Ajatuksia ja pohdintoja parisuhteen vaiheista, kokemuksia?

Hei! Minun mielestäni ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan on PUHUMINEN. Omassa suhteessani olen sopinut, että mitään ei jätetä hampaankoloon. Pienetkin asiat otetaan esille, mitään ei jätetä mieleen muhimaan, ettei niistä muodostu isompia ongelmia.
Puhuminen ei aina ole helppoa mutta se, että avaa mieltään toiselle, on osoitus siitä että aidosti välittää ja haluaa saada suhteen toimimaan.

"Rakkaudenosoituksia yms on kyllä paljon, mutta ilmeisesti toinen ei kaipaa niin paljoa läheisyyttä sitten?"

Harvoin suhteessa halut ja tarpeet osuvat tismalleen yksiin. Kerro miehellesi että tarvitsisit enemmän läheisyyttä. Kerro se suoraan ja selkeästi, älä syytellen. Esimerkiksi "Ajattelin tässä meidän suhteen alkuaikoja. Muistin, miten sinulla oli tapana ottaa minut lähelle julkisillakin paikoilla. Se oli ihanaa ja minä rakastaisin sitä, jos tekisimme yhä niin." Tuo halusi ja tarpeesi esille niin, että viesti menee perille, mutta että hän ei tunne oloaan nurkkaan ajetuksi.
Muista, että myös sinä voit olla se joka koskettaa, halaa, ottaa lähelle. Ehkä hän oppii itsekin taas näyttämään tunteitaan läheisyyden muodossa, kun näytät hänelle esimerkkiä.

"Välillä tunnen jopa jonkinasteista "mustasukkaisuutta" harrastuksista, koska ajattelen niiden menevän minun edelle."

Pieni mustasukkaisuus asioita kohtaan, jotka kumppanin huomiota ja yhteistä aikaa vievät, on suhteessa normaalia. Yritä olla katkeroitumatta: ajattele, että on hienoa että poikaystävälläsi on harrastus josta hän nauttii.
Sinun kannattaa hankkia itsellesi sellainen harrastus, joka veisi aikaasi silloin kun poikaystäväsi on oman harrastuksensa parissa. Se toisi varmasti mukavia uusia tuulia elämääsi ja vähentäisi "hylätyksi tulemisen" tuntemuksia. Et sinä ainakaan häviä siinä mitään.

"Onko tää nyt joku perus juttu, että kun on yhdessä pitkään niin naisesta tulee itsestäänselvyys?"

Se on normaalia kun ensihuuma hiipuu, ja se toimii samoin kummankin sukupuolen kohdalla. Sinun kannattaa miettiä, pitääkö kumppanisi sinua todella itsestäänselvyytenä, vai onko kyse vain siitä että arki on astunut kuvioihin? Minun mielestäni arki ja rakkaus eivät sulje toisiaan pois. On helppoa rakastaa toista kun tuo tekee kaikkensa sen ansaitakseen, mutta vaikeampaa on rakastaa toista silloin kun yhteinen arki ja elämä tuntuu takkuiselta. Tämän takia arjessa toisen vierellä olo ja rakastaminen on paljon vahvempi ja vakaampi, jopa kauniimpi asia kuin ensihuuman lepatukset ja väristykset.

Kun toisen vierelleen valitsee, täytyy muistaa että aina on edessä aikoja kun se toinen ei enää kiinnosta niin paljoa - tai että sitä toista ei enää kiinnosta niin paljon. Joskus taustalla on ongelmia joista tulisi puhua, joskus taas kyse on vain elämästä itsestään.
Minun ratkaisuni tässäkin kohtaa on siis puhuminen. Jos sinusta tuntuu, että kumppanisi ottaa sinut itsestäänselvyytenä, mieti mitä haluaisit hänen tekevän toisin. Kumppanisi ei tiedä mitä haluat ja tarvitset, ellet itse tiedä niitä ja kerro niistä hänelle.

Et ole epänormaali, olet ihminen kaikkine pelkoinesi ja epävarmailuinesi. Kun kerran tunnet, että miehesi rakastaa sinua, olet jo ratkaisun ytimessä. En usko että hän on tarkoituksella yrittänyt pahoittaa mielesi pitämällä sinua itsestäänselvyytenä tai vähentämällä läheisyyttä suhteessanne.

Minä ymmärrän sinua, sillä samaistun sinun kuvaukseesi itsestäsi, mutta ymmärrän myös miestäsi. Minä en kaipaa paljoa romantiikkaa, kun taas mieheni haluaisi päivittäin söpöillä ja jutella helliä.. Se vaati monia keskusteluja sekä monta riitaa, kunnes ymmärsin että hän todella tarvitsee enemmän rakkaudenosoituksia ja herkkistelyä kuin minä. Olen yrittänyt opetella kertomaan välittämisestäni hänelle, mutta en olisi pystynyt tähän ellei hän olisi tehnyt minulle selväksi mitä hän haluaa ja tarvitsee.

Minä uskon, että miehesi ymmärtää sinun tuntemuksesi kunhan kerrot niistä ilman syyttelyä. Kerro myöskin epävarmuudestasi, uskalla paljastaa pala mieltäsi miehellesi. Kaikki miehet eivät osaa suhtautua syvällisiin keskusteluihin eikä osallistua niihin, mutta hänen on silti hyvä tietää miltä sinusta tuntuu. Jos hän välittää sinusta, hän varmasti yrittää tehdä minkä voi ja enempää ei ihmiseltä voi vaatia. Muista valita aika avautumiselle kun hänellä ei ole kiire harrastuksen pariin ja muista myöskin miettiä etukäteen mistä aiot puhua. Näin tulet varmasti kuunnelluksi ja ymmärretyksi. Voit vaikka pyytää häneltä voisiko hän jättää kaverit ja pelit sivuun hetkeksi ja keskittyä täysin sinun kanssasi keskusteluun.

Puhuminen on hyvän suhteen avain, joten toivonkin teille kahdelle rehellisiä keskusteluhetkiä, yhteisymmärrystä ja oikein hyvää jatkoa!

Toinen Pohtija(tar) oli niin oikeassa.

Romantiikan ja läheisyyden ei tarvitse loppua, vaikka enää ei oltaisikaan koko ajan iholla. Muista, että säkin voit olla se, joka tekee aloitteen.

Asioita voi katsoa monelta kannalta. Sä voit kokea, että mies pitää sua itsestäänselvyytenä. Mies taas voi kokea, että suhde on niin vakaalla pohjalla, että luottamus pelaa ja ettei rakkauttaan tarvitse koko ajan olla vakuuttelemassa.

Usein ihmiset sanovat arvostavansa rehellisyyttä, mutta mielestäni rehellisyys ei ole vain sitä, ettei valehtele tai petä. Rehellisyys parisuhteessa on myös sitä, että kertoo avoimesti tunteistaan. Ja tietysti vastavuoroisesti kuuntelee puolisoa, syyttelemättä. Ei se aina helppoa ole, mutta puolisoilla on oikeus tietää, missä mennään.

Kiitos vastauksista! Ehkäpä lähestymistapani asiaan on ollut liian "syyttävä". Lähinnä vain kaipasin mielipiteitä siitä, että kertooko käytös siitä, että kaikki ei ole ok, vai onko tuo miehelle ihan normaalia.

Huomaan itsestäni sen asian, että kun toinen ei kaipaa läheisyyttä niin paljoa, ajattelen niin että "en sitten minäkään!". Tuolla tavalla saattaa tappaa läheisyyden jopa kokonaan? Ehkäpä minun pitää alkaa näyttämään mallia, mitä se läheisyys sitten on. Joskus vaan mietin, mitä jos läheisyys ahdistaa toista. Tosin jos se ahdistaa, silloin ei kaikki varmaan ole ihan hyvin.

Vaikka toista rakastaa, mitään yhteistä kiinnostusta ei välttämättä löydy. Mies ei yleensä keksi kuin yhden kivan yhteisen harrastuksen rakkaan naisensa kanssa: seksin.

Rakkaus ei riitä parisuhteen pohjaksi. Sinulla on tarpeita, joita tämä mies ei täytä eikä hänellä ole velvollisuuttakaan täyttää. Ehkä jossain on toinen mies, joka ne täyttää. Sinulla ei ole oikeutta painostaa miestäsi muuttumaan, mutta sinulla on oikeus lähteä epätyydyttävästä suhteesta.

Tosin on varoitettava, että oikeasti yhteensopivia pareja on hirveän vähän, joten saa olla aikamoinen tuuri, että sopivan puolison löytää.

Ajan kuluttua yhteistä aikaa jää vielä vähemmän ja huomaat jääneesi yksin parisuhteeseen. Sitten jos alat siinä vaiheessa keskustelemaan aiheesta olet joko nalkuttaja tai ylihysteerinen. Terapia ei ole miesten juttuja ja vika ei todellakaan löydy miehestäsi vaan sinusta siis miehesi mielestä. Sinuna alkaisin ajattelemaan itseäni ja tekemään kaikkea sitä mistä olet jäänyt paitsi kun olet vierestä katsellut miehesi harrastuksia. Hanki kavereita, harrastuksia ja kaikkea sitä mitkä jäi taaksesi kun tapasit miehesi. Kun olet alkanut harrastamaan ja saanut kavereita niin miehesi huomaa ettet ole hänelle itsestäänselvyys ja että sinulla on muutakin elämää kuin hän. Lopussa näet mitä miehesi todella arvostaa teidän yhteistä aikaa vai omaa elämäänsä (harrastuksia ja netissäpeluuta). Miehelläsi saa tietenkin olla harrastuksia mutta sinullakin on oikeus omaan elämään/parisuhteeseen eikä vierestäkatsomiseen.

Onpa ihanaa, kun kerrankin täällä 24.ssa tule asiallisia vastauksia!

Kun näyttää että kaikki ei ole ok, niin sille ei voi mitään kuitenkaan.
Vaikka tulisit joko siihen tulokseen, että "kaikki on ok", tai siihen tulokseen että "kaikki ei ole ok", niin et mahda mitään sille. E voi sille mitään että onko mies kyllästynyt suhun tai ei, koska ei ihminen voi muuttua kesken kaiken joksikin toiseksi ihmiseksi.

Siis muotoillaan asia näin: Sillä että kysyt mieheltä onko hän kyllästynyt suhun, ja yrität miettiä onko, niin mies ei sun pohdintojen myötä todellakaan muutu ENEMMÄN KIINNOSTUNEEKSi ja alkuhuuma ei syty sillä, että saat tietää kaiken olevan päin hanuria/ tai kaiken olevan mainiosti.

"Sinuna alkaisin ajattelemaan itseäni ja tekemään kaikkea sitä mistä olet jäänyt paitsi kun olet vierestä katsellut miehesi harrastuksia. "

Tämä minkä kirjoitti nm" Oman elämän opit" on ainoo oikea vastaus.
Se on sitävarten hyvä,että pahin ongelma siinä kun parisuhde menee, että sitä huomaa että ei ole panostanut omaan elämään..sitten toisille käy niin että he kokevat että ero oli hyvä ratkaisu koska nyt saa taas "aikaa omille harrastuksille"..

Oma toiminta on ainut mihin voi vaikuttaa, oma ulkonäkö, oma viihtyvyys ja toimia siten että vaikka mies ei enää jonainpäivänä tykkäisi minusta enään, niin mulla on kuitenkin hyvä kunto, osaan erilaisia taitoja mitä olen vuosienvarrella opetellut, mulla on rahaa koska olen käynyt töissä, mulla on ystäviä joita tapaan säännöllisesti.

Sitten on elämä valmiina, ja pitää vain etsiä siihen uusi mies, jos entinen jättää.
Sensijaan jos mies jättää ja parisuhde menee läjään, ja mulla ei ole mitään, ei ystäviä, ei harrastuksia, en osaa mitään, en ole kiinnostunut mistään..niin silloin ei riitä uuden miehen etsiminen vaan pitää aloitaa koko elämä alusta.

Ja olla tuossa jälkimmäisessä tilanteessa, niin parisuhteelle voi kasaantua paineita. Miehellä voi olla huono omatunto koska hänellä on ne harrastukset, ja hän näkee että sulla ei ole mitään. Ja usko pois, sen näkee, sitä ei voi salata eikä sitä asiaa voi teeskennellä esim sillä että näyttelee kiireistä joskus, tai puhuu muka puhelimessa. Vaan jos poikaystävälläsi tulee paha omatunto koska ei vietä sun kanssa aikaa ja ei ole niin uhrautuva parisuhteessa, hän voi alkaa luontaisesti ottaa etäisyyttä siksi että ei osaa ratkaista ongelmaa.
Hyvä vain että hän on "itsekäs" hyvällä tavalla ja pitää parisuhteenkin aikana kiinni omista jutuistaan. Sinun pitäisi toimia samoin,ja jos käy niin että sen vuoksi ei nähdä esim viikkoon tai kahteen, niin sitten ei nähdä.
Se ei ole pelkästään sinun ongelmasi, että milloin näette.

Ota se riski että parisuhde on vaaka-laudalla, koska parisuhde on aina vaakalaudalla kuitenkin. Parisuhde ei ole koskaan lopullinen olotila.

Omat hyvät puolensa on siinä, että olet valmis panostamaan suhteeseen ja laittamaan omat harrastukset pois että edes jompi kumpi teistä on riittävän vapaa tapaamisten toteutumista varten..mutta saatat tehdä siinä ihan turhan uhrauksen, ja sitä ei sulle korvaa kukaan mitä vuosien varrella itse jätit tekemättä miehen takia. Mies ei voi korvata sulle vahinkoa myöhemmin, eikä hänen velvollisuus saa olla esim olla sunkanssa vain siksi ettei sulla ole muuta kuin hänet.

Pitkälti samaa mieltä edellisten kanssa. Mutta vielä korostaisin: sen, minkä teet, tee itsesi takia ja omasta halusta, älä näyttääksesi miehelle.

Voit puhua miehelle, mikä mielestäsi mättää (ja mielestäni sulla on velvollisuuskin puhua), mutta viime kädessä et voi muuttaa toista. Kiinnitä sen sijaan huomio siihen, mitä itse haluat olla. Jos kaipaat läheisyyttä ja haluat näyttää sitä, tee niin! Jos haluat olla lämmin, puoleensävetävä ihminen, yritä olla sellainen. Yritä toimia sen mukaan, mitä itse pidät tärkeänä. Jos se ei toiselle kelpaa, vika ei ole sinussa eikä hänessä.

Ihmisillä on erilaisia tarpeita läheisyyden suhteen. Jos alat elää enemmän omaa elämääsi, ehkä saat iloa ja tyydytystä muustakin kuin parisuhteestasi? Tai ehkä alat sen myötä huolehtia vähemmän ja voida paremmin, mikä voi hyvinkin heijastua myös parisuhteeseen?

Samoja tuntemuksia. Läheisyyttä saa kerjätä. Joskus jopa tuloksetta.

Tänään oli 43-vuotisen liittomme aikana kolmas kerta kun minulta kiellettiin lämpö, läheisyys ja varsinkin se muu.

Viestini nuoremmille. Yrittäkää ihmeessä ajoissa varmistaa ettette ajaudun tämän kaltaiseen tilanteeseen.

65-vuotisen vaimoni tulisi käsittääkseeni olla imarreltu osoittamastani huomiosta!