Elätkö huonossa

Jokainen suhde on erilainen.

Yksi talous on kuin yritys. Joskus pieni, joskus isompi tai aivan valtava.

Esim. Joissakin firmoissa on vain yksi pomo, joka saa rattaat pyörimään, koska tiesi mihin ryhtyy. Onko resursseja? Mistä aloittaa... tuskimpa on heti Mersua pihalla tai sitten on liian suuret odotukset. Hän tiesi ottavansa riskin ja ottaa vastuun yrityksestä. Hän rakastaa työtään ja saa tyydytyksen moneen lähtöön. Työpaikalle on kiva tulla, kaikkien, toivottavasti. :)Työntekijät viihtyvät, kun pomo kannustaa ja tykkää. Hän antaa palautetta lyömättä, huutamatta eikä juo työpaikalla. Hän on paikalla, kun on tarve. On ruokataukoja ja välillä kahvitellaan. Hän uskaltaa myös mennä omille asioilleen tai pitää vapaata. Ei hänen tarvitse pelätä, että firma kaatuu pyllylleen ilman häntä päivässä tai kahdessa, jos sitten kykenee olemaankaan noin kauan poissa, koska rakastaa työtä ja firmaa niin kovin paljon. Hän ottaa vastaan palautetta kuunnellen ja kehittyen itsekin yrittäjänä, perheen päänä, on sitten nainen tai mies. Kun rattaat pyörivät, niin tulee rahaa ja hyvä mieli. Voi vaikka matkustella, investoida ostamalla lisää koneita tai laajentaa ym ym. Ryhmähenkeä ja voidaan olla ylpeitä omasta työpaikasta.


Kun vertaa erilaisia yrityksiä, niin voi samalla miettiä niitä perheenä. Jos alkavat paikat mennä huonoon kuntoon, niin pitäisi heti korjata. Voi olla pienestäkin viasta kiinni tai informaatiokatkoksesta. Kun noudatetaan lakipykäliä ja eletään muutenkin rauhallisesti suurempia mokauksia tekemättä, niin pärjää pitkälle. Hmmm....vaitiolovelvollisuus firman asioista. Likapyykkihän pestään kotona.........

kun olen epäkelpo enkä jaksanut etsiä SUURTA RAKKAUTTANI loputtomiin.

Elän kait hyvässä suhteessa, koska vielä lähes viidentoista yhteisen vuoden jälkeen on miestä kova ikävä kun hän on pari päivää pois.

En tiedä mitään erityisiä temppuja miten tämä on tehty. Ollaan varmaan alunperin oltu toisillemme riittävän sopivia ja sitten, vaikka vastoinkäymisiä ja riitoja on kyllä ollut, niin kuitenkin on ihmisiksi eletty. Eli pyydetty anteeksikin välillä, myönnetty vikojamme ja yritetty parantaa tapojamme. Ollaan jouduttu joustamaan puolin ja toisin. Eikä olla vieraaseen sänkyyn eksytty, vaikka kuin olisi kotona pattiin ottanut. Ja aina kun on pienikin hellyydentunne rinnassa häilähtänyt, niin oikopäätä on juostu puolisoa sen voimalla paijaamaan ja pussuttelemaan.

Näin on säilynyt ja entisestään lisääntynyt kunnioitus jonka varassa suhde on aina silloin, kun tunteet ovat laimeita. Tunteethan aina tulevat takaisin entistä voimallisempina ja syvempinä, jos perustykkääminen on kunnossa.

on niitäkin hetkiä kun tunnen ettei tämä voi jatkua. Syyt: miehen tuurijuoppous ja seksielämän puutteellisuus.

Nyt on kuitenkin menossa ylämäki kun mies on ollut kuukauden ilman pisaraakaan (myös siis rahat säästössä) ja jokin salama häneen on iskenyt kun haluaa jo tyydyttää muakin kun sekstaillaan..hah. Luulen että se alkoholi ja ryyppyreissut tuohon seksiinkin on vaikuttanut. Mutta on vaikea lähteä kun rakastaa. Vaikka tiedän että saisin "helpommankin" miehen rinnalleni.

kun ei siitä helpolla eroonkaan päässyt. mutta joskus loppuu usko/toivo ja rakkaus.

Tämän talven ajattelin vielä jatkaa.

Nuorin lapsi toisella luokalla. Jos olisin yksinhuoltaja, hänellä olis koulun jälkeen pitkät iltapäivät ilman vanhempia.

Pelkään myös köyhyyttä, mies on hyvätuloinen, minä en. Taas pitäis alkaa asuntoa maksamaa.

No, pelkään vaikka mitä, en jaksa luetella tässä.

Onko ketään, joka on onnellinen yksin? Siis suhteessa tai ei, mutta ilman rakautta, ilman seksiä, ilman kumppanuutta. Näin toivoisin, että minä voisin olla.

Minkälaisessa suhteessa itse elät?

Mies on kiltti, kunnollinen, komea. En kaipaa ketään muutakaan, mutta teenkö väärin hänelle, kun en tunne mitään erikoista häntä kohtaa? Olisiko parempi olla yksin? Vai onko tämä vain joku vaihe? En todellakaan tiedä...

Jo kahden vuoden ajan mä olen ollut suurimman osan ajasta onneton kuin onnellinen nykyisessä suhteessa. Mies on jo useaan otteeseen pettänyt luottamukseni, ja aina kun saan sitä haalittua takaisin, hän taas pettää sen. Tänä viikonloppuna sain kuulla, että hän on ehdotellut ystävälleni kahdenkeskistä salaista tapaamista.

Mies on lähetellyt seksiviestejä vieraille naisille, yrittänyt vietellä rapussamme asuvaa toista naista, jne. Hän valehtelee menevänsä poikien kanssa mökille ja meneekin yksin yökerhoon. Kun laitan hänet selkä seinää vasten näistä jutuista, ne eivät olekaan yhtään mitään. Mitään ei muka olekaan tapahtunut, vaikka todisteet olisivat nenän edessä.

Samalla mies kuitenkin vannoo rakkautta, suunnittelee kihloihin menoa, jne. On tuskaisaa, kun rakastaa jotakuta, joka kuitenkin kerta toisensa jälkeen satuttaa ja syvältä. Silti en ainakaan vielä, 4 vuoden yhdessä olon jälkeen, osaa päästää irti. Olen kyllä yrittänyt nyt totutella ajatukseen, että irrottautuisin hänestä. Ehkä jouluun mennessä tämä piina, ollako vai eikö olla, voisi olla ohi...

Minulla on hyvä suhde. Meidän (hyvän) suhteen peruspilarit ovat:
* RAKKAUS
* LUOTTAMUS
* TOISEN KUNNIOITTAMINEN

Toki hyvässäkin suhteessa on kolhuja, mutta niistä otetaan opiksi ja pötkitään yhdessä eteenpäin :-)

Niitä huonoja päiviä ja hetkiä on kai jokaisessa parisuhteessa.
Nehän pitäisi kaksistaa kyllä läpi käydä.
Toisiaan tukien.
Nyt tuntuu että mikään ei ole varmaa.
Ei kai tää nyt nii hyvältä tunnu... tällähetkellä.
Samaa mieltä..
Rakkaus.. Luottamus..Kunnioittaminen..ja kaikki mitä tohon väliin voisi mahduttaa.. ja muistaa että emme ole kukaan täydellisiä.

Elän huonossa suhteessa. Seksi toimii, muttei keskustelupuoli. En jaksa ryhtyä suureen elämänmuutokseen ja lisäksi hänestä on apua arjen pyörityksessä. Ehkä myöhemmin...