gallup: missä tapasitte?

irc-miitissä tavattiin ja rakkautta ensisilmäyksellä meiningillä, vaikka se kuinka kliseiseltä kuulostaakin :)

Vanhojentanssikurssilla 17 -kesäisinä. Mieheni oli parini. Tunnettiin ja kaveerattiin vuoden verran, ennen kuin alettiin seurustelemaan.

Nyt oltu tiiviisti yhdessä seitsemisen vuotta. Ja hyvin menee.

Leirintä -alueella. Satuttiin paistamaan makkaraa samalle nuotiolle. Kylmä ehti tulla ennen kuin toinen uskalsi toiselleen ehdottaa jotain jatkoa huomisesta. Mutta kannatti!

Me tapasimme baarissa, joten sieltäkin voi näköjään löytää muutakin kuin vaan yhden illan seuraa... Meillä oli yhteinen kaveri, ja tämä kaveri sitten esitteli meidät toisillemme baarissa. Muutaman satunnaisen tapaamisen jälkeen sitten alettiin soitella ja mentiin treffeille... ja siitä se lähti.

..mieheni soitti väärään numeroon (lankapuhelinten aikaan) ja satuin olemaan kotona ja minulla oli aikaa, niin jostain syystä aloimme juttelemaan ja siitä lähti. Naimisissa jo 17 v.

viisi vuotta sitten. Kyseessä oli sellainen lähiöräkälä johon ihmiset tyylliin matti ja mervi voivat häpeämättä mennä. Olin siellä ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa, samoin nykyinen mieheni. Mies oli krapulaa tasoittamassa, hänen kaveri asui niissä lähitaloissa. Minä odotin siinä terassilla että eräs tuntematon nainen toisi kadonneen lompakkoni. Nainen tuli ja meni, ja nyk. mieheni oli siinä viereisessä pöydässä ja alkoi juttelemaan. Oli ainoa kuka ei ollut niin kännissä :) Nähtiin uudelleen ja siitä se alkoi...olipa postiviiviset kokemukset spurgupaikasta!!

Baarissa. Yhteisten tuttujen kautta satuttiin samaan pöytään. Tanssittiin illan aikana hitaita ja mies oli kysellyt seuraavana päivänä yhteisiltä tutuiltamme puhelinnumeroani. Sattui vielä niin, että hän asui naapuritalossa. Nyt asummekin sitten saman katon alla kolmatta vuotta (ja talvihäitä odotellessa).

Kaverini laittoi joskus ihan älyttömiä viestejä mtv3 tekstikanavan chattiin ja nykyinen ukkokultani sitten hulluudenpuuskassa vastasi niistä yhteen. No se ei sillä kertaa kummempaa tulosta tuottanut, mutta prin päivän päästä kun kaverini kanssa yritettiin päästä kaupunkiin, kaverini sai päähänsä soittaa tälle miehelle ja pummata häneltä kyydin (tajutonta).

Mies suostui puolen tunnin painostuksen jälkeen. Joten siis tapasimme ensimmäisen kerran hänen parkkipaikallaan. Autossa kaverini yritti iskeä miestä mutta se homma hyytyi lyhyeen.

Sit kahden päivän päästä pyysin miehen meillä käymään (kaverini kuorsasi sohvalla), katsoimme piirrettyjä aamuyöhön kunnes suutelimme 9.6.2000 klo 04:32 (suurin piirtein). Siitä lähtien olemme olleet erottamattomat.

Tanttojen kauhistukseksi kerrottakoon että tuolloin 9.6.2000 olin 14-vuotias ja mies 23-vuotias. Tuosta saa joku taas varmaan rytmihäiriöitä.

Me tavattiin leirintäalueen aidan toisella puolella, baarissa.
Matkailu avartaa!

Tapasin avopuolisoni jousikvartetissa, musiikin siivittämänä rakastuimme toisiimme.. tästä aikaa useita vuosia, nykyään esiinnymme enemmän kahdestaan. :)

Matkalla baarin jälkeen hiukopalalle, ja siitä se lähti.

Baarissa ne kaikki on tavattu. Olisin varmaan neitsyt ilman ravintoloita.

Löysin kultani teksti-tv:ltä. Siinä kävi vielä silleen hassusti että sivu oli tallentunut vähäksi aikaa telkkariin, ilmeisesti pikkusiskoni vierailun ansiosta. Siinä pääsivun hakua odotellessani ruutuun ilmestyi mitä ihanin teksti jonka olen lukenut. Otin äkkiä numeron ylös ja laitoin vain että olipas siinä mukava viesti, ja hyvää päivän jatkoa. Tällä hetkellä ollaan 8kk asuttu yhdessä ja suunnitellaan perheen perustamista =)

Tekstitelkussa törmättiin, mulla oli ilmoitus mihin mies vastasi :-) Ensikerran tavattiin kahvilassa, ja se taisi olla rakkautta ensisilmäyksellä, kirjaimellisesti :-)

nykyinen avopuolisoni asui naapurissani, kun muutin silloin uuteen asuntooni. Aika hyvä flaksi kävi kerrankin meikäläisellä :)

Kahvilassa virittyi juttua kolmeksi tunniksi ja nyt on menossa kahdeksas vuosi, ei tosin enää kahvilassa.

kotileissä joskus kauan sitte..

Tapasimme mieheni kotona:)Siellä oli pirskeet.

Heh, vaikka tässä nyt katu-uskottavuus menisikin, niin tunnustan, että tutustuin mieheeni deitti.net:issä... :) Pyörin siellä tappaakseni aikaa tylsänä päivänä, ja silmiin sattui mielenkiintoinen nimimerkki, ja mielenkiintoinen viesti. En ollut koskaan aiemmin vastaillut tuollaisiin ilmoihin, mutta jostain syystä sillä kertaa päätin. Ja siitä ratkaisusta olen erittäin onnellinen. 6.12.2002 sitten odottelin miestä Helsingin rautatieasemalla ja kieltämättä tuli muutamaan otteeseen mietittyä, että mihinköhän sitä on taas sotkeuduttu. :) Mutta sitten kun herra paikalle saapui, ja Kiasman kahvilaan jutustelemaan siirryimme, niin voin sanoa, että niistä hetkestä alkaen olen ollut täysin hänen lumoissaan. Puoli vuotta siinä sitten kesti, ennen kun asiat järjestyivät, herra pääsi yli sitoutumiskammostaan, ja pääsimme aloittamaan elämän parina. Tämän teimme niinkin romanttisessa paikassa kuin asematunnelin Hesburgerissa, jossa olimme kahvilla, selvittelemässä tunteitamme. :) Nyt jo jonkin aikaa kihlaparin elämää takana, ja voin sanoa, että olen elämäni suurimmassa kiitollisuudenvelassa deitti.net:in perustajille. :)