Minua ihmetyttää, että todella moni nainen on valmis antamaan anteeksi miehen lukuisat viat mm. köyhyys, rumuus, lihavuus, lyhyys, työttömyys vain sen takia, koska mies sattuu olemaan itsevarma.
Tottakai miehetkin ovat valmiita antamaan anteeksi lukuisia vikoja, jos nainen on tarpeeksi kaunis mutta mielestäni näitä kahta asioita ei voi verrata toisiinsa vaan parempi vertailu kohde olisi se, että nainen on valmis antamaan miehen viat anteeksi miehen statuksen/omaisuuden vuoksi ja tämän minä pystyn ymmärtämään mutta itsevarmuuden ihannointia en vain yksintertaisesti pysty ymmärtämään mitenkään.
Mikä siinä itsevarmuudessa on muka niin ihmeellistä, että on valmis antamaan anteeksi lukuisat viat?
Tottakai miehetkin ovat valmiita antamaan anteeksi lukuisia vikoja, jos nainen on tarpeeksi kaunis mutta mielestäni näitä kahta asioita ei voi verrata toisiinsa vaan parempi vertailu kohde olisi se, että nainen on valmis antamaan miehen viat anteeksi miehen statuksen/omaisuuden vuoksi ja tämän minä pystyn ymmärtämään mutta itsevarmuuden ihannointia en vain yksintertaisesti pysty ymmärtämään mitenkään.
Mikä siinä itsevarmuudessa on muka niin ihmeellistä, että on valmis antamaan anteeksi lukuisat viat?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Mielestäni erittäin hyvä kysymys. Itse en edes pidä liian itsevarmoista ihmisistä. Mitä itsevarmempi ihminen on, sen vähemmän hän kyseenalaistaa itseään. Ja se taas aiheuttaa sen, ettei ihminen voi kehittyä henkisesti kovinkaan korkealle tasolle. Se että ihminen on hieman epävarma on vain inhimillistä, ja jos minulta kysytään, niin jopa suotavaa. Ja kun ihmiseen tutustuu paremmin, niin se mahdollinen epävarmuuskin vähenee, jos siis aluksi toinen vaikuttaa hieman ujolta. Enkä nyt puhu mistään ääritapauksista tietenkään, kaikki ominaisuudet äärimuodoissaan ovat huonoja.
Tämä aihe koskettaa paljon itseäni. Olen aika huono antamaan hyvää ensivaikutelmaa juuri hieman ujon luonteeni takia. Suomeksi sanottuna olen siis jollain tavalla epävarma yksilö. Mutta kun ihmiset tutustuvat minuun paremmin, niin melkein aina he muuttavat käsitystään minusta positiivisempaan suuntaan. Tuo pieni epävarmuus on se mikä on minut saanut eniten kehittämään itseäni henkisesti, en vaihtaisi sitä mihinkään.
"Itse en edes pidä liian itsevarmoista ihmisistä. Mitä itsevarmempi ihminen on, sen vähemmän hän kyseenalaistaa itseään"
Se on epävarmuutta ettei uskalla kyseenalaistaa itseään.
Sinulla on nyt tyttöpieni vähän määritelmät hakusessa. Terve itsevarmuus perustuu tasapainoiseen itseluottamukseen ja se taas hyvään itsetuntemukseen. Itsevarmuus on ystävällisyyttä ja rehellisyyttä itseä ja muita kohtaan. Itsevarma ihminen uskaltaa olla heikko ja tietää puutteensa ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja arvostaa itseään sekä toisiaan. Tuollainen mies on aarre!
Itsevarmuus ja itserakkaus? Menevätköhän ne nyt keskenään sekaisin?
Osa naisista on varmasti edelleen kasvatettu siihen, että mies on se, joka vie, ja nainen vikisee. Tällainen nainen viehättyy itsevarmoista miehistä. Ja nyt kun sanon "kasvatettu", en tarkoita, että aiheesta olisi mitään erityisiä oppitunteja pidetty. Mahdollisesti asiat kotona ovat olleet näin, ja sitä kuviota sitten toteuttaa omassakin elämässään ihan tiedostamatta.
luettelemastasi listasta vain lihavuuteen voit itse vaikuttaa
Kyllä työttömyyteen ja köyhyyteenkin voi jossain määrin itse vaikuttaa.
Aloittaja kuitenkin on melkoinen materialisti, Kun hän ei ymmärrä minkään henkisen ominaisuuden naisia viehättävän. Vain niitä naisia hän ymmärtää, jotka ovat rahan ja statuksen perään.
No voi jos voi. Et sä töitä saa jos et saa, etkä sä lottovoitolla rikastu. Lisäksi osa nykytöistä on semmoisia, että ihmiset käy kyllä töissä, mutta myös sossun luukulla, eli jos töitä saisitkin, ne ei takaa että sä köyhyydestä eroon pääset.
Että töitä voi hakea, itseään voi kouluttaa ja sitä rataa, mutta se on vaikuttamista vaan siihen että teoriassa on paremmat mahdollisuudet: voittoa eli töitä se ei takaa. Täällä on työttömyysprosentti edelleen niin korkea ettei siihen varsinaisesti voi vaikuttaa.
Ja köyhyys, no, harva kai sitä vapaaehtoisesti köyhä on. Köyhissä on ihan normaaleita ahkeria ja tavallisia ihmisiä, ihmisiä jotka ei tuhlaa eikä ole itse mokanneet asioitaan mitenkään. Että jos siihen voisi niin vaikuttaa, niin suuri osa köyhistä vaikuttaisi. Vaan kun ei aina voi.
Että "jossain määrin" on suhteellista ja säkästä kiinni. Hyvinvoivien tuntuu olevan kovin vaikeaa hyväksyä, ettei heidän hyvinvointinsa olekaan välttämättä yksinomaan heidän vaikuttamisensa ja erinomaisuutensa ansiota vaan siinä on myös onnea, ansaitsemattomuutta ja ihan puhtaasti sattumaan joukossa. Siksi kai köyhiä ja työttömiä pitääkin syyllistää, sillä jos heidän köyhyytensä ja työttömyytensä ei olisi yksinomaan ja mustavalkoisesti heidän omaa syytään, ei rikkaus ja työt olisi toisten ansiota. Ja se vasta kamalaa olisi.
Aloitus on hassu. Mutta mikäs siinä, itsevarmuudesta on kyllä mielenkiintoista keskustella.
etkä sä voi kouluttautuakkaan. amk:hoin on suomessa tuhansia hakijoita ja jokunen sata pääsee opiskelemaan per ala
AMKin pääsykokeiden taso on niin heikkoa, ettei yhdelläkään tuttavalla ole tehnyt tiukkaa päästä sisään.. ja aika harva on edes lukenut kokeiden materiaalia, pikaisesti vilkaisseet vain, kuten itsekin vain selasin. Jos ei niistä selviä, niin amis kutsuu..
Minä olen sattumoisin itse pätkätyöläinen. Työ- ja työttömyysjaksot vaihtelevat. Minulle kelpaavat muutkin, kuin oman alani työt, tai ns "kivat työt". En makaa sohvalla, ja odota, että "joku muu" (=yhteiskunta) huolehtii siitä, että nousen ns. "hyvinvoivien kastiin".
Olen siis edelleen sitä mieltä, että noihin asioihin voi JOSSAIN MÄÄRIN itse vaikuttaa.
Ps. On olemassa myös lihavia ihmisiä, jotka eivät itse pysty vaikuttamaan lihavuuteensa. Sairauden- tai lääkkeiden takia lihoneiden on hyvin vaikea itse tilaansa muuttaa.
ei sinne pääsykokeisiinkaan vaan "mennä" ;)
Sinne ei monesti edes tarvitse "mennä" tai mennä. Moni tuttu on saanut AMK:sta soiton vaikka on vaan ilmoittautunu pääsykokeeseen muttei menny paikan päälle: "Haluaisitko tulla meille opiskelemaan?" Joo, niin vaikea on päästä.
tietty jos hakee alalle minne kukaan ei halua mennä jonnekkin paikkaan minne kukaan ei halua mennä niin hakijoita ei ole sun itsesi lisäksi ketään.
toista se on täällä ihmistenilmoilla kaupungeissa aloille, joilla on töitä
Niimpä niin. Voisit varmaankin itse vaikuttaa "jossain määrin" omaan asemaasi, jos sinulle kelpaisi opiskelupaikka jostain muualta kuin "trendikkäästä" ympäristöstä ja "trendikkäältä" alalta. Mutta kun ei kelpaa, niin sitten itketään "en voi itse vaikuttaa......".
Minä en viehäty liian itsevarmoista ihmisistä - sellaisista, jotka mielestään kykenevät mihin tahansa, saavat kenet tahansa, ja ovat muutenkin mielestään kaikessa parhaita ja oikeassa. Tälläinen käytös on sekä miehessä että naisessa mielestäni ensisijaisesti luotaantyöntävää.
Tietenkin on naisia jotka haluavat tälläisen miehen, mutta silloin kyseessä voi olla sekin että nainen on itse epävarma itsestään ja haluaa pönkittää itsetuntoaan nappaamalla miehen joka saisi monia muitakin mutta valitsee juuri hänet.
Se, mitä useimmat tavalliset naiset etsivät, on sopiva itsevarmuus. Että mies hyväksyy itsensä eikä tarvitse naista "egon pönkittäjäksi". Että mies ei vello itsesäälissä ja kykenee tasapainoiseen parisuhteeseen.
(Ja sitten on sekin pointti, että seksi on parempaa kun mies ei ole jatkuvasti epävarma itsestään. Sopivasti itsevarma mies osaa ottaa naisensa huomioon ja tietää mitä on tekemässä. Liian itsevarma mies tavoittelee vain omaa nautintoaan, ja liian epävarma mies taas on sängyssä toivoton säheltäjä.)
Kukaan ei pidemmän päälle jaksa suhdetta, jossa toinen osapuoli ei huolehdi itsestään, on säälittävä, veltto ja epävarma. Jos puolisolle tulee suhteessa epävarmoja aikoja, on tervettä tukea tuota kunnes tilanne parenee, mutta jos koko suhde on alusta lähtien toisen itsetunnon pönkittämistä, päivästä toiseen, se syö tätä kehuvaa ja tukevaa osapuolta todella paljon. Siitä on terve ja tasapainoinen suhde kaukana.
Lyhyys? :D
Jotenkin hassu luettelo.
Joo, mä tykkään itsevarmuudesta. Ei tartte miettiä pärjääkö se, voi puhua ihan rehellisesti ja tietää että toinen kestää. Ei tartte holhota, tai luulla että se kaatuu omiin vikoihinsa. Köyhä, mutta itsevarma on hauskaa seuraa, ja rahaa ei ehkä ole, mutta aidosti itsevarma tuntee itsensä ja hänellä on henkistä omaisuutta enemmän kun epävarmalla ja neuroottisella rikkaalla.
Rumuus on katsojan silmässä kuten kauneuskin ja yleensä se lyhytkin ;) alkaa näyttää kauniilta kun sitä rakastaa. Itsevarmuus antaa aina 10 cm lisää pituutta ja pienet ongelmat pysyy pieninä. Itsesäälivellojan kanssa sen sijaan maidon kaatumisesta tulee aina ongelma.
Itsevarma osaa elää "idealistisesti" työttömänä, eli keksii ja pärjää, tai sitten löytää töitä. Epävarma nyssyttäjä ei. Sen kanssa saakin äidin roolin ja hoivata sitten pikkupoikaansa maailman tappiin.
Itsevarma on aikuinen. Eikä kaikesta tule ongelmaa.
Aidosti itsevarma ei vaadi täydellisyyttä eikä kuvittele olevansa semmoinen, kohtaa elämän rehellisesti, eikä tarvitse shangri-la:ta ollakseen onnellinen parisuhteessa. Itsevarma luottaa siihen että elämä kantaa ja sen kanssa voi vastoinkäymisistäkin selvitä paremmin. Aina kun toisella usko horjuu, toisella sitä on ja sitten sitä on molemmilla. Huumoriakin itsevarmalla on, ja myös itseiroaniaa. 100% itsensä vakavasti ottavat ovat herkkänahkaisia ja tylsiä.
Lisäksi epävarmojen kanssa päätyy omistukseen, todisteluun ja ne on niitä, jotka alkaa kiristämään kun eivät saa kaikkea mitä haluavat, joiden kanssa pitää suostua kaikkeen rakkautta todistellakseen jne. ja epävarmat pettää. Itsevarmat osaa valita ja luopua.
Vain itsevarma sitoutuu aidosti.
Aito itsevarmuus on rehellisyyttä ja omana itsenään olemista, itsevarma uskaltaa olla ujokin, jos sitä on. Itsevarma uskaltaa myöntää hyviäkin puolia itsessään: suomessahan se on laila kiellettyä että pitää itsestään tai uskaltaa suhtautua itseensä joskus positiivisestikin, mutta poliittisia mielipidevankeja ei oikeasti oteta, joten itsevarma uskaltaa olla omana itsenään omaa mieltään. Ja silti hyväksyä muitakin mielipiteitä. Aidosti itsevarma osaa olla nöyrä nöyristelemättä, eli olla itsensä ja pitää puolensa, mutta joustaakin: eikä luulla anteeksipyynnön tai annon olevan nöyryytystä.
Huonoja puolia tässä maassa nyt jokainen keksii itsestään, että se ei ole mikään saavutus sinänsä, mutta itsevarma osaa hyväksyä nekin. Koska ne ei laske hänen ihmisarvoa eikä muidenkaan siis!
Epävarma, mitä meistä kaikki toki on joskus, mutta tarkoitan epävarmalla nyt pääosin itsevarman vastakohtaa, sen sijaan tulkitsee kritiikin hyökkäykseksi, keskustelun syytökseksi, eriävät mielipiteet agressiivisuudeksi ja kyllä se onkin hienoa sitten, kun kaikki otetaan henkilökohtaisesti. Sitten alkaa tää "sulla on asennevamma, sä olet varmaan itse sellainen ja sä et.." eli samaa, mitä täällä näkee: toinen puhuu asiasta niin epävarma hyökkää heti henkilökohtaisuuksilla, koska sille kaikki on epävarmuuden heijastelua. Itsevarman ei tartte olla itkemässä aina jos jollain menee hermo, eikä hänellä ole vaikeuksia erottaa mistä hän alkaa ja mihin toinen loppuu: narsistit ja läheisriippuvaiset eivät ole itsevarmoja. (Eli ylimielisyys, sairaanloinen ylpeys, holhoaminen ja roikkuminen eivät ole itsevarmuutta).
Ja epävarmat pitävät aina itsevarmoja uhkana, ihan niinkuin kaikkien muidenkin pitäisi olla heikkoja vain heidän mielikseen. Jos joku on kunnianhimoinen, se pitää lytätä, tai jos joku on määrätietoinen, se pitää haukkua. Ei kestetä mitään mikä mukamas kertoo heidän heikkouksistaan: vaikkei toisten ominaisuudet toisiin liity. Kyllä joku saa mun puolesta juosta menestyksen ja bling-blingin perässä niin paljon kun haluaa ja mä voin olla silti omana itsenäni vaatimaton vaan koska haluan.
Epävarmat ovat kateellisia. Ainahan jollain voi olla paremmin tai enemmän.
Eli, puhun nyt terveestä ja aidosta itsevarmuudesta.
Usein ihmiset eivät tunnu edes ymmärtävän mitä se on.
Ja vertaan sitä sairaanloiseen epävarmuuteen, en sellaiseen hetkittäiseen mitä on kaikilla enkä semmoiseen uusien asioiden äärellä jännittämiseen. Itsevarma kun voi myöntää senkin peittelemättä, että joskun jännittää :)
Mutta että, eiks tää nyt riitä alkuun? Tämän takia mä olen valmis "antamaan anteeksi" aika paljon.
Nää kaikki hyvät asiat mulle tulee mieleen näin äkkiseltään tosta itsevarmuudesta ja näiden asioiden takia siinä on jotain ihmeellistä.
Kyllä itsevarmuutta ihaillaan, heistä tehdään idoleja.
Jos liikaa pyrkii hallitsemaan maailmaa, toisaalta sellaiselta on kiva vetää matto jalkojen alta, et nyt ihan kaikkeen pysty.
"En koskaan polta siltoja takanani"
"Asiat riitelevät, eivät ihmiset"
Mielettömät lausahdukset osoittavat, ihmisellä on kuitenkin ongelma omissa tunteissaan, ne on joskus kohdattava, vaikka miten yrittää kieltää, ettei loukkaantuisi.
Luettelossa olevat eivät ole anteeksi annettavia, koska mies ei niille voi mitään, tarkoitat että nainen hyväksyy ominaisuudet. Pointti on silti hyvä.
Teoista puhutaan, annetaan anteeksi.
Siis kyllähän miehen paha luonne on SE joka karkottaa.
Maailmani on kova, olen itse määrätietoinen. Miksi hakisin tähän jonkun perässävedettävän? Se peve tuskin itsekkään sietäisi minua. Nää on kokeiltu.
Sain kuulla "miksi sulla aina niin paljon menoja" ja se muuttuu mökötttämiseksi ja mustasukkaisuudeksi. Tekemisiäni vähätellään ja sitten mies vie minulta oikeuden yksityisyyteen.
En siedä juoppoja, tupakointia, valehtelua, laittomuuksia enkä (sori vaan) jaksa mitään draamaa enää. Mies on kunnolla tai lähtee menemään. Kumpikin seisokoon tukevasti omilla jaloillaan. Toisiaan tukien ja kannustaen.
Itsevarma voi (ehkä) rauhoittua ajan kanssa mutta mitä heikko-itsetuntoinen tekee mun kotona? Pitääkö mun vahvistaa hänet (olla hoitaja ja kasvattaja) vai elääkö hän vanavedessä sellaisenaan? Vaatiiko tämä heikko itsetunto minulta jotain erityishuomiota?
Silloinhan parisuhde on sellaista, jossa annan vähintään puolet energiastani hänen tukemiseen? Vai miten se sitten menee? Ja saanko häneltä mitään tukea vai onko se yksipuolista hoivaamista ja elättämistä? Missä minun elämämä sitten on? Onko elämäni määritelmä sitten: hänelle puolet, lapsille puolet ja itselle ei mitään?
Voi kuulostaa itsekkäältä, mutta tahdon juuri nyt oman elämäni itselleni. Tähän saa tulla joku jos osaa elää mukana ja "vain viettää" aikaa kanssani, tulla mukaan ja tukea puolin ja toisin. Jolloin molemmat saavat jotain.
Ja ottakaa huomioon, että olen siviili, EN mt- hoitaja, enkä aikuisen kasvattaja.
Näen asian niin, että minä muutun ja kasvan (toivottavasti) vuosien mittaan. Rakkaus kasvattaa ja hyvä suhde vahvistaa. Mun tavoitteisiin ei kuulu lähteä nyt valuttamaan tätä "kasvatettua" pääomaa yksipuolisesti toiselle. Narsisti imee toisen kuiviin JA mä olen jo kokenut sen. Jos tähän tulee joku, tahdon että hän on vihdoin edes halukas seisomaan omillaan ja myös antamaan edes jotain. Edes: hymyillä, olla rehellinen, kunnioitettava, rakastettava, luotettava, ystävä, mielellään terveet elämäntavat jne. Tavallinen eikä mikään extreme itsetuhoisa ...niitä "pomomiehiä" riittää.
Yksinkertaisesti: ihmisen elämäntavat näkyvät ja kertovat ihmisestä aina jotain. En väitä olevani nero. Mä harrastan, tutustun ja olen tekevä. Missä on mies joka sietää tekevää naista?
Mut joo, mä en ole kaunis. Joten mulla ei ole vara valita.
Luonnekin on kuin ...ja harrastukset ....Minutkin on hylätty, joten sitä kokemusta en ole enää etsimässä.
Lisäisin vielä, että
http://aijaa.com/QqL3j8
Pitää osata katsella ja kuunnella.
Hyvää kesää kaikille
Miesnäkökulmasta voisi veikata, että naiset ajattelevat jollain tasolla, että itsevarma pärjää sosiaalisesti paremmin, kaivaa perheelle leipää pöytään antamatta periksi, ja ehkä toimii sängyssäkin varmaotteisesti ja epäröimättä.
Juuri näin. Ja tutustuessa ei vielä tiedä mitä kaikkea ihmisessä piilee. Luonne tulee esille vasta honeymoonin jälkeen.
Eikä se valinta ole koskaan helppoa.
Kauneus ei minun silmissäni, eikä arvomaailmassani, paljoa pyhitä.
Ainoastaan edesauttaa ensitutustumisessa.
Usein naisen oma käsitys kauneudestaan aiheuttaa omahyväisyyttä joka on vastenmielisimpiä piirteitä ihmisessä!
Katsojan silmissä miellyttävä hahmo on loppusilaus tärkeämpien ominaisuuksien päälle.
Tottakai, nainen joka pitää itseään kauniina on omahyväinen, ja kuitenkin on naisten vika, että heillä ei juuri koskaan ole moista käsitystä, vaan naiset väheksyvät itseään, etsivät vikoja itsestään ja omaavat ulkonäköpaineita. Hyvä että ovat nöyriä, etteivät vaan ole omahyväisiä ja luule itsestään liikoja.
Kerran eräs ihminen oikein hermostui, kun sanoin olevani itseeni täysin tyytyväinen. Hän yritti syyttää minua ties mistä, että luulen muka olevani täydellinen eikä millään mennyt jakeluun että en luule enkä edes välitä olla täydellinen, olen vain itseeni tyytyväinen ja pidän itseäni epätäydellisenäkin ihan kauniina. Leuhkakin olen, koska en välitä imartelusta. Mutta minun mielestäni myönteinen palaute tai aito kehuminen on jotain muuta kuin imartelu ja mielistely. Eikä hyvällä itsetunnolla tarvitse olla kehuista riippuvainen, ja kun ei ole imarreltavissa, ei ole lytättävissäkään.
Että kyllä terveitsetuntoinen nainen saa aikalailla agressiivistakin hyökkäystä niskaan, ja kyllä se on tehty selväksi että jos itseään kauniina pitää puhumattakaan että kehuisi itseään koskaan mistään, tai omaisia tosiaan tervettä luottamusta itseen, niin on vastenmielinen. Hyvä itsetuntoiset kun täytyy lyntätä, suomalaiset on maanmatosia ja hyvä niin. Suuren ikäluokan perintöä, mutta tiedättekö: ei se ole teistäkään parempia tehnyt. Ainoastaan kateellisia, tuomitsevia ja jopa narsistisia. Heikon itsetunnon sillä tuntuu saavan eikä muuta eikä semmoinen edesauta mitään, ei edes aitojen ihmisten tunnistamista. Siksi narsistit jyllää, kun ei pystytä erottamaan rehellistä itseluottamusta ja tyytyväisyyttä sairaanloisesta.
Mutta miksi kaikki sitten ihmettelee niitä itsetunto-ongelmia, masennus-lukja, itsesääliä, syrjäytymistä yrittämisen puutteen takian, naisten syömishäiriöitä ja vääristynyttä omakuvaa ja kehon kuvaa? Eikös se ole tosi tavoiteltavaa ja hienoa, kun pitää itseään rumana, huonona, ei luota itseensä ja nöyristelee kaikkia?
Täydellinen nainen!
Ja tarkennan sen verran, että en väitä että sinä juuri näin sanoit, vaan otin pohjaksi tuon osan kommentista, "Usein naisen oma käsitys kauneudestaan aiheuttaa omahyväisyyttä joka on vastenmielisimpiä piirteitä ihmisessä!" .
Minun mielestäni tuo on täyttä p**kaa, useimmiten ihmiset ovat vaan tyytyväisiä itseensä ja ne naiset jotka luottavat ulkonäköönsä, mukavampia muitakin kohtaan kun ei tarvitse kilpailla, kadehtia eikä lyntätä muita.
Hyvä, veit sanat suusta.
Joilla on terve itsetunto, heitä lytätään.
Tuttava sai vihamiehen näin pienen asian tähden, kun työkaveri pyysi bilettämään, hän vastasi päättäneensä olla tänään kotona. Tästä syystä kateita kun hän oli tyytyväinen elämäänsä, oli velaton eikä puhunut pahaa.
Koko olemuksessa ilmenevä, terve itseluottamus ja tympeä omahyväisyys ovat eri asioita.
Kyllä on omituinen kysymys. Samoin voisi kysyä, mikä komeassa ulkonäössä viehättää? Mikä huumorintajussa viehättää? Mikä positiivisessa asenteessa viehättää? Mikä matalassa äänessä viehättää?
Aivan turhaa pohtia, miksi hyvät jutut ovat hyviä juttuja. Ne vain ovat. Ja itsevarmuus nyt sattuu olemaan se juttu, mitä monet pitävät erityisen viehättävänä. Miksi siinä olisi jotakin ihmeellistä?
Sen sijaan olisi kyllä erittäin helppoa selittää, miksi itsevarmuuden puuttuminen on epäviehättävää.
Ehkä aloittaja tarkoitti sellaista liika itsevarmuutta, joka on narsistista ja joka vetoaa ihme ja kumma moniin. Minusta tuo kysymys on hyvä sillä itselleni ainakin on mysteeri se, miksi esimerkiksi onneton lyhyenläntä mies, joka omaa hyvän supliikin ja vaikuttaa tietävältä, osaavalta ja menevältä, elämää ja maailmaa kokeneelta, mutta naisten kanssa jatkuvasti epäonnistuneelta mieheltä voi olla niin suosittu vain tuon ylisuuren egonsa ansiosta. Mies on voinut olla useita kertoja naimisissa, kihloissa ja aina hänellä on uusi ja kaunis nainen kainalossa, huokuu itsevarmuutta ja kehuu naista maasta taivaaseen, mutta lopulta on aivan kusipää.
Narsistinen itsevarmuus tosiaan puree ainakin meihin naisiin ja yleensä nämä heput osaavat myöskin olla ylihauskoja ja ylimukavia, mutta vain sen tietyn ajan, jolla he hurmaavat, sitten kyllästyttyään muuttuvat kärttyisiksi kusipäisiksi, joka ei ole tyytyväinen mihinkään.
En ymmärrä, miten narsisimi tässä nyt selittäisi mitään. Narsismihan on sama kuin itserakkaus, ja jokainen terve ihminen kyllä rakastaa itseään. Sairautena tai mielenhäiriönä tuo taas on ymmärtääkseni niin harvinainen, että tuskin sillä on merkitystä tässä keskustelussa. Loppu tuosta kappaleesta oli sen verran sekavaa, että siitä en kyllä saanut selvää.
"Narsistinen itsevarmuus tosiaan puree ainakin meihin naisiin ja yleensä nämä heput osaavat myöskin olla ylihauskoja ja ylimukavia, mutta vain sen tietyn ajan, jolla he hurmaavat, sitten kyllästyttyään muuttuvat kärttyisiksi kusipäisiksi, joka ei ole tyytyväinen mihinkään. "
Tuossa ei ole kyse persoonallisuushäiriöstä, vaan siitä että alussa toisen kanssa oli mukavaa ja mies käyttäytyy mukavasti. Sitten kyllästyy toiseen ja muuttuu kärttyiseksi, jotta toinen tajuaisi lähteä menemään.
Joskus se voi olla näinkin että itsevarmuuden puuttuminen viehättää, koska joku muu haluaa loistaa ja jos hänellä varaa on hyväkin pysyä lestissään?
Aloitus on hyvä ihmeellisistä kommenteista huolimatta.
Lyhyys on joku vika? :D
Mikähän itseään täynnä oleva idioottipelle siellä kirjoittelee.
Itsevarmuus kertoo siitä että on mieleltään terve ihminen, eli sen voisi myös kääntää sisäiseksi kauneudeksi. On oma itsensä eli ei esitä, ei valehtele, arvostaa itseään ja muita ihmisiä terveellä tavalla.
Liika itsevarmuus on taas ihan eri asia, vähän niinkuin mikä tahansa muukin juttu jota on "liikaa".
Itse näen miehessä kokonaisuuden. Itsevarmuus on pieni osa sitä ja sitä on hyvä olla, mutta ei tosiaankaan liikaa. Ja ei itsevarmuus anna kaikkea muuta anteeksi välttämättä.
Hankala selittää... Ite kun en omista kovin hyvää itsevarmuutta (enkä miestä), tai ehkä siinä se just onkin osittain: Nainen ei ole niin itsevarma ja tarvitsee rinnalleen vahvan miehen, joka tuo turvallisuutta.. :D
Jos otetaan esimerkki naisesta joka on kaunis mutta muuten ihan mätä ja blondi ja humputtelee vaikka toisten rahoilla. Antaako kauneus muka kaiken sen mätäpäisyyden anteeksi? :D Onhan se hyvä, että on kaunis, mutta onko se se tärkein asia.