Laitan tämän viestin nyt tänne. Haluaisin vain saada mielipiteitänne. Olen 26v. Valmistuin viime keväänä amk:sta. KOko koulun ajan olin epävarma, opiskelenko nyt ihan oikeaa alaa. No, valmistuin, kotiseudulla töitä ei nyt oikein ole. Sattumankaupalla sain töitä kauempaa kotoa. Olen aina ollut kotiseuturakas ihminen, minulle oli iso asia lähteä kauas töihin. Olen ollut täällä uudessa paikassa kohta puolisen vuotta, vielä on toinen puoli vuotta jäljellä. IHme kyllä, työ on ollut ihan mukavaa, ei ehkä kuitenkaan tulevaisuuden ammatti. Mutta siis, töissä viihdyn, mutta muuten elämäni on aika kuollutta täällä. En tunne ketään, yhden kaverin olen saanut mutta siihen se on jäänyt. Hirmu vaikea tutustua ihmisiin vaikka yrittäää. On tosi yksinäinen olo ja kamala kaipuu kotiseudun suunnille. Kun työ täällä loppuu, pitäisi varmaan taas muuttaa työn perässä uuteen paikkaan. En jaksaisi. Moni ei ymmärrä sitä, miten uuvuttavaa tämmöinen elämä on, muuttaa työn perässä ihan tuntemattomaan paikkaan. Ennen tätäkin muutin ylipäänsä useasti. Mitä mieltä olette, onko työ sen arvoista, että ns heittää muuta elämää hukkaan sen vuoksi? Näin minusta tuntuu, että elämäni lipuu silemieni edestä..en osaa nauttia siitä. Ja vain siksi että saan työstäni hyvä palkkaa, niin ja sitä kokemusta..unelmani olisi päästä kotiseudun suunnille, edes lähemmäs ja asettua aloilleen..tottakai tämä on silmiä avartava kokemus mutta en jaksaisi enää tämmöistä..kaikki ihmiset ei vaan kai pysty sitten kotiutumaan mihin tahansa
Työn perässä juokseminen? Uuvuttaa..
työmyyrän
1105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Saman ikäsenä miehenä itekkin muutin melkeen toiselle puolen suomee työn perässä. Ei tässä iässä, eikä varsinkaan työelämässä niitä uusia sosiaalisia kontateja työajan ulkopuolelle niin vaan rakenneta. Olisi aiemmin pitänyt muuttaa kuolleesta kylästä pois kun ikä olisi ollut sopiva vielä opiskeluun. Koulussa sosiaalisten verkostojen hankkiminen on 100x helpompaa kun töissä ja olisi ikäkin ollut sopia hillua yöt pihalla opiskelija kavereiden kans. Nyt ei oo kun työt ylityöt, joilla sitten saa pidempiä viikonloppuja kotiseudulla käymiseen. Kyllähän tätä jotenkin sietää kun käyn esim salilla töiden jälkeen nuahtamiseen asti selailen nettiä. Mutta eihän noi korvaa oikeiden ihmisten seuraa.