Aikaa tämän kysymysken pohtimiseen on huimat tämä päivä..
Olen 23 vuotias mies maaseudulta ja tyttöystäväni on 22 vuotias nainen joensuusta lukion käynyt. on jopa ihme että olemme yhdessä koska taustamme ovat erillaiset, olemme olleet yhdessä viime syksystä lähtien..
Olen kasvanut maalla hiljaisessa perheessä elämän ohjenuorana työ on ihmiselle hyväksi ja työllä vain selviää elämässä.
vanhempani ovat myös yrittäjiä maatalouden lopuutua 80 luvulla joten olen perinyt maallais ja yrittäjyys ajatukset.
Pidämme molemmat kirpparesista ja luonnosta,retkely ja ja luonnon kaikenmoinen ihmetteley ja tutkiminen on mahtavinta.pidäme samamnlaisesta musiikista minulla vielä dancea dupstebin lisäksi..meitä yhditää usko ja usko tulevaisuuden tapahtumiin.
Lisäksi myös mökkeily ja uiminen on ollut jo kivaa näin alkukesästä.
Meillä meni alkuun hyvin mutta jo tossa joulun jälkeen alkoi olla viitteitä siitä että kaikki ei olekkaan hyvin ja olimme mietintä tauolla..kummallakin kuitenkin oli niin kova ikävä joten palasimme yhteen.ehkä en osannut kertoa täysin mitä tunnen ja hän ihmetti kun en puhu.
Nytten vanhempani alkoivat sanoa että koska juojärven rannalla on kesämökki ja maalla saisi kasvattaa kasveja(perunaa,porkkanaa,mansikkaa) ainakin minä tykkäisin sellaisesta elämästä ja välillä pääsisi autolla kaupunkiin ostoksille ja toritapahtumiin ..
Kysyin eilenkin että tuletko bussilla tännepäin maailmaa 50km suunnilleen niin vastaus oli että ei oo yhtään maalla olo fiilis,entäs sitten kun mulla ei ole kaupungissa olo fiilis kun on kesä ja ranta odottaa mökkeineen ja saunoineen !
Tänään olis tarkoitus mennä pelaamaan minigolffia jota en ole koskaan kokeillut ennen,uskon että opin sen varmasti nopeesti mutta en tiedä haluanko enää...
olen sanonut kullaksi ja söpöksi,kertonut että tykkään hänestä vaikka hänellä on vaikempaakin välillä kuten myös minulla,olemme olleet tukena toisillemme ja olleet yksinäisille ihmisille läsnä..
Hän on kuitenkin niin paljon filosofisempi ja tietää kaikkea mitä minä en tiedä,he puhuvat niin nopeasti ja paljon asiaa ja höpöhöpöä että viikonloppuna meni ihan pää kipeäksi siitä.
tietenkin hän pitää meitä vähän maalaisjuntteina ja hiljaisina möllöttäjinä jota varmasti olemmekkin osittain..koko suku.
Tuntuu että olemme ihan hakoteille koska hänellä ole töitä ja on tylsää..minulla on taas melkein liikaa töitä ja kiire isäni yrityksessä ja maalaishommia tehden..
Myös kulttuuri puhumisessa on erillainen kun meillä kokoonnuttiin vasta illalla yhteen päivän töitten,kalastuksen ja muun aktiviiteetin jälkeen ja juttelimme vähän aikaa,heillä juttelu kestää ja hauskapito koko päivän olohuoneessa..
Sunnuntaina kävimme retkeilemässä ja se oli oikein mukavaa,kun palasimme hänen asunnolleen alkoi olla minun aika lähteä kottiinpäin ajelemaan ja tuli aika surillinen olo välimatkasta ja olenko onnellinen näin kun olemme kaukana toisistamme koska rakastan häntä,luulen että en osannut sanoa sitä harmitusta oikein ja hän luuli että se koskee meidän suhdettamme..olevinaan sunnuntai illan puhelussa saimme asiat selville ja kuntoon.
Mutta tuntuu että eilen jatkui sekava tilanne facebook keskusteluissa...toisaalta halun eron koska hän ei selvästi asua maaseudulla vanhempana ?
TOISAALTA RAKASTAN HÄNTÄ NIIN PALJON..en vaan pysty muuttamaan kaupunkiin koska elämäni on täällä
Olen 23 vuotias mies maaseudulta ja tyttöystäväni on 22 vuotias nainen joensuusta lukion käynyt. on jopa ihme että olemme yhdessä koska taustamme ovat erillaiset, olemme olleet yhdessä viime syksystä lähtien..
Olen kasvanut maalla hiljaisessa perheessä elämän ohjenuorana työ on ihmiselle hyväksi ja työllä vain selviää elämässä.
vanhempani ovat myös yrittäjiä maatalouden lopuutua 80 luvulla joten olen perinyt maallais ja yrittäjyys ajatukset.
Pidämme molemmat kirpparesista ja luonnosta,retkely ja ja luonnon kaikenmoinen ihmetteley ja tutkiminen on mahtavinta.pidäme samamnlaisesta musiikista minulla vielä dancea dupstebin lisäksi..meitä yhditää usko ja usko tulevaisuuden tapahtumiin.
Lisäksi myös mökkeily ja uiminen on ollut jo kivaa näin alkukesästä.
Meillä meni alkuun hyvin mutta jo tossa joulun jälkeen alkoi olla viitteitä siitä että kaikki ei olekkaan hyvin ja olimme mietintä tauolla..kummallakin kuitenkin oli niin kova ikävä joten palasimme yhteen.ehkä en osannut kertoa täysin mitä tunnen ja hän ihmetti kun en puhu.
Nytten vanhempani alkoivat sanoa että koska juojärven rannalla on kesämökki ja maalla saisi kasvattaa kasveja(perunaa,porkkanaa,mansikkaa) ainakin minä tykkäisin sellaisesta elämästä ja välillä pääsisi autolla kaupunkiin ostoksille ja toritapahtumiin ..
Kysyin eilenkin että tuletko bussilla tännepäin maailmaa 50km suunnilleen niin vastaus oli että ei oo yhtään maalla olo fiilis,entäs sitten kun mulla ei ole kaupungissa olo fiilis kun on kesä ja ranta odottaa mökkeineen ja saunoineen !
Tänään olis tarkoitus mennä pelaamaan minigolffia jota en ole koskaan kokeillut ennen,uskon että opin sen varmasti nopeesti mutta en tiedä haluanko enää...
olen sanonut kullaksi ja söpöksi,kertonut että tykkään hänestä vaikka hänellä on vaikempaakin välillä kuten myös minulla,olemme olleet tukena toisillemme ja olleet yksinäisille ihmisille läsnä..
Hän on kuitenkin niin paljon filosofisempi ja tietää kaikkea mitä minä en tiedä,he puhuvat niin nopeasti ja paljon asiaa ja höpöhöpöä että viikonloppuna meni ihan pää kipeäksi siitä.
tietenkin hän pitää meitä vähän maalaisjuntteina ja hiljaisina möllöttäjinä jota varmasti olemmekkin osittain..koko suku.
Tuntuu että olemme ihan hakoteille koska hänellä ole töitä ja on tylsää..minulla on taas melkein liikaa töitä ja kiire isäni yrityksessä ja maalaishommia tehden..
Myös kulttuuri puhumisessa on erillainen kun meillä kokoonnuttiin vasta illalla yhteen päivän töitten,kalastuksen ja muun aktiviiteetin jälkeen ja juttelimme vähän aikaa,heillä juttelu kestää ja hauskapito koko päivän olohuoneessa..
Sunnuntaina kävimme retkeilemässä ja se oli oikein mukavaa,kun palasimme hänen asunnolleen alkoi olla minun aika lähteä kottiinpäin ajelemaan ja tuli aika surillinen olo välimatkasta ja olenko onnellinen näin kun olemme kaukana toisistamme koska rakastan häntä,luulen että en osannut sanoa sitä harmitusta oikein ja hän luuli että se koskee meidän suhdettamme..olevinaan sunnuntai illan puhelussa saimme asiat selville ja kuntoon.
Mutta tuntuu että eilen jatkui sekava tilanne facebook keskusteluissa...toisaalta halun eron koska hän ei selvästi asua maaseudulla vanhempana ?
TOISAALTA RAKASTAN HÄNTÄ NIIN PALJON..en vaan pysty muuttamaan kaupunkiin koska elämäni on täällä
Vastaukset 2
Vanhimmat
eihän siitä mitään tule jos 2 ihmistä haluaa täysin eri juttuja elämältä
Niin ja hänen elämänsä on siellä toisaalla. Ei kai kummankaan elämä ole sen tärkeämpi kuin toisen, eikä voi olettaa että toinen luopuu kaikesta vain siksi että toinen ei halua luopua mistään.
Jos tosiaan haluatte elämältä ihan eri asioita ettekä pääse mihinkään kompromisiin, niin ehkä sitten on parempi erota ja etsiä nainen joka haluaa samoja asioita elämältään?