinä tarpeellisilta.
Tunnista hänet.
Ota kuitenkin huomioon, että arviointisi voi olla virheellinen. Luonnehäiriön perusongelma on, että sen tunnistaminen on vaikeaa.
Ota siksi selvää ilmiön luonteesta.
Onko sinulla tarve alistua?
Onko sinulla tarve ihailla itseään rakastavaa ihmistä?
Jos on, saatat olla sellaiselle helppo saalis. Kysy itseltäsi, miksi haluat, että joku alistaa sinut, ja miksi ihastut itseään ihailevaan ihmiseen.
Älä alistu äläkä nöyristele.
Älä jää sen pelon valtaan, jota hän yrittää sinussa saada aikaan, äläkä näytä sitä hänelle.
Älä suostu syyllistymään äläkä masentumaan, vaikka hän syyllistää ja masentaa sinua välittömästi ja välillisesti.
Älä koe syyllisyyttä vihasta, jota koet häntä kohtaan, sillä se on terve reaktio sinussa: hän on loukannut sinun oikeuttasi olla koskematon. Koveta itsesi, kun koet itsesyytöksiä tunteistasi, asenteistasi ja ajatuksistasi häntä kohtaan ja kuulet hänen syytöksiään ja vaatimuksiaan sinua kohtaan.
Osoita hänelle vihastumisesi, vaikkei se tuntuisi sinusta hyvältä
Vastusta häntä vasten kasvoja kahden kesken - jos pystyt! - ja julkisesti.
Pane kova kovaa vastaan, mikäli mahdollista.
Pehmoilu ei tuota myönteistä tulosta. Ellei hän itse muutukaan kovista toimenpiteistäsi, toiset ainakin voivat oppia siitä ja saada ehkä lievitystä ahdistukseensa, jonka hän on aiheuttanut.
Naisen tai miehen demoninen itseriittoisuus huutaa: 'Yhtä asiaa en voi sietää, nimittäin sitä, että joku hallitsee minua.' Ymmärrä asia päinvastoin, niin sinulla on lainalaisuus, jonka avulla hän voi parantua. Hän tarvitsee juuri sitä, mitä hän ei voi lainkaan sietää, nimittäin jonkun, joka hallitsee häntä.
Älä luota häneen.
Älä usko hänen sanojaan. Älä paljasta hänelle heikkouttasi äläkä anna hänelle siten aseita sinua vastaan. Älä mene hänen sielunhoitoonsa, vaikka hän vaikuttaisi miten luotettavalta tahansa. Hän käyttää tarpeen tullen sinulta luottamuksellisesti saamiaan tietoja röyhkeästi sinua vastaan.
Kirjoita heti muistiin, mitä hän sanoo ja tekee sinulle.
Se auttaa sinua itseäsi välittömästi: saat sillä tavoin ikään kuin objektiivisuutta ja etäisyyttä sekä asiaan että omiin tunteisiisi. Ennen kaikkea voit tarvita tällaista dokumentointia, jos asia tulee ulkopuolisten, esim. esimiehesi, käsittelyyn tai joudut tarvitsemaan psykiatrista apua esim. sairaslomaa varten.
Älä keskustele hänen kanssaan kahden kesken, ilman todistajaa.
Älä puhu puhelimessa hänen kanssaan ainakaan mistään tärkeästä ja sinua tai häntä vähänkään koskevasta. Hän voi nauhoittaa puhelusi tietämättäsi ja käyttää niitä - jopa osittain pyyhittyinä - sinua vastaan. Älä kirjoita hänelle mitään itsestäsi, hänestä äläkä sinun ja hänen välisestä suhteesta. Varo siis antamasta hänelle mitään materiaalia. Hän käyttää sitä julkisuudessa väärin ja tuottaa siihen liittyen taas uutta materiaalia omalta puoleltaan.
Älä suostu selvittelykeskusteluihin ja -kokouksiin äläkä vastaa hänen syytöskirjeisiinsä.
Sellaisesta ei ole yleensä hyötyä. Päinvastoin se vain uuvuttaa, siihen kuluu paljon aikaa, ja se sotkee sinut siihen vyyhteen yhä pahemmin.
Älä yritä tyydyttää hänen kunnian-, tunnustuksen- ja vallanhimoaan.
Älä kuvittele, että hän siten tyytyisi ja rauhoittuisi. Mikään sellainen ei koskaan riitä hänelle.
Älä yritä muuttaa häntä.
Hän ei muutu.
Älä usko hänen muuttumiseensa.
Jumala voi tehdä ihmeen, mutta et voi luottaa siihen ennakolta. Jos teet niin, joudut mitä todennäköisimmin pettymään katkerasti. Sellaisessa hyväuskoisuudessasi saatat aiheuttaa suurta vahinkoa itsellesi ja muille. Mitään todellista apua siitä ei ole hänellekään. Hyväuskoisuuttasi(kin) hän voi edelleen käyttää hyväkseen ja sinua vastaan.
Kieltäydy ottamasta vastaan hänen "anteeksiantamustaan" pahasta, mitä et ole tehnyt.
Ellet voi vastustaa häntä, pakene häntä.
Älä ole tekemisissä hänen kanssaan, mikäli suinkin mahdollista, varsinkin jos hän on fyysisesti väkivaltainen. Hän voi olla vaaraksi jopa hengellesi.
Älä aloita seurustelua, älä ryhdy sukupuolisuhteeseen äläkä avioidu luonnehäiriöisen kanssa, olkoonpa hän kuinka kohtelias, ihana ja hurmaava tahansa.
Jos avioliittosi luonnehäiriöisen kanssa tekee sinun elämäsi ja lastesi elämän maanpäälliseksi helvetiksi, eroa hänestä.
Sinun ja lastesi terveys ja tulevaisuus ovat tärkeämmät kuin avioliiton ulkoisien kuorien säilyttäminen.
Toimi heti.
Mikään ei muutu ajan myötä paremmaksi, vaan kaikki pahenee, jos jäät hyväuskoisesti odottamaan myönteistä muutosta.
Älä ruoki vihaasi häntä kohtaan äläkä yritä kostaa hänelle.
Asennoidu siis häneen juuri päinvastoin kuin hän asennoituu sinuun.
Yritä välttää omassa kasvatustyössäsi sellaista kurin ja rakkauden tasapainon järkkymistä, jota yleensä on luonnehäiriöisen taustassa. Sen sijaan aseta kasvatettavillesi selkeät rajat. Pitäydy niihin itse ja vaadi heitä pitäytymään niihin. Kiitä ja kannusta kasvatettaviasi samalla aina, kun se on aidosti mahdollista. Osoita heille myönteistä huomiota ja ole ystävällinen ja lempeä heille, todellinen isä tai äiti, ovatpa he sinun fyysisiä lapsiasi tai eivätTEKEE SINUSTA HEIKON,MUTTA HÄN EI VOI SIETÄÄ HEIKKOJA IHMISIÄ. MUUTU SIIS VAHVAKSI, SANO ETTÄ ET SIEDÄ TÄLLAISTA VAAN ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ LÄHDET. MIEHENI ALISTI JA MÄÄRÄILI MINUA, EI SAANUT OLLA YSTÄVIÄ EI SUKULAISIA KUIN VAAN HÄNEN PUOLELTAAN. KASVOIN JA VAHVISTUIN JUMALAN JA IHMISTEN AVULLA JA NYT MIES KATSOO MITÄ SANOO JA TEKEE ETTEN LÄHDE TIEHENI, ON HUOMANNUT ETTÄ OLEN VAHVA KUIN TIMANTTI, KIITOS HERRAN.
- narsismista?
Kertokaa mielipiteenne: Pitäisikö minun kertoa tuttavani uudelle avovaimolle että mies on narsisti? Heillä menee vielä hyvin, mies on rakastava ym. mutta se on niin monta kertaa jo nähty mihin se johtaa: alistamiseen, eroon ja lopulta nainen on miehen puheiden mukaan "maailman hulluin ihminen". Nyt kun mies saa kaiken mitä haluaa (seksiä, rahaa, olla vaan kotona) niin kaikki on hyvin mutta tiedän että tilanne muuttuu heti kun nainen ilmaisee eriävän mielipiteensä jostain asiasta. Olen itsekin kokenut mitä kyseinen narsistimies voi tehdä suuttuessaan joten pelkään häntä. Se on yksi syy miksen kertoisi. Toinen syy on että TOIVON todella että tämä suhde kestäisi.
- ...
olen seurustellut nyt reilun vuoden. suhteemme on nykyään yhtä tappelemista, ja en tiedä enää onko vika minussa vai miehessä. ennen olin selkeästi sitä mieltä, että mies näkee vain oman näkökulmansa, jossa hänessä ei yleensä ikinä ollut mitään vikaa, vaan minä vain kitisin joka ikisestä pienimmästäkin asiasta. nyt en tiedä enää, onko vika tosiaankin minussa.
esimerkiksi puolisen vuotta sitten oli ensimmäinen tappelumme, jossa mies kävi käsiksi minuun. hän oikeutti sen sillä, että olin potkaissut riidan yhteydessä hänen autoaan. erosimme tuolloin vähäksi aikaa, ja ystäväni kertoi minulle keskustelustaan mieheni kanssa, todeten ettei mies tajua tehneensä mitään väärää.
palasimme myöhemmin yhteen, ja sen jälkeen yhteenottoja on ollut vielä kaksi, olen aina saanut vähintään mustelmat kaulaani kuristamisesta. yhteenoton jälkeen mies alkaa aina hillittömästi pyytelemään anteeksi, haluaa suudella, pitää hyvänä jne.
jos riidan seurauksena olen lähdössä pois hänen asunnoltaan, hän alkaa heti sovittelemaan, halimaan, pyytelee anteeksi.
mutta seuraavana aamuna viimeistään alkaa kuittailu; sinä taas valitit minulle joka asiasta ja olipa mukava taas tapella sinun kanssa jne jne ihan kuin riitaan olisin ollut yksin minä syyllinen.
lisäksi hän puhuu minulle halventavasti aika usein, jota jopa hänen omat ystävänsä ihmettelevät.
olenkin alkanut miettiä, onko miehelläni taipumuksia johonkin narsismiin vai olenko itse sellainen.- ...
Jos itse epäilet olevasi narsisti, et sitä todennäköisesti ole. Narsisti ei näe itsessään mitään vikaa, saati luonnehäiriötä.
- lillu
olen elänyt vastaavan tyyppisen miehen kanssa ensin omissa asunnoissamme viitisen vuotta, silloin syyttely ja raivoaminen (minun syytäni tietty aina ja kaikki) johti vain mykkäkouluihin, sittemmin muutettiin yhteen kun ajattelin että tilanne paranee kun olen enemmän läsnä ja tulee yhteistä arkea. Nyt on asuttu saman katon alla viitisen vuotta ja keinot vain kovenievat.Pari vuotta sitten mukaan tuli mustasukkaisuus alkaen harrastuksista päätyen työkavereihin ja sukuun. Henkinen väkivalta on viikottaista ja fyysisen puolelle mennään tavaroita paiskomalla ja kiinni käymällä.Ja tietysti vain siksi että minä provosoin häntä käytökselläni, hän ei kanna vastuuta mistään teoistaan. Halventaminen, kaiken minulle tärkeän vähätteleminen on tyypillistä. Raivokohtaus tulee ihan mistä vaan, aiemmin mietin yöt läpeensä, että jos en olisi sanonut tai tehnyt , niin ei olisi suuttunut, nyt tiedän että raivo on osa vallankäyttöä ja syyn hän keksii mistä vaan.
Jos väkivaltaa on jo nyt , ala laputtaa ja unohda hyvittelyt, pelkkää manipulaatiota ja vallan tavoittelua ja voimia ! itse teen eroa ja kovaa on , mutta elämää ei kannata tuhlata narsistin kanssa pelkäämiseen.
- LasiEnkeli
Järkyttävää lukea näitä juttuja!
tse olen ollut reilut 3 vuotta suhteessa tyypillisen narsistin kanssa. Nyt olemme asuneet erillämme 2 kk ja vainoaminen ja kontrollointi jatkuu.
Tuntui niin tutulta lukea noita juttuja että nousi ihan karvat pystyn.
Meillä myös samaa kaavaa; eli loistava seuramies ja fiksu ja elämässään hyvin pärjäävä yksilö. Mutta mikä tyranni! kaikki maailmassa pyörii hänen ympärillään; jos joku törttöilee liikenteessä, se johtuu siitä että hänelle halutaan tehdä kiusaa yms... kaikki muut ovat tyhmiä, hän tietää kaikesta kaiken ja on aina oikeassa. Joutuu kaikkien kanssa riitoihin. On väkivaltainen ja vieläpä ylpeä siitä.
Nyt kun emme asu enää yhdessä tilanne on rauhoittunut hieman, uskallan olla kotonani rauhassa. Terrorisoi ja kontrolloi minua ja tekemisiäni puhelimitse ja kertoo/uhkaa vakoilevansa minua.
En voi muuta kuin toivoa että löytää pian uuden 'uhrin' itselleen niin pääsen hänestä eroon. Tosin en toivo tälläistä kohtelua kenellekään, mutta se on ainoa ulospääsy tästä tilanteesta.
Oma itsetuntoni ja arvostus on nollassa, ja välillä tuntuu että todellakin masennun vaikka yritän ajatella elämäni olevan nyt kunnossa. Menneisyyden pelot ja väkivallan kokeminen ovat jättäneet syvät haavat sieluuni enkä tiedä selviänkö ilman ammattiauttaja apua. Nyt yritän sinnitellä.
Poliisi lupasi lähestymiskiellon jos vielä käy minuun käsiksi, kun ei vaan olisi viimeinen kerta!! - Mia
Perjantaina tulee uusintana Mirja Pyykön keskusteluohjelma JOS. Tällä kertaa aiheena narsistinen persoonallisuushäiriö.Katsoin sen viime lauantaina ja oli hyvin valaiseva.
Siinä sanottiin useaan kertaan,että narsistin uhrin mielenterveys on vaarassa.Ja joskus myös hengenvaara kun monet narsistit ovat fyysisen väkivallan käyttäjiä.
Suosittelen katsomaan.Meitä on monta samaa kohtaloa kokenutta.
On myös olemassa uusi kanava, Narsistien uhrien tuki ry netissä. - irtitästänyt
Tää onkin vanha ketju, mutta kerron silti oman tarinani ja toivon, että joku tulee lukemaan senkin.
Olen huomannu miehessäni narsistisia piirteitä jo vuosia. Hän on väkivaltainen fyysisesti, sekä henkisesti. Alistaa, haukkuu, vähättelee ja ei tunne minkäänlaista myötätuntoa. Edellisyönä itkin Markukselle(nimi muutettu) 4 tuntia, oli todella paha olla. Sain vastaan ainoastaan haukkuja. Mieheni on myös erittäin mustasukkainen, ensin mustasukkaisuus oli pieni piilevä piirre ja minä myös, kuten muutkin pidin sitä vahvan rakkauden merkkinä. Nyt kuitenkin mies on poistanut kaikki ystävä kontaktini koneelta ja kaikkialta. Ainot sosiaaliset suhteet ovat enää perheenjäseniini (jotka ovat Markuksen mielestä erittäin halveksuttavia ja pahoja ihmisiä), sekö mieheeni. Muutamiin ystäviin pidään yhteyttä salaa puhelimitse. Ystäviin liittyvien mieheni kommentoi ''kuka sanoi, että sulla saa olla ystäviä?''
Suhteemme alussa kaikki oli ihanaa, Markus on ensimmäinen ''oikea'' poikaystäväni. Olen kärsinyt vuosia huonosta itsetunnosta, jopa itsevihasta, joten hänen ''hyvä itsetuntonsa'' ja suuruutensa tarttui minuunkin. Roikun kauniissa muistoissa hyvistä hetkistä, enkä uskalla päästää irti. Mieheni mukaan en voisi koskaan löytää miestä, joka voisi rakastaa minua niinkuin olen. Hänen mukaansa olen virheellinen, jopa hänen pettämisensä oli syytäni, minähän se olin riittämätön, jos en olisi ollut ja antanut enemmän hänen ei olisi kuulema koskaan tarvinnut mennä toisen luokse. Väkivaltakin paheni aste asteelta, mutta lopussa siitä tuli pahaa. Kerran ärsytin miestäni olemalla lähettyvillä, kun hän oli tietokoneella. Otin häntä kädestä kiinni aivan normaalisti, osoittaakseni läheisyyttä. Markus käänsi pääni, löi 3 kertaa kovasti takaraivoon, enkä seuraavana yönä pystynyt nukkumaan pää tyynyllä. Pahin ja mieleen painuvin kerta on varmaan tappouhkaus. Hän hajotti lasipullon ja tuli ehjän osan kanssa päälleni silmät päässä palaen ja sanoi, että minun täytyy kuolla. Lisänä tähän tulevat tukkapöllyt, lyönnit ja potkut. Hyvin harvoin sain kuulla anteeksi pyyntöä. Yleensä asiat kääntyivät toisinpäin, minun täytyi pyytää anteeks, sillä minähän hänelle huusin, ei hän muuten olisi lyönyt. Alistuin kiltisti, enkä jaksanut väittää vastaan.
Itsetuntoani on romuttanut eniten se, etten rakkaani silmissä osannut tehdä mitään oikein. Olin huono tyttöystävä, sitäkin surkeampi vaimo. Ruokani oli kuulema pahaa (olen kasvissyöjä, josta Markus suuttui todella, sillä häntä hävetti tilata pihvipaikassa minulle jotain lihatonta). Siivotakkaan en osannut, kaikki paikat olivat aina likaisia. Lisäksi olin lihava ja ruma huora, jota hänen ei koskaan olisi pitänyt naida. Olen ollut normaalipainoinen ja näin ennen itseni nättinä. Nyt en enää tiedä mitä nään, kun katson peiliin. Siellä on sellanen ihminen, joka on niin koukussa toisten kontrollointiin, ettei se osaa enää elää omaa elämäänsä ollenkaan, vaan jopa anelee narsistiaan jäämään (onko teillä ollut kyseistä piirrettä?). Tähän on vielä pakko mainita, että Markuksen mukaan hänen tietokoneesakkin hajosi, koska sillä oli 2 käyttäjää eli hän ja minä. Se olisi kuulema kestänyt hänen käytössään paljon pidempään.- irtitästänyt
Tunnistan itsessäni valtavan hoivaamisvietin, haluaisin pelastaa mieheni. Kuten jo totesin, elän hyvien hetkien varassa. Toivoisin niin kovin, että hän olisi normaali, jotta voisimme olla onnellisesti yhdessä. Riidellessämme mies alkaa vetoamaan siihen kuinka kaikki exät olivat niin paljon parempia ja kauniimpia ja kohtelivat miestäni paremmin, kuin minä. Hän alkaa uhkailemaan joka kerta, että palaa heidän luokseen ja siinä vaiheessa tämä jo aika heikoksi ajettu olemus romahtaa ja alkaa anelemaan. Monen tunnin riitelyn jälkeen hän antaa minulle uuden mahdollisuuden, vaikka riita olisi alkanut hänen valheestaan. Minä olen aina se, joka saa mahdollisuuden ja hän on antaja.
Seksielämästämme vielä sen verran, että vaikka nautinkin siitä valtavasti, niin alkaessani miettiä narsismia huomasin myös sen vaikuttaneen sängyssämme. Markus ei ollut kovin hellä ja halusi, että alistun ja sanon olevani hänen hoitonsa. Kyseinen lause sai minut tuntemaan arvottomuutta, mutta ajattelin, että nojos Markus tykkää ja tulee onnelliseksi, niin...
Nyt olen viimein ottanut yhteyttä narsistien uhrien vertaistukiryhmään, kylläkin vasta sähköpostilla, mutta sekin tuntu jos suurelle askeleelle. Markus ei tiedä siitä mitään ja täytyykin olla tosi varovainen ja kytätä kokoajan, että millon mulle vastataan, kun Markus tietää kaikki mun tunnukset sähköpostista pankkitiliin. Minä taas ei en tiedä yhtäkään hänen. Toivon, että pian osaan päästä irti narsististani ja pääsen taas rakentamaan elämäni uudelleen, sillä tällähetkellä tunnen oloni todella väsynyneeksi ja mitättömäksi. Ennenkaikkea arvottomaksi.
Niille, jotka ovat eläneet narsistin kanssa toivotan teille kaikkea hyvää ja mikäli olette jo irti siitä helvetistä, ootte ollu todella vahvoja. Kiitos, kun ootte esimerkkinä meille muille.
Ne jotka vain lueskelevat, älkää koskaan jääkö suhteeseen, jossa teitä alistetaan, katkaiskaa se ajoissa. Muuten narsistista tulee maailman napa, joka loputtaa rikkoo sun maailman.
Kiitos, jos luitte. - Helmi Lilja
irtitästänyt kirjoitti:
Tunnistan itsessäni valtavan hoivaamisvietin, haluaisin pelastaa mieheni. Kuten jo totesin, elän hyvien hetkien varassa. Toivoisin niin kovin, että hän olisi normaali, jotta voisimme olla onnellisesti yhdessä. Riidellessämme mies alkaa vetoamaan siihen kuinka kaikki exät olivat niin paljon parempia ja kauniimpia ja kohtelivat miestäni paremmin, kuin minä. Hän alkaa uhkailemaan joka kerta, että palaa heidän luokseen ja siinä vaiheessa tämä jo aika heikoksi ajettu olemus romahtaa ja alkaa anelemaan. Monen tunnin riitelyn jälkeen hän antaa minulle uuden mahdollisuuden, vaikka riita olisi alkanut hänen valheestaan. Minä olen aina se, joka saa mahdollisuuden ja hän on antaja.
Seksielämästämme vielä sen verran, että vaikka nautinkin siitä valtavasti, niin alkaessani miettiä narsismia huomasin myös sen vaikuttaneen sängyssämme. Markus ei ollut kovin hellä ja halusi, että alistun ja sanon olevani hänen hoitonsa. Kyseinen lause sai minut tuntemaan arvottomuutta, mutta ajattelin, että nojos Markus tykkää ja tulee onnelliseksi, niin...
Nyt olen viimein ottanut yhteyttä narsistien uhrien vertaistukiryhmään, kylläkin vasta sähköpostilla, mutta sekin tuntu jos suurelle askeleelle. Markus ei tiedä siitä mitään ja täytyykin olla tosi varovainen ja kytätä kokoajan, että millon mulle vastataan, kun Markus tietää kaikki mun tunnukset sähköpostista pankkitiliin. Minä taas ei en tiedä yhtäkään hänen. Toivon, että pian osaan päästä irti narsististani ja pääsen taas rakentamaan elämäni uudelleen, sillä tällähetkellä tunnen oloni todella väsynyneeksi ja mitättömäksi. Ennenkaikkea arvottomaksi.
Niille, jotka ovat eläneet narsistin kanssa toivotan teille kaikkea hyvää ja mikäli olette jo irti siitä helvetistä, ootte ollu todella vahvoja. Kiitos, kun ootte esimerkkinä meille muille.
Ne jotka vain lueskelevat, älkää koskaan jääkö suhteeseen, jossa teitä alistetaan, katkaiskaa se ajoissa. Muuten narsistista tulee maailman napa, joka loputtaa rikkoo sun maailman.
Kiitos, jos luitte.Rakas Ihminen!
Sulla on vaan tää yks elämä. Elätkö sitä niin kuin sinä haluat?
Toivottavasti löydät voimia riuhtaista itsesi irti, pidän peukkuja :)
- irtitästänyt
Hei,
No en tietenkään halunnut tällästä parisuhdetta ja miten monilta ihmisiltä tuleekaan kommentteja ''jätä se idiootti'', mutta narsistissa on 2 puolta. Helvetillinen ja taivaallinen, siinä menee aikaa, että ihminen tajuaa missä mennään ja osaa päästää irti ihmisestä, joka niin satuttaa, vaikka itse onkin antanu paljon, paljon rakkautta.
Kiitos sulle, ihana kun kommentoit, kiitos. - irtitästänyt
Unohdin mainita erään hyvin narsistisen seikan puolisostani. Hän on jymähtänyt henkisesti pienen lapsen kehitysasteelle. Hän on tällähetkellä 20v.,eikä käy töissä, eikä tee mitään muutakaan ansaitaakseen rahaa. Hänen mielestään on ainoastaan minun vikani, että hän on rahaton. Syitä siihenkin löytyy monia, kuten ''Mun vanhammat ei enää anna mulle mitään, kun nain tuollasen, joten sun täytyy maksaa tämä, tämä ja tämä'' tai sitten '' Sä teit tän virheen, sä teet kaikki virheet, sun on maksettava mulle, muuten sun elämä muuttuu helvetiksi''. Usein summatkin ovat todella kohtuuttomia 100-300 euroa... Harvoin anna, ennemmin kuuntelen loukkauksia ja haukkumista. Tuntuu vain niin kohtuuttomalta, kun itse käy töissä ja opiskelee, joka on samanaikasesti uuvuttavaa ja sitten ei saa edes itse hyötyä rahoistaan. Olen hänelle kuulema myös velkaa, vaikken ole koskaan lainannut häneltä rahaa (kun ei ole mitä lainata). Kerran lupasin laittaa 70e, summasta jäi uupumaan 10e, joten olen sen hänelle velkaa.
Mieheni ei ole koskaan muutenkaan antanut mitään materiaalista, lukuun ottamatta joululahjaa, joka sekin tuli tammikuun lopussa. Siitä en koskaan ole pahemmin välittänyt, sillä rakastuin ihmiseen, en siihen mitä hän omistaa. Hänellä on kyllä senkin edestä mulle ostoslistaa, on tietokone, puhelin, harrastusvälineitä...
Halusin vain vielä lisätä tämän. - Helmi Lilja
Hyvä että lisäsit :)
Ei siksi että minä sitä tietoa tarvitsen mutta näen että prosessi on käynnissä.
Kerää rauhassa voimia, näen tunnelin päässä valoa :) - rajatilan vaimo
Niitä on muitakin persoonallisuushäiriöitä kuin narsismi. Vähän harmittaa kun lyödään yhtäläisyysmerkit narisimin ja kaikkien muiden luonnehäiriöiden välille. Onko kellään kokemusta rajatilahäiriöisen eli epävakaan puolison kanssa elämisestä / eroamisesta? Onko se teidän mielestä yhtä haavoittavaa kuin narsistin kanssa eläminen?
Mitä mieltä olet ajatuksesta, että ohjailen tuolta narsismi -palstalta uhrit tänne keskustelemaan?
Kun siellä on pieni ongelma juurikin tämän kanssa, että niputetaan kaikki mahdollinen narsismi -sateenvarjon alle.
- JK
VAI NIN
- dante1111
Mielestäni miehellä on oikeus kontrolloida naistansa, eihän siitä huoraamisesta tulisi loppua muuten. Onko se muka narsismia, kun Eeva ojensi Aatamille omenan? Kaikenmaailman feministit ovat saanneet liikaa valtaa suomessa.
Näkeehän sen kuinka varatut naiset käyttäytyvät baareissa humalapäissään. Kaikki kelpaa ja sitten kaduttaa. Miehen tehtävä on pitää naisensa kurissa ja järjestyksessä - svante1111
*Haukotus*...kun provoilee niin edes alkeellinen kirjoitustaito on eduksi...zzzzzz.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi634832Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal1124558- 794030
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak963917Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no1222964- 352708
- 282637
- 372632
- 382599
Olisitpa se hellä
Ja herkkä minkä kuvan sain sinusta irl. Haluaisin että elämässäni olisi sellainen joka arvostaa minua juuri sellaisena k232464