Hei
Tämä kirjoitus kuuluisi mieluummin tuonne työ ottaa päähän-ketjuun, mutta täällä tuntuu olevan hieman "järkevämmän" oloisia juttuja joten laitetaan tänne.
Minulla on tuossa viimeisen puolentoista vuoden aikana kehkeytynyt pienimuotoinen ongelma. Työpaikka tuottaa melkoisia ongelmia joka suhteessa. Henkisiä ja jopa hieman fyysisiäkin. Yhteishenki työpaikalla on mennyt yhtä huonoon happeen kuin Suomen kansantalous. Toisin sanoen sitä ei meidän osastolla juurikaan enää ole. Järjetöntä määräilyä ylemmältä taholta meidän mielipidettä asioista kysymättä.
Miten tämä sitten vaikuttaa minuun ? Aivan tolkuton vitutus lähes joka päivä. Joku voisi sanoa, että mitä valitat, kun sulla on töitä. Niimpä. Kun se olisikin niin helppoa...Sen lisäksi, että jo pelkkä paikalla olo on vastenmielistä, niin henkilökemiat eivät kaikkien kanssa toimi. Keskustelu ei auta, on koitettu, jopa esimiehenkin kanssa.
Itsellä tämä kaikki kongretisoituu melkoisiin univaikeuksiin. Saattaa yöunet jäädä pahimmillaan 3-4 tuntiin. Heräilen monia kertoja yön aikana ynnä muuta mukavaa. Iltapäivästä alkaa olla välillä kuuppa melko sekava. Tätä on jatkunut jo melko kauan. Olen koittanut vaikka mitä, on tullut ulkoiltua ennen nukkumaan menoa, harrasta jonkun asteista liikuntaa muutenkin, syöty kevyesti, oltu syömättä ja ties mitä kaikkea. Kaikenlaisia nettitestejä on tullut naputeltua ja jos niihin on uskominen, niin tapaukseni voidaan jo kenties luokitella jonkinasteiseksi masennukseksi. Viikonloppuisin sentään saan jotenkin nukuttua.
Olen pyytänyt vuorotteluvapaata, että sais nollata tilanteen tai edes yrittää. En saanut vapaata, ei pahemmin perusteltu.
Miksikö sitten täälä ruikutan ? Kääntyminen työterveyden puoleen arveluttaa. Pelkään, että sielä ei oteta asiaani todesta. Tai jos otetaan, niin arveluttaa joidenkin mahdollisten uni / masennuslääkkeiden mahdollinen tuputtaminen. En ihan oikeasti haluaisi alkaa popsimaan mitään nappeja.
Mikä neuvoksi ? Kypsyn lopullisesti, mikä ei oikeasti ole kaukana ja otan lopputilin (uskokaa pois, olen miettinyt sitä enemmän kuin monta kertaa). Esimiehelle tälläisiä ei kannata jutella, ei se ymmärrä. On sen verran vanhan liiton jäärä. Vai varaanko oikeasti ajan työterveyteen ja yritän jutella sielä henkeviä ?
Jos jollain on hyviä neuvoja / omakohtaisia kokemuksia vastaavista tapauksista, niin ilomielin otetaan vastaan.
KIITOS.
Tämä kirjoitus kuuluisi mieluummin tuonne työ ottaa päähän-ketjuun, mutta täällä tuntuu olevan hieman "järkevämmän" oloisia juttuja joten laitetaan tänne.
Minulla on tuossa viimeisen puolentoista vuoden aikana kehkeytynyt pienimuotoinen ongelma. Työpaikka tuottaa melkoisia ongelmia joka suhteessa. Henkisiä ja jopa hieman fyysisiäkin. Yhteishenki työpaikalla on mennyt yhtä huonoon happeen kuin Suomen kansantalous. Toisin sanoen sitä ei meidän osastolla juurikaan enää ole. Järjetöntä määräilyä ylemmältä taholta meidän mielipidettä asioista kysymättä.
Miten tämä sitten vaikuttaa minuun ? Aivan tolkuton vitutus lähes joka päivä. Joku voisi sanoa, että mitä valitat, kun sulla on töitä. Niimpä. Kun se olisikin niin helppoa...Sen lisäksi, että jo pelkkä paikalla olo on vastenmielistä, niin henkilökemiat eivät kaikkien kanssa toimi. Keskustelu ei auta, on koitettu, jopa esimiehenkin kanssa.
Itsellä tämä kaikki kongretisoituu melkoisiin univaikeuksiin. Saattaa yöunet jäädä pahimmillaan 3-4 tuntiin. Heräilen monia kertoja yön aikana ynnä muuta mukavaa. Iltapäivästä alkaa olla välillä kuuppa melko sekava. Tätä on jatkunut jo melko kauan. Olen koittanut vaikka mitä, on tullut ulkoiltua ennen nukkumaan menoa, harrasta jonkun asteista liikuntaa muutenkin, syöty kevyesti, oltu syömättä ja ties mitä kaikkea. Kaikenlaisia nettitestejä on tullut naputeltua ja jos niihin on uskominen, niin tapaukseni voidaan jo kenties luokitella jonkinasteiseksi masennukseksi. Viikonloppuisin sentään saan jotenkin nukuttua.
Olen pyytänyt vuorotteluvapaata, että sais nollata tilanteen tai edes yrittää. En saanut vapaata, ei pahemmin perusteltu.
Miksikö sitten täälä ruikutan ? Kääntyminen työterveyden puoleen arveluttaa. Pelkään, että sielä ei oteta asiaani todesta. Tai jos otetaan, niin arveluttaa joidenkin mahdollisten uni / masennuslääkkeiden mahdollinen tuputtaminen. En ihan oikeasti haluaisi alkaa popsimaan mitään nappeja.
Mikä neuvoksi ? Kypsyn lopullisesti, mikä ei oikeasti ole kaukana ja otan lopputilin (uskokaa pois, olen miettinyt sitä enemmän kuin monta kertaa). Esimiehelle tälläisiä ei kannata jutella, ei se ymmärrä. On sen verran vanhan liiton jäärä. Vai varaanko oikeasti ajan työterveyteen ja yritän jutella sielä henkeviä ?
Jos jollain on hyviä neuvoja / omakohtaisia kokemuksia vastaavista tapauksista, niin ilomielin otetaan vastaan.
KIITOS.
Vastaukset 2
Vanhimmat
työterveys tai työnantaja
No työnantajan kanssa on kovastikin talon sisäisistä ongelmista (ja niiden korjaaamisesta) puhuttu. Tulos : paljon puhetta, ei mitään vaikutusta. Mikään ei muutu mihinkään, hölmömmäksi vaan menee.
Seuraava vaihe taitaa siis olla se työterveys. Jotenkin vaan arveluttaa niiden touhu. Jotkut lääkärit, keiden luona on vuosien saatossa tullut muista syistä käytyä ovat olleet ihan ok, mutta muutamia "hissukoita" on joukkoon mahtunut. Toivottavasti pääsisi paremman juttusille.