Kun ei osaa, ei osaa

Älä kuuntele pelkästään esimiestäsi. Luota omaan ja työtoveriesi arvioon tilanteesta. Olet uudessa työpaikassa ja tietysti vie aikansa, ennen kuin opit talon tavoille. Alussa on normaalia erehtyä tavallista enemmän ja myös muiden tulee ymmärtää tämä asia. Kannattaa myös seurata, miten paikan muut työntekijät tulevat toimeen kyseisen esimiehen kanssa (ehkä et ole ainoa jolla on ongelmia?).

Luota myös siihen mitä itse ajattelet tilanteesta. Jotkut asiat olet varmasti hoitanut hyvin, toiset huonommin. Onko esimiehesi antama palaute sinusta aiheellista. Oletko yrittänyt parhaasi? Sen enempää ei kukaan voi tehdä.

Antaako esimies palautteen asiallisesti. Onko kyseisen esimiehen, tai mahdollisesti jonkun toisen paikalla olevan ylemmän tahon kanssa mahdollista keskustella asiasta järkevästi. Parantaisiko se tai pahentaisiko asioita.

Tiedoksesi: esimiehistäkin löytyy sellaisia, jotka käyttäytyvät asiattomasti ja vähätvälittävät työntekijästään. He saattavat oikein etsimällä etsiä vikoja. Itse tiedät oman tilanteesi. Mikäli esimiehesi kuuluu tähän joukkoon, pystytkö hyväksymään tilanteen ja nielemään mahdollisesti asiattomatkin kommentit. Toisaalta tällainen tilanne voi pitkään jatkuessaan olla terveydelle haitallista ja olisikin parempi vaihtaa paikkaa.

Toivottavasti näistä pohdinnoista on sinulle jotakin apua. Onnea matkaan.

Meikäläisellä vähän samat meiningit. Valmistuin toukokuussa alalle ja työllistyin suoraan vasta aloittelevaan firmaan.

Nyt vain ahdistaa kun parin kuukauden työharjoittelun kokemuksella pitäisi lähteä itsenäisesti keikkaa tekemään, mutta millä rahkeilla kun sellaista varmuutta ja osaamista ei ole vielä tarpeeksi?

Sitten saa kuunnella vittuilua jos välillä menee pieleen. Asiaa ei helpota yhtään huono ohjeistus, puutteelliset välineet sun muut. Tahto tehdä ja saada aikaan hyvää jälkeä on kova, mutta kun ei vielä vaan osaa.

Välillä potuttaa ihan rankasti ja öisinkään meinaa saada nukuttua. Oikeasti, tätäkö se työelämä sitten on? Meikäläinen on jo valmis eläkkeelle kuukauden sisään tällä menolla.

Esimiehen tehtävä on valvoa työsuoritusten tasoa ja antaa palautetta joka on otettava vastaa eikä itkettävä. Paranna työsuoritusta niin kiitostakin tulee. Onko tämä niin vaikea ymmärtää?

olen samassa tilanteessa.
erona vai sen, että itse tajusin tekeväni aiken päin persettä. työkaverit kuisuttelevat selkäni takana. esimies ei ole sanonut mitään. tahdon kuolla häpeästä.

Esimiesten yksi tehtävä on valvoa että tuotteet joita valmistetaan ovat vaatimusten mukaisia piste.

Monella alalla tuotteiden vaatimuksia ohjaa hyvin pitkälle standardit, ym. tuotekohtaiset vaatimukset. Esimies tekee itse virheen työssään jos menee hyväksymään tuotteita jotka ei täytä kaikkia vaatimuksia. Ei siinä esimies voi silitellä aina päätä että "jos se joku päivä onnistuisi paremmin".

Tietenkin itselle esimiehenä tulee mieleen että jos osaaminen ei ole vielä tarpeeksi hyvä niin miksi esimies on laittanut kokemattoman työntekijän tekemään töitä jotka on liian vaativia osaamiseen nähden?
Itse arvostan ainakin työntekijöitä jotka tulee kysymään neuvoa että miten kannattaisi tehdä tai tulee suoraan sanomaan että ei osaa tehdä jotain tiettyä hommaa, että voiko joku kokeneempi neuvoa tai sitten antaa jotain helpompia yksinkertaisempia hommia. Esimiesten tehtävä on löytää jokaiselle työntekijälle oikea "rooli" eli jokaisella on yleensä joku vahvuusalue jossa työntekijä pärjää parhaiten.

Eniten esimiehenä vituttaa että kokematon työntekijä ei kysy mitään, tekee yksinkertaisia virheitä toistuvasti ja ennenkaikkea huolimattomuuttaan eli esim. jättää työkappaleen viimeistelemättä toistuvasti. Ja jos antaa palautetta niin tämä kokematon alkaa inttämään vastaan.
Esimerkkinä vaikka metalliteollisuudessa hitsaajat eivät meinaa saada hitsausroiskeita työkappaleista ikinä itse pois vaan pitää mennä osoittelemaan sormella että "katso tuossa on roiske, se pitää poistaa". Sitten alkaa "ammattilaisten" inttäminen vastaan että kyllä hiekkapuhallus poistaa roiskeet..... niinpä niitä sitten poistellaan maalauksen jälkeen ja paikkamaalataan kappaleita.

Ja taas kahden päivän päästä sama tilanne kun uusi kappale on valmis. Se jos joku kyrsii.

Eli jos olet kokematon ja koet ettet pärjää niin kehoittaisin vaan puhumaan pomosi kanssa että tarvitset kokeneemman ohjausta tai sitten helpompia hommia. Jos kyse on tosiaan jostakin mainitsemastani huolimattomuudesta niin sitten sinun täytyy vaan ottaa se pää pois perseestä ja ryhdistäytyä. Seuraa kokeneempien työntekoa. Ammattilainenkin tekee virheitä, mutta ei toistuvasti samaa virhettä.

Tuo alkuperäinen teksti olisi voinut olla minun kirjoittamani!

Omassa työpaikassani on lisäksi niin, että jos muut tekevät samoja virheitä, ne kuitataan vain että "hänellä oli kiire, niin siitä jäi tuo yksityiskohta pois" tai "tekevälle sattuu, olet varmaan ensi kerralla tarkempi". Minä saan palautteen todella harmistuneella äänellä ja kovilla sanoilla. Tunnen tosiaan olevani silmätikkuna, syytä en tiedä. Ellei yhdeksi syyksi lasketa sitä, että toisin kuin muut, en todellakaan halua enkä viitsi nuolla esimiehen p.ersettä, eli teen vain työni ja lähden kotiin. Muut ovat mielinkielin; kehuvat esimiehen kampausta, vaatteita tai meikkiä ihan päivittäin. Sivusta kuunneltuna sitä jaksetaan puhua esimiehen uusista kengistä vaikka vartti! Minua ei kiinnosta eikä huvita.

Jos tosiaan kysyisit kun et osaa, etkä nostais nokkaa joka kerta kun neuvotaan tai mielestäsi motitaan. Vaan oppisit neuvoista. Ei ne välttämättä ole moitteita vaan neuvoja ettet tee samaa virhettä uudelleen. Taidat olla niitä ihmisiä joille työ, on paikka mihin mennään kun on saatava rahaa. Itse työ ei kiinnosta ollenkaan. Vaihdetaan paikkaa, jookos? Pyöritä yritystä ja yritä luottaa ihmisin että tekevät mitä heidän kuuluu tehdä, eikä sitä mitä he haluavat tehdä. Työ tekeminen alusta loppuun ei nykyään enää tahdo onnistua kaikilta ;-) Varsinkin tuo loppu tahtoo ontua.

Se on tosiaankin vaikeaa oppia ja osata jos työhön perehdytyskin on tasoa "mietippä itse".

Yli 2 vuoteen mitä olen eräässä kohteessa tehnyt, en ole oppinut oikein vieläkään tekemään. Itse kohteen väki väittää minua hyväksi työssäni, mutta kohteessa tekee toinenkin samaa kuin minä, vähemmin tunnein, ja, saan kuulla häneltä ajan kanssa liki jatkuvasti arvostelua.
Yritän hoitaa hommat, minua edeltäneen, hyvien käytäntöjen mukaan. Kello- tuo viheliäinen. En joskus vain ehdi säädettyjä vimpan päälle hoitamaan. Ja kun menen vapaalta, huomaankin että kas, kun toissapv olin vaihtanut tietyt välineet, ja eilen en ollut vuorossa, työkamu ei olekaan voinut käyttää varaamiani välineitä. On ilmeisesti juoksttanut jotain välineitä talon eri päästä- pesulakeikalle niitä ei ole kumminkaan ripusteltu lähtemään.
Ja itse siis saan kuulla- kuten tässä hiljan, kun sattui kaupassa, työvuoroni jälkeen. Jokos teit hommat, kovalla äänellä... Meinasin sanoa. Mutta nauroinkin väsymyksestä ihan hillittömästi tilanteen huvittavuudelle. Että pitäisi minunkin muistaa tuo kiljaista, ja kovaa, joskus.
Eikö ole niin, että vapaa-aika, on vapaata?
Ja töissä tehdään töitä?
Eikä työkaverille jokapaikassa kuittailu kuulu hyviin tapoihin, jos se ihminen kerran tekee säädetyssä ajassa tärkeysjärjestystä ajatellen niin paljon kuin kerkiää? En sairasta ainakaan lorvikatarria, ja istu kahvihuoneessa tai puhup...aa ihmisten kanssa. Koetan tämän työkamuni kanssa olla sovinnollinen, ja paikata jälkeä, ja sitten olen välillä täysin urakkakoneena, koko keho särkien työmäärän vuoksi- eikä sekään sitten hänelle riitä.
Kyseessä ei ole pomo, vaan tosiaan vähemmän tunteja tekevä työkamu. olen oitain kertoja pohtinut, että huonoa omaatuntoaanko hän paikkaa sillä minulle huutamisella.