ja oletko rakastunut ensisilmäyksellä. Tuliko siitä mitään juttua?
Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?
kyselijä.
23572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ensi silmäyksellä voi vain ihastua tai kokea kiimaa.
Uskon ja olen muttei siitä olosuhteiden vuoksi mitään tullut :(
juu, tuli siitä, 14 vuoden avioliitto.
Missä vaiheessa alkoi tuntumaan että olisiko sittenkin pitänyt katsoa muualle?
Ei toistaiseksi, miksi?
En koska olen atm.
En usko...
Kuule kun näen teininaisen kiinteät tissit ja tiukan perän, niin BOJOING! Olen siinä paikassa valmis rakkauteen. Mitään juttua ei tietenkään koskaan tule, olenhan ATM, joten menen kotiin ja runkkaan.
en
Uskon, mutta uskon myös, että rakastua voi monta kertaa ensisilmäykselläkin. Ihminen pystyy rakastumaan koko elämänsä ajan ja joskus se tapahtuu salamana ensisilmäyksellä, joskus taas rakkaus syttyy hitaasti kuin kypsyen.
Kumpi sitten kestää paremmin salamarakkaus ensisilmäyksellä vai hitaasti hyvää tulee? tiedä häntä..
Myös ihastuminen ja rakastuminen on erotettava toisistaan. Itse ihastun helpolla, joka toiseen mieheen, mutta rakastua voin vaan tietynlaiseen :)
On mahdollista. Ensin sitä ihastuu toisen ulkonäköön ja olemukseen. Kun pääsee juttelemaan paremmin, voi ihastus kadota tai roihahtaa uusiin mittakaavoihin eli rakastua.
Haaveilen "sen minulle oikean" löytämisestä. Nykyään tosin mietin, että mahtaako maapallolla elää ollenkaan rehellisiä aikuisia vai onko ne kaikki kuolleet sukupuuttoon? Melkeen kaikki pettää selän takana tilaisuuden tullen, tai eroaa jonkin muun syyn takia. Siis masentaa heti alkuunsa eikä tee mieli ettiä ketään kun tietää että ainaki 90% on hevonp4skaa. Se on kun ettis (rehellistä ja yksiavioista miestä) neulaa heinäsuosta.
Edellisissä suhteissa olen joutunut pettymään. Yksi lupaava suhde alkoi hämärissä merkeissä enkä päässyt ajatuksen yli, että sekin perustui valheelle. Outoja ajatuksia EI SYNNY jos ei niihin ole aihetta.
En usko rakkauteen. Ei minua ole kukaan koskan rakastanut joten ei ole syytä uskoa.
Se johtuu ihan siitä että sinä et ole rakastamisen arvoinen. Se ei tarkoita sitä etteikö maailma sinun ympärilläsi olisi rakkautta täynnä.
Olitpa tyly. Jokainen ihminen on rakastamisen arvoinen. Mikä se sinun mittarisi taas mahtaakaan olla jolla mittaat. Kaiken ikäiset rakastavat ja rakastuvat muista se, se ei ole vaan nuorten yksinoikeus. Vanhat, nuoret, sairaat, vammaiset, eläkeläiset, työttömät, sinkut, rikkaat, köyhät, ujot, estyneet, masentuneet....
maailman on täynnä erilaisia ihmisiä täydellisestä epätäydelliseen ja heille kaikille kuuluu rakkaus ja oikeua rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Läpällä tietysti, ymmärrän sinua :D
uskon .kaikki suhteeni ovat sen tulosta.olosuhteet vain ovat erottaneet meidät.avoliitto 14.5v,avioliitto,kihlat..ehkä jossain on se loppuelämän mies tai sitten ei ...
"Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä? "
-En. Kuten ei kukaan muukaan täysijärkinen aikuinen ihminen.
Himoon ensisilmäyksellä sen sijaan uskon erittäin vahvasti. ;)
Ei muunlaista rakkautta olekaan. Rakkaus joka kasvaa vasta ajan myötä ei ole rakkautta vaan hairahtunutta kaveruutta.
No, sama se miten siihen yhteensopivaan kumppanuuteen päätyy,,jos sitten vaikka ystävyyden kautta. Kyllä hyvä parisuhde, jossa on kaikki palaset kohdallaan, eikä tarvitse murehtia rakastaako, pettääkö, onko uskollinen jne..on paljon tyydyttävämpi kuin myrskyinen rakkaussuhde, jossa rakastetaan niin, että ei uskalleta muuta kuin vahtia toista, että rakastaako se yhtä paljon ja uskaltaako näiden tunteiden varassa edes liikkua tai tehdä mitään.
Uskollisempia ja parhaita parisuhteita taitavat olla juuri nuo hitaasti kypsyvät, jossa toista alkaa arvostamaan ja näkemään hänen korvaamattomuutensa. Hyvät puolet tavallaan kuin sipuli kuoriutuvat esiin ja alkaa huomata, että ei voikaan elää ilman tuota ihmistä....minusta rakkaus on juuri tuota...yhteenkasvamista.
Siinä vaiheessa kun suhteessa ei enää tunne pala ja sieltä seitsemännestä taivaasta on tömähdetty maan pinnalle, se pitää viimeistään pistää poikki. Kaikki rakkaus loppuu aikanaan, ja yleensä se alkaa just siitä kun "toista alkaa arvostamaan". Kun rakastetusta täytyy etsiä jotain muuta syytä kun se että se pistää vaan sukat pyörimään jalassa pelkällä länsäolollaan, on rakkaus ohi. Moisia ei edes mieti, kun oikeasti rakastaa.
Puhut nyt pehmeitä. Ei rakkauden tarvitse mihinkään loppua aikanaan, ei aika mitenkään tapa rakkautta. Puhut nyt siitä alkuhuumasta, jossa sukat tosiaan pyörii juuri noiden elimistössä olevien hormonien takia, joka todellakin jossain vaiheessa loppuu.
Miksi hyvä suhde pitäisi panna poikki vain sen tähden, että toista rakastaa ja näkee hänet arvokkaana ja tärkeänä silloinkin, kun alkuhuuma on mennyt, eikä hormonit enää vaikuta meissä vaan ne ovat tehneet sen tehtävän minkä pitikin..saanut kaksi ihmistä yhteen, joilla on hyvä olla keskenään.
Olisi raskasta elää jatkuvasti siinä pivilinnassa, jossa edellinen jätetään ja taas ollaan uutta hakemassa ja aina tietää mikä on jatkumo...miten kukaan jaksaa tuollaista rumbaa? Narsistit..niin,..heille se on elämää ja lähdettä...mutta normi-ihminen ei halua tuollaista jatkuvaa hurlumheitä...vain siinä tapauksessa, jos suhde ei enää toimi ja rakkaus loppuu tai toinen petää voi haluta kokea taas jotain uutta ja jännääää.-.-.-
Edelleen vaan siihen ihastumiseen. Mikä se harmaa häilyvä raja nyt rakkauden ja ihastumisen välil on...? Kiintymys?
Ensin ihastus, sitten vihastus, sitten rakastuminen ja lopulta kiintymys...et halua päästää irti, kun olet yhteenkasvanut kiintymyksesi kohteeseen..? :)
Aivokuvissa rakastumisen on todettu muistuttavan enemmän riemua kuin seksiä. Rakastuneena ollaan myös stressitilassa, koska stressiä lisäävää kortisolia erittyy elimistöön. Elimistö ei siis kovin kauan tietoisestikaan pidä yllä tuota rakastumisen huumaa vaan pikkuhiljaa tuo hormonimyrsky alkaa vähetä ja ihminen alkaa rakastaa sillä kiintymyksen tasolla ja tavalla.
Ihastuminen on pelkkä vaikutelma. Rakastuminen on syvempää ja se vaatii toisen tuntemista ja tutustumista. Ihastuminen voi syventyä rakastumiseksi.