En tiedä, mitä tehdä suhteeni kanssa. Tai pelkään että tiedän juurikin mitä minun pitäisi tehdä :(. Varoitus pitkä teksti….
Olen ollut poikaystäväni kanssa hieman alle kaksi vuotta. Olemme molemmat yli kolmekymppisiä. Poikaystäväni oli jo suhteen alussa työtön vaikkakin teki lyhyitä pätkiä töitä kun niitä oli. Hakee paljon oman alansa töihin, mutta ei ole vielä tähän asti saanut ja samalla virittelee yrityksen perustamista.
Asuimme jonkin aikaa saman katon alla minun tienesteilläni. Mies ei kuitenkaan halunnut olla minusta riippuvainen kun ei muutenkaan suostu ottamaan apua ylpeytensä vuoksi kovin helposti vastaan. Alkuvuodesta meillä oli tarkoitus etsiä uusi vuokra-asunto sopiva meille molemmille. Sitten hän päättikin muuttaa toiselle paikkakunnalle asumaan äitinsä luokse tarkoituksenaan pistää elämänsä järjestykseen ja sitten muuttaa takaisin minun luokseni. Minun mielipidettäni ei kysytty tässä. Itse kun olisin uhrannut oman palkkani siihen että oltaisiin saatu olla yhdessä vaikka tiukkaa olisi ollut. Nyt tapaamme toisiamme noin puolentoista kuukauden välein, koska hänellä ei ole varaa tulla usein minun luokseni ja minä en halua mennä olemaan heillä kotona, koska hänen äitinsä on aika sairas enkä halua rasittaa kyläilemällä pienessä asunnossa. Elämä ei ainakaan minun silmääni ole enemmän järjestyksessä ja alan epäillä josko puolen vuoden takaraja takaisinmuutolle tulee siirtymään.
Mies on taipuvainen masenteluun kuten olen minäkin. Mutta hänellä on tapana vetäytyä omaan kuoreensa vastoinkäymisten edessä ja usein häneen ei edes saa yhteyttä. Muutenkin yhteydenpito on häneen hankalaa. Jos soitan, 90% kerroista hän ei vastaa. Tekstareihin vastaa yleensä noin päivän kuluttua. Jos meillä on riita jään minä aina useaksi päiväksi odottelemaan kuin nalli kalliolle, kun hän sulkee puhelimen.
Eilen oli tällainen riita ja nyt on taas puhelin kiinni. Riita oli puuttuvasta seksielämästämme. Hänellä on ollut jo pitkään ongelmia sen kanssa ja minä olen se joka tekee aloitteet ja saan sitten kokea torjuntaa. Hän sitten suuttuu minulle kun otan asian esille eikä hän tee asian korjaamisen suhteen mitään. Eilen kysyin häneltä josko hän ei tunnekaan minuun vetoa ja hän suuttui tästä, muttei kieltänytkään.
Kun minulla oli viimeinen masennuskausi olisin vain tarvinnut häneltä henkistä tukea. Sen vain että olisi jutellut kanssani asiasta ja varmistanut että minulla on kaikki ok päivittäin. Kun olen välillä kyllästynyt ja en ole ottanut yhteyttä hän kyselee noin parin päivän päästä että mitä kuuluu.
Jos joku ihmettelee minkä vuoksi olen tällaisen ihmisen kanssa. No siis hän on todella herkkä ja älykäs mies. Meillä on paljon yhteistä ja kun hän on hyvässä kunnossa on hän innostunut ja luova. Minusta tuntuu etten vain saa paljoakaan tästä suhteesta. Hän pisti oman ylpeytensä suhteemme edelle, kun päätti muuttaa eri paikkakunnalle. Ei tällainen erossa olo ole hyväksi suhteelle. Ja tämä puhelimen sulkemisasia on minusta todella loukkaavaa. Hän ei yhtään mieti miltä minusta tuntuu kun joudun odottelemaan enkä edes tiedä onko hän hengissä.
Olin jo alkanut ihmettelemään että kiinnostanko minä häntä ollenkaan. Sitten häneltä tuleekin yllättäen viestiä jossa kutsuu kullakseen ja sanoo rakastavansa. Koskaan ei voi olla ihan varma tietenkään mutta olen aika varma ettei hänellä ole ketään toista. Hän ei käy juuri missään ja on muutenkin aika alakuloinen tällä hetkellä. Uskon että tämä on suurimmaksi osaksi masennuksesta johtuvaa. Hän kuitenkin sulkee minut ulkopuolelle. Minä olen se joka vetää meitä eteenpäin. Hän vain on kyydissä.
Olisiko kenelläkään neuvoja?
Olen ollut poikaystäväni kanssa hieman alle kaksi vuotta. Olemme molemmat yli kolmekymppisiä. Poikaystäväni oli jo suhteen alussa työtön vaikkakin teki lyhyitä pätkiä töitä kun niitä oli. Hakee paljon oman alansa töihin, mutta ei ole vielä tähän asti saanut ja samalla virittelee yrityksen perustamista.
Asuimme jonkin aikaa saman katon alla minun tienesteilläni. Mies ei kuitenkaan halunnut olla minusta riippuvainen kun ei muutenkaan suostu ottamaan apua ylpeytensä vuoksi kovin helposti vastaan. Alkuvuodesta meillä oli tarkoitus etsiä uusi vuokra-asunto sopiva meille molemmille. Sitten hän päättikin muuttaa toiselle paikkakunnalle asumaan äitinsä luokse tarkoituksenaan pistää elämänsä järjestykseen ja sitten muuttaa takaisin minun luokseni. Minun mielipidettäni ei kysytty tässä. Itse kun olisin uhrannut oman palkkani siihen että oltaisiin saatu olla yhdessä vaikka tiukkaa olisi ollut. Nyt tapaamme toisiamme noin puolentoista kuukauden välein, koska hänellä ei ole varaa tulla usein minun luokseni ja minä en halua mennä olemaan heillä kotona, koska hänen äitinsä on aika sairas enkä halua rasittaa kyläilemällä pienessä asunnossa. Elämä ei ainakaan minun silmääni ole enemmän järjestyksessä ja alan epäillä josko puolen vuoden takaraja takaisinmuutolle tulee siirtymään.
Mies on taipuvainen masenteluun kuten olen minäkin. Mutta hänellä on tapana vetäytyä omaan kuoreensa vastoinkäymisten edessä ja usein häneen ei edes saa yhteyttä. Muutenkin yhteydenpito on häneen hankalaa. Jos soitan, 90% kerroista hän ei vastaa. Tekstareihin vastaa yleensä noin päivän kuluttua. Jos meillä on riita jään minä aina useaksi päiväksi odottelemaan kuin nalli kalliolle, kun hän sulkee puhelimen.
Eilen oli tällainen riita ja nyt on taas puhelin kiinni. Riita oli puuttuvasta seksielämästämme. Hänellä on ollut jo pitkään ongelmia sen kanssa ja minä olen se joka tekee aloitteet ja saan sitten kokea torjuntaa. Hän sitten suuttuu minulle kun otan asian esille eikä hän tee asian korjaamisen suhteen mitään. Eilen kysyin häneltä josko hän ei tunnekaan minuun vetoa ja hän suuttui tästä, muttei kieltänytkään.
Kun minulla oli viimeinen masennuskausi olisin vain tarvinnut häneltä henkistä tukea. Sen vain että olisi jutellut kanssani asiasta ja varmistanut että minulla on kaikki ok päivittäin. Kun olen välillä kyllästynyt ja en ole ottanut yhteyttä hän kyselee noin parin päivän päästä että mitä kuuluu.
Jos joku ihmettelee minkä vuoksi olen tällaisen ihmisen kanssa. No siis hän on todella herkkä ja älykäs mies. Meillä on paljon yhteistä ja kun hän on hyvässä kunnossa on hän innostunut ja luova. Minusta tuntuu etten vain saa paljoakaan tästä suhteesta. Hän pisti oman ylpeytensä suhteemme edelle, kun päätti muuttaa eri paikkakunnalle. Ei tällainen erossa olo ole hyväksi suhteelle. Ja tämä puhelimen sulkemisasia on minusta todella loukkaavaa. Hän ei yhtään mieti miltä minusta tuntuu kun joudun odottelemaan enkä edes tiedä onko hän hengissä.
Olin jo alkanut ihmettelemään että kiinnostanko minä häntä ollenkaan. Sitten häneltä tuleekin yllättäen viestiä jossa kutsuu kullakseen ja sanoo rakastavansa. Koskaan ei voi olla ihan varma tietenkään mutta olen aika varma ettei hänellä ole ketään toista. Hän ei käy juuri missään ja on muutenkin aika alakuloinen tällä hetkellä. Uskon että tämä on suurimmaksi osaksi masennuksesta johtuvaa. Hän kuitenkin sulkee minut ulkopuolelle. Minä olen se joka vetää meitä eteenpäin. Hän vain on kyydissä.
Olisiko kenelläkään neuvoja?
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Nyt tapaamme toisiamme noin puolentoista kuukauden välein"
ei tuo mikään parisuhde ole
Olen samaa mieltä ettei ole parisuhde, mutta minulta ei kysytty. Sanoi vain että kyllä meidän suhde on niin vahva että kestää tämän.
et sä voi olla yksinäsi parisuhteessa, kyllä siihen tarvitaan 2, että se on suhde
jep. se jää sun ikuiseks haaveeks. vitsin yksinäinen pervo.
Niin no en mä nyt siitä semantiikasta nyt sen enempää jaksa keskustella. Ollaan siis asuttu yhdessä ja kutsutaan toisiamme nimityksillä tyttöystävä ja poikaystävä sekä olemme sitoutuneet toisiimme niin että tarkoitus on ollut mennä naimisiin ja hankkia lapsia yhdessä, joten kutsun sitä parisuhteeksi. Se on ongelmani etten saa suhteelta tarpeeksi ja näin pitkät ajat erossa ovat liikaa minulle, jonka puolesta suhde on siis lähes olematon.
niin siis OLITTE yhdessä, ette ole enää vaan entinen seurustelu on luisunut säätämiseksi
"Jos soitan, 90% kerroista hän ei vastaa. Tekstareihin vastaa yleensä noin päivän kuluttua. Jos meillä on riita jään minä aina useaksi päiväksi odottelemaan kuin nalli kalliolle, kun hän sulkee puhelimen."
"Sitten häneltä tuleekin yllättäen viestiä jossa kutsuu kullakseen ja sanoo rakastavansa. Koskaan ei voi olla ihan varma tietenkään mutta olen aika varma ettei hänellä ole "
Joo kyllä toi on pelkkää säätämistä ja kehnoa sellaista :(
"Olin jo alkanut ihmettelemään että kiinnostanko minä häntä ollenkaan"
Sitä minäkin ihmettelen ja veikkaan että oikea vastaus on ; et ilmeisestikään riittävästi. Jos molemmilla on taipumusta masennukseen ja toisessa se ilmenee tuolla tavalla niin eipä noilla eväillä paljon mitään järkevää rakenneta. Teillä ei ole seksielämää enkä huomannut sinun sanovan että edes rakastat miestä?
Noilla spekseillä suosittelisin että etsit sopivamman miehen itsellesi, tuo herkkä mies tulee ilmeisesti elämään koko elämänsä masentuen, kiukutellen ja sulkeutuen. Pilaat vain nuoruutesi tommosen kanssa vehtaillessa. Tsemppiä.
tuttu juttu.mulla on samanlainen"tyttöystävä"ei käy,ei soittele,ei pidä muutenkaan mitään yhteyttä..ns suhde kai loppu jo vuosia sitten.mikään ei sitä kiinnosta,ainakaan mikään joka edistäis meidän asiaa.monasti oon päättäny et nyt tää suhteen irvikuva on tullu päätepisteeseen mut jostain tuntemattomasta syystä se ei sit vissii ehkä oo loppu..enää ei edes sureta, lähinnä vituttaa ja mietin vaan et kuinka pitkälle asiat voi 5v jälkeen mennä.ehkä se on se yksinäisyys joka ihmisen ajaa takaisin paikkaan jossa tuntee useinmiten olonsa tosi ahdistuneeks kerta toisensa perään..alottajalle:jos haluut vaihtaa tommosen miehen kunnolliseen ilmota,voin laittaa mun emännän tiedot sinneppäin.ne sopis toisilleen täydellisesti.
Siis kyllä mä sitä rakastan, mutten enää niin paljoa kun aiemmin. Hän tuntuu etäiseltä. Ja hänestä ei ole kuulunut nyt pariin päivään yhtään mitään. Tällä kertaa en aio häntä jahdata, joten kai se sitten on tässä. Hän tuskin minuun yhteyttä ottaa. Minä se yleensä aina soitan ja soitan hänen peräänsä kunnes hän vihdoin ja viimein vastaa. Pahalta tuntuu.
tommonen touhu pikkuhiljaa tappaa sen oikeen tunteen,tiedän sen.ei kannata soitella perään,anna olla äläkä rupee kynnysmatoks.se juippi ratsastaa sillä tunteella että kuulut kalustoon ja et katoa mihinkään.ehkä sekin tarttee omaa aikaa mut jos tosissaan haluu pitää rakkauteen,toisen kunnioitukseen ja huomioon ottamiseen perustuvaa suhdetta yllä ei tommonen peli vetele.ymmärtää pitäis aina jos toisella on vaikeeta ittensä tai toisen kanssa mutta asioista pitää pystyä puhumaan.