pelottavaa..ko?
Ensimmäistä kertaa eron jälkeen olisin lähdössä "ihmisten ilmoille" mutta jotenkin en vaan uskalla enää.ennen olin todella sosiaalinen jne jne..nyt tuntuu että olen vain vetäytynyt kuoreeni enkä pääse sieltä pois..miten sitä uskaltaisi lähteä taas ihmisiä lähestymään?
Ensimmäistä kertaa eron jälkeen olisin lähdössä "ihmisten ilmoille" mutta jotenkin en vaan uskalla enää.ennen olin todella sosiaalinen jne jne..nyt tuntuu että olen vain vetäytynyt kuoreeni enkä pääse sieltä pois..miten sitä uskaltaisi lähteä taas ihmisiä lähestymään?
Vastaukset 5
Vanhimmat
En tiedä olenko ollenkaan oikea ihminen neuvomaan sua, mutta haluaisin auttaa..
Ero varmasti järkyttää, mutta pakkohan sun on mennä. Mikä siinä tuntuu niin ikävältä? Muut eivät voi nähdä ulkokuorestasi menneisyyttäsi. Kukaan ulkopuolinen ei saa tietää mitään exästäsi tai sinusta tai teidän suhteestanne. Eikä sinun tarvitse vaikka kaupassa olla sosiaalinen, paitsi nopeasti kassalla pakko puhua myyjälle. Tai tarkoititko "ihmisten ilmoille":lla ennemmnkin kavereita? Jos sinulla olisi joku tärkeä ystävä,jolle voisit kertoa ja vuodattaa murheesi ja surusi? Tai jos tuo "ei kehtaisi mennä ihmisten ilmoille" vaihe kestäisi vaikka vain kuukauden, niin siinä tapauksessa voisit aivan hyvin olla sen koko ajan kotona (jos ei ole töitä?) ja mennä vasta kun itsestä siltä tuntuu.
Mutta siis kuten sanottu, en tiedä olenko oikea ihminen neuvomaan. Mutta hae lohtua joltai ystävältäsi tai naapurilta tai vaikka äidiltäsi? Tai pahassa tapauksessa ammattiapua?
Ajattele mahdollisimman positiivisesti. Kaikki järjestyy. Aika parantaa kaikki haavat. Tsemppiä!!
Kiitos :) en tiiä mikä siinä on :/ eipä ole pahemmin kavereita tai ystäviä.ne on tehny just sen mitä minä en aikoinaan tehnyt.kun aloin seurustelemaan,pidin silti yhteyyttä kavereihin,mutta nyt.ketkä on alkanu seurustelemaan niin ei..ne on vaan unohtanu muut.joo-o..koitettu on vaikka mitä mutta ei. :( sain kiinni siitä mitä hait takaa,mutta.vaikea vastata kun ajatus pomppii sinne tänne..kai se on se häpeän ja pettymyksen tunne mikä estää menemästä..ja pelko siitä jos kiinnostuisi jostakin :( mutta ei.oo ihan tervettä olla vaan kotona..ei oo ollenkaan minun tyylistä :(
Älä ajattele että sinun pitäisi "lähestyä" jotakuta tai jotain
ne ovat vain häiritseviä ajatuksia..
Työnnä ne pitkällä tikulla kauas
Ole siellä missä oletkin..siellä ne muutkin
Vähintäkään sitä analyseeraamatta
EI sinulla ole hävettävvää.. satoja eroaa joka päivä..
Kaverisi näytti mitä olivat...
Hyviä ystäviä on VÄHÄN...liian vähän
Sinä olet sellainen... vaan olitkin sitä yksin
Muista...tämän jälkeen.. olet ylpeä itsestäsi..
Olet vain niin fiksu ettet nouse sinne korkeimpaan
Piedestaaliin johon Kuulut!!
tiedän miltä se tuntuu, etkä pääse siitä yli kuin vasta sitten kun kohtaat pelon ja altistut sille, valitettavasti.
Pelko.on kohdattava vain tiedän :( mutta kun se täytyy tehdä aivan yksin.niinkuin sanoin mitä ns ystävät tekivät.niin on vaikea lähyeä minnekkään :/ niin kauan kaikki oli hyvin ja näin ystäviäni jne..ja nyt ei olekkaan mitään :O enkä tarkoita että minun pitäisi ns sillälailla lähestyä ihmisiä..vaan se lähestyminen ylipäätään.. :/ niinkuin aiemmin sanoin olin ennen todella sosiaalin melkeinpä yli sosiaalin mutta nyt.. :( ja kiitos tuesta teille ja ymmärryksestä!