Minusta pitäisi ottaa viikkokaupalla kuvamateriaalia naisten seurassa, jotta joku voisi analysoida sitä miksi en onnistu saamaan parisuhdetta kirveelläkään. Kaveruusasteelle kaikki jää auttamatta aina, mutta ei sen pidemmälle. Jopa sydänystäviä voin saada eli puhua kylki kyljessä kaikesta tärkeästä maan ja taivaan välillä, mutten mitään tyttöystävämateriaalia saa. Sekös ottaa päähän. Aina onnistun, nimittäin tyrimään kaiken ja kyllästyn tähän jatkuvaan yrittämiseen ja epätoivoisuuteen. Sille läheisimmällekään ihmiselle ei oikeasti kannata tunnustaa yhtään mitään, että tykkää siitä, koska sillä tavalla tuntuu vain saavan huolella turpaan.
Minusta pitäisi tehdä elokuva. Elämäni on niin tylsää, että se huvittaisi jopa sen filmin katsojiakin taatusti.
Minusta pitäisi tehdä elokuva. Elämäni on niin tylsää, että se huvittaisi jopa sen filmin katsojiakin taatusti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
onanoin täällä
Tuota veikkaanpa ettet tee mitään sen eteen, että nainen ymmärtäisi sinun kiinnostuksesi.
Usein olen naisilta kuullut, että mies on tajunnut vasta sitten alkaa tunnustamaan tunteitaan, kun on liian myöhäistä ja naisen sydän on jo toisaalla.
Minäkin yritän joskus saada lohtua yksinäisyyteen sillä että kuvittelen elämäni elokuvan muotoon. Taustalla soisi Claude Debussyn "Rêverie" ja muutenkin siinä liikuttaisiin enimmäkseen haaveilevan melankolisessa maailmassa, huumorin puolelta välillä koukaten. Se saisi luultavasti kohtuullisen hyvät arvostelut kriitikoilta mutta katsomassa sitä ei kävisi kuin muutamat mummot päivänäytöksessä.