Kirjotin jo jonku aikaa sitte asiastani mut nyt on taas pakko kirjottaa lisää.Eilen yritin tehdä lopun tästä paskasta vetämällä letkun auton pakoputkesta sisään ja auto käyntiin ja makaamaan penkille.Isäni soitti mulle ni taisin antaa liikaa vinkkiä missä olin ku se löys mut tajuttomana autosta jonka luokse oli taxilla tullut.Pää on niin sekaisin et en tiedä paljonko saatte selvää kirjotuksesta´,mut yritän tässä vaan vähän purkaa sydäntäni ku en pysty selvinpäin puhua kenellekkään.Joo ja seki vielä jäi kertomatta et mutsi otti niin kovasti ton mun yrityksen et veti 20 jótain kolmio lääkettä viinan kanssa ja makaa nyt sairaalassa.VITTU PERKELE SAATANA KUN OTTAA PÄÄHÄN!!!kiitos jos jaksoit edes lukea tän stoorin.
masentunut
mikko
111389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Älä ny hyvä mies mee tollasia tekeen,kauheeta!mistä oot masentunu?kauheeta...yritä jaksaa!
Tossa noin 50 viestiä taaksepäin löytyy tuo minun tarina miksi olen masentunut.Kiitos taas teille jotka jaksatte välittää.
odotellut sinun viestiäsi tänne, koska ei noin kipeä asia helpotu vaikenemalla. Mutta olen tosi surullinen puolestasi, että tuollaista ratkaisua aioit, onneksi olet vielä täällä. Olen vierestä seurannut samantyyppistä juttua ja tiedän, hengenlähtö on tosi lähellä joskus.
Nyt sun vanhempasi tietää asian vakavuuden, varmasti tekevät kaikkensa sun eteen, uskon näin.
Sinä selviät, usko pois! Jaksa vähän yrittää, vieväthän he sinut avun lähteelle. Kyllä äitisikin selviää, hän on varmasti tosi huolissaan sinusta, koska olet hänelle rakas oma poika.
Ajatuksissani olet, tsemppiä...kirjoittele
Olisi kiva, jos sinuun saisi yhteyksiä?? -siis vaikka mailin kautta! Olisi kiva vaihtaa ajatuksia.. Olisi paljon sanottavaa.. Tilanteesi koskettaa sen verran, koska olen ollut mukana semmoisessa, juuri semmoisena "pahana"" eron halunneena naisena.. ..Odotellen kuulumisiasi!!!
missä olet? Huolissaan sinusta me kaikki olemme ja varmasti kaikki sun asiaasi seuraavat välitämme sinusta, toivotaan, että jaksat elää.
Kuulisin sinusta , auttaisin, jos se jotenkin olisi mahdollista.
Mä olen istunu täs koneen vieressä varmaan kohta tunnin ja miettiny mitä sulle kirjottaisin. olen itekin tässä muutaman kuluneen viikon aikana miettiny sitä vaihtoehtoa, että tekisin lopun tästä helvetistä, jota mun elämä tällä hetkellä on. Jokin mussa kuitenkin laittaa vastaan. Se "pieni ääni" mun sisäl sanoo, ettei mikään tai kukaan ole sen arvoista että tappaa ittensä. Ja se pitää varmasti sunkin kohdalla paikkansa! Ei luovuteta vielä, eihän...? Sua tarvitaan täällä vielä!!!!
Just äsken puhuin taas puhelimessa ex:n kanssa...Oon aika ääliö ku joku aina saa yrittämään puhumista *meistä*Ei ei jaei.Ku ei tuu mitään.Piru ku se nyt edes jollain lailla tajuais kuinka helvetisti mä sitä rakastan ja kun on vielä lapsikin jota rakastan ihan älyttömästi,mut ku ei!!!Edelleen unettomat yöt piinaa ja olo vaan pahenee,ehkä myös siksi etten voi ajatella muuta ku ex:ää ja sen uuttta jätkää että mitähän *kivaa* ne nytkin tekee ku ite makaan patjalla ja katon kattoon.2kk takana,luulis nyt pikkasen helpottavan.Ystäviä mulla on kuitenkin aika paljon mut ku en halua puhua niillekkään.Sitä olen miettinyt että kuka minua täällä tarvitsee.Kaitpa tuo äiti ja isä ainakin jäisivät kaipaamaan mutta kuka muu...Poikanikin on vielä niin pieni ettei ymmärrä asioita.Kovasti oppii uusia sanoja.Ns,ammattiauttajalle en kyllä pysty mennä puhumaan.Tiedän että olisi pakko puhua mutta kun haluan olla vaan omissa oloissani.Kiitos taas kaikille vastanneille ja hyvää yötä :´(
Mun tilanne on sellainen, että mun mies pettää mua ja sen lisäks olen saanu kestää siltä muutenkin aikalailla kaikkea paskaa: yleisesti ottaen mun tekemisten vähättelyä, mun haukkumista kavereilleen ja päin naamaa yms yms...ja vielä se asuu saman katon alla. Mä en saa sitä lähtemään, enkä itse ole vielä pystynyt pakkaamaan tavaroitani ja muuttamaan. Alussa puhuin ystävilleni ongelmista, mutta enää en jaksa sitäkään. Mäkin haluan vaan olla omissa oloissani, vaikka välillä tuntuu, että se pahentaa vaan oloa, kun tulee mietityksi kaikkia asioita ihan liikaa, mutta periksi mä en aio antaa. Kyllä elämä taas jossain vaiheessa näyttää sen hyvänkin puolensa, kun sen aika on ja niin varmasti tulee olemaan sunkin kohdalla.
Ja edelleen siihen, että kuka sua tarvitsee...: Ainakin sun poikas tarvii sua ja tulee varmasti tarvitsemaan vielä enemmän kun se siitä vähän kasvaa. =) Omaa isää ei kukaan pysty korvaamaan! Voin sanoa niin vaikka oma isäni onkin täysin vastuuton alkoholisti. Silti olen kiitollinen, että hän on ollut elämässäni ja rakastan häntä. Anna pojallesi siis mahdollisuus tuntea isänsä.
Voimia sulle ja muista, että susta välitetään! =) Sitä mäkin yritän muistuttaa omalla kohdallani.
mitä kuuluu? Ajattelen sinua juuri nyt, kuten monina muinakin iltoina. Et ole kirjoitellut tänne. Mitään viisasten kiveä ei minulla sinulle ole, eikä kai kenelläkään. Toivon sydämestäni, että olisit pystynyt puhumaan asiasta jollekin, ja lääkkeitä ahdistukseen ja unettomuuteen olisit hankkinut. Tukeehan sun vanhempasi sua, varmasti.
Älä luovuta, Mikko! Kyllä sinä selviät, voimia!
Tie on pitkä ja raskas, mutta yritä jaksaa.
Hyvää yötä, Mikko, "nähdään" myöhemmin, eikö?
Mikko...Mikko...Mikkooo....Mikkoooo....missä....olethan?....täällä....huoli sinusta ihan oikeasti...Mikkooo...vastaisit...
oletko vielä joukossamme? - Katson päivittäin tämän keskustelun, sitä edelleen ajoittain luetaan monia kertoja päivässä, sinäkinkö? Voi, miten toivoisinkaan, että olisit lukemassa, mutta vaistoni sanoo, että et tainnut jaksaa...et selvinnyt...
Olisin tehnyt melkein mitä tahansa sinun auttamiseksi, vaikka olet ihan vieras. Tilanteesi toi niin elävästi mieleeni rakkaan läheiseni, joka selvisi hoidolla ja lääkkeillä ja tuella, ainakin toistaiseksi. Siksi uskon, että olisit selviytynyt, jos riittävällä lempeällä voimalla sinut olisi "pakotettu" hoitoon...suren, ettei se kai onnistunut...