Parisuhteessa on muutama ongelma.
Seksi: Naista ei haluta, mutta ei myöskään inhota. Mies alkaa kiukutella jos ei saa seksiä tai jos nainen ei ole siinä riittävän aktiivisesti mukana.
Alkoholi: Mies juo liian usein ja liian paljon.
Kommunikaatio: Nainen kyllä kertoo jos ei ole tyytyväinen (=nalkutusta), mies taas ei halua sanoa mitään negatiivista (=ei osaa puhua).
Mitään ylitesepääsemättömiä riitoja ei ole, mutta kumpikaan ei ole tyytyväinen suhteeseen. Ikääkin on sen verran että toinen perhekierroskin meni jo, joten sellaisia haaveita ei ole.
Jatketaanko kaveripohjalta ja odotellaan ratkasuiden kanssa muutama vuosi, jolloin lapset täysi-ikäisiä, eikä tarvi miettiä huoltajuusasioita yms. ja katsotaan jos asiat korjaantuu siihen mennessä tai erotaan sen jälkeen? Vai otetaanko heti ero ja katsotaan jos onni vielä jostain löytyisi uudessa seurassa?
Tiedättekö tapauksia joissa umpikujassa oleva suhde olisikin löytänyt uuden kukoistuksen keskiässä? Vai onko odottelu ajan haaskaamista?
Seksi: Naista ei haluta, mutta ei myöskään inhota. Mies alkaa kiukutella jos ei saa seksiä tai jos nainen ei ole siinä riittävän aktiivisesti mukana.
Alkoholi: Mies juo liian usein ja liian paljon.
Kommunikaatio: Nainen kyllä kertoo jos ei ole tyytyväinen (=nalkutusta), mies taas ei halua sanoa mitään negatiivista (=ei osaa puhua).
Mitään ylitesepääsemättömiä riitoja ei ole, mutta kumpikaan ei ole tyytyväinen suhteeseen. Ikääkin on sen verran että toinen perhekierroskin meni jo, joten sellaisia haaveita ei ole.
Jatketaanko kaveripohjalta ja odotellaan ratkasuiden kanssa muutama vuosi, jolloin lapset täysi-ikäisiä, eikä tarvi miettiä huoltajuusasioita yms. ja katsotaan jos asiat korjaantuu siihen mennessä tai erotaan sen jälkeen? Vai otetaanko heti ero ja katsotaan jos onni vielä jostain löytyisi uudessa seurassa?
Tiedättekö tapauksia joissa umpikujassa oleva suhde olisikin löytänyt uuden kukoistuksen keskiässä? Vai onko odottelu ajan haaskaamista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Keski-iän kriisihän se.
Ja miten kriiseistä selvitään?
-pistämällä pää santaan niinkuin strutsi?
-pakenemalla uuteen suhteeseen ja yrittämällä elää sitä uutta nuoruutta? (Jota ei sitten kuitenkaan löydy.)
-ottamalla kissa pöydälle ja käärimällä hihat; katsotaan mitä tästä paketista löytyy. Mikä on käyttökelpoista, mikä pois heitettävää ja minkä vielä vois korjailla ja uudistaa?
Te olette hyvinkin aikuisia, isot lapset ja kaikki. Teidän itse on löydettävä ratkaisu omaan tilanteeseenne. Ei sitä voi keneltäkään toiselta kysyä eikä toisen mallin mukaan mennä.
Odottelu on yleensä ajan haaskausta, ei mikään korjaannu eikä muutu ihmeellisellä tavalla itsekseen, on tehtävä jotain se eteen!
Tiedän pareja , jotka ovat kriisinsä selvittäneet ja jatkaneet. tiedän myös niitä jotka eivät ole.
Se vaatii TAHTOA ja kärsivällisyyttä.
Ja muuten; jos ero tulisikin, miksi kummassa automaattinen ajatus on heti: mistä se uusi siihen rinnalle? Mikä yksin olossa pelottaa?
Omalta kohdaltani uuteen suhteeseen ryntääminen on pois suljettu vaihtoehto. Jos eroaisimme, en todellakaan pyrkisi uuteen suhteeseen.
Kissan pöydälle nostaminen tuntuu vieraalta asialta. Mitä pitäisin? Mitä muuttaisin? Miten se olisi mahdollista? Mikä tässä muuttuisi ja miten se vaikuttaisi meihin? .... Liikaa kysymyksiä,ei vastauksia.
-> pidetään päät pensaissa ja odotetaan että ihmeen kaupalla tilanne jotenkin paranisi tai että toinen sortuu sellaiseen virheeseen joka johtaa eroon.
Elämä ei ole pelkkää seksiä, parisuhteessa ihmsiet voivat elää mielnkiintoista elämää osallistumaalla yhdessä erilaisiin vaikkapa vain yleisiin tapahtumiin.
Moniin voi ottaa lapsetkin mukaan, silloin lapsetkin oppivat elämästä asioita, joissa seksi ja kulutushysteria eivät olekaan päällimäisenä.
Olen harrastanut monenlaista, olemme olleet ystäpariskunnan kanssa yökalastuksella, käyneet erilaisissa yleisissä tilaisuukkissa, teattereissa, eäinpuistoissa. Suomessa lomalla olemme pyrkineet näkemään historiallisia kohteita.
Ei sen yhteisen tarvitse olla mitään toisille näyttämistä, vaan yksinomaan iloista yhdessäoloa perheen ja ystävien kesken.
Silloin kukaan ei yritä kilpailla läheistensa kanssa siitä kuka on rikkain, komein , kaunein, eikä ystävienkään kanssa.
Arvot, ammatit, koulutus, kuuluvat työpaikoille, eivät todellakaan kotielämään, kuka on professori, kuka maisteri, kuka myyjä ti tms.
Kaikki ihmiset syntyvät samalla tavalla, elämä päättyy myös ilman näitä matkan varrella kerättyjä titteleitä, arvomerkkejä tai rikkauksia.
Samoin kaikki ihmiset tarvitsevat katon päänsä päälle, ruokaa, tavallisen elämän, kukaan ei todellisuudessa tarvitse minkäänlaista toisille näyttämistä.
Kouluja käymätön henkilö on monesti paljon viisaampi elämässään kuin pöyhkeilevä hienon arvominen omaava henkeilö.
Kaikille ei koulunkäynti ole mahdollista, syitä on monia.
Kun sinulla on yksikin todella hyvä ystävä omasta sukupuolesta, silloin sinulla todella kultaakin arvokkaampaa elämässi, tämä tarvitaan parisuhteen lisäksi.
Mutta ehdottomasti samaa sukupuolta oleva ja puolison hyvin tuntema, minkäänlaista kitkaa ystävyydestä ei saa tulla parisuhteeseen. Kuitenkin tämän "sydänystävän" kanssa voi parantaa maailmaa iltalenkillä ja kuten me olemme tehneet, käyneet lähikaupungeissa ostoksilla, perheemme ovat yhdessä matkustaneet lomalla. Tarvitaan puhekumppaneita ja ystäviä omasta sukupuolesta, joiden kanssa voidaan vaikka hullutella naamiaislla tms.
Minulla on yksi hyvä ystävä ja se on puolisoni....