Viime öisiä tapahtumia:
Mies oli kavereidensa kanssa istumassa iltaa ja vetikin oikein kunnon "lärvit". Minä olin flunssaisen lapsen (1-v) kanssa kotona (itsekin kipeänä). Mies tuli kapakoiden sulkemisen jälkeen kotiin ja meni kiltisti sohvalle laittamalleni pedille nukkumaan (Kärsin itse unihäiriöistä ja en pysty nukkumaan, jos känninen kuorsaa vieressä). Puoli kuuden aikaan heräsin miehen mölinään. Mies siis krapulaisena huontovointisena pitää sellaista ihmeen mölinää (tosi ärsyttävää). Hermostuin, koska tyttö heräisi aivan varmasti herkemmän unen vaiheessa kuuden maissa erikoiseen ääneen, eikä kävisi enää uudestaan nukkumaan. Siispä suunnistin olohuoneeseen pyytämään ukolta, että siirtyisi vaikka pesuhuoneeseen mölisemään. Pesuhuone oli luonnollinen vaihtoehto siinäkin mielessä, että tuota mölinää seuraa aina oksentelu... Etsin jo patjankin valmiiksi. Suunnistin itse takaisin nukkumaan, mutta mitään ei kuitenkaan pyynnöistä huolimatta tapahtunut (paitsi että "mölinä" jatkui). Siinä vaiheessa alkoi miehen touhut ärsyttämään jo kovasti ja palasin, tällä kertaa nalkuttamaan, asiasta. Vaihtoehdoksi annoin ulkoilun raikkaassa aamuilmassa. Eipä se ukko siitä sen enempää hievahtanut, kuin potkaisi minua "ohimennen" täysillä lonkkaan. Oma vikako? Ei tämä ensimmäinen kerta ollut, mutta harvoin näitä tapahtuu (kerran tai pari vuodessa). Taustatiedoista, että kyseessä on ihan hyvin koulutettu aikuinen mies, mukavana seuramiehena laajalti tunnetaan.
Muutenkin mies on nykyisin oikein empaattisuuden perikuva. Eilenkin väitti minun "esittävän" sairasta, kun makasin flunssaisena vaatteet päällä kahden peiton alla sängyssä yhä palellen. Samantyyppinen tapaus tuli nyt mieleen lapsen odotusajaltakin. Kärsin varhaisilla viikoilla supisteluista ja lääkäri kielsi kaikki vähänkin rankemmat kotityöt (kuten imurointi). Kun pyysin miestä viikonloppuna imuroimaan, hän tokaisi, että menisin sairaalaan, jos en pysty mitään tekemään. No seuraavalla viikolla sinne sairaalaan sitten jouduinkin (miehen iloksi?)...
Mies oli kavereidensa kanssa istumassa iltaa ja vetikin oikein kunnon "lärvit". Minä olin flunssaisen lapsen (1-v) kanssa kotona (itsekin kipeänä). Mies tuli kapakoiden sulkemisen jälkeen kotiin ja meni kiltisti sohvalle laittamalleni pedille nukkumaan (Kärsin itse unihäiriöistä ja en pysty nukkumaan, jos känninen kuorsaa vieressä). Puoli kuuden aikaan heräsin miehen mölinään. Mies siis krapulaisena huontovointisena pitää sellaista ihmeen mölinää (tosi ärsyttävää). Hermostuin, koska tyttö heräisi aivan varmasti herkemmän unen vaiheessa kuuden maissa erikoiseen ääneen, eikä kävisi enää uudestaan nukkumaan. Siispä suunnistin olohuoneeseen pyytämään ukolta, että siirtyisi vaikka pesuhuoneeseen mölisemään. Pesuhuone oli luonnollinen vaihtoehto siinäkin mielessä, että tuota mölinää seuraa aina oksentelu... Etsin jo patjankin valmiiksi. Suunnistin itse takaisin nukkumaan, mutta mitään ei kuitenkaan pyynnöistä huolimatta tapahtunut (paitsi että "mölinä" jatkui). Siinä vaiheessa alkoi miehen touhut ärsyttämään jo kovasti ja palasin, tällä kertaa nalkuttamaan, asiasta. Vaihtoehdoksi annoin ulkoilun raikkaassa aamuilmassa. Eipä se ukko siitä sen enempää hievahtanut, kuin potkaisi minua "ohimennen" täysillä lonkkaan. Oma vikako? Ei tämä ensimmäinen kerta ollut, mutta harvoin näitä tapahtuu (kerran tai pari vuodessa). Taustatiedoista, että kyseessä on ihan hyvin koulutettu aikuinen mies, mukavana seuramiehena laajalti tunnetaan.
Muutenkin mies on nykyisin oikein empaattisuuden perikuva. Eilenkin väitti minun "esittävän" sairasta, kun makasin flunssaisena vaatteet päällä kahden peiton alla sängyssä yhä palellen. Samantyyppinen tapaus tuli nyt mieleen lapsen odotusajaltakin. Kärsin varhaisilla viikoilla supisteluista ja lääkäri kielsi kaikki vähänkin rankemmat kotityöt (kuten imurointi). Kun pyysin miestä viikonloppuna imuroimaan, hän tokaisi, että menisin sairaalaan, jos en pysty mitään tekemään. No seuraavalla viikolla sinne sairaalaan sitten jouduinkin (miehen iloksi?)...
Vastaukset 9
Vanhimmat
tuota oma vika(?) ajatusta. Kun minusta tuntuu, että aina nalkuttamalla provosoin miehen riehumaan. En kuitenkaan osaa olla nalkuttamattakaan, kun jostain kunnolla hermostun. Ja suotta en nalkuta, kyllä siihen aina todellinen syy löytyy (ja niitähän meidän perheessä on). Tuntuu vain niin turhauttavalta olla aikuisen miehen äiti (ja turhautuneisuuttani nalkutan: aina saa olla samoista asioista huomauttamassa). Minkäänlaista oma-aloitteisuutta ja vastuuta perheestä ei mieheltä nykyisin löydy. Tulee ja menee vain kuinka itse lystää.
Luuleeko joku vielä nykypäivänä että ois joku syy olemassa että toista sais pahoinpidellä potkimalla ja lyömällä?
Et kirjoittaisi tänne, ellet jo itse tietäisi totuutta. Kaipaat vain vahvistusta tunteillesi. Kyllä, miehesi tekee väärin. Kenelläkään ei ole oikeutta potkaista tai lyödä sinua, ei edes nalkutuksen takia.
Asialle on tehtävä jotain ennen kuin menetät lopunkin itsekunnioituksesi. Alat jo epäilemään vian olevan sinussa, kuten väkivallan uhrit usein tekevät. Täysin turhaan!
Sinun on tehtävä asioille jotain, koska mies ei varmasti muutu itsekseen. Tilannehan on juuri sellainen kuin hän haluaa. Hän saa mennä ja riehua miten vain ja kotona odottaa väkivallalla nöyräksi peloteltu vaimo, joka kuvittelee ansaitsevansa lyöntejä kun pyytää miestä olemaan aikuinen ja ottamaan vastuuta.
Hae siis apua vielä kun jaksat. Vaadi miestä terapiaan, jos hän toivoo teidän suhteellenne tulevaisuutta. Mene yksin jos hän ei suostu mukaan. Kerro sukulaisille ja ystäville. PUHU! Niin kauan kun piilottelet miehen tekoja mahdollistat tilanteen jatkumisen. Olen varma että perheesi ja ystäväsi ovat tässä sinun puolellasi ja tukenasi. Ehkä mies ei uskalla enää jatkaa väkivaltaa, kun tietää asioiden tulevan tuttavapiirinne tietoon.
Älä hyväksy tilannetta! Jos et enää välitä itsestäsi, niin lapsesi takia. Haluatko hänen kasvavan väkivaltaisessa ilmapiirissä? Tiedätkö millaisia traumoja lapsi saa, kun näkee isin lyövän äitiä?
Että nalkutukseen ei ole tiettävästi kukaan vielä kuollut.
Väärin!
Nalkutukseen kuolee vuosittain monia naisia. Itsekkin olen ollut vähällä tappaa eukon kun alkaa vaahtoamaan!
Säälittävää, että miehestä ei muuhun ole. Kun verbaalinen lahjakkuus loppuu, niin otetaan nyrkit avuksi.
Opettele ensin vaikka lukemaan ja kirjoittamaan, EHKÄ sitten Sinulla on mahdollisuuksia pärjätä vaimollesi.
...Huomaa: EHKÄ...
Jos sun käsitys verbaalisesta lahjakkuudesta on "Pupu" ja "Tuppimuna" niin taidanpa jättää kurssit väliin ja lähteä pieksemään eukkoa!
Voimaa ja menestystä sulle!
Tämä on taas tyyppiesimerkki äidin paapomasta kultapojusta. Ei arvosta muuta naista kuin äitiänsä. Ei pidä omaa perhettään näköjään missään arvossa. Oikea MIES ei tulisi ja menisi kuin lystäisi, jos on pieni lapsi perheessä. Kasvatettu huolehtimaan vain omista tarpeistaan.
Kaikkien pienien poikien äidit: älkää passatko poikaanne piloille ja opettakaa ottamaan vastuuta elämästä ja huomioimaan toisia ihmisiä.
Tosi kamalaa että se mies potkaisi sua. Varmaan tuntui hirveältä tuollainen. Aivan kamalalta tuntuu lukeakin tuollaista että joku potkasee naista. Mä en osaa oikein mitenkään sua lohduttaa ja neuvoa, koska jotenkin lyö tyhjää nyt, sillä en todella voi tajuta miksi sen piti potkia ja olla ilkeä sulle. Kunpa sun ei tarvitsisi olla tollasen kanssa, sitä mä hartaimmin sulle toivon.