Minä en oikein enää tiedä mikä tässä meni niin vikaan, että tuntuu melkeen liian helpolta viedä avioerohakemusta etiä päin. Tuntuu omituisen orvolle kuitenkin, kun tajuaa ettei tuntenut miestään yhtään. Tuntuu omituisen oudolle, etten yhtään tiedostanut, etten olekaan niin riippuvainen toisesta.
Jollain tavalla hieman jännittää/pelottaa millainen sotia vastapuoli on, kun itse haluaisin vaan hyvin nopeasti selvitetyn avioeron. En mitään syyttelyjä, omaisuus riitaa tai lapsesta tappelemista (toinen raukka kun ei ole vielä edes syntynyt). Minulle itselleni olisi vaan niin törkeästi helpompaa, ettei tätä tarvitsisi lähteä enempää puimaan. Kummassakin kun sitä vikaa on ja tulee olemaan. Järkyttää vaan, ettei toinen ole ollenkaan aikuismaisella linjalla asian suhteen, vaan sitä saa kuulla ja nähdä vaikka mitä ennen kuin ollaan ihan sujut tästä hommasta.
Tämä minua usein ihmetyttääkin muidenkin eroissa, jos kerran sitä pidetään toista niin huonona, että pitää haukkua ihan maanrakoon asti, niin miksi pitkittää eroa koko ajan? Miksi kummassa sitä, et vaan päästetä irti ja mennä eteen päin? Oma pohdinta on asialle, että jonkunhan se pitää se ero ottaa, ja toisella kun ei saata kantti riittää kuin haukkumiseen. Yhteisymmärryksessä varmaan harva eron hakee =) Onhan tietty niitäkin ja se on hieno asia.
Jollain tavalla hieman jännittää/pelottaa millainen sotia vastapuoli on, kun itse haluaisin vaan hyvin nopeasti selvitetyn avioeron. En mitään syyttelyjä, omaisuus riitaa tai lapsesta tappelemista (toinen raukka kun ei ole vielä edes syntynyt). Minulle itselleni olisi vaan niin törkeästi helpompaa, ettei tätä tarvitsisi lähteä enempää puimaan. Kummassakin kun sitä vikaa on ja tulee olemaan. Järkyttää vaan, ettei toinen ole ollenkaan aikuismaisella linjalla asian suhteen, vaan sitä saa kuulla ja nähdä vaikka mitä ennen kuin ollaan ihan sujut tästä hommasta.
Tämä minua usein ihmetyttääkin muidenkin eroissa, jos kerran sitä pidetään toista niin huonona, että pitää haukkua ihan maanrakoon asti, niin miksi pitkittää eroa koko ajan? Miksi kummassa sitä, et vaan päästetä irti ja mennä eteen päin? Oma pohdinta on asialle, että jonkunhan se pitää se ero ottaa, ja toisella kun ei saata kantti riittää kuin haukkumiseen. Yhteisymmärryksessä varmaan harva eron hakee =) Onhan tietty niitäkin ja se on hieno asia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Yhteisymmärryksessä varmaan harva eron hakee =) Onhan tietty niitäkin ja se on hieno asia"
?? Miksi hakisi eroa, jos on yhteisymmärrystä?
Eikö yleensä erota kun ei ole sitä yhteisymmärrystä. Ns. sovussa eroaminen taitaa olla melko yksipuolinen kuvitelma, jolla eroa hakeva osapuoli lähinnä selittää asioita itselle parhain päin.
Kaikkein yleisimmin se ero tulee,kun on luottamuspula siitä, että toisella ollut ulkopuolinen suhde jo pidemmän aikaa. Ehkä ei ole ollut puhetta siitä, että tämä onkin avoin suhde. Se joka on itse syyllinen hakee sitä eroa yleensä ensimmäisenä. Helppoa muille perustella, että hain eroa ja mies ei ymmärrä asioita. Jätetään kertomatta että on itse jääty kiinni pettämisesta.
Kaikki liitot eivät pääty pettämiseen. Joissain tapauksissa yksinkertaisesti kasvetaan erilleen. Jos parisuhdetta on laiminlyöty vuosikausia, on vaikeaa ellei mahdotonta saada suhdetta enää toimimaan. Itse kunnioitan ja arvostan tulevaa entistä puolisoani kovasti ihmisenä ja ystävänä. En vaan yksinkertaisesti näe tulevaisuutta kahden aikuisen parisuhteelle joka on ollut ystävyyssuhde jo monta vuotta.
"Kasvoimme erilleen" on yleisesti käytetty syy, kun kuvioissa on jo joku toinen, eikä syitä haluta/voida lähteä selvittämään. Yleisin syy, kun asioista ei haluta edes keskustella vaan ne lakkaistaan maton alle.
Jotkut vain haluavat jotain muuta ja kuvittelevat että se tunne tulee yhä uudelleen ja uudelleen, mikä johtaa aina väistämättä pettämiseen kulloisessakin suhteessa. Haetaan uudestaan sitä alkuhuumaa,mikä on vain alussa eikä pitkälle kenelläkään kestä.
Toisilla tämän tajuaminen kestää pitkään ja sen seurauksena ko ihminen rikkoo monia toimivia suhteita ollen itse se syypää eroon. Helppoa sano hepponen syy ja jättää asia pohtimatta syvemmin:(
No..joskus voi olla myös niin, että rakastaa mutta tulee niin paljon muita ongelmia. Joidenkin ihmisten välillä voi olla niin paljon kemiaa ja kipinää että se kestää ja roihuaa, mutta sitten elämäntavat ja arvot erit. Elämä ei ole helppoa, eivätkä kaikki löydä sitä elämänkumppania joka olisi siinä sen 50 vuotta...tää on mun mielipide asiaan.
Justiinsa juu, jos on sitä kemiaa siihen entiseen puolisoon, jolle valehtelua huumassa on tehty, niin voihan siinä sitten niinkin käydä, että roihahtaa sen puolison kanssa, josta kasvoi erilleen, oltiin niin erilaisia ja lukematon määrä muita tekosyitä. On rakkautta ja on huumaa, ne vaan pitäisi sitten uunoimmankin pystyä erottamaan, ettei puolisoa tarvitse vaihtaa kuin alusvaatteita.