Edellisen avaukseni viimeisessä viestissäni aamulla iloitsin ihanasta aamusta ja aioin lähteä ulos, mutta sää muuttui nopeasti ja alkoi vähän sataa, joten jäin sisälle. Siitä hyvä seuraus oli, että ehdin lueskella tarkkaan aamun lehden ja tuoda siitä palstan keskustalaisten tiedoksi heitä varmaan ilahduttavan kulttuuriuutisen. Urho Kekkosesta on tehty ooppera!
Jo oli aikakin, onhan sellainen tehty paljon vähäisemmistäkin miehistä. Syväri-järven Aholansaaressa Nilsiässä asuneesta maallikkosaarnaaja ja herätysliikkeen johtaja Paavo Ruotsalaisesta on tehty ooppera ”Viimeiset kiusaukset”, jonka minäkin olen katsonut sekä kansallisoopperassamme että siellä Aholansaaressa. Tuleva Kekkos-ooppera varmaan tullaan esittämään paitsi oopperassamme, myös Lepikon torpan maisemissa. Tietenkin tulen senkin katsomaan.
Kekkos-oopperan libreton on kirjoittanut Lasse Lehtinen ja säveltänyt Uljas Pulkkis, siis varsin nimekkäät tekijät ovat olleet asialla. Suuri hahmo on oopperassa esikuvana Kekkoselle; se on Faust, joka myi sielunsa paholaiselle, Mefistolle. Tuosta tarinastahan on tehty romaaneja, runoteoksia, lauluja, näytelmiä ja myös oopperoita. Kekkos-oopperassa Mefistoa vastaa Neuvostoliitto, jolle entinen kiihkeä suur-suomalainen, AKS:n jäsenenä kirjeensäkin aina ”ryssän vihassa” allekirjoittanut Kekkonen myi sittemmin sielunsa ja hänestä tuli tuon Mefist… Neuvostoliiton ylin ystävä.
Oopperassa Kekkosta esittää kaljuksi ajeltu ja raskaisiin silmälaseihin puettu tenori Jyrki Anttila, joka lehtijutun mukaan on saatu hämmästyttävästi Kekkosen näköiseksi. Toisena päähahmona - ei toki Mefistona - oopperassa on baritoni Raimo Laukan esittämä Väinö Tanner. Oopperan juoni kulkee paljolti noiden suurten miesten välisissä suhteissa. Kekkosen maltillistuttua hänestä ja Tannerista tuli läheiset ystävät. Muistanemme, miten kauniisti Kekkonen puhui Tannerista tämän 60-vuotispäivänä (on se puhe esitelty täälläkin). Mutta sodan jälkeen tuo Neuvostoliiton ystävyyteen päässyt Kekkonen oikeusministerinä toimi neukkujen käsikassarana pannakseen sotasyyllissyytteeseen ja -vankeuteen tuon ystävänsä, joka ei suostunut käsitystään Neuvostoliitosta muuttamaan.
Hyvässä oopperassa on oltava paitsi katsojan mielen vangitsevaa jännitystä myös katsojaa hellyttävää rakkautta ja romantiikkaa. Sitä on Kekkos-oopperassakin ainakin muutamassa kohtauksessa Urkin ja Hertta Kuusisen kesken.
Tietysti sivistysliike Suomen Keskusta haluaa tukea myös kulttuuria. Kun kepu on aikaisemmin osoittanut kulttuuriystävällisyyttään taulukaupoillaan, se voisi osoittaa nyt sitä ostamalla oopperasta muutamia näytöksiä, joihin voisi viedä puolueen hyväksi ansiokkaasti toimineita. Vai ajateltaisiinko kepussa nyt samoin kuin ajatteli Simo Penttilän romaanihahmo T.J.A. Heikkilä, Suomen armeijan kapteenista Meksikon armeijan kenraaliksi kohonnut sankari, joka sainoi: ”Aina kun kuulen sanan kulttuuri, poistan pistoolini varmistuksen”.
Minun piti eilen leikata nurmikko, mutta en uskaltanut, kun pelkäsin sen palavan sellaisessa helteessä. Nyt sitä ei voi leikata, kun se on sateen jäljeltä märkä. Aina laiska tekemättä jättämisilleen syyt löytää, sillä ”laiskuus on hyvä lahja, jos osaa sen taiten käyttää”. Mutta kun sää näkyy taas kirkastuvan, lähden kuitenkin ulkoilemaan ja lueskelen tästä tiedonannostani palstan kepulaisilta saamani kiitokset vasta joskus iltapäivällä.
Jo oli aikakin, onhan sellainen tehty paljon vähäisemmistäkin miehistä. Syväri-järven Aholansaaressa Nilsiässä asuneesta maallikkosaarnaaja ja herätysliikkeen johtaja Paavo Ruotsalaisesta on tehty ooppera ”Viimeiset kiusaukset”, jonka minäkin olen katsonut sekä kansallisoopperassamme että siellä Aholansaaressa. Tuleva Kekkos-ooppera varmaan tullaan esittämään paitsi oopperassamme, myös Lepikon torpan maisemissa. Tietenkin tulen senkin katsomaan.
Kekkos-oopperan libreton on kirjoittanut Lasse Lehtinen ja säveltänyt Uljas Pulkkis, siis varsin nimekkäät tekijät ovat olleet asialla. Suuri hahmo on oopperassa esikuvana Kekkoselle; se on Faust, joka myi sielunsa paholaiselle, Mefistolle. Tuosta tarinastahan on tehty romaaneja, runoteoksia, lauluja, näytelmiä ja myös oopperoita. Kekkos-oopperassa Mefistoa vastaa Neuvostoliitto, jolle entinen kiihkeä suur-suomalainen, AKS:n jäsenenä kirjeensäkin aina ”ryssän vihassa” allekirjoittanut Kekkonen myi sittemmin sielunsa ja hänestä tuli tuon Mefist… Neuvostoliiton ylin ystävä.
Oopperassa Kekkosta esittää kaljuksi ajeltu ja raskaisiin silmälaseihin puettu tenori Jyrki Anttila, joka lehtijutun mukaan on saatu hämmästyttävästi Kekkosen näköiseksi. Toisena päähahmona - ei toki Mefistona - oopperassa on baritoni Raimo Laukan esittämä Väinö Tanner. Oopperan juoni kulkee paljolti noiden suurten miesten välisissä suhteissa. Kekkosen maltillistuttua hänestä ja Tannerista tuli läheiset ystävät. Muistanemme, miten kauniisti Kekkonen puhui Tannerista tämän 60-vuotispäivänä (on se puhe esitelty täälläkin). Mutta sodan jälkeen tuo Neuvostoliiton ystävyyteen päässyt Kekkonen oikeusministerinä toimi neukkujen käsikassarana pannakseen sotasyyllissyytteeseen ja -vankeuteen tuon ystävänsä, joka ei suostunut käsitystään Neuvostoliitosta muuttamaan.
Hyvässä oopperassa on oltava paitsi katsojan mielen vangitsevaa jännitystä myös katsojaa hellyttävää rakkautta ja romantiikkaa. Sitä on Kekkos-oopperassakin ainakin muutamassa kohtauksessa Urkin ja Hertta Kuusisen kesken.
Tietysti sivistysliike Suomen Keskusta haluaa tukea myös kulttuuria. Kun kepu on aikaisemmin osoittanut kulttuuriystävällisyyttään taulukaupoillaan, se voisi osoittaa nyt sitä ostamalla oopperasta muutamia näytöksiä, joihin voisi viedä puolueen hyväksi ansiokkaasti toimineita. Vai ajateltaisiinko kepussa nyt samoin kuin ajatteli Simo Penttilän romaanihahmo T.J.A. Heikkilä, Suomen armeijan kapteenista Meksikon armeijan kenraaliksi kohonnut sankari, joka sainoi: ”Aina kun kuulen sanan kulttuuri, poistan pistoolini varmistuksen”.
Minun piti eilen leikata nurmikko, mutta en uskaltanut, kun pelkäsin sen palavan sellaisessa helteessä. Nyt sitä ei voi leikata, kun se on sateen jäljeltä märkä. Aina laiska tekemättä jättämisilleen syyt löytää, sillä ”laiskuus on hyvä lahja, jos osaa sen taiten käyttää”. Mutta kun sää näkyy taas kirkastuvan, lähden kuitenkin ulkoilemaan ja lueskelen tästä tiedonannostani palstan kepulaisilta saamani kiitokset vasta joskus iltapäivällä.
Vastaukset 48
Vanhimmat
homo vain kiekuu päivästä toiseen?
Mitään muuta ei tyhjään elämään sitten sisällykkään.
Mutta olethan täällä sinäkin ehtinyt pistäytyä tapahtumatäyteisen elämäsi monien kiireiden keskeltä, kun oli niin tärkeää sanottavaa. Arvostan suuresti sitä, että heti ensimmäisenä olet avaukselleni tullut ja varmuuden vuoksi ilmeisesti vielä moneen kertaan myöhemminkin käynyt ja osoittanut sellaista kiinnostusta kulttuuriin, että kyllä sivistysliike keskusta sittenkin taitaa hyvin kasvattaa kannattajiaan.
Mutta heikkolahjaisesta evp aliupseerista kapista ei tehdä oopperaa. Tosin tästä Rautavaaran äpärästä on tehty palstapelle, joka todella naurattaa...:)))))))))
Ihmettelen mitä ymmärtää kulttuurista rottakoulun lusinut evp aliupseeri, joka esittelee palstalla munakarvakuviaan. Kait nämä kuvat kapin mielestä ovat ns. korkeakulttuuria...;)
Ps Ei tosin kovin korkea, kun nysä ei seiso...;)
Kekkos -ooppera on oiva esimerkki siitä mikä vaikutus Keskustalla on suomalaiseen kulttuuriin. Jo kauan on ollut ilmiselvää, että nimenomaan Keskustalla on kulttuuriamme rikastava vaikutus. Sen sijaan porvarit ovat kunnostautuneet lähinnä kulttuuria hävittämällä mistä taas jälleen oiva osoitus on niin sanottu kuntauudistus, jossa lähes koko suomalainen kulttuuri ja lähidemokratia pannaan unholan suohon, syvään hiljaisuuteen, vaikka pakkokeinoja käyttämällä. Sote -uudistus puolestaan tekee sosiaali- ja terveysalan entistäkin sekavammaksi, joten eiköhän rappio tältäkin osin pikemminkin syvene kuin poistu.
Kekkos -ooppera on myös osoitus siitä, miten maakunnissa kulttuuri elää ja voi hyvin. Sitä samaahan ei voi sanoa Etelä-Suomesta, jossa Kekkos -opperaa tuskin edes kelpuutettaisiin paremman väen kiinnostuksen kohteeksi, vaan sen sijalle pitäisi olla vähintäänkin Guggenheimiä, julkista rahantuhlausta ja maiseman tuhoamista, jotta kulttuuri saataisiin entistä enemmän palvelemaan kapitalistista rahan kokoamista. Tiettävästi tämä Kekkos -oopera on alunperin tehty Kansallisoopperalle, mutta hyllytetty sitten syystä tai toisesta. Nyt sitten Ilmajoki ennakkoluulottomana ja aikaansaavana kulttuurin ystävänä toimii oopperan esityspaikkana. Eteläisin Suomi näyttää muutoinkin olevan mittavasti luomiskyvytön mikä sitten heijastuu usein myös kulttuurissa muualta lainattujen teosten esittämisenä.
Tämä muilta lainaaminen on tyypillistä juuri eteläiselle Suomelle laajemminkin kulttuurissa. Esimerkiksi eteläsuomalainen ruoka alkaa olla niin kansainvälistä, ettei juuri kulttuurisesti arvokasta kotimaista ruokaa tahdo hevillä löytää. Esimerkiksi perunoita ja ruskeaa sianlihakastiketta saa etsiä, jos sitä nyt ylipäätään edes missään päin Helsinkiä tarjotaankaan.
Kekkos -oopperan miinuksena voisi mainita sen, että libreton on laatinut ymmärtääkseni Lasse Lehtinen, jonka käsitys Kekkosesta on lähinnä Lasse Lehtisen käsitys. Tokipa jokaisella ihmisellä on Kekkosesta aivan ikioma käsitys, mutta miksi Kekkos -ooperan käsityksen pitäisi olla nimenomaan Lasse Lehtisen näkemys? Sitä voi tosiaankin kysyä
Onhan täällä käynyt sentään keskustan kannattaja, joka on kulttuurista kiinnostunut, enkä ihmettele, että se olet sinä. Muut avauksellani käyneet kepulaiset ovat kohdistaneet huomionsa mielestään kiinnostavampaan ja tärkeämpään, eli minuun.
Vääriä johtopäätöksiä kuitenkin vedät kepun vaikutuksesta suomalaiseen kulttuuriin. Ei tuo oopperakaan käsittele kepua eikä kepulaisuuttakaan, Kekkosta vain. Eikä sen libreton kirjoittanut Lasse Lehtinen ole kepulainen, eikä kai niinkään kiinnostunut kepulaisuudesta kuin Kekkosesta, sillä hänen väitöskirjansakin ”Aatosta jaloa ja alhaista mieltä” käsitteli sdp:n ja Kekkosen suhteita ajalla 1944-1980. Mainio väitöskirja, harvoja sellaisia, jota lukiessa saa myös nauraa lähes jokaisen sivun kohdalla.
Aika lailla sivusta vedettyä on ottaa tässä yhteydessä esille tuo kuntarakenne- ja sote-uudistus, jonka tarkoitusperät eivät ole niinkään kulttuuriset kuin ihan käytännön toimintoihin tähtäävät. Kun siinä tähdätään aikamme vaativiin, ihmisten elämää parantaviin muutoksiin, voidaan tietysti ajatella, että siinä ei arvosteta vanhaa kulttuuria, mutta sittenkin…
Jo kymmenkunta vuotta sitten Lehtinen tosiaan kirjoitti oopperan ensimmäisen libreton, jota tarjosi Kansallisoopperalle, joka ei siitä ollut kiinnostunut. Mutta ei kai sitä librettoa silloin ollut sävellettykään. Tuon nyt esitettävän oopperan librettoa Lehtinen on korjaillut melkoisesti, ja siihen hän on saanut neuvoja oopperan säveltäneeltä Uljas Pulkkisilta (vai pitäisikö taivuttaa Pulkkikselta?). Ilmajoen musiikkijuhlilla se ensiesityksensä saa, mutta tulee varmaan myös Kansallisoopperan ohjelmistoon. Ja kun Paavo Ruotsalaisen elämästä kertonut Joonas Kokkosen ooppera ”Viimeiset kiusaukset” esitettiin myös Ruotsalaisen kotipaikalla Aholansaaressa, niin varmaan tuo Kekkos-ooppera esitetään vielä joskus myös Lepikon torpan tantereella.
Joo, kyllä muilta lainaaminen on meillä yleistä ja ymmärrettävää, että olemme kovin nuori maa ja kansa ja olemme olleet paljon jäljessä niitä, joilta olemme lainailleet monia hyviä päästäksemme samalle tasolle niiden kanssa. Niinhän on tapahtunut myös puoluepolitiikassa, jossa olemme pyrkineet jäljittelemään Ruotsia niin, että meillä on jokseenkin samat puolueetkin. Mutta niiden puolueiden kannatus meillä ja Ruotsissa on kovin erilainen, varsinkin kepujemme kohdalla. Mutta varmaan siltäkin kohdin tulemme viipeellä Ruotsin perässä. Tätä aihetta käsittelin edellisellä avauksellani, jolla et ole tainnut käydä.
Miksi koko ajan vänkäät noita punikkijuttujasi, mene rehellisesti vaan kommunistien osastolle kertomaan sosialistijuttujasi. Keskusta on porvaripuolue ja johdossakin on kapitalisti! vai luuletko Sipilää kommunistiksi?
Vähän perusasiaoita:
Porvaripuolueet= Kokoomus, RKP, Keskusta, Perussuomalaiset, KD
Sosialisteset puolueet= SDP, Vasemmistoliitto
Viherpiiperöitä ei voi luokitella, puolueella ei ole talousaatetta.
Onko tämä vaikea ymmärtää?
Kapille on kaikki vaikeaslkosta, hän o vain kansakoulupohjainen heikkolahjainen evp aliupseeri.
on selvinnyt mistä ne rahat ovat tulleet sinne suomen
ja kreikan yhteiselle sulkutilille?
Ja etteivät suomalaiset voi sieltä nostaa senttiäkään
ilman kreikkalaisten pankkien suostumusta.
Hyvä Jutta, on meillä takuukset, voi hyvän tähen!
"palstan keskustalaisten tiedoksi heitä varmaan ilahduttavan kulttuuriuutisen. Urho Kekkosesta on tehty ooppera!
Jo oli aikakin, onhan sellainen tehty paljon vähäisemmistäkin miehistä."
Teatteriinkin pääsi eräs paljon vähäisempi:
http://www.hkt.fi/ohjelmisto/play.php?name=kolj
Juoppoa Tervoa ei kukaan ota todesta.
Totesin Ilmariselle tämän olleen avauksellani käyneistä ainoa kulttuurista kiinnostut kepulainen. Mutta onhan täällä joku toinenkin kulturelli persoona, eli Sinä, mutta et kai liene kepulainen.
Joo, kyllä Kekkonen on tosiaan oopperansa ansainnut, sillä kyllä kai hän on ollut vähintään yhtä suuri vaikuttaja Suomessa kuin tuo Matti Vanhanen, josta siis on tehty tuo näytelmä, mutta ei sentään ooperaa - vielä.
Itsellesi pösilö vastailet.
Vaikka en kepulainen olekaan, niin kyllähän kulttuuri kiinnostaa. Kepukulttuurikin menee, jos se on nasevasti kirjoitettu ja sitähän Tervon Koljatti on. Näyttämöllä en käynyt, mutta kirjan lukaisin. Olihan se paikoin hieman sekavaa tekstiä, kuten Tervon kirjoissa yleensäkin on ollut. Sen verran samankaltaista pölhöyttä kirjan päähenkilössä kuitenkin oli, että kyllä siitä kohteen tunnisti.
Se tästä enää puuttuu, että Vanhasesta tehtäisiin ooppera. Jonkin parodisen operetin siitä ehkä saisi väsättyä, mutta sen vakavampaan ei kannata ryhtyä.
seuraavaan oopperaan vaikka kahteen.
http://www.youtube.com/watch?v=dgZGGRt_2II
No niin, palstapäiivystäjä Kapi on taas ahkeroinut normaalikaavan mukaan, aiemmalle avaukselle pari itkuripulia ja lähtöilmoitus, mutta kun ei ressukka osaa palstalta pois olla, niin kopioi Hesarista jutun uutena avauksena.
Tiedämme varsin hyvin kuinka päivystys jatkuu, jatkuu, jatkuu, jatkuu...
Urho Kekkonen ei ole ensimmäinen keskustapolitiikko, josta on tehty ooppera. Viime vuonna oman oopperansa sai Ahti Karjalainen Kokkolan Oopperakesän produktiona ja esityksenä. Kekkosella oli siinä toinen pääosa.
Uskoisin, että kokkolalaiset veivät esityksensä myös Helsinkiin. Ainakin aiempia produktioitaan ovat siellä esittäneet ja saaneet niistä Hesarissa ylistävät arvostelut.
Tässä lähinnä vain uutinen ja johdanto tuohon Karjalais-oopperaan:
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1305572153449?jako=7a612765ee8f3eadf7ce0f348397ca82
Seppo Ilmarinen jo puhuikin kauniisti siitä, kuinka kulttuuri elää ja voi hyvin Suomen maakunnissa. Voikin sanoa, että kesällä kulttuurielämä keskittyy nimenomaan maakuntiin kaikki taiteenalat huomioiden.
En nähnyt tuota Karjalais-oopperaa, enkä aio mennä katsomaan Kekkos-oopperaakaan. Pari uudempaa kotimaista oopperaa olen nähnyt, eikä niiden musiikillinen anti minua suuremmin miellyttänyt. Sama juttu kuin sata vuotta nuoremman klassisen musiikin kanssa. Mutta mikäli se ei ole suoranaista kärsimystä, vaan pelkästään mitäänsanomatonta, nykyajan rentoa lavaesitystä kelpaa kyllä katsella.
Nuoremmissa musikaaleissa, jotka lähestyvät rockia ja poppia, on ihan hyvää tavaraa sekä niin kuunneltavaksi kuin katsottavaksikin. Tosin eipä siltäkään puolelta ole tainnut viimeiseen 20-30 vuoteen tulla mitään hittitavaraa.
Tänäisessä munakarvainventaariossa totesin jälleen , että kaksi harmainta puuttuu.
Palstakepuleita kiinnostaa toisten karvat. Ehkä siksi, kun itsellä ei vielä kasva.
Kulttuuria ne ovat munakarvakuvatkin, sanoi kapi, kun kuvansa palstalle lykkäsi.
(Uusi Paloheinäläinen tokaisu.)
Kyseistä oopperaa on jo myös kommentoitu.
http://www.ilkka.fi/mielipide/yleisöltä/oopperalla-vaara-nimi-1.1403327
Eipä muunlaista arviointia olisi odottanutkaan Ilkalta. Oopperan siis täytyy olla hyvä, tosiasioihin pitäytyvä.
Tannerista ei tarvitse tehdä suurmiestä, sillä hän todella oli sellainen. Kekkosella oli puolensa, mutta kelmi hän suoraselkäisen Tannerin rinnalla oli. Tanneria ennen muita saamme kiittää siitä, että vuoden 1918 vallankumousyritys epäonnistui. Hän arvovallallaan ja järjellään sai suurimman osan sosialidemokraateista jäämään sivuun yrityksestä. Viimeisessä sdp:n kokouksessa ennen kapinan alkua Tanner varoitti vallankumoushalukkaita, että ”siinä yrityksessä te häpäisette työväenluokan ja taitatte niskanne”.
Kun nuori Suomi oli ajautunut umpikujaan politiikallaan, jossa suurin eduskuntapuolue sdp pidettiin paitsiossa Tanner jo 1926 sai muodostaa sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen, joka toimi pisimpään siihenastisista hallituksista. Kun levottomuudet maassa lisääntyivät mm. Lapuan liikkeen nousemisen johdosta, Tanneria pyydettiin porvarilliselta taholta maan diktaattoriksi. Tästä kerrotaan professori Jaakko Paavolaisen kirjoittamassa Tannerin elämäkerrassa näin:
>>Merkillinen episodi oli huomattavan talousmiehen, kauppaneuvos Rafael Haarlan käynti Tannerin luona vuoden 1929 loppupäivinä. Hän tarjosi Tannerille diktaattorin paikkaa Suomessa! Haarla näki poliittiset olomme toivottomiksi. Hallitus ja eduskunta taipuvat kommunistien vaatimuksiin. Maaseudulla on vallalla täysi tyytymättömyys. Kieltolaki on maalle suureksi turmioksi. Hallitus ja eduskunta eivät ymmärrä mitään taloudesta eivätkä pysty pitämään maan puolta kauppa- ja tulliasioissa. Jos ohjaksia ei saada lujiin käsiin, tapahtuu vuoden kuluessa kumous joko oikealta tai vasemmalta.
Perustellakseen kääntymistä Tannerin puoleen Haarla selitti, että jos diktatuuri perustettaisiin asevoimin, se tietäisi veristä ratkaisua. Jos Tanner suostuisi tehtävään kaikki kävisi keveästi. Hän oli havainnut Tannerin lujatahtoiseksi mieheksi, johon voi luottaa. Kun porvaritkin varmasti antaisivat tämänlaatuiselle diktatuurille kannatuksensa, ei siihen siirtyminen tuottaisi suuriakaan vaikeuksia.
Tanner kertoo, että ”lupasin Haarlalle keskustelun jäävän huoneeseeni, mutta kehotin häntä isänmaan nimessä jättämään harhakuvitelmansa ja luottamaan demokratiaan. Jos sillä nyt onkin kriisinsä, se tulee selviämään siitä. Mikään muu hallitusmuoto kuin demokratia ei menestyisi kansanvaltaisessa Pohjolassa”.
Kun sotakiihkoinen Kekkonen syksyllä 1939 uhosi, että ”hyökkäisi nyt se ryssä, s-tana, niin loppuisi tämä hermosota”. Siihen rauhanmies Tanner sanoi, että ”Ei Venäjän johtajat niin tyhmiä ole, että aloittaisivat sodan”. (Tanner ei koskaan puhunut Neuvostoliitosta, vaan aina Venäjästä). Tuota hyväuskoisuuttaan Tanner katui loppuelämänsä, eikä suostunut sodan jälkeenkään kääntämään takkiaan Kekkosen lailla. Siitä tuo rauhanmies sai kärsiä sotasyyllisyystuomion, jonka toimeenpanossa neukkuja auttoi entisestä sotakiihkoisesta ryssänvihaajasta neukkujen ylimmäksi ystäväksi tullut oikeusministeri Kekkonen. Varmasti tuotakin episodia käsitellään oopperassa.
Olen historian palstalla esittänyt tutkielman Kekkosesta ja myös Tannerista, ja sain niistä siellä melkoista kiitosta. Linkitin niitä tällekin palstalle, jossa en samanlaista kiitosta saanut. Tein myös jo vuonna 2005 tutkielman Tanner vs. Kekkonen, ja siitä paljon on viellä historian palstalla, joskin eräät kiitetyimmät osat on sensuroitu eli poistettu; lienee helppo arvat, mitkä tahot ovat olleet asialla. Mutta on siitä vielä jäljelläkin melkoisesti, ja avautuvat tästä linkistä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/2180236
Sinä evp aliupseeri pystyt tekemään tutkielmaa vain munakarvoistasi ja senhän sinä tollisko olet jo tehnytkin...:)
perikunnan parivuoteessa pötköttävä homo on taas viettänyt koko kauniin päivän?
"Eipä muunlaista arviointia olisi odottanutkaan Ilkalta."
Ei se ollut Ilkalta. Se oli Jormalta :) Eikä Siinä Tannerin ansioita kiistetty. Siinä moitittiin Lasse Lehtisen antamaa vääristeltyä ja kaunaista kuvaa Kekkosesta. Näillä Kekkosta parjaavilla episodeilla Lehtinen yrittää ilmeisesti jotenkin hyvittää itselleen sitä, että oli nuorena niin perinpohjin rähmällään Neuvostoliiton suuntaan.
Kuten Keskustaporvari hauskalla tavalla jo huomauttikin, tuo ei ole Ilkan mielipide, vaan yleisönosastokirjoitus Ilkassa.
Liian vakavasti kyseinen Jorma ottaa oopperan libreton sisällön. Oopperoilla on vanhastaankin tapana käsitellä ilveillä hieman. Tätä ei aina huomaa, sillä perinteiset ohjaukset ovat tyylillisesti melko pönöttäviä samalla kun oopperalaulajat näyttävät suorastaan kärsivän laulaessaan.
Se vielä puuttuisikin, että tuossa todennäköisesti nykyajan tyyliin epämelodisessa oopperassa pönöttäisivät muutkin roolihenkilöt kuin Väinö Tanner. Yleisön vatsahappojen eritys varmasti kiihtyy aina, kun Tosikko-Tanner laulaa. Hyvä että se saa nauraa edes silloin, kun Kekkonen on lavalla.
Suurinta osaa Kepu-Suomen asukkaista tai ainakaan sen päättäjiä ei tunnu häiritsevän, että Kekkosta ja Karjalaista käsitellään oopperoissaan kepeästi, kun ovat rahoituksen ja esitysluvan niille antaneet.
"Tuota hyväuskoisuuttaan Tanner katui loppuelämänsä, eikä suostunut sodan jälkeenkään kääntämään takkiaan Kekkosen lailla. Siitä tuo rauhanmies sai kärsiä sotasyyllisyystuomion, jonka toimeenpanossa neukkuja auttoi entisestä sotakiihkoisesta ryssänvihaajasta neukkujen ylimmäksi ystäväksi tullut oikeusministeri Kekkonen. Varmasti tuotakin episodia käsitellään oopperassa."
En jaksa kommentoida kaikkia vääriä "tietojasi" Tannerista sentään jotain. Tannerin ansiota oli se, että hän piti SDP:n irti punakaartista sisällissodassa, asia josta hän sai kommareiden ikuisen vihan päälleen.
Talvisodan yhteydessä puhutaan täysin virheellisesti "malli Cajanderista" oikea nimitys olisi malli Tanner-Ryti he eivät hyväksyneet valtion velanottoa ja he olivat niin merkittävässä asemassa että pystyivät estämään Mannerheimin johtaman puolustusneuvoston asehankinta ohjelman. Tanner ei uskonut sotaan, vaikka sen merkit Euroopassa olivat selvät. Hän toimi tuon vakaumuksen mukaan ja esti Suomen asehankinnat silloin kun niitä vielä oli saatavana.
Takinkääntäjistä... Paasikivi laati juhlapuheen Lenigradin valtaus paraatiin. Hän oli varma Saksan voitosta. Se Paasikivi joka toimi sodan jälkeen pääministerinä ja presidenttinä oli takkinsa kääntänyt ja todennut, ettei Suomella ole varaa enään sotia NL:ää vastaan, Paasikivi vaati kuuluisassa vetoomuksessaan kansaa äänestämään uusia kansanedustajia.
Kerkkonen oli osaltaan tullut samaan päätelmään, Suomen ainoa mahdollisuus silloisessa tilanteessa pysyä kohtalaisen itsenäisenä oli hyvät välit NL:n kanssa.
Sotasyyllisyys oikeudenkäynti oli häpeällistä, mutta välttämätön. Toinen vaihtoehto olisi ollut Venäläinen tuomioistuin. Sen tuomiot eivät varmaankaan olisi olleet noin lieviä. Suurin osa suomalaisista varmaankin ymmärsi tuon voittajan antaman käskyn toteuttamisen välttämättömyyden.
Kirjoitat Tannerista periaatteen miehenä, hän oli lähinnä tyhmä. Kahden hävityn sodan olisi pitänyt soittaa jotain kelloa muutoksen välttämättömyydestä. Hänen itsepäinen tyhmyytensä tuolloin ajoi SDP sisäiseen taisteluun ja pitkään jäiseen kauteen NL:n kanssa
On hämmästyttävää, että väität palvellesi armeijassa, etkä tunne tärkeimpiäkään historiaan tapahtumia ja syitä niihin. Luulen kuitenkin, että tuo pohjaton vihasi kepuun on sumentanut järkesi valon. Narsismisi taas pakoittaa sinua aina kertomaan tekemisesi.
Kun sotaväessä palvelemisen otat historian tuntemuksen perustaksi, niin voin kertoa, että kyllä minulla kaikissa sotaväenkin kouluissa historiasta oli aina kiitettävä arvosana. Luutnanttikurssin sotahistorian loppukokeessa opettajamme, silloinen majuri ja sotahistorioitsija Sampo Ahto on kirjoittanut punakynällä koepaperini ylälaitaan ympyröitynä 10 ja huomautuksen ”Täydellinen vastaus, suorastaan hämmästyttävän täydellinen kahden tunnin suoritukseksi”. Mutta kyllä minä historiaan olen perehtynyt enemmän ja laajemmin muualla, mm. Helsingin Yliopiston vapaan sivistystyön ja Sotahistorian laitoksen luennoilla ja lukemalla kymmeniätuhansia sivuja historiaa käsittelevää kirjallisuutta.
Olen kyllä näyttänyt historian tuntemustani täälläkin, mm. näissä tutkielmissani, jotka löytyvät edelleen netistä, joskin vajaina, kun monia osia on poistettu:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/2594069
http://keskustelu.suomi24.fi/node/1019169
http://keskustelu.suomi24.fi/node/1428550
Hieman näyt tuntevan historiaa sinäkin, mutta antavan siitä liiaksi tarkoitushakuisia tulkintoja. Sanotaanhan, että jokainen sukupolvi kirjoittaa historian uusiksi, mutta kyllä samassakin sukupolvessa historia voidaan kirjoittaa erilailla. Esim. Kekkosen ja Tannerin ollessa kyseessä kepulainen historiankirjoitus on erilainen kuin sosialidemokraattinen ja täysin puolueeton on vielä erilainen. Minä olen ainakin lähellä sitä täysin puolueetonta, kun puolueisiin nähden olen villi ja vapaa.
Mutta tuohon nikkiisi mennäkseni:
Minua alettiin aikoinaan kutsua täällä kapiksi, kai halventamaan pyrkivässä tarkoituksessa viitaten siihen, että joskus ammoin olin ollut kapiainen. Käänsin tuon voitokseni ottamalla silloin nikin kapi_korhonen, ja ilmoitin olettavani, että tuo ”kutsumanimeni” on lyhennys kapteenista, joka on sotilasarvoni. Tuota nikkiä sinä siis jäljittelet. Kun tuolla edelliselläkin avauksellani olit eilen esiintynyt tuolla nikillä, ja joku siellä ihmetteli, että miksi joku haluaa jäljitellä nikissään jotakin toista, vastasin hänelle tällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11514358#comment-61885821-view
Sanot minua itserakkaaksi. En ole, vaan olen terveesti itsetietoinen, kun minulla on siihen hyvät perusteet elämänhistoriani perusteella. Itsetietoisuuteni on vain vahvistunut täällä, kun olen osoittautunut ainakin palstan useimpiin kepulaisiin nähden kovin ylivertaiseksi mm. yleistiedoillani ja historian kuten politiikan ja maailman sekä elämän yleisemmälläkin tuntemuksellani ja kyvylläni kertoa näkemyksistäni. Koetan jatkossakin olla tulematta kovin itserakkaaksi, vaikka sellainen on kyllä vaarana, kun saan täällä osakseni sellaista sankaripalvontaa, että jopa halutaan esiintyä minuna.
Vitsi, vitsi - ei minuna esiintyminen enempää kuin veljekseni tuppautuminenkaan minusta itserakasta tee, kun se ilmeisesti tulee sellaisilta, jotka kokevat itsensä minua palhon vähäisemmiksi. Huvittaisi se vain, ellei säälittäisi se, miten jonkun täytyy itseään hävetä, vaikka se kuinka aiheellista olisi.
""Tuota hyväuskoisuuttaan Tanner katui loppuelämänsä, eikä suostunut sodan jälkeenkään kääntämään takkiaan Kekkosen lailla. Siitä tuo rauhanmies sai kärsiä sotasyyllisyystuomion, jonka toimeenpanossa neukkuja auttoi entisestä sotakiihkoisesta ryssänvihaajasta neukkujen ylimmäksi ystäväksi tullut oikeusministeri Kekkonen. Varmasti tuotakin episodia käsitellään oopperassa."
Tuo oli se asia johon puutuin, selvitin sinulle edellisessä viestissäni. Tuo ajanjakso oli kansallemme traumaattinen ja raskas. Sen takia puutun karkeaan historian vääristelyysi.
Osaat siis sotahistoriaa ja muuta historiaa.Uskotaan, mutta silloin ei ylläolevassa lainauksessa olleet virheet johtuneet tietämättömyydestä, vaan pelkästään kepuvihastasi. Et ole puolueeton tarkkailija vaan kepukaunainen asioiden vääristelijä.
Et muuten kommentoinut tuossa kirjoituksessa olleita virheitä, vaan todidtelit omaa erinomaisuuttasi jopa linkittelemällä.
Tuosta historiallisesta puolesta sanoin sanottavani jo viestissäni, johon olet vastannut. Miksi yhä jankutat siitä? Ja miksi sivuutit viestini loppuosassa sanomani? Asia siis on kai niin kuin siinä sanon. Siis sinua taitaa hävettää. No, luettakoon se sinulle kunniaksi siksi, että ilmeisesti tunnet itsesi.
http://www.keskusta.fi/Suomeksi/Piirit/Etela-Pohjanmaa/Suomeksi/Kunnat/Ilmajoki/Etusivu.iw3
mikä irvokas katkeruus loistaakaan taas älyn himmelin vajavaisen sonnicöntrolin tietoisesta mitättömyydestä.joku on upseeri, toinen ei.yleisesti, joku on yo, toinen ei.jollakin on elämä,toisella ei.tämä ihmisyyttä loukkaavan jätöksen kuoleman jälkeen tanssi kusipään haudalla on iloinen, täynnä riemua.kuuntele, kusipää sonnipaska, kop-kop,kopikopi,,,
räpsähtänyt hermopaskaksi :)))
tämä keskikoulun käymätön pikkutuhnu, 300 ihmistä työllistävä JOHTAJA, mensan jäsen,RUK.in käynyt upseeri.mikä on totuus, sekopäistä munakarvaa sokeltava mielipuolinen vanha homo, joka ei kuulu edes laitoshoitoon, ihmisarvo ei riitä edes siihen.
naurettavin tämän mitättömän paskan yritys oli puhua englantia, hädissään googlekääntäjää tulos oli, yor yor bettarad vor.noin tyhmä, sivistymätön apina ei kuulu ihmiskuntaan, ei mihinkään, joten...
Hyviähän ovat nuo viestisi. joita useammankin näyt laittaneen, oikein hauskoja ja varmaan todenmukaisia. Mutta miksi niitä osoitat minulle, kun selvästi sonni”miestä” sivupersoonineen niillä tarkoitat? Vai onko tuossa välissä ollut tuon törkylingon viesti, jonka ylläpito on siivonnut pois? Niinhän hänen ”hengentuotteilleen” usein tuppaa käymään.
Jahans palstapelle on taas puhunut. Hankkisit itsellesi elämän???
tuo harmajahomo kiekuu päivästä toiseen?
Ei löydy mitään tärkeämpää yhtenäkään päivänä :)
että kulttuuria ei harrasteta muualla kuin Hesassa, siellä Tsadissa. Maaseudulla on vireä kulttuuritoiminta. On näytelmäkerhoja, laulukuoroja, lukupiirejä ja vaikka mitä. Maaseudun ihmisistä suhteessa useammilla kuin kaupunkilaisilla on joku kulttuuriharrastus. Kaupungeissa harrastetaan tosin enemmän "alakulttuureja", viinaa, huumeita, huoraamista ja rikollisuutta. Enemmän siellä on myös joutilasta roskasakkia. Kaupunkilaisnuoria nekin on, jotka sinulle irvii aliupseereista, munakarvoista ja muusta.
Sanonta kuuluu joukossa tyhmyys tiivistyy. Mitä isompi kaupunki, sitä suurempi tyhmyyden tiivistymä.
tupsuttaa Tsadissa melkoinen kääpiöpiiri?
tyhmyys tiivistyy, vaan näkyypä se ( nimittäin suunnaton tyhmyys )
tiivistyvän Jormassakin.
Jopahan jotakin! Ei avauksestani voi saada käsitystä minun luulevan kuten sanot, enkä muulloinkaan ole antanut aihetta sellaiselle käsitykselle. Varsinaista elinpiiriä laajemmaltikin asioita seuraavana valveutuneena ihmisenä ja kokemuksestanikin tiedän myös maaseudun kulttuuriharrastuksista. Pienessä synnyinpitäjässäni Rautavaaralla käyn vuosittain kesäpäivillä, joilla on monenlaista ohjelmaa, ja sielläkin on mm. näytelmäkerho, joka esittää joka vuosi näytelmiä Jokiharjun kesäteatterissa. Maaseudulla, Ilmajoella myös tuo Kekkos-ooppera saa kantaesityksensä.
Mutta tietysti Helsingissä on Suomen parhaat ja monipuolisimmat mahdollisuudet kulttuuriharrastuksiinkin. Ja luulenpa, että suhteessa väestön lukumääräänkin täällä maaseutua enemmän niihin harrastuksiin osallistutaan. Tietysti täällä on lukumääräisesti enemmän myös rikollisuutta ja harrastetaan muita luettelemiasi paheita, mutta tuskinpa suhteessa väkimäärään nähden. Ajoittain on julkaistu väkimäärään suhteutettuja tilastoja erilaisesta rikollisuudesta eri puolilla Suomea, enkä ole huomannut Helsingin koskaan nousseen niissä kärkeen.
”Joukossa tyhmyys tiivistyy”, on toki vanha väite, mutta kyllä se taitaa tiivistyä paremmin pienessä kuin suuressa joukossa. Pieni joukko nimittäin pyrkii tekemään jäsenensä samankaltaisiksi, suuressa joukossa sellainen ei onnistu. Nähdään tuo siinäkin, että pienemmillä paikkakunnilla joku puolue on kannatuksessa yli muiden, täällä Helsingissä puolueiden kannatuksen kirjo on ehkä laajempi kuin missään muualla Suomessa. No, tosin kepu saa täällä vain hyvin pientä kannatusta ja kokoomus sai täällä paloheinässä lähes 70 % kannatuksen, mutta alueen väestörakenteen huomioon ottaen en pitäisi sitä tyhmyyden tiivistymisenä.
Jos tämä koko pääkaupunkiseudulla laajennettu ”suuri Helsinki” noin miljoonalla asukkaallaan olisi maalle haitallinen ”tyhmyyden tiivistymä”, miten suuria haittoja mailleen olisivatkaan todella suuret kaupungit, kuten Kiinalle Shanghai, jossa asuu n. 25 miljoonaa ihmistä, USA:lle Los Angeles, jonka metropolialueella asuu 18 miljoonaa ihmistä, ja reippaasti yli 10 miljoonaa ihmistä on myös Moskovassa, Lontoossa, Pariisissa ja Kairossa suuralueineen. Kyllä ne ovat mailleen päinvastoin kehityksen moottoreita - USA:lle tosin moni muukin kaupunki - ja ihan turvallisin mielin niissä minäkin olen voinut liikkua niiden ihmeitä katsellessani ja jonkin verran myös niiden kulttuuriannista nauttiessani. Suurempiakin kaupunkeja kai on, mm. Meksikon Mexico City ja Kiinan Chongqing, mutta niissä en ole käynyt.
Mikä tahansa maa tarvitsee myös isoja kaupunkeja, joissa ei niinkään tiivisty tyhmyys kuin tieto ja taito, ja niiden avarassa ilmapiirissä myös ihminen avartuu henkisesti. Runsaimman kulttuuriannin lisäksi niissä on eniten kaikkien alojen osaamista, jota tarvitaan ja käytetään viedessä eteenpäin kehitystä ja koko maan ja kaikkien kansalaisten parhaaksi.
homppeli kiirehti kiireidensä keskeltä vastaamaan kepuystävilleen jotta ei tulisi vääristymiä informaatiossa?
Taas on tomppeli päivystänyt koko kauniin päivän.
Isossa joukossa tyhmyys tiivistyy niin, että se estää normaalin järjellisyyden.
Kekkos-oopperasta hurmaantuneen harmajapantterin sopii lukaista, mitä Jaakko Anttila Uudessa Suomessa kirjoittaa Kekkosen ajan tapahtumista.
"Vasemmistodemarit voittivat SDP:n asevelisiiven vuoden 1966 eduskuntavaaleissa ja sen jälkeen oikeistodemarit savustettiin puoluejohdosta, eduskuntaryhmän johdosta ja hallituksista. Vuodesta 1969 lähtien SDP meni niin kauas vasemmalle, että perusdemaria hirvitti: Jyväskylän puoluekokouksessa vunna 1975 SDP vaati pankkien, apteekkien ja vakuutusyhtiöiden sosialisointia, ottamista "yhteiskunnan haltuun". Ulkoministeriöön nimitetyt vasemmistodemarit väittivät, että "YYA on sotilasliitto" ja että "Suomen armeija on rauhan vihollinen".
SKP hajosi kahtia vuonna 1967 SKP:n 50-vuotisjuhlan yhteydessä: vanha stalinistijohto syöstiin vallasta ja pragmaattinen sodankäynyt sukupolvi muodosti enemmistön. Tulisieluinen nuoriso ja entiset emigranttikommunistit muodostivat stalinistisen vähemmistön, joita kutsuttiin taistolaisiksi. Taistolaiset ja vasemmistodemarit vetivät yhtä köyttä sisäpolitiikassa ja ulkopolitiikassa koko 1970-luvun ajan KGB:n ohjauksessa.
Stalinistit valtasivat Yleisradion uutisten ulkomaantoimituksen vuonna 1970. 1970-luvulla stalinistit valtasivat näkyvät asemat tiedotusvälineissä (stalinistinen Toimittajaliitto), kulttuurielämässä ja yliopistoissa: ainejärjestöissä ja osakunnissa. Tampereen yliopisto oli Suomen punaisin yliopisto, missä demariopiskelijoita kutsuttiin noskelaisiksi (luokkapettureiksi).
Vasemmistodemarit ja taistolaiset vastustivat raivoisasti Suomen EEC-vapaakauppasopimusta, joka oli Suomen vientiteollisuuuden elinehto, koska Suomelle tärkeä vientimaa Iso-Britannia ja Tanska liityivät EEC:hen vuonna 1973. Neuvostoliitto vastusti jo Suomen EFTA-liitännäissopimuksesta, jonka Urho Kekkonen varmisti Neuvostoliiton vastarinnasta huolimatta 1960-luvun alussa.
Presidentin kansliapäällikkö Antero Jyränki (SKDL) varasti presidentti Kekkosen luottamuksellisen Zavidovo-muistoon neuvostojohdon kanssa käydyistä neuvotteluista. Jyränki ja Erkki Tuomioja lähettivät muistion Dagens Nyheterin toimittajalle Tor Högnäsille, joka julkaisi muistion Ruosissa. Suomen änkyrävasemmisto luuli, että vuoto kaataa EEC-vapaakauppasopimuksen.
Toisin kävi. Pääministeri Kalevi Sorsa ehdotti heti vuodon tapahduttua, että presidentti Kekkosen jatkoaika tulisi ulkopoliittista syistä varmistaa poikkeusmenettelyn avulla. SDP hyväksyi Sorsan ehdotuksen ja antoi samalla valtuudet viedä suojalait ja vapaakauppahanke EEC:n kanssa päätökseen.
"Murskatkaa riistoliitto!" kiljuttiin EEC-vapaakauppasopimuksen vastaisten mielenosoitusten banderolleissa. Kalevi Sorsa totesi muistelmissaan "Kansanvaltaa ja punamultaa", että riistoliitto kaatui, mutta sen olikin Neuvostoliitto.
Lenin-setä asuu Venäjällä. Meripioneerien kuoro, Love Records 1972:
Lenin-setä asuu Venäjällä
Ja sieltä on pitkä matkaa Vietnamiin
Mutta minusta vain tuntuu että
Lenin-setä asuu yhtä lähellä kuin setä Ho-Tsi Minh
Leninillä on niin suuri otsa
Että siihen mahtuu koko maa ja taivaskin
Ja Lenin-setä hymyilee
Ja silmät tuikkivat ja hän nauraa niin kuin setä Ho-Tsi Minh
Lenin-setä asuu Venäjällä
Minä kutsun hänet kylään tänne Vietnamiin
Hän rakastaa meitä
Meille hän on yhtä kultainen kuin setä Ho-Tsi Minh
Minä olen pikku pioneeri
Ja vähäinen on vielä minun voimani
Mutta pienikin voi taistella
Rauhan puolesta kuin Lenin ja setä Ho-Tsi Minh
Rauhan puolesta kuin Lenin ja setä Ho-Tsi Minh."
"Sikajuna Brysseliin" oli EEC-vapaakauppasopimuksen vastaisen kansanliikkeen tunnuslause, kampanjabussin nimi ja tunnuslaulu (sävel Meksikon pikajuna):
"Sikajuna Brysseliin
kiitää suoraan helvettiin
sammutetuin lyhdyin
EEC:hen pyyhältää.
Natsihurtat ulvahtaa
suurpääoma tukenaan
länsirajan takaa
NATO:n tankit möllöttää.
Hallituksen vaunussa
hilpeä on tunnelma
puupääoman ministerit
maljaa nostelee.
Silloin vauhti hiljenee
ja siihen pysähtyy...
Missä lienee pysähdyksen syy?
(Välihuuto) YYA, YYA, YYA, YYA
Pikajunat YYA:n
kiitää halki Suomenmaan,
valokeilat paljastavat
NATO-kähmintää.
Kuuluu pauhu joukkojen,
vaatii ääni hirmuinen
EEC:lle heti: ei - kyllä YYA!
Joukkoliikkeen junissa
päättäväinen tunnelma
Helsinkiin nyt mennään -
polvet herrain tutisee.
Kun kerran saatiin YYA -
peräännytä ei.
EEC:hen koskaan mennä ei!"
Puolustusvoimien komentaja Lauri Sutela kertoo muistelmissaan, mitä Tamminiemen saunassa tapahtui elokuussa 1978. Sen jälken, kun presidentti Kekkonen oli kolmannen kerran ja lopullisesti torjunut yhteisten sotaharjoitusten järjestämisen, puolustusministeri Ustinov ehdotti jälleen kerran, että Suomi tilaa ilmavoimiensa uudet harjoitushävittäjät Tshekkoslovakiasta. Ne on jo tilattu Isosta-Britanniasta, sanoi presidentti Kekkonen.
Huonosti olet asiasi hoitanut, kivahti Ustinov suurlähettiläs Stepanoville, jolle tuli äkkilähtö Suomesta."
MunakarvaVeljelleni tiedoksi!
Kyse oli 50 Hawk harjoitushävittäjästä. jotka koottiin lähes kaikki Suomessa.
Kyse oli suuresta harjoitushävittäjä määrästä Hawk koneita, jotka modifioituna palvelevat vieläkin.