Niin niissä Disnileffoissahan käy aina hiton hyvin, kun prinssi tai kuka tahansa hirviö tunnustaa tunteensa prinsessalle. Aina he lopulta löytävät toisensa.
Mutta valitettavasti se vain peittää lapsilta sen karun totuuden eikä opeta aitoa totuutta laisinkaan. Olisipa nyky-yhteiskuntakin samanlainen. Tarinat päättyisivät suuriin juhliin, kun oikeat todelliset ihmiset löytävät toisensa tunnustamalla tunteensa toisilleen.
Haluaisin silti jaksaa uskoa vielä niihin Disnileffoihin, vaikka ne eivät olisikaan totta enkä ole enää lapsi, ja vaikka tiedänkin, että tulen jäämään sillä ajatusmallilla ypöyksin. Haluaisin vielä uskoa, että maailma on parempi paikka elää.
Mutta valitettavasti se vain peittää lapsilta sen karun totuuden eikä opeta aitoa totuutta laisinkaan. Olisipa nyky-yhteiskuntakin samanlainen. Tarinat päättyisivät suuriin juhliin, kun oikeat todelliset ihmiset löytävät toisensa tunnustamalla tunteensa toisilleen.
Haluaisin silti jaksaa uskoa vielä niihin Disnileffoihin, vaikka ne eivät olisikaan totta enkä ole enää lapsi, ja vaikka tiedänkin, että tulen jäämään sillä ajatusmallilla ypöyksin. Haluaisin vielä uskoa, että maailma on parempi paikka elää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sä et ole nyt katsonut niitä sun disnileffojas kovin hyvin.
Ainahan se prinssi on ollu viimeistään lopuksi hyvin komea jne hyvä ihminen jos nyt onkin pedoksi loihdittu alkujaan.
Mutta disnikin seuraa aikaansa, ja siksipä Notre Damen kellonsoittajan Esmeraldankaan ei tarvinnut tyytyä mihinkään kämäseen Quasimodoon vaan saa komean ja miehekkään vartioston kapteenin miehekseen!
Jos nyt muistan oikein niin siinä alkuperäisessä tarinassakin, kirjoitettu kauan ennen mitään Disneytä, oli Quasimodon ihastus 100 % yksipuolista. Esmeralda ei saanut ketään vaan kuoli hirttolavalla. Mitä Quasimodo sitten teki kuolemaan tuomittujen hautausmaalla sen jälkeen, ei todellakaan sovi Disneyn filmiin. Kirjan loppukohtaus kyllä on romanttinen, nimittäin kauhuromanttinen.
Naisille ei pidä tunnustaa mitään tunteita, jollei ole jo suhteessa tämän kanssa ja päässyt moneen kertaan vaakamamboilemaan hänen kanssaan. Jos et ole vielä päässyt kastamaan kärkeä, niin tunteiden tunnustaminen sijoittaa sinut automaattisesti friendzonelle kulkematta lähtöruudun kautta.
Aivan, Quasimodo. Thänks, nyt se palautui mieleeni se hieno sana niistä Ätmeistä.
No niin, elikkäs hyvää iltapäivää kaikille kurpille ja Quasimodoille!
Niin no siihen on varmasti syy, miksi Disney ei enää tee kyseisenlaisia piirrettyjä. Jos olet yhtään katsonut moderneja Disney piirrettyjä, niin niissähän opetetaan ettei kannata olla prinsessa joka odottaa unelmiensa prinssiä.
Sen sijaan nyky prinsessat Disney leffoissa ihastuvat yleensä rikollisiin tai muuten vain itsekeskeisiin pahoihin poikiin. Ihan niin kuin tytöt tekevät tosi elämässäkin.
Ne päivät ovat historiaa, kun Gastonit esitettiin tarinan vihollisina. Nykyään Gastonit ovat niitä joihin prinsessat rakastuvat ja jättävät hyväsydämiset hirviöt (lue ATM:t) yksikseen linnoihinsa.
Nykyajan naiset eivät samaistu Belleen johon ei vetoa Gastonin omahyväinen charmi. Gastonhan on just ihgu täydellinen mies.
Haluaisin tehdä realistisen elokuvan syrjinnästä ja erilaisuudesta. Siinä kehitysvammaisia tai muuten erilaisia pilkattaisiin ja kiusattaisiin avoimesti. Heikommat eivät saisi tehtyä mitään vaan olisivat täysin avuttomia. Rehellisiä ihmisiä potkittaisiin päähän ja vain paha saisi palkkansa. Elokuva loppuisi siihen kun kehitysvammainen päähenkilö ymmärtäisi maailman ikävyyden ja tekisi itsemurhan. Maailma ei rankaisisi mitenkään noita kiusaajia vaan he eläisivät elämänsä loppuun asti.
Toinen elokuvaidea olisi kouluampujista kertova. Siinä päähenkilöä potkittaisiin päähän alkuvaiheen, pohjustettaisiin tilannetta. Sitten huippukohta olisi kun päähenkilöltä pettää pää ja hän käy listimässä yksitellen nuo hntä päähän potkineet. Hän onnistuisi siinä mutta viimeisen uhrin jälkeen poliisi pääsisi hänen jäljilleen. Juuri ennenkuin kuin hän meinaa jäädä kiinni hän posauttaa aivonsa pellolle.
Draamaa ilman disneyloppuja.
http://www.youtube.com/watch?v=wwdxRdmRUC0