Pelkään että raha, tai pikemminkin sen puute, tuhoaa ennen pitää parisuhteemme.
Mieheni työsopimus päättyi alkukeväästä eikä sopimusta firmassa jatkettu. Hän on siitä lähtien etsinyt töitä, tehnyt hakemuksia ja käynyt työhaastatteluissa, mutta ei ole tullut valituksi. Itse opiskelin ammattiin ja opintoni loppuivat myös tänä keväänä. Olen ollut työttömänä työnhakijana siitä lähtien enkä itsekään ole löytänyt ammattia vastaavia tai muitakaan töitä.
Elämme tällä hetkellä asumistuella ja toimeentulotuella. Saamme vuokran ja muut laskut maksetuksi sekä ostettua ruokaa pöytään. Joudumme kaupassa valitsemaan aina halvimman vaihtoehdon, ja yleensä kuun lopun joudumme parina päivänä elämään kaurapuurolla, koska raha ei riitä edes halpaan lämpimään ruokaan kuukauden jokaiseksi päiväksi.
Olemme karsineet kaiken mahdollisen. Lopetimme myös taannoin vallan leivän oston, koska leivänkin ostaminen tuli kalliiksi.
Syömme yleensä 2 tai kolme kertaa päivässä, ja aina se ei edes sisällä lämmintä ateriaa.
Meillä ei ole autoa, joten emme voi pihistää polttoaineessa. Emme tupakoi, emmekä käytä alkoholia (tai saattaisimme kerran parissa kuussa käydä ravintolassa, mutta rahattomuus on senkin estänyt).
Emme käy ulkona syömässä emmekä pikaruokapaikoissa. Emme käy kaupungilla kahvittelemassa kahviloissa, emme tilaa/osta mitään lehtiä.
Emme käy elokuvateatterissa, emmekä lainaa elokuvia vuokraamoista.
Emme käytä lainkaan busseja, junia tai takseja vaan kuljemme matkat kävellen joka ikinen kerta.
Emme ole kumpikaan ostaneet uusia vaatteita kun viimeksi talvella. Minulla on tällä hetkellä enää yhdet ehjät hyvät housut ja lenkkarit, joissa on reikä, mutta uusia en pysty ostamaan rahatilanteen vuoksi.
Meikkauksenkin lopetin tyystin, sillä rahat eivät riitä kosmetiikan ostoon. Ennen kävin kampaajalla 1-3kertaa vuodessa, nyt leikkaan hiukseni itse tai olen leikkaamatta.
Harrastimme molemmat ennen kuntosalilla käyntiä, mutta itse lopetin harrastuksen rahatilanteen vuoksi ja ajattelin näin omalta osaltani yrittää auttaa taloustilannettamme.
Mies ei ole suostunut luopumaan kuntosaleilusta, koska kuulemma hänen mielenterveytensä ei kestäisi lopettaa ainutta harrastusta ja sitä, minkä avulla itse pääsee pakoon "paskaa arkea". Oman salieluni lopetuksella tein miehelle mahdolliseksi jatkaa käymistä kuntosaliharrastuksessa.
Itselläni on sairaus, joka edellyttäisi monipuolista terveellistä erikoisruokavaliota, mutta en ole ruokavaliota pystynyt kovin hyvin noudattamaan, koska rahatilanne on huono. Tämän vuoksi sairaus on oireillut ja se on edellyttänyt lääkärikäyntejä, jotka maksavat.
Mieheni on tästä ollut "vihainen" minulle, aiheutan lisäkuluja joihin rahamme eivät riitä.
Lääkäri totesi taannoin että kärsin erilaisten vitamiinien ja hivenaineiden puutteista, ja sanoi että minun on pakko alkaa syömään monipuolisemmin ja riittäväisemmin.
Kun puhelimeni hajosi vanhuuttaan, joudumme pärjäämään miehen puhelimella koska varaa ei ole ostaa minulle edes halpaa muutaman kympin kännykkää.
Taloudellisesti meitä ei kukaan omainen auta. Miehen vanhemmat ovat kuolleet vuosia vuosia sitten. Itse olen köyhästä perheestä, äitini on yksinhuoltaja joka elää veloissa itsekin luottotiedot menetettyinä.
Viime viikolla melkein itkin onnesta, kun löysin vanhan takkini taskusta 10euron setelin.
Elämme kaikinpuolin hyvin säästeliäästi, joka mahdollistaa jotenkuten normaalin peruselämisen, mutta ei tarjoa "ylimääräisiä" iloja elämäämme.
Emme myöskään pysty syömään monipuolisesti ja terveellisesti, mutta emme joudu nälässäkään elämään.
Raha on jatkuva riita suhteessamme. Molempia rahattomuus stressaa, ja mies purkaa ahdistustaan minuun. Hän on vihainen, jos vaivani edellyttävät lääkärissäkäyntiä ja näin lisäkuluja tai jos itkeskelen sitä, etten omista enää pariakaan ehjiä perus kävelykenkiä.
Mieheni on viimeaikoina ollut hyvin stressaantunut ja ahdistunut ja manailee päivät pitkät, miten pian menetämme luottotietomme ja mielenterveytemme ja joudumem sillan alle heitteille.
Tiedän, että tässä tilanteessa ei auta kun päästä töihin. Usein tuttavamme sanovat, että menkää töihin, niin helpottaa. Nykymaailmassa olen vain huomannut, että töihin ei enää mennä, vaan sinne haetaan ja sitten saattaa tulla valituksi jos hyvä tuuri käy.
Puhelinmyynti tai lehdenjakotyöt eivät tilannettamme helpottaisi, koska kuukausipalkka ei ole suuri, ja silloinkin sosiaalitoimi vähentäisi vain palkkamme saamastamme toimeentulotuesta, joten lehdenjako tai puhelinmyynti on plus miinus nolla, emme sillä saisi euroakaan enempää kuin nyt.
Voi olla että jompi kumpi tai molemmat löydämme pian töitä, tai voi olla ettemme löydä lähiaikoinakaan jolloin sama kurja tilanne jatkuu.
En tiedä miten suhteemme käy.
Mieheni työsopimus päättyi alkukeväästä eikä sopimusta firmassa jatkettu. Hän on siitä lähtien etsinyt töitä, tehnyt hakemuksia ja käynyt työhaastatteluissa, mutta ei ole tullut valituksi. Itse opiskelin ammattiin ja opintoni loppuivat myös tänä keväänä. Olen ollut työttömänä työnhakijana siitä lähtien enkä itsekään ole löytänyt ammattia vastaavia tai muitakaan töitä.
Elämme tällä hetkellä asumistuella ja toimeentulotuella. Saamme vuokran ja muut laskut maksetuksi sekä ostettua ruokaa pöytään. Joudumme kaupassa valitsemaan aina halvimman vaihtoehdon, ja yleensä kuun lopun joudumme parina päivänä elämään kaurapuurolla, koska raha ei riitä edes halpaan lämpimään ruokaan kuukauden jokaiseksi päiväksi.
Olemme karsineet kaiken mahdollisen. Lopetimme myös taannoin vallan leivän oston, koska leivänkin ostaminen tuli kalliiksi.
Syömme yleensä 2 tai kolme kertaa päivässä, ja aina se ei edes sisällä lämmintä ateriaa.
Meillä ei ole autoa, joten emme voi pihistää polttoaineessa. Emme tupakoi, emmekä käytä alkoholia (tai saattaisimme kerran parissa kuussa käydä ravintolassa, mutta rahattomuus on senkin estänyt).
Emme käy ulkona syömässä emmekä pikaruokapaikoissa. Emme käy kaupungilla kahvittelemassa kahviloissa, emme tilaa/osta mitään lehtiä.
Emme käy elokuvateatterissa, emmekä lainaa elokuvia vuokraamoista.
Emme käytä lainkaan busseja, junia tai takseja vaan kuljemme matkat kävellen joka ikinen kerta.
Emme ole kumpikaan ostaneet uusia vaatteita kun viimeksi talvella. Minulla on tällä hetkellä enää yhdet ehjät hyvät housut ja lenkkarit, joissa on reikä, mutta uusia en pysty ostamaan rahatilanteen vuoksi.
Meikkauksenkin lopetin tyystin, sillä rahat eivät riitä kosmetiikan ostoon. Ennen kävin kampaajalla 1-3kertaa vuodessa, nyt leikkaan hiukseni itse tai olen leikkaamatta.
Harrastimme molemmat ennen kuntosalilla käyntiä, mutta itse lopetin harrastuksen rahatilanteen vuoksi ja ajattelin näin omalta osaltani yrittää auttaa taloustilannettamme.
Mies ei ole suostunut luopumaan kuntosaleilusta, koska kuulemma hänen mielenterveytensä ei kestäisi lopettaa ainutta harrastusta ja sitä, minkä avulla itse pääsee pakoon "paskaa arkea". Oman salieluni lopetuksella tein miehelle mahdolliseksi jatkaa käymistä kuntosaliharrastuksessa.
Itselläni on sairaus, joka edellyttäisi monipuolista terveellistä erikoisruokavaliota, mutta en ole ruokavaliota pystynyt kovin hyvin noudattamaan, koska rahatilanne on huono. Tämän vuoksi sairaus on oireillut ja se on edellyttänyt lääkärikäyntejä, jotka maksavat.
Mieheni on tästä ollut "vihainen" minulle, aiheutan lisäkuluja joihin rahamme eivät riitä.
Lääkäri totesi taannoin että kärsin erilaisten vitamiinien ja hivenaineiden puutteista, ja sanoi että minun on pakko alkaa syömään monipuolisemmin ja riittäväisemmin.
Kun puhelimeni hajosi vanhuuttaan, joudumme pärjäämään miehen puhelimella koska varaa ei ole ostaa minulle edes halpaa muutaman kympin kännykkää.
Taloudellisesti meitä ei kukaan omainen auta. Miehen vanhemmat ovat kuolleet vuosia vuosia sitten. Itse olen köyhästä perheestä, äitini on yksinhuoltaja joka elää veloissa itsekin luottotiedot menetettyinä.
Viime viikolla melkein itkin onnesta, kun löysin vanhan takkini taskusta 10euron setelin.
Elämme kaikinpuolin hyvin säästeliäästi, joka mahdollistaa jotenkuten normaalin peruselämisen, mutta ei tarjoa "ylimääräisiä" iloja elämäämme.
Emme myöskään pysty syömään monipuolisesti ja terveellisesti, mutta emme joudu nälässäkään elämään.
Raha on jatkuva riita suhteessamme. Molempia rahattomuus stressaa, ja mies purkaa ahdistustaan minuun. Hän on vihainen, jos vaivani edellyttävät lääkärissäkäyntiä ja näin lisäkuluja tai jos itkeskelen sitä, etten omista enää pariakaan ehjiä perus kävelykenkiä.
Mieheni on viimeaikoina ollut hyvin stressaantunut ja ahdistunut ja manailee päivät pitkät, miten pian menetämme luottotietomme ja mielenterveytemme ja joudumem sillan alle heitteille.
Tiedän, että tässä tilanteessa ei auta kun päästä töihin. Usein tuttavamme sanovat, että menkää töihin, niin helpottaa. Nykymaailmassa olen vain huomannut, että töihin ei enää mennä, vaan sinne haetaan ja sitten saattaa tulla valituksi jos hyvä tuuri käy.
Puhelinmyynti tai lehdenjakotyöt eivät tilannettamme helpottaisi, koska kuukausipalkka ei ole suuri, ja silloinkin sosiaalitoimi vähentäisi vain palkkamme saamastamme toimeentulotuesta, joten lehdenjako tai puhelinmyynti on plus miinus nolla, emme sillä saisi euroakaan enempää kuin nyt.
Voi olla että jompi kumpi tai molemmat löydämme pian töitä, tai voi olla ettemme löydä lähiaikoinakaan jolloin sama kurja tilanne jatkuu.
En tiedä miten suhteemme käy.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itse olen laittanut tänä vuonna varmaan 30 työhakemusta ja kerran olen päässyt haastatteluun. Työn saanti on nykyään vaikeaa. Voisitte työkkaristä kysyä jotain työkokeilu paikkaa jonneekin pajaqlle ja siitä saisitte 9 euron korvauksen päivässä( 4 tunnin päivä) Seolisi 180 euroa kussa lisää rahaa ja 360 euroa jos molemmat menette. Tekisitte sitä puol vuotta ja saisitte hiukan rahaa.
Onko teillä alunperinkin ollut vähän vaatteita vai vaatteet huonolaatuisia? En ole juuri elämässäni ostanut mitään laatuvaatteita, mutta silti mulla on vielä ehjiä vaatteita, jotka ovat 15-20 vuotta vanhoja. Ostin juuri uudet lenkkarit edelliset oli ainakin kolme vuotta vanhat. Mutta ihan ehjät. Kävelykengistä ja korkokengistä kyllä kuluu korkolaput, muuten suht ehjänä pysyneet pintakulumista lukuunottamatta. Ostan ehkä joka toinen vuosi uudet kengät tai harvemmin. Ehkä yksi t-paita taitaa olla sellainen jossa on pieniä reikiä, sitä pidän "remonttipaitana". Mutta sekin n. 20 vuotta vanha (teini-iässä ostettu!).
Lapsellani (2 v) sen sijaan kyllä on housuihin tullut reikiä aika pian käytössä. Kannattaa kytätä alennusmyyntejä ja kierrellä kirppareilla. Vaikka sen varmaan olet hoksannut itsekin.
Leipää voisi leipoa itse, niin siitä ei tarvitse kokonaan luopua? Syksyllä voisi saada omenoita, monella on yli oman tarpeen tai nyt voisi saada monelta raparperia (mitä olen kuullut niin moni manaa sitä olevan liikaa).
Kuntosali on voi olla kallis harrastus, riippuen millaisella salilla käy. Eikö joku muu harrastus kävisi?
Joitakin työpaikkoja kannattaa harkita vaikka saisi saman kuin nyt mm. työkokemuksen takia. Itse sain työpaikan harjoittelupaikan hyvän työtodistuksen ansiosta.
Kännykkä olisi kyllä hyvä olla työnhaun kannalta. Voisitko ehkä saada joltain käytetyn ehjän kännykän, joka on ostanut uuden vaikak ihan uuden mallin takia? Mullakin on ylimääräinen kännykkä, mutta se vähän reistailee, mutta pääasiassa toimii kuitenkin. Ja yks muutaman vuoden vanha perus kännykkä (edesmenneeltä isältä jäänyt), mutta kun ei ole ollut käytössä niin liekö akku mennyt? Pitäs varmaan testata ja antaa hyväntekeväisyyteen, jos toimii.
Miksi elätte asumistuella ja toimeentulotuella, vaikka mies on ollut töissä eli hänen kuuluisi saada joko peruspäivärahaa tai ansiosidonnaista? Eikö sinullekin kuulu työmarkkinatuki, jos kerran olet ammattiin valmistunut?
Mistä tulee pelko luottotietojen menettämisestä, mitä lainoja teillä on?
Lämmin ruoka ei maksa juuri sen enempää kuin kaurapuuro, esimerkiksi pussillisen herneitä saa alle eurolla ja siitä tekee ainakin kolmen-neljän päivän ruuat kahdelle. Samoin itse leivottu leipä on lähes ilmaista.
Kaiken kaikkiaan ihmetyttää mihin rahanne siis menevät, kun luen listaasi siitä mitä kaikkea ette ostele. Toimeentulotuesta ei tarvitse maksella asumiskuluja (vuokra, sähkö), kännyliittymän saa varmaan halvimmillaan kympillä kuukaudessa eikä netti paljon sen enempää maksa. Laskuoppini mukaan koko loppusumman pitäisi jäädä ruokaan, hygieniatarpeisiin, vaatteisiin ja virkistykseen.
Sen tiedän, että rahattomuus stressaa, mutta hämmästelenpä vain.
Mä olen työtön ja saa toimeentulotukea. Käyn siltin salilla joka maksaa 54 kuussa. syön hyvin 3 kertaa päivässä. Monesti syön kanaa ainakin 3 kertaa viikossa. Ei minun ole puuroa tarvinnut nälkään syödä ikinä mut siltin sitä syön joskus aamuisin. Ostan myös paljon vihanneksia, riisiä, ja hedelmiä. Se on vaan siitä kiinni osaako suunnitella ruuan laiton silleet et pärjää. Mulla menee 150-170 euroo kk ruokaan ja sillä pärjään hyvin.
miten helkkarissa et saa/ ette saa työmarkkinatukea?
Harmonisessa parisuhteessa jaetaan kaikki. Puute ja yltäkylläisyys. Riidoitta!
Edes äärimmäisen puutteen aikana meille ei tullut riitoja.
Minä olin pitkäaikaistyötön mutta vaimoni teki kaupan kassalla 22-tuntista työviikkoa.
Juuri sen verran, ettei ollut oikeutta soviteltuun päivärahaan.
Onneksemme asumme pikkukaupungissa josta käsin keräilymaastot on helposti tavoitettavissa fillareillla ja lapsetkin oppivat nuorina maastossa liikkumisen.
Olin aina ennenkin laskenut syötävien kilo- enkä pakkaushinnat ja tullannut samalla periaatteella punalappuisetkin.
Niukat hedelmät ja "pakollinen" maito muodostaa kohtuuttomman suuren osan ruokakuluista.
Käyn seuramme salilla 5-kertaa viikossa. Vuoden jäsenmaksu 12€ ja avainpantti 20€ jonka saa takaisin sen palautuksen yhteydessä.
Omistusasuntoon emme saa asumistukea, en ole kyllä tarkistanut olisiko se mahdollista.
Mitään muutakaan yhteiskunnallista tukea emme saa.
Niin sanottu ansiosidonnainen vielä juoksee.
Emme koe elävämme puutteessa vaikka valtaosa mieliteosta jää toteuttamatta.
Lasten tarvitsemat harrastusvälineet, sukset, monot, fillarit yms.ostamme kalupörsseistä ja vaimo hankkii heille vaatteet joistakin vaihtopisteistä ja kirppareilta.
Hyvinhän tässä pärjäillään!
Ps. Luettelemasi vapaa-ajan huvitukset, kahvilat, ravintolat, elokuvat yms. eivät kuuluneet harrastuksiimme aikaisemminkaan.
Totta, haette nyt töitä, ettetkä anna periksi. Muistakaa että kun teitä on kaksi, myös osa-aikatyöt ovat mahdollisuus. Saatte enemmän rahaa kahdella työllä yhteensä, kun sossun tuilla. Joten muistakaa ottaa huomioon se, että yksin asuessa osa-aikatyöt ei ehkä toimi aina, koska ansiosidonnaiset ei toimi tai työttömyystuet karsiintuu kokonaan pois, mutta teillä on vaan puolet vuokrasta per lärvi jne. Lisäksi te voitte ottaa määräaikaiset yms. kaikki vastaan, on myös keikkatöitä, esim. järjestysmiehen työt, mihin voitte käydä kurssin ja mennä, postin jakaminen, jne. pieniä hommia. Kahdestaan on paljon helpompi kasata parin tonnin tulot kun yksin. Nimenomaan kahdestaan asuessa se helpottaa ja ON parempi. Te saisitte helpommin rahaa ja lisäksi, muistakaa aina että itsekunnioitus on tärkeämpää kuin sossun rahat. Sossussa ei ole hävettävää, mutta se passivoi, vaikuttaa alitajuntaisesti, ja nyt jo selittelette, miten muka ei ole mahdollista saada 800 euron tuloja per lärvi... Miten niin? Jos te molemmat saisitte 800 euroa per lärvi töistä, se olisi jo 1600 euroa, millä tulette kyllä todella helposti jo toimeen. Ei sillä vaatteita paljon ostella, mutta vaatteita löytyy kirpputoreitlta, alennusmyynneistä jne. itse en ole ostannut yli 10 euron vaatteita vuosiin! Kyllä te siis voitte saada paremman toimeen tulon helpommin kun sinkku, joka maksaa asunnostaan saman yksin, ja teillä on toisenne tukenanne. Tehkää siitä voimavara, keskustelkaa tästä. Teidän pitäisi olla VAHVEMPIA yhdessä.
Eli tsemppiä siihen vaan!!! Kyllä te onnistutte :)
No, toinen juttu. Älä luovu liikunnasta. Et sinä sairaana tule töitä saamaan. Kuukausimaksuisella salilla ei ole pakko käydä, mutta miehesi on oikeassa, joku harrastus pitää olla, koska muuten tulee hulluksi. Käykää vaikka uimahallin kuntosalilla, meilläpäin se maksaa työttömille 2 euroa per kerta. Sitten jaatte, eli käytte molemmat 2 kertaa viikossa. Jakakaa siis.
Muuten alatte harrastaa ilmaisliikuntaa, millä myös parannatte parisuhdettanne. Eli käykää lenkillä, etenkin nyt kesällä, keksikää lihaskuntoliikkeitä metsälenkillä toisillenne, tehkää parikuntopiirejä jne. tosi hauskaa yhdessä, ilmaista ja helppoa liikuntaa huhtikuusta syyskuun loppuun = lähes kesä, lämmin ja voi tehdä koko ajan. Heinäkuuksi voittekin siirtyä kokonaan siihen ja olla käymättä salilla. Yhdessä tekeminen on hauskaa ja kivaa, suosittelen myös että alatte kiinnittämään huomiota ilmaisiin harrastuksiin: kävelylenkit ja kahvipicnic, auringon laskun katsominen ja parisuhteen kannalta... Ihan totta ihmiset. Mikähän on ilmaista hupia? SEKSI. Mikä siinä on että yksin on tylsää, paljon enemmän kestettävää, mutta parisuhteessa ihmiset ei tunnu tätä tajuavan millään?
Harrastakaa seksiä, keksikää minne kaikkialle voitte mennä, missä kaikkialla sitä harrastaa jne. se käy liikunnasta, on hauskaa, ilmaista jne. jne. ja lähentää teitä tosi paljon. Ettekä tartte senttiäkään rahaa. Seksi auttaa stressiin, seksi auttaa masennukseen. Teillä on toisenne, mutta se mitä teillä ei ole, on selkeesti mielikuvitus, ja ajatuksen käyttö. Sen sijaan että te ymmärtäisitte miten voitte toisianne auttaa, tukea, ja että luopukaa sossusta, tehkää kaikkenne, harrastakaa yhdessä ja harrastakaa seksiä, te roikutte kiinni sossussa, te valitatte, te etäännytte ja te ruikutatte.
Miksi, miksi ja miksi???
Halpaa ruokaa on terveellisenäkin. Peruna: paista oliiviöljyssä, suolaa yrttejä ja uuniin hetkeksi. Sen kanssa raejuustoa, halvin maksaa euron purkki.
Kuulota esim. sipuli ja kesäkurpitsa ol.ölj. mausta, lisää yksi ruokakerma, lantraa vedellä, eli saat 3 kertaa enemmän mutta myös kerman makua. Lisää kastikkeeseen liotettua soijarouhetta (=korvaa jauhelihan). Tumma makaroni täyttää paremmin, maksaa toki 60 centtiä kilo, mutta...
Eli soija tulee halvemmaksi, kasvikset on terveellisiä, maidon saa lantrattua = rasvaton maito, kastiketta saa puolilitraa kahden desin sijaan, kun lisää vettä, kyllä siinä kerman makua on ja kaikkeen tottuu. Halvimman te joudutte tietenkin aina valitsemaa, mutta mitä pahaa siinä on? Vaatimattomuus on hyve, ja muuten: kausivihannekset on halpoja.
Lue netistä lisää, ota selvää, terveellistä ruokaa on ja se on halpaa, minulla on vuosien kokemus tästä. Mutta se vaatii viitsimistä, ajatuksen käyttöä. Sitä että tajuaa asioita: ala tajuamaan!
Kuulostatte mukavalta pariskunnalta joka nyt kannustaa vaan toisiaan itsesääliin ja riitoihin. Kuulostat ihan järkevältä, mutta nyt olet vaan uppoamassa tuohon tilanteeseen liikaa.
Parisuhteessa pääsee aina taloudellisesti helpommalla. Siinä voi aina kannustaa toisiaan. Parisuhteessa voi puhaltaa yhteen hiileen, kannustaa, auttaa, lähentyä. Siinä voi harrastaa liikuntaa, olla romantiikkaa ilman rahaakin, ja parisuhteessa jopa lenkkeily voi olla hauska harrastus ;)
Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Joskus ihmetyttää, miksi ihmiset edes ovat parisuhteessa, kun he eivät oikein tunnu ymmärtävän edes mikä rikkaus se oikeasti on jo itsessään.
Töitä ei hakemalla löydy. Työmarkkinatukee iei saa jos on kieltäytynyt jostain pas.ka hommista
Pas.ka hommia ei olekaan! Puuceet ja niiden alustojen tyhjentäminen on historiaa ( sitäkin olen tehnyt suosiolla ) ja maataloudessa lannan levitys on koneellistettu!
Työttömyyden myötä koheni minun kuntoni, terveyteni ja elämän laatu ml. parisuhde.
Tuli aikaa kuntoiluun.
Niukkuus ohjasi terveellisen sapuskan tekemiseen halvoista perusraaka-aineista.
Marjastuksen ja sienestyksen selviönä oli runsas ulkona liikkuminen.
Oli aikaa kahden oloon ja yhteisiin, halpoihin harrastuksiin.
Tietenkin jotain jäi pois mutta ei se loppujen lopuksi ollutkaan niin tärkeää!
Toimeentulotuesta maksetaan lääkärikäynnit ja lääkkeet. Ne eivät siis aiheuta teille lisäkuluja. Ruokaan, vaatteisiin ja harrastuksiin jää tttuesta pariskunnalla noin 700e/kk. Jotain on pahasti vialla jos sillä summalla pitää vielä nälkää nähdä! Mihin ihmeeseen se raha teillä häviää?
Jos parisuhteen ainoa koetinkivi on rahattomuus, se ei kyllä eroamalla helpota. Niinkuin ylempänä sanottiin, onhan teillä toisenne. Toinen fakta on se, että yksin kaikki on kalliimpaa. Sossun tuet vuokraa ynnä muuta varten yhdelle eivät ole juuri mitään.
Kaikissa isommissa kaupungeissa yksiöt ovat suhteellisesti kalleimpia asuntoja, sen tulet huomaamaan jos erilleen muuttatte.
Toinen asia, esim. kuntosaleille saa ainakin Helsingissä sossulta kortteja. Ne eivät ole mitään luksussaleja mutta jos rahasta on tiukkaa niin luulisi kelpaavan. Ruokaa, hygieniatuotteita ynnä muuta pakollista tulee väkisinkin ostettua enemmän ja kalliimmalla jos asuu yksin, kuin että asuisi kaksin ja jakaisi kulut kahdelle.
Asuminen lienee tosiaan se suurin menoerä, ja aivan varmasti on halvempaa asua kaksin kuin yksin. Jo opiskelijasoluja ja yksiöitä vertaillessa tulet sen huomaamaan.
Varmasti taloudellinen ahdinko aiheuttaa pahaa mieltä parisuhteessa, mutta se ei vaan helpota vaikka eroaisitte. Sulle naisena lienee helpompi löytää uusi kumppani, mutta jos nykyisessäkään ei mitään muuta vikaa ole kuin samankaltainen rahattomuus kuin sulla, on erittäin hölmöä kuvitella että tilanteesi paranisi eroamalla.
Minäkään en voi kuin ihmetellä, että minne teidän rahat sitten katoaa jos ette kuitenkaan "tee" mitään? Kuten jo ylläkin todettiin, toimeentulotuki on teillä pariskuntana n. 700 euroa kk. kohden. Ja siitä ei todellakaan makseta lääkärikuluja tms. koska ne lasketaan harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen. Ja sossusta saa myös apua esim. kuntosalia varten, kännykkään tai vaatteisiin, jos osaa ne perustella järkevästi. Tämäkin menee harkinnanvaraisella tuella, eli ei vähennä perustoimeentulotukea. Jos teillä on lainoja, niin niihin saa korvauksen korkoihin. Pankin kanssa pystyy sopimaan lainaerät niin, että maksaa hetkellisesti pelkät korot eikä itse lyhennyksiä.
Eli teillä on rahaa 700 euroa kuussa elämiseen, ette harrasta, polta, juo, käy missään jne jne. Joten kysynpähän tosiaan: Minne teidän rahat uppoaa? Miehen kuntosaliharrastukseen ja ruokaan, ko? Vai onko esim. koira tai useampi, jonka hoitamiseen ne rahat häviää? Ja nälkää ei todellakaan tarvitse nähdä. Jos rahat ovat loppu, niin tiliote kouraan sossulle, niin saa sitten maksusitoomuksen ruokakauppaan jolla tosiaan saa ostettua vain ja ainoastaan ruokaa tai muita perustarvikkeita (ei alkoholia/tupakkaa).
Itse opiskelen tällä hetkellä työmarkkinatuella asumistuki. Sossusta saan lisäksi toimeentulotukea tarpeen vaatiessa/apua pakollisiin hankintoihin (esim. koulussa 100 euron pantti läppäriä varten jne.). Asun yksin, ei lapsia eikä lemmikkejä, minulla jää rahaa elämiseen n. 450 euroa kk. Elän kuin kroisos siihen verrattuna mitä aikanaan normaalilla opintotuella työnteolla. Puhumattakaan siitä ajasta, kun olin ihan normaalissa palkkatyössä. Mitä suuremmat tulot, sitä suuremmat menot. Parhaimmillaan minäkin tienasin n. 1800 nettona/kk, ja silti ei jäänyt paljoa enempää käteen mitä nytkään itse elämiseen. Oli autoa, vakuutusta, laskua sinne, laskua tänne... Nyt viimeistään olen oppinut sen, että ei niiden tulojen tosiaan tarvitse mitkään hääppöiset edes olla. Hyvin pärjää vähemmälläkin. Se on vain omista valinnoista kiinni.
Ja itse en kyllä ole luopunut esim. meikkaamisesta, vaatteiden ostamisesta tai salilla käymisestä sen takia, että elän toistaiseksi tuilla... En ehkä osta sitä kalleinta ja uusinta uutta, mutta silti. Ja en ehkä osta sitä kalleinta ja parasta ruokaa, mutta ihan hyvää ja perus arkimättöä. Kertaakaan en kyllä ole joutunut nälissäni olemaan.