Olen 34-vuotias mies. Minulla on noin 10 vuotta ollut semmoinen olo, että kaikki menee todella nopeasti ohi. Nykyään tuntuu, että aika kuluu liian nopeasti ja en saa tavallaan hetkestä kiinni. Päivät muuttuvat viikoiksi, viikot kuukausiksi, ja aika vaan rientää niin nopeasti! Enkä tavallaan pysty elämään täysillä, koska kaikki tuntuu tylsältä.
Lisäksi hetket joita koko nuoruuteni odotin eivät koskaan tulleetkaan: ei ekaa tyttöystävää, ei ekaa kertaa seksiä, ei kihloihin menoa eikä naimisiinmenon suunnittelua. Paljon on jäänyt kokonaan saamatta. Ja ne hetket, jotka ovat tulleet, eivät ole tuntuneet paljon miltään. Minulla on pitkään ollut olo, että en saa elämästä kaikkea irti, vaan elämäni jatkuu samanlaisena koko ajan. Vuodesta toiseen. Odotan jotain asiaa, mutta mitään ei tapahdu. Tuntuu siltä, että aika on kulunut niin nopeasti, että en milloinkaan ehtinyt olla nuori aikuinen ja elää elämääni täysillä, vaan aikani loppui ja minusta tuli vanha.
Lisäksi hetket joita koko nuoruuteni odotin eivät koskaan tulleetkaan: ei ekaa tyttöystävää, ei ekaa kertaa seksiä, ei kihloihin menoa eikä naimisiinmenon suunnittelua. Paljon on jäänyt kokonaan saamatta. Ja ne hetket, jotka ovat tulleet, eivät ole tuntuneet paljon miltään. Minulla on pitkään ollut olo, että en saa elämästä kaikkea irti, vaan elämäni jatkuu samanlaisena koko ajan. Vuodesta toiseen. Odotan jotain asiaa, mutta mitään ei tapahdu. Tuntuu siltä, että aika on kulunut niin nopeasti, että en milloinkaan ehtinyt olla nuori aikuinen ja elää elämääni täysillä, vaan aikani loppui ja minusta tuli vanha.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Hm. Käsittämäni mukaan ongelmasi keskipiste on siis se että olet ATM etkä näin ollen kykene muodostamaan parisuhdetta, ko kö?
Täytän itse viikon päästä 27, opiskelen yliopistossa ja jumitan siellä luultavasti vielä pari, kolme vuotta lisää. Tylsää se meikäläisenkin elämä on. Omalla kohdallani se että en pysty nauttimaan arjestani tai että kaikki tuntuu jotenkin tasapaksulta ja tylsältä - se on jotenkin kiteytynyt alitajuntaani ajan myötä. Muutin tänne kirjoille 2009 lukemaan alunperin englantia pääaineena ja nyt olen jo melkein valmistunut mutta silti masentaa ja jatkuvasti on sellainen olo että jää jostain paitsi. Syyllistän siitä itseäni ja omaa saamattomuuttani, koska en tiedä ketä muutakaan syyttäisin, mutta tunnen jatkuvasti olevani ristiriidassa itseni kanssa, minkälainen haluaisin olla, minkälainen todellisuudessa olen ja minkälainen muut ihmiset odottavat minun olevan. Olen outolintu.
Kuulostan niin typerältä kun ilmaisen asian tuolla em. tavalla, mutta kuuntelepa tätä biisiä jos artisti vain mitenkään uppoaa. Tekstisi kiteytyy siinä mielestäni erinomaisesti.
http://www.youtube.com/watch?v=rnTOHL8Lk20
"Syyllistän siitä itseäni ja omaa saamattomuuttani, koska en tiedä ketä muutakaan syyttäisin, mutta tunnen jatkuvasti olevani ristiriidassa itseni kanssa, minkälainen haluaisin olla, minkälainen todellisuudessa olen ja minkälainen muut ihmiset odottavat minun olevan. Olen outolintu."
Aika tuttua.
No sinulla tuota rahaa on ilmeisesti ainakin keskituloisen ansioihin yltävä määrä?
Jos minulla olisi jo vakaa, kunnioitettava tili, niin käyttäisin tulevankin kesän ihan eri tavalla. Kävisin kaikenlaiset, hassuimmatkin kansanopistokurssit ja muut leirit mitä on keksitty ympäri Suomea, sekä voisin tietysti käydä ulkomailla myös, ja tavata uusia ihmisiä.
Ehkei siitä tulisi mitään ihmeellistä, mutta ainakin jotain pientä maisemanvaihdosta ja konkreettisia muistoja jälkivuosille. Varsinainen hupimatkailu ei niin kiinnosta.
Jos minulla olisi pysyvä eläke tai perintötuloja tai muuta varallisuutta, voisin viettää
joka vuoden asuen eri kansanopiston tiloissa, opiskellen uusia taitoja. Joidenkin vuosien päästä valtakunnallinen mediakin sitten lähestyisi minua. Toki ne vuodet voisi viettää myös eri maissa, opiskellen sitä kulttuuria ja kieltä.
Hei kuule. Minä koin seksin, avioliiton ja lapset, ja kuitenkin minulla on sama tunne: omat toiveet ja tavoitteet jäivät saavuttamatta.
En minä sinua kadehdi mutta älä sinäkään kadehdi muita. Ei täällä monellakaan kovin kivaa ole.
Minulla on täysin samanlainen tunne vaikka olenkin aloittajaa 10 vuotta nuorempi. Aika vain kuluu niin käsittämättömän nopeasti ja mistään ei saa mitään otetta.
Ja ennen kuin huomaatkaan, päiväsi ovat kuluneet. Käytä ne siis harkiten. Sillä elämä ei ole vain ohikiitäviä päiviä, vaan ikimuistoisia hetkiä.
Sanoisin että kuulut yhä "odottajiin". Nämä miehet ovat hyvällä tavalla naiveja naisasioissa että jokin mystinen voima lajittelee lähipiiristä kivan kumppanin jonka artiaskareiden ohesta voi saada itselleen. Valitettavasti on hyvin vähän oikoiteitä Suomen pasisuhdekulttuurissamme miehen päästä parisuhdetyön ohitse- lähinnä julkut ja musatähdet tässä onnistuvat luomaan plug-and-play suhteen jossa nainen tulee miehen tykö.
Vaikka miehen omat asiat olisi paperilla kondiksessa, silti jokin puuttuu. Näin ollen pelkkä työ tai loistavat harrastukset ilman tarvehierarkian toisia tarpeiden täyttymistä eivät anna kokonaisvaltaista onnistumisen tunnetta.
Kokeeko sitä yh-äiti joka kituuttaa kodinhoitotuella lapsen tai useamman kanssa? Kokeeko sitä pitkäaikaistyötön käydessään Cittarissa päivisin pelaamassa hedelmäpelejä? Korostan toki että elämä voi olla painottunut eri asioihin eri ihmisillä. Tunnen ihmisen jonka elämä on työ, tunnen ihmisen jonka elämä on työnvälttäminen. Kaikki on erilaisia.
Voi olla että kohtalosi on olla kiva setämies joka vanhentuu ilman kuluttavia parisuhdekiemuroita. Parisuhde voi olla lottopotti, mutta se voi olla myös kaikkien aikojen riippakivi ollessaan vaikea sellainen. Tiedän pari miestä jotka olivat parisuhteessa, saivat perheen, kokivat erot ja jäivät sen jälkeen yksin elämään-ehkäpä tietoisesti vaikka kummankaan en ole kuullut sanovan että elämä yksin olisi maailmanloppu.
Kuitenkin tuossa iässäsi potentiaalisia naisia on vähän. Ne vapaat etsivät todella tiukin kriteerein kaikkien aikojensa parhainta miestä koska tik tak naisella sekä suurimmalla osalla eronneista on jo lapsia. Tai kohteliaasti sanoen ne vapaat ovat niitä joiden kysyntä on ollut aina matalaa. Mutta tämähän on tuttua miehille.
Ehkä erimuotoinen opiskelu on turvallinen kivijalka myös aikuisiällä, ainakaan se ei passivoi kuten duunista-kotiin-duuniin kuvio. Yksi elämäni paras päätös oli lopettaa odottaminen.
Kyseenalaistan kyllä voimakkaasti tän koko atm käsitteen. Kyse ei ole muusta kuin miehistä, joille ei kelpaa tavallinen nainen, vaan haaveilevat jostain megan foxeista yms. Turha teidän on sälyttää sitä syytä naisten niskoille. Sitä sinäkin odotat - photoshopattua unelmaasi, jonka kanssa olet kasvanut ylös, eikä tavallinen sen rinnalla tietenkään maistu miltään. Ei sun elämääs tuu koskaan yhtään mitään, jos et koskaan rohkene tehdä minkäänlaista aloitetta minkään suhteen, etkä tuu maan pinnalle siitä haavelinnastasi.
Ihastuin yhteen tavisnaiseen todella paljon. Pyysin häntä treffeille, mutta sain pakit. Pyysin häntä myöhemmin uudelleen treffeille, koska naisethan vain testailee miestä, vai mitä? Pakit tuli toistamiseen!
Se niiden tavallisten naisten yrittämisestä.
Sitten erästä naistä pyysin lätkämatsiin. Tuli pakit.
Sitten lämmittelin yhtä naista, mutta sehän ehti hankkia itselleen kundikaverin, ennen kuin sain välimme lämpeämään kunnolla. Sitten oli tämä neljäs tyttö, jota myös lämmittelin. Olin valmiina viemään asiaa eteenpäin, muttä nainenhan oli ehtinyt jo kihloihin sillä välin!
Ehkä olen vain liian hidas. Ehkä nainen pitäisi iskeä heti. Tai sitten naiset vain vihaavat minua.
On niitä varmasti tuollaisiakin mutta kyllä se oikeasti on niinpäin että monta kertaa useammin ATM-mies ei kelpaa tavaliselle naiselle kuin toisin päin. Itse asiassa, se nimenomaan tekeekin miehestä ATM:n että naiset ovat mielummin vaikka ilman miestä kokonaan kuin olisivat ATM:n kanssa.
Juuri näin. Tässä yksi hyvin tyypillinen nasiten tulkinta yksin elämään jääneestä miehestä. Tulkinta on tietenkin negatiivinen ja tällaista miestä syyllistävä ja halveksiva.
Kuulostaa tutulta vaikka olenkin vasta 27... Jotenkin nuorempana joskus parikymppisenä oli olo, että on aikaa ja ei ole kiire mihinkään. Koulusta valmistun kohta ja sitte töihin mutta mitä muuta ? Noh, menee ne päivät kesällä ainaki helposti ku aamulla töihin ja illalla 6-10 kaljan kalsarikännit.
Tekemistä kyllä keksisin jos ois miljoonia tilillä mutta kun ei ole. Kyllä jos hyvän naisen haluaa ni kannattaa jo reilu 20 alkaa suhtautua siihen asiaan kuuluvalla vakavuudella. Nykyään tuntuu että kaikki kiinnostavat ja hyvät naiset on varattu ja sitte ei kiinnostaa mikään 2 lapsen yh-kyllä pätkääkään.
Eli neuvoni kaikessa yksinkertaisuudessaan on että TARTU pulloon.
No se on sitten sun oma murheesi, jos kerran ei sellaiset naiset kiinnosta, joilla olisi jo lapsia. Ole sitten yksinäsi, ihan oma valinta.
Siinähän se aika taas hupeni käsistä, tämäkin kesä on pian ohi ja mitään mainittavaa ei tapahtunut. Sinänsä se ei kyllä ole edes mikään yllätys.
Samaa asiaa tulin tähän ketjuun toteamaan.
Kesä 2013 on takana. Parhaat ja ikimuistoiset hetket ovat historiaa. Naisia ei tullut tavattua ollenkaan. Kesä oli jostain syystä kaikin puolin hyvin hiljainen. Tapahtui todella vähän.
Nyt on syyskuun puoliväli. Tästä eteenpäin ainut suunta on alaspäin: Illat pimenevät, päivät lyhenevät. Sää kylmenee, ihmiset viettävät enemmän ja enemmän aikaa sisätiloissa. Pian kukaan ei enää hymyile, eikä tarvitse siristellä silmiään nuorten naisten kulkiessa kadulla puoliläpinäkyvissä paidoissa, joiden alta kurkkivat seksikkäät t-paitaliivit. Takit, kaulahuivit ja pipot on pian taas kaivettuna esiin. Ilo ja hauskuus haihtuvat, kun ihmiset piiskaavat itsensä selviytymis-moodiin kestääkseen taas yhdin pitkän talven ankeuden ja pimeyden.
On tulossa taas pitkä, kylmä ja ankara talvi, jonka saa viettää yksin. Onneksi ensi kesään on enää 9 kuukautta aikaa. Sitä odotellessa...
Unohdettava naiset ja keskityt muihin asioihin. 50-vuotiaana sitten ostat prätkän ja otat kadonneen nuoruuden takaisin.
Eikä se nuoruus mihinkään katoa vielä kolmekymppisenä, kun silloin ne parhaat nuoruusvuodet ovat vielä edessä päin!
DarkFear on nuorisoa vielä kuusikymppisenäkin.
Miksi sitä turhaan pitäisi tuntea itseään kolmekymppisenä jo keski-ikäiseksi, kun ne parhaat nuoruusvuodet ovat vielä edessä päin. Että ei se nuoruus vielä kolmekymppisenä yhtään mihinkään häviä.
Entäs nelikymppisenä?
En pysty enkä halua unohtaa naisia. Siinähän sitten kärvistelen tuskissani kun en varmaan muutakaan voi. On ollut jo pitkään (noin vuoden) eräs tietty nainen mielessä, vaan enhän minä uskalla mitään tehdä.
Itse kokenut saman tunteen, ja syvällisempi analyysi kavereiden kesken bissettelyn lomassa totesi yhteen ääneen, että kyse siitä kun mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän uusia (oikeasti uusia) juttuja tapahtuu jolloin muistikaan ei aktivoidu ja aika tuntuu kuluvan nopeammin ja nopeammin kun rutiiniasiat ja paikat pikakelautuvat neuronien ja muistisynapsien ohi...
Tosin asian hoksaaminen voi aiheuttaa heräämisen, ja kannattaakin yrittää irtautua - joskaan ei väkisin - tästä "joka päivä on harmaa ja samanlainen"-tunteesta, esim. itse ihastuin (yksipuolisesti) pitkästä aikaa viime viikolla yhteen naiseen ja nyt jotenkin tuntuu pitkästä aikaa siltä että pitää tehdä irtiotto elämässä ja parantaa mahdollisuuksiaan sen eteen että jotain voi tapahtua normaalin ulkopuolella.
Eli tosiaan tuo pyörteeseen joutuminen voi aiheuttaa elämän ohi lipumisen, mutta siitä voi ja kannattaa yrittää päästä irti - vaikkakin sattumalla (omassa tapauksessa) on aika iso merkitys sen kannalta onnistuuko pyörteestä irtautuminen vai ei...
Näin se menee. Elämä lipuu ohi, vuodet vierivät, porno pyörii ruudulla, käsi käy ja sperma lentää. Naisista ei tietoakaan.
"Elämä lipuu ohi, vuodet vierivät, porno pyörii ruudulla, käsi käy ja sperma lentää. Naisista ei tietoakaan."
Korona-aika jotenkin vielä alleviivaa tuota. Naisista ei ole tietoakaan, kun on muistettava turvavälit. Kaikki liikkuvat maskit naamalla ja kytttäävät muita ihmisiä mahdollisina tartuttajina. Korona eli COVID-19 heitti aika erikoisen varjon treffailun ja sosialisoinnin maailmaan. Jos 7 vuotta sitten ei saanut naisseuraa, niin miten sitä saisi nyt korona-aikana?
kyselee, nöösi_poika
Muutama sanoikin jo hyvin, että lopeta odottaminen. Mieti mitä haluat elämältä oikeasti ja tavoittele sitä! Elä hetkessä. Nauti herkullisesta ateriasta tai liikunnan tuomasta nautinnosta. ELÄ!
Itse joskus kärvistelen elämän tylsyyttä. Tulin jätetyksi ja luotto miehiin on mennyt. Olen oppinut nauttimaan elämän pienistä iloista yksikseni. Ruoka, seksi (lelujen kanssa), nukkuminen, urheilu ja kaverit. Ne tuovat iloa elämääni. Olen miettinyt unelmiani ja miettinyt mitä oikeasti haluan. Olisi ihanaa jos voisi jakaa sen toisen ihmisen kanssa, mutta elämä nyt ei vain aina mene niin. Ja luopumaan joutuu joka tapauksessa jossain vaiheessa.
Haluan sanoa, että pyri onnellisuuteen yksin. Jos nainen tulee elämääsi, on se paljon helpompi pitää siinä mukana, jos olet tyytyväinen siihen ilmankin naista. Kuten moni täälläkin itkee, parisuhde voi olla helvetti. Parempi siis yksin kuin tyytymätön ihmishirviön kanssa. Ei se ihaninkaan nainen ole nuori ja kaunis ja aurinkoinen aina ja ikuisesti.
Kannattaa kyllä tehdä aloitteita ja yrittää naisia. Vaikka saisi paskaa palautetta. Tai no en tiedä oikeastaan. Aiheuttaa tommonen pakkien saaminen ym. ihan paskan itsetunnon kylläkin.
Itse olen tehnyt aloitteita useita. Olen aika atm luonteeltani. Aivan liian arka ja herkkä.
Aloitteet on aina mennyt päin vittuja. Baarissa on tehty varmaan satoja aloitteita. Noista jäi käteen kolme yhden yön juttua.
Kaikki kunnolliset aloitteet ovat johtaneet ainoastaan töykeisiin pakkeihin. En tajua, miksi vitussa naiset kännissä ovat flirttejä ja ottavat aloitteet paremmin vastaan. Pakitkin he yleensä antavat jotenkin pehmeämmin.
Sitten kun on edetty vähän ystävä tasolle ja aloitan flirttailun, ja tulkitsen vastapuolen edes hieman flirttailevan takaisin. Kun jotenkin kakistan, että pidän kyseisestä tytöstä jotenkin epäsuorasti. Niin saan takaisin älyttömän määrän moralisointia ja tyttöporukoissa minua varmaan pidetään jonain raiskaaja, pervo, ahdistelijana. Kun kehtasin joskus yrittää jotain. Pitää varmaankin vetäytyä omaan kuoreeni taas ja ehkä ruveta käyttämään prostituotujen palveluja.
Tottakai nainen loukkaantui. Hänen mielestään tehän olitte vain ystäviä, mutta kun paljastit haluavasi enemmän pilasit koko jutun ja petit hänen luottamuksensa.
http://www.youtube.com/watch?v=X9GOtQ-zURo
Älä luovu toivosta vaan yritä päivittäin tehdä edes jotain pientä unelmiesi eteen! edes ajatustasolla. Äläkä lannistu pakeista, sehän on ihan luonnollista että vain ehkä 1/10 lähtee treffeille.
Piti harakka puhetta vierailleen:
"Tilapäinen tämä on pesä,
- älä putoa, varis! - tein kiireiseen...
mut annas, kun on kesä,
niin, vannon, kartano korskehin,
hyvät herrat, tässä löytään,
ei metsässä mointa, sen näättekin!
Hoi muori, pötyä pöytään!"
Mut ennenkuin harakka huomaskaan,
jo putos syksyn lehti,
ja kesken kaikkia kiireitään
se itse kuolla ehti.
Älä hymyile! Tarina totta on!
Niin lyhyet on päivät kesän.
Moni aikoi ja aikoi kartanon -
sai valmiiksi harakanpesän!
ja multiin ennen kuin huomaammekaan. Ja siinä se elämä sitten oli. Ei antanut mitä lupasi.
Lupasiko se jotain?
Tällä hetkellä motivaatiota tyhjään elämääni antaa eräs nainen, jonka tapasin ensi kertaa kolme viikkoa sitten. Ongelma on vain siinä, etten tiedä onko hän yhtään kiinnostunut minusta. Kohtaloni on hitaasti selviävät naisasiat. Ehkä vuoden kuluttua olen viisaampi tämän naisen osalta...
Nuorena pitää juoda viinaa ja lähteä yökerhoon ja opiskelijabileisiin. Bileissä tavataan naisia ja hurmataan se tuleva kumppani bailaustaidoilla. Sitten kun kumppani on löytynyt nuorena, voikin alkaa rakentaa perhe-elämää ja omakotitaloa.
Viinaiehen elämä ei mene hukkaan koska hän juo viinaa bileissä ja tapaa naisen jo heti fuksivuonna.
Raittiin miehen elämä lipuu ohi koska hän kuvittelee että kumppanin voisi löytää ilman viinaa jostain arkielämästä.
t. viinamies
Ei kiitos perhe-elämää.
Kyllä itsessä ja tuossa kyläilevässä naisystävässä on ihan tarpeeksi kestämistä.
Asiallinen vinkki. Olisi pitänyt dokata rankemmin eikä keskittyä opiskeluihin ihan niin paljon, vaan panostaa naisiin. Mutta niinhän se on, että jos ei opiskeluaikana lohkea, niin ei sitä neljäkymppisenäkään sitten tipahtele.
nöösi_poika
Viinamiestä kannattaa kuunella. Oppilaitosten pitäisikin kutsua viinamies luennoimaan uusille opiskelijoille heti koulun alussa elämän raa'oista tosiasioista. Oppisivat että kumppania ei löydä mistään harrastuksista vaan pitää vain kiltisti laittaa opiskelijahaalarit päälle ja lähteä juomaan bileisiin jos ei halua jäädä yksin.
t. viinamies
Minulle antaa pontta ja draivia nyt elämään kun olen alkanut seuraamaan PE-foorumeita (penis elargement). Siellä samanhenkiset jakavat neuvoja ja kokemuksia. Kaikki tietävät että suuri penis on parisuhdemarkkinoilla etu!
Tuota, olisikohan ihan tavallinen kuntosali realistisempaa ja viimekädessä hyödyllisempää ajankäyttöä? Jos on niin naiivi että uskoo että pelin kokoon voi merkittävämmin vaikuttaa niin silloin uskoo ihan mitä vain.
Siellähän just voi tehdä niitä penislihastreenejä levypainoilla ;))))))))) Täällä ainakin bicky ja darkkis voi kertoa hyviä vinkkejä siitä, miten penistä kannattaa salilla treenata.
Kunpa tästä päästäisiin joskus eroon että ollaan kuin hypnoosissa ja odotetaan niitä suuria hetkiä. Niin tein minäkin nuorena. Nyt sitten vanhempana jo tiedän että ei se perhe mitään onnea tuo. Mistä tämä hypnoosi sitten tulee - no varmaankin muilta ihmisiltä, kirjoista ja elokuvista yms. Hurjaa miten ihmiset opetetaan odottamaan kaikenlaista.
Jospa tajuttaisiin joskus että pysyvästi onnellista ihmistä ei ole olemassakaan vaan ne tyytyväisyyden hetket ovat harvassa ja ne ovat lyhyitä.
Samaa mieltä. Arki on arkea aina, ihan sama missä sitä on.
Ihan tavallinen kolmenkympin kriisi tuolla alottajalla on ollut. Tuossa kohtaa lähes jokainen pohtii mitä sitä on tullut elämässä tehtyä ja mikä on jäänyt tekemättä. Ihan turha yrittää vääntää tuosta mitään taso, status, sukupuoli tai mitään muutakaan vastaavaa ongelmaa.