Asennevammako?

Moi.
Minulla on elämässäni ensimmäistä kertaa koossa toimiva parisuhde. Toimivalla tarkoitan nyt, ettei meillä ole riitelyn aiheita juurikaan ja arki rullaa moitteettomasti, intohimoakin löytyy. Rakastan kumppaniani koko sydämestäni. MUTTA, mieltäni vaivaa jatkuvasti hänen exänsä. Heidän erostaan on jo kaksi vuotta. Vuoden mies ehti olla sinkkuna ja tapailla meikäläistä kunnes aloimme seurustella. Nyt olemme olleet yhdessä vuoden ja minä odotan miehelle lasta. Ongelma on se, että ensimmäiset puoli vuotta kului taukoamatta heidän kokemuksiaan muistellessa. Sanoin miehelleni että toisinaan voisi olla puhumatta exästään, mutta vielä se jatkui tovin, kunnes sitten raivon ja raskaushormoonien sanelemana räjähdin asiasta totaalisesti. Tiedän naisesta kaiken ja vähän liikaakin. En ole ikinä osannut olla mustasukkainen, mutta mieltäni loukkasi kun alkuaikoina sain seksin päätteeksikin kuulla exän käyttäytymismallista kyseisessä tilanteessa.
Ymmärrän, että mies ehti asua naisen kanssa pari vuotta yhdessä, heillä siis oli yhteistä omaisuutta, yhteisiä kokemuksia, yhteiset lemmikit ja paljon elettyä elämää.. Mutta niin oli minullakin tahollani. Minulla on jopa triplasti pidempi parisuhde takanani ja vieläpä lapsi entisestä suhteesta, muttei minun silti tarvitse toitottaa menneisyydestäni jokaisen asian yhteydessä.
Mieheni lopetti lopulta exästään jankuttamisen, mutta alkuajoista jäi päähäni ajatusmalli että "mitenhän hieno kokemus tämäkin olisi ollut sen Ritvan kanssa?" tai jos mies kehuu minua kauniiksi tai seksikkääksi, päässäni on heti ajatus "että tuskinpa olen puoliakaan siitä mitä Ritva oli."
Miehen puheista huokuu, että hän rakasti sitä ihmistä tosissaan. Heillä oli upea ja toimiva parisuhde, kunnes nainen jäi rysän päältä kiinni pettämisestä ja valehtelusta.
Hieman lohduttaa, että Ritva oli kova "bailaaja" eikä tahtonut lapsia. Ne olivat hänen ainoat pitkät miinuksensa. Minä ja mies olemme noiden suhteen täysiä vastakohtia, olkoon ne minun bonukseni.
Kuinka pääsen miehen exävertailujen aiheuttamien riittämättömyystunteideni yli?