Asennevammako?

Moi.
Minulla on elämässäni ensimmäistä kertaa koossa toimiva parisuhde. Toimivalla tarkoitan nyt, ettei meillä ole riitelyn aiheita juurikaan ja arki rullaa moitteettomasti, intohimoakin löytyy. Rakastan kumppaniani koko sydämestäni. MUTTA, mieltäni vaivaa jatkuvasti hänen exänsä. Heidän erostaan on jo kaksi vuotta. Vuoden mies ehti olla sinkkuna ja tapailla meikäläistä kunnes aloimme seurustella. Nyt olemme olleet yhdessä vuoden ja minä odotan miehelle lasta. Ongelma on se, että ensimmäiset puoli vuotta kului taukoamatta heidän kokemuksiaan muistellessa. Sanoin miehelleni että toisinaan voisi olla puhumatta exästään, mutta vielä se jatkui tovin, kunnes sitten raivon ja raskaushormoonien sanelemana räjähdin asiasta totaalisesti. Tiedän naisesta kaiken ja vähän liikaakin. En ole ikinä osannut olla mustasukkainen, mutta mieltäni loukkasi kun alkuaikoina sain seksin päätteeksikin kuulla exän käyttäytymismallista kyseisessä tilanteessa.
Ymmärrän, että mies ehti asua naisen kanssa pari vuotta yhdessä, heillä siis oli yhteistä omaisuutta, yhteisiä kokemuksia, yhteiset lemmikit ja paljon elettyä elämää.. Mutta niin oli minullakin tahollani. Minulla on jopa triplasti pidempi parisuhde takanani ja vieläpä lapsi entisestä suhteesta, muttei minun silti tarvitse toitottaa menneisyydestäni jokaisen asian yhteydessä.
Mieheni lopetti lopulta exästään jankuttamisen, mutta alkuajoista jäi päähäni ajatusmalli että "mitenhän hieno kokemus tämäkin olisi ollut sen Ritvan kanssa?" tai jos mies kehuu minua kauniiksi tai seksikkääksi, päässäni on heti ajatus "että tuskinpa olen puoliakaan siitä mitä Ritva oli."
Miehen puheista huokuu, että hän rakasti sitä ihmistä tosissaan. Heillä oli upea ja toimiva parisuhde, kunnes nainen jäi rysän päältä kiinni pettämisestä ja valehtelusta.
Hieman lohduttaa, että Ritva oli kova "bailaaja" eikä tahtonut lapsia. Ne olivat hänen ainoat pitkät miinuksensa. Minä ja mies olemme noiden suhteen täysiä vastakohtia, olkoon ne minun bonukseni.
Kuinka pääsen miehen exävertailujen aiheuttamien riittämättömyystunteideni yli?
1257
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Ymmärrän että joskus on vaikeaa päästä kumppanistaan yli, mutta miehesi on idiootti jos menee vieläpä vertailemaan sua eksäänsä. Ei pitäisi ryhtyä suhteeseen jos ei ole valmis aloittamaan puhtaalta pöydältä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mugi kirjoitti:

Moi.
Minulla on elämässäni ensimmäistä kertaa koossa toimiva parisuhde. Toimivalla tarkoitan nyt, ettei meillä ole riitelyn aiheita juurikaan ja arki rullaa moitteettomasti, intohimoakin löytyy. Rakastan kumppaniani koko sydämestäni. MUTTA, mieltäni vaivaa jatkuvasti hänen exänsä. Heidän erostaan on jo kaksi vuotta. Vuoden mies ehti olla sinkkuna ja tapailla meikäläistä kunnes aloimme seurustella. Nyt olemme olleet yhdessä vuoden ja minä odotan miehelle lasta. Ongelma on se, että ensimmäiset puoli vuotta kului taukoamatta heidän kokemuksiaan muistellessa. Sanoin miehelleni että toisinaan voisi olla puhumatta exästään, mutta vielä se jatkui tovin, kunnes sitten raivon ja raskaushormoonien sanelemana räjähdin asiasta totaalisesti. Tiedän naisesta kaiken ja vähän liikaakin. En ole ikinä osannut olla mustasukkainen, mutta mieltäni loukkasi kun alkuaikoina sain seksin päätteeksikin kuulla exän käyttäytymismallista kyseisessä tilanteessa.
Ymmärrän, että mies ehti asua naisen kanssa pari vuotta yhdessä, heillä siis oli yhteistä omaisuutta, yhteisiä kokemuksia, yhteiset lemmikit ja paljon elettyä elämää.. Mutta niin oli minullakin tahollani. Minulla on jopa triplasti pidempi parisuhde takanani ja vieläpä lapsi entisestä suhteesta, muttei minun silti tarvitse toitottaa menneisyydestäni jokaisen asian yhteydessä.
Mieheni lopetti lopulta exästään jankuttamisen, mutta alkuajoista jäi päähäni ajatusmalli että "mitenhän hieno kokemus tämäkin olisi ollut sen Ritvan kanssa?" tai jos mies kehuu minua kauniiksi tai seksikkääksi, päässäni on heti ajatus "että tuskinpa olen puoliakaan siitä mitä Ritva oli."
Miehen puheista huokuu, että hän rakasti sitä ihmistä tosissaan. Heillä oli upea ja toimiva parisuhde, kunnes nainen jäi rysän päältä kiinni pettämisestä ja valehtelusta.
Hieman lohduttaa, että Ritva oli kova "bailaaja" eikä tahtonut lapsia. Ne olivat hänen ainoat pitkät miinuksensa. Minä ja mies olemme noiden suhteen täysiä vastakohtia, olkoon ne minun bonukseni.
Kuinka pääsen miehen exävertailujen aiheuttamien riittämättömyystunteideni yli?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu